Orava palaa ruotuun

maanantai 7. tammikuuta 2013 Valeäiti 12 Kommenttia

Minun kännykästäni on tänään lähtenyt seuraavanlainen viesti esimiehelle:

"[Sukunimi] ilmoittautuu palvelukseen"

Se on päätetty nyt. (Ihan liian pian) Insinööri jää kotiin ja minä palaan pyörään valmiiksi väsyneenä oravana.

Tämäkin päätös oli taas täynnä angstia, tuskaa ja pitkiä keskusteluja. Ja etenkin turhia ja tyhmiä pelkoja. Kuten se, että Insinööri osaa nauttia kotiajasta jotenkin "paremmin" (miten sekin määritellään?) ja että minä katkero sitten aina raahaudun väsyneenä tekemään kotitöitä kotiin, jossa kukaan ei kaipaakaan minua. Että näin järkeviä klo 01 ajatuksia.

Eipä ole elämä päätöksen jälkeenkään ollut helppoa. Yhtenä hetkenä olen pakahtua jo ennakkoon ikävästä, toisena itken itsesäälissä vessan lattialla kun olen niiiiiin kyllästynyt kasvattamaan, nukuttamaan, leikittämään, pukemaan, syöttämään, kokkaamaan, käskemään, pyytämään ja torumaan. Välillä olen mielestäni supermutsi, joka ei millään viitsisi jättää kotia vain ollakseen huono (palkka)työssään, välillä tajuan kirkkaasti etten pärjää tässä kotiäitihommassa ollenkaan ja kuuluisin oikeasti isoihin neukkareihin käsiäni heiluttamaan.

Lopullisen päätöksen syntymistä saattoi helpottaa yksi norovirus, yksi uhmaikäinen ja yksi univammainen jotka kaikki osui samoille päiville.

Vaan nyt on homma selvä, enää pitää päättää pari yksityiskohtaa, kuten paluupäivä, mahdollien lomamatka sitä ennen ja kaikki Insinöörin isyyskuukausi ym. -hulinat. Niin ja ostaa ehkä yhden tulevan palkan edestä vaatteita, koska mä luulen että pinkissä paidassa ja leopardileggareissa keikkuva konsultti ei olisi kovin uskottava. Vaikka sillä olisikin pari vaippaa laukussa.

Että tervemenoa se "seesteinen" kotielämä ja tervetuloa ruuhkavuodet, oravanpyörä, stressihelvetti ja mitä näitä nyt on. Ihan sama kunhan siellä saa jonkun muun tekemää lounasta ja vapaapassin vessaan.


Minun kännykästäni on tänään lähtenyt seuraavanlainen viesti esimiehelle: "[Sukunimi] ilmoittautuu palvelukseen" Se on päätett...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Sillon joskus vuonna kuokka kun mä palasin töihin melkein neljän kotiäiti-vuoden jälkeen (opiskelin kyllä samalla niin siinä oli vähän muutakin kuin kakkaa ja vaippaa neljä vuotta) niin mulla oli pelkästään olo että olin parempi äiti. Kun sai sitä työminääkin siinä vähän. Olihan se eka vuosi siinä tositosi väsyttävä mutta kuitenkin palkitseva. Ja ainahan muutokset väsyttää. Hyvin se kaikki menee :) Ja tekee Inssille varmana kanssa hyvää. Justiinsa viime viikolla juttelin yhden miespuolisen kaverin kanssa joka aikanaan tyttärensä kanssa oli hoitovapaalla, että pari ekaa viikkoa oli kuulemma olo että hei voisko tän vielä perua. Mut sitten ne alkoi ne isän ja lapsen väliset rutiinit muotoutua ja homma luistamaan. Ei ne äidin ja lapsen jutut sieltä mihinkään hävinneet mutta onhan se muutos lapsellekin kun se aikuisen vetovastuu vaihtuu. Mutta mä olen puhtaasti sitä mieltä että tekee ihan hyvää vaan perhedynamiikalle se että keikutetaan rooleja. Meilläkin noita ratkasuja mietitty, joskaan ei vielä ajankohtaisia mutta sitten jonain päivänä. Ja pitäähän noi luopumisen tunteet käydä läpi :) työpaikan vaihto on iso juttu aina ja senhän sä tavallaan olet tekemässä, vaikka ei ne lapset mihinkään sieltä katoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta :) Hyvä ajatusmalli toi töiden vaihtaminen, just niinhän mä oon tekemässä!

      Poista
  2. Heippa, uusi lukija ilmoittautuu! :) Mulla on myös töihinpaluu edessä (kolmen ja puolen vuoden jälkeen), ja ihan yhtä ristiriitaiset tunteet. Paitsi että lapset menee päiväkotiin, ja ne pitäisi sinne sitten jotenkin ehtiä viedä ja sieltä pois hakea. En tajua miten tämä yhtälö tulee pelaamaan, mutta toivon parasta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi päiväkotirumba on paha lisä tohon! Se olikin yksi syy, miksi päätin mennä nyt keväällä, hieman helpompaa kun insinööri jää kotiin eikä kaikkki suuret muutokset tule kerralla. Tsemppiä sinne ja tervetuloa tänne :)

      Poista
  3. Mä en ole ihan vielä palaamassa töihin, mutta keskustelua on jo käyty miehen kanssa, että hän jäisi kotiin, kun/jos minä menen takaisin töihin. Keskustelun sisältö oli suurin piirtein tämä: MIES: "minä voin katsoa lasta ja sitten tehdä ruokaa päivisin, meillä olisi tosi kiva hengailla päivät yhdessä lapsen kanssa". MINÄ: "öööö, kukas ne pyykit, tiskit, siivoukset, kaupassa käynnit ja kaiken muun pikku sälän sitten hoitaa". MIES: "No sinä varmaan, kun sulla on kuitenkin lyhyemmät päivät töissä kuin mulla nyt". WTF?!?!?!?
    "Loisto" tarjous, eli harkitsen edelleen ja luultavasti hyvin pitkään ;-DDDD
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahahaha :D :D Tää ei nyt ihan ollu se tarjous, josta ei voi kieltäytyä...

      Poista
  4. meillä on tämä edessä juhannuksena. Kelankin kanssa jo sovittu. Ainoa epävarma tekijä on se, ettei mulla ole työpaikkaa mihin palata. Mutta eiköhän sitä joku paskaduuni löydy, että mieskin pääsee kokemaan miten hohdokasta tämä arki kotona on. Tosin sille se onkin hohdokasta, kun se saa sen ihanan kesän.

    Mutta loistopäätös siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana asenne, ihailen. En pystyisi ikinä itse tohon, olen niiiiiin pessimisti/realisti/paskahousu että haluan kaiken olevan ihan tosi tosi selvää ja ennalta mieittyä. Mähän oon siis jo mietitny että monelta menen sitten aina töihin ja miten valitsen päivän vaatteet vamliiksi :D

      Mutta hyvä sinä! Kivaa se töihinpaluu varmasti lopulta on :)

      Poista
  5. Ei liity mitenkään mihinkään. Haastoin sua omassa blogissani, mutta sen vastaanottaminen on aivan rouvan omassa päätösvallassa.

    http://kibiscus.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Go Valeäiti! Rankka päätös, mutta yhtään sua tuntien se oikea tähän väliin.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.