Minusta tuli Valeäiti - ja oikea äiti

perjantai 4. tammikuuta 2013 Valeäiti 18 Kommenttia

Uusi vuosi taisi vaihtua tossa pari oksennusta päivää sitten, joten jos nyt sitten vihdoin sitä vuosikatsausta. Se on pakko tehdä tänne, koska jos se ei täällä lue, en sitä enää hetken päästä muista. Niinpä kävin omia blogiarkistoja läpi, ja sain niiden avulla koottua muutamia juttuja viime vuodesta.

Mitä vuonna 2012 siis oikein tapahtui?

Asioita, joita muistelen kiikkustuolissa:
  • Mr.Burrito, kuu-ukko, irvistelijä - ihana Kakkonen. Tulit, huusit ja valloitit.
  • Ykkösen ensiaskeleet isosiskona. Melkein mykästä tuttiritarista on vuoden aikana kuoriutunut tanssiva, jutteleva, vitsaileva (!), huolehtiva,taitava lapsi (ei siis mikään vauva enää, vaikka hän tuttinsa vaatii väittämällä "mutku mä olen niin pikkuinen")
  • Blogimaailmaan uppoaminen ja sitä kautta uudet kaverit ja kuviot. Ihan superjees tämä kaikki.
  • Jenkkimatka. Kaikeassa kauheudessaan ihan mahtava kokemus ja itsensä ylittäminen.
  • Ravintolapäivä. Sama kuin edellinen.
Asioita, jotka jätän mielelläni taakse:
  • Loppuraskauden tuskat kera taaperon, oksennussynnytys ja ekat vauvaviikot ja -kuukaudet. Ne vaan ei ollu kivoja. 
  • Ykkösen sairaalakeikka
  • Kaikki suru-uutiset (vaikka eihän niitä koskaan voi taakseen jättää)
  • Hirviöhetket ja valtava univelka. (No nämä nyt ei ainakaan ole jäämässä mihinkään, mutta ainahan saa toivoa.)
Asioita, joille voin ja aion tehdä jotain:
  • Täysi urheilumattomuus saa muuttua joksikin muuksi. Jos vaikka kerran viikossa, edes kävelyä. 
  • Mulla on ihan valtava ikävä mun kavereita. Näin lonkalta heittämällä ATBG, mustatukkaisten goottien kopla (A,M&T), Karo, Elppi, rouvalan naiset (ja vähän miehetkin)...tietäkää, että teitä jokaista haluaisin nähdä tai kuulla paljon nykyistä enemmän, ja se on vain itsestäni kiinni. 
  • Mulla on myös vähän ikävä mun aviomiestä, sitä kameli&keila-tyyppiä.
  • Pikkuisen on myös ikävä minua itseäni, sitä joka ei huomaa Tärkeässä Tapaamisessa takissaan räkää uhmaitkujen jäljiltä.
Asioita, jotka aion hyväksyä
  • En voi tehdä kaikkea.
  • En voi tehdä kaikkea hyvin.
  • Kaikkea ei aina tarvitse tehdä.
  • Tää on nyt vähän tätä.
Asioita, joita toivon tältä vuodelta:
  • Onnistunut paluu töihin
  • Iloiset lapset minimiuhmalla
  • Enemmän ja keskittyneempää aikaa parisuhteelle
  • Vauvoja! No EN itselleni, vaan muille. Lupaavalta näyttää.
  • Mökkiprojektin huima eteneminen huussista huvilaksi
  • Joku kiva matka, vaikka alle vuorokauden matkustamisella ja vähemmällä perhepäivähoitomeiningillä.
Summa summarum:
Vuoden ehdoton kohokohta on yksi pikkuveli ja sen pienen pieni isosisko. Kakkosen vauvavuodesta valtaosa asettui tähän vuoteen, ja nyt 10kk kohdalla alamme vähitellen olla ihan oikea lapsiperhe. Ykkösen vauvavuosi oli jotenkin niin sumua, että uuteen äitiyden rooliin oli todella vaikea asettua. Ihan oikeasti tunsin itseni valeäidiksi, sellaiseksi joka esittää asettavansa rajoja, etsivän kurahanskoja ja puhaltavan pipejä kun oikeasti takaraivossa jyskytti vähintään kaksi kertaa päivässä "mitenhän tämäkin pitäisi muka tehdä". Nyt kun lapsia on kaksi, alan löytää sen oman äänen. Äitinä oleminen ei tunnu enää pelkästään siedettävältä luonnolliselta ja hyvältä, se tuntuu omimmalta. Vielä vuoden alkaessa mietin, miten itseni määrittelisin uusille ihmisille. Nyt tuntuu aivan selvältä, että määrittelen itseni ensin ja ennen kaikkea äidiksi. Olenhan minä paljon muutakin, mutta mikään muu niistä asioista ei saa minun ydinolemustani järkkymään. Tulen olemaan aina äiti, ja nyt se tuntuu jo aivan valtavan hyvältä asialta.

Toinen iso juttu elämässä oli tämän blogin aloittaminen, kohta päivälleen vuosi sitten. En olisi ikinä uskonut, miten tärkeä harrastus tästä voi tulla, ja miten paljon (ja laadukkaita) lukijota tämä löytää. Tästä tulossa erikseen ihmettelyä ja fiilistelyä sitten on the day, mutta kiitos jo nyt teille kaikille!

Loppuun vielä random setti kuvia vuoden varrelta, enjoy (tai naura mukana, miten vain)!





































Uusi vuosi taisi vaihtua tossa pari oksennusta päivää sitten, joten jos nyt sitten vihdoin sitä vuosikatsausta. Se on pakko tehdä tänne, ko...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

  1. Hyvä sinä! Mahtava vuosi ja mahtava blogi! :)

    VastaaPoista
  2. Yksi gootti kiittää ja on samaa mieltä, ja hei, eikös meille kuulu sormijaiset, ihan niinku just-heti-kohta-pian?! Pikku E kuulemma sallis mun lähteä kohta jo mustatukkaisten kanssa pitkän kaavan mukaan ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Ja sit siihen pakettiin pitäis saada myös seuraava päivä, tai ainkain yö vauvavapaaksi. Lähetetäänkö äijät lapsineen johonkin mökille? :)

      Poista
    2. Hmm, epäilemättä anoppi ottais kiljuen noi "parhaat poikansa" mökille, eli ei muuta kun päivää sopimaan!! Mitenhän me saadaan sumplittua kaikki gootit mukaan?

      Poista
    3. OOooo me likey the sound of this! Täytynee ottaa kuule ihan puhelin käteen ja alkaa soitella asiasta :D Mutta nyt ensin nukkumaan.

      Poista
  3. Jee mitä juttuja.

    Ihana toi kuva missä lapsonen makaa mielenosoituksellisesti siinä Albertinkadulla... :D Noita hetkiä on meilläkin on ollut muutama (ei sarkasmia, vaan ihan oikeasti vaan muutama ja siksi ne vielä jaksaa naurattaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toi ei edes muistaakseni ollut varsinainen mielenosoitus, vaan "hauska juttu". Mutta onhan näitä nähty, tosta vähän eteenpäi olevassa K-kaupassa on aika monta kertaa vähän pohdiskeltu miten päin lapsen raahaan kaupasta ulos.

      ps. kauhee stalkkeri kun tunnistit kadun, who ARE you?? :)

      Poista
    2. Mä olen asunut tosta kohdasta 100 m säteellä suurimman osan elämästäni :) Useammassa eri osoitteessa - vaikea olla tunnistamatta.

      Ja siis se K-Kauppa on ikuisesti mun boikottilistalla kun se oli jossain vaiheessa M-Gourmet ja siellä ei ikinä ollut ruokaa myynnissä.

      Söpö lapsonen anyways :)

      Poista
  4. loistavia kuvia.toi sormiruoka kuva pisti naurattamaan:D me syötiin eilen kans iltapalax mustikkaa ja sitä löyty ruokailun jälkeen jopa jalkapohjasta:D en muista oonko maininnu et taidettiin törmätä sormiruokaravintolas sillon joku aika sit...istuttiin J:N kanssa vastapäätä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis ravintolapäivän ravintolassa vai? ei me kyllä oltu siellä, se on ollu joku muu yhtä sekaisin oleva äiti pesueineen :D

      Poista
    2. :D okei olipa samannäkönen vauveli ku teidän kakkonen:D

      Poista
    3. Siis miten voi olla, meidän lapsihan on ainutlaatuinen ja maailman kaunein! :O

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.