Tandemlaattaa ja ämpäriskaboja

torstai 3. tammikuuta 2013 Valeäiti 15 Kommenttia

Warning: sisältää eritteitä.

Että sellainen yö.

Kakkonen parani hienosti omasta oksutaudistaan päivän aikana, oksennuksia ei tullut kuin yksi aamulla ja loppupäivä meni kuumeessa.

Mökkihöperoityneenä lähdin käymään Stokkan alennuksissa vielä illallisen jälkeen (sitä pastaa, joka oli ok mutta ei varmaan enää ikinä maistu sattuneesta syystä.) Ennen kuin pääsin edes perille, maha oli paisunut valtavaksi. Näytin puolivälin r.o.n.:lta. Matkalla soitin äidille ja totesin että taitaa tulla meille kaikille sama tauti, ja siinä tapauksessa saisi tulla pian että ehditään toipua lauantain ristiäisiin.

Korkeimmat voimat taisi kuulla toiveen, sillä kotimatkalla tuli Insinööriltä tieto, että Ykkönen on oksentanut. Kotona odottikin ylpeänurhea kärsijä, joka ilmoitti iloisesti että tuli oksennus ja heti sen perään veti uuden setin keittiön lattialle. Omakin olotila alkoi muistuttaa jo kovasti melkein päivälleen 10kk sitten koettua, ja mahakin alkoi olla melkein yhtä iso. Koska olin melko varma, ettei sieltä kuitenkaan Kolmosta ole tulossa, valmistauduin pahimpaan.

Niinpä äiti ja sen tytär teki hienon siskonpedin olkkariin, laittoi Madagaskarin pyörimään ja otti ämpärin väliinsä. Alkoi kova skaba: kuka eka ämpärissä!

Ykkönen voitti. Näemmä kaksivuotias alkaa olla jo niin ihminen, että se tajuaa kun oksennus on tulossa ja osaa tähdätä pyydettäessä ämpäriin (tai vaikka vesilasiin, kuten äsken). Hurraa sille!

Siihen se riemu loppuikin. Seuraavat kahdeksan tuntia tanssimme Ykkösen kanssa pirjorumbaa, aicarambat aina tunnin välein kaikuen. Makasimme käsi kädessä siellä lattialla ja paijattiin toinen toisiamme. Insinööri toimi siivoojana ja Kakkosen silittäjänä. Kakkonen taas oli oikein mallikelpoinen ja nukkui huutoyrjöjen yli.

Aamu valkenee nyt toiveikkaana. Viereeni kömpi yksi lämpöpatteri tuossa äsken, oksensi ihan vain vähän ja jatkoi uniaan. Mulle ei uni enää maistu, mutta ruoka voisi kohta maistuakin.

Tämän seikkailuyön paras puoli oli ehdottomasti se, ettei sen aikana tarvinnut ponnistaa. Sitäkin on tehty, ja näin jälkikäteen tajuan että hyissssssaaatana, mil helveel siitä selvisin??

Nyt siis toipilaspäivään pyykkiä pesten ja banaania syöden. Toiveikkaasti ajattelen, että pahin on nyt takana ja selvisimme verrattain helpolla.

Täyskaato on vielä tosin tulematta, joten veikkauksia Insinöörin ensimmäisen satsin ajankohdasta otetaan vastaan!

Warning: sisältää eritteitä. Että sellainen yö. Kakkonen parani hienosti omasta oksutaudistaan päivän aikana, oksennuksia ei tullut kuin...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. No ei sillä että liikaa maalailisi mut miten ois siellä ristiäisissä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mahtava vaihtoehto, melkein yhtä hyvä kuin synnyttäessä! :)

      Poista
    2. Kyllä synnyttäessä vie ne pohjat! Mutta oishan se mahtava momentti ristiäisissäkin. Jos vauvan nimi on pidetty kastamiseen asti salassa niin siinähän se olisi oiva hetki kunnon karjuyrjölle sillä hetkellä kun pappi sanoo nimen. Siitä saisi melkeimpä hyvän kilpailunkin vieraiden kesken. Se ketä kuuli mitä pappi sanoi voittaa jonkun palkinnon.
      ..tarvis varmaan alkaa joksikin juhlien ohjelmakoordinaattoriksi.

      Poista
  2. ^ kiitos, ei kiitos. T: ristittävän äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ootko varma? Sprinklerin taidonnäyte on ohjelmaa parhaimmillaan!

      Poista
  3. Meillä ei kaksvee kuulemma tajunnut ämpärin ideaa. Se oli ihan liian ällöttävä. Mutta tämä mutsi sentään oli lähes koko yrjötaudin ajan kiltisti viihteellä ja isöäiti sai hoitaa siivoukset. Mitäs aloitti keskellä yötä purjoamaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan tolkuttoman hyvä ajoitus sulla! Sait lisäksi selittää seuraavan päivän olotilaasi vatsataudilla!

      Poista
  4. Mites kauan toi tarttuu vielä oireiden kadottua, meinaan että kandeeks niihin ristiäisiin ees mennä? Noro elää pinnoilla kai jopa 2 viikkoa mut kauan se erittää elimistöstä? Sylivauvoihinhan ei helpolla tuu mut sellaisen äitinä/muuna perheenjäsenenä jos sairastuisin niin kyl kuristaisin ne tartuttaneet vieraat :D (hei vaan Heini, vaikken sua tunnekaan!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on kieltämättä mietitty aika lailla, lääkäri sanoi että kun edellisestä oksusta on vuorokausi niin saa mennä. Silloin saisi periaatteessa koko perhe mennä mut kyllä me taidetaan tehdä niin että vain minä menen ja hengitän vain itseeni päin kädet taskussa :D

      Poista
  5. Tsemppistä sinne vatsataudin keskelle! Suuret onnittelut Heinille! Toivottavasti nähdään kesällä serkkupojan synttäreillä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa on ihan mennyt ohi että sullakin on blogi, mahtavaa! KEsällä nähdään siis toivottavasti :)

      Poista
  6. OU JEE ! Olipahan tauti, meilläkin oli ja tartutettiin muuten porukkaa vielä yli viikko sen jälkeen. Ei tyhmät tajuttu ettei se mikään ihan tavallinen tauti ollut. Että hyi hyissssssaaatana - hörötysnaurua aiheuttavaa lausettasi lainaten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis apua näitä viikko tai kaksi juttuja, en mä millään voi niin kauaa hengata täällä näiden kanssa...

      Poista
  7. Samaa mietin kuin Wandabe. Meinaan vaan et aikoinaan tartutettiin serkulle mahatauti kirjoituksien ajaksi. Meil taudista oli kulunut jo 2 viikkoa. Onneksi serkku väsäilee jo graduaan.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.