Kymmenen kaunista

lauantai 5. tammikuuta 2013 Valeäiti 11 Kommenttia

Sain haasteen Kukkavarpaalta, kiitos! Olipa kiva saada haaste, jossa ei ole sataa sääntöä, kiittämisuhkailua ja eteenpäinjakoa, vaan ihan rehdisti postausidea. Siispä tässä teille haasteen mukaan kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. Aika tähän on varsin otollinen, kuten ensimmäisestä kohdasta tulette huomaamaan.

1. Kiinteä kakka
Eikö ole mukava aloitus? Liittyen siis perheen uusimpaan jäseneen, Niilo Orovirukseen. Käytiin Kakkosen kanssa tänään vielä lääkärissä, kun raukka aloitti aamun oksentamalla ja eilen kamat on tullut roiskuen syöttötuolin väleistä ulos (olkaa hyvät). Kyseessä siis mitä ilmeisemmin norovirus, ja pieni kuivuminen siitä johtuen. Lääkäritäti vilautteli jo jotain sairaalaa ja tiputusta, mutta sitten karma astui peliin ja iltapäivällä iloinen heppumme väänsi ensimmäiset normaalit tuotokset moneen päivään.

2. Check, check, check
N.Oroviruksen poistuessa hiljalleen luotamme, on koko perhe ollut nyt illalla superenerginen ja puuhakas. Saatiin tehtyä tosi monta pientä, mutta ärsyttävästi silmään osuvaa, rästihommaa. Suorittaja kiittää.

3. Rakkaus kukoistaa
On kihlausuutisia, on vauvauutisia, on kaikkea ihanaa. Tänään tuli taas yksi sellainen <3

4. Ammattiylpeys
Lähipäivinä olen saanut erittäin myönteistä palautetta eräästä juuri ennen äitiyslomaa tehdystä projektista. Sen(kin) myötä tuleva työura, tai siihen palaaminen, tuntuu hyvältä. Tällä viikolla olenkin saanut muistutuksen, että olen aika hyvä työssäni (siis ei tässä kotityössä, vaikka ihan hyvinhän sekin menee) ja se tekee kuulkaa aika gutaa.

5. Koti
Nyt kun se on taas siistimpi, eritteistä siivottu ja noropyykit pyykätty, on ihanaa astella täällä juuri meille sopivassa, toimivassa ja kauniissa kodissa. Ah.

6. Pulleropallero
Ihana kummityttönen sai tänään kauniin nimen. Raukka joutui norovirustädin hytkytykseen toimituksen ajaksi, mutta selvisimme juuri ja juuri ilman suuria parkuja.

7. Omat pallerot
No pakko niitä on vielä hehkuttaa. Kakkonen on niin älysöpö, ja hauskan hölmökin. Se esimerkiksi osaisi seistä jo ilman tukea, mutta ei uskalla tehdä sitä. Eilenkin se seisoi hienosti "tuettuna", siis äidin etusormen kärki vaipanrajassa töröttäen. Ykkönen taas on niin viihdyttävä ja valloittava, että sille tulee annettua vaikka mitä koiruuksia anteeksi. Näiden kahden yhteistoiminta on jo jotain ihan muuta, ja jos vaan antaa itselleen aikaa seurata sitä, saa varmasti kikattaa. Siispä huomennakin välillä tiskirätti nurkkaan ja lattialle makaamaan.

8. Vuoden alun virkistys
Vaikka tammikuu on ehkä inhokkikuukauteni (kylmä, pimeä, pitkä ja täynnä katteetonta itsensäparannuslupausta), tänä vuonna vuoden vaihtuminen tuntuu antaneen paljon energiaakin. Takana on aika hurjan rankka vuosi, ja jotenkin laitan suuria odotuksia tälle vuodelle. Uskon, että arki lähtee rullaamaan entistäkin paremmin, ja töiden alkaminen on iso plussa. Matkakuumekin kolottelee nivelissä, ja vuodenajoista paras (kevät) on vielä edessä, ja jopa se ihana lyhyt kesä.

9. Tyttöjen ilta
Eilen kaipailin ystäviä, keskiviikkona on yksi tyttöjen ilta sovittuna. Mukaan tulee pitäkstä aikaa myös rakas Turkuvahvistus, ja me mennään ihan aikuisten naisten dinnerille. Can´t wait.

10. Tuumakoko
Minut tuntevat tietävät, että tämä kahden lapsen imetys- nostelu- ja palveludieetti on syönyt ruhostani kauheasti lihaa ja vielä vähän liikaa päälle. Ihan itsekin odotan innolla muutaman (tai kymmenen) lisäkilon ilmaantumista, tietenkin rautaisen ja oikeaan paikkaan sijoitetun lihaksen muodossa, mutta on tässä puolensakin. Ainakin saan vähän hihitellä sille, että kun ostan epäuskoisena farkut, jotka tuumakokonsa puolesta olisivat olleet tiukat 14-vuotiaalle minulle, ne ovat liian isot. Turhamaista ja puolianorektista, I know, mutta antakaa ikuiselle sopusuhtaiselle (terkkareiden termi vähän tanakalle) tämä hetki, kohta se taas muuttuu.

Näin, ollaan sitä nyt taas niin iloisia. Ihan vain tiedoksi, että olisin voinut myös kertoa teille eilisestä yöstä, joka oli aivan syvältä, mutta jätetään se tämän ilon kunniaksi kertomatta. Vaikka mitään virallista jakopyyntöä tähän ei kai kuulunut, olisi perin mukavaa kuulla mistä Wandabe, LeopardiQ, Minttu tai Ghettomama-Satu ja Karavaani-Kati tällä hetkellä iloitsevat. Ja joo, Kati&Satu, mä tiedän ettei teillä ole blogeja, mutta sellaiset olisi syytä olla. Ja niitä ilonaiheita haluan kuulla enivei, vaikka kommenttiboksiin :)

Sain haasteen Kukkavarpaalta , kiitos! Olipa kiva saada haaste, jossa ei ole sataa sääntöä, kiittämisuhkailua ja eteenpäinjakoa, vaan ihan r...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

  1. ooooh.... ok, oli niin hyvin kuvailtu "kylmä, pimeä, pitkä ja täynnä katteetonta itsensäparannuslupausta", että en voi olla vastaamatta muutamalla ilonaiheella.

    1. Yksi ja kaksi lasta. Ja se pieni ikäero, joka alkaa jo tuottaa lähes huomaamattomia mutta silti niin ilmeisiä tuloksia: ne LEIKKII yhdessä! Ihan hetken kerrallaan, mutta kuitenkin. Ja kikattaa!
    2. Mies, ja tänä viikonloppuna eritoten Miiehen ulkoilu. Hassua, mutta tämä piristää melkein yhtä paljon kuin oma sellainen. Jaksaa itsekin leikkiä tulplasti enemmän innoissaan lasten kanss kun ei odota että toinen keskittyisi, ja malttaa olla tekemättä tuhatta muuta "välttämätöntä" asiaa samalla. Ja Miehsän pääsee ulos, palaten tietyn ajan kuluttua ekstraenergialla varustettuna lasten- ja kodinhoitonakkeihin. Tähän ei kuulu ne pahanhajuiset aamut. Ja joo, ilostuttaa tietysti ne (liian harvat) parisuhdeillat myös kovasti.
    3. Kaksivuotiaan lause tänään autossa: Aurinko paistaa! Äiti! Kevät tulee!" Oikea päivä olla matkalla lääkäriin, sillä aurinko löysi kovan kuumeen sankarin joka ei ole päässyt ulos viikkoon.
    4. Korvatulehdus x4. Siis ei tauti vaan se, että viikon jatkuneisiin yöttömiin öihin, nälkälakkoiluun, yleiseen kenkkuiluun ja ylitsepääsemättömään uhmailuun löytyi tänään syy!
    5. Ystävät kaupungissa. Ja ne kaupunkilaiset ystävät jotka jaksavat aina slloin tällöin pelastaa maalaisen (hullun) arjen. (Kiitos mm. VÄ)
    6. Oma piha ja talo. Pakko repiä tästä maalaiselämästäkin hyvät puolet esiin.
    7. Parasmutsi-päivät. Silloin kun (tajuaa että) ei olekaan ihan epäonnistunut tässä duunissa.
    8. Aiheellinen positiivinen palaute. Kyllä, olen addikti.

    Enempää ei nyt tipu. Ne on noi korvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miten nämä kaikuu aika tutuilta tuon sun postauksen jälkeen...?

      Poista
    2. Hei mahtavaa! Hyviä iloja ja sitäpaitsi hyvä että ne on samanlaisia kuin täällä - me tehdään varmaan jotain oikein :) Kiitos tästä, tulin ittekin paremmalle mielelle taas tänä vähunisena aamuna :)

      Poista
  2. Kakka on kaveri! Vaikkakin N.Oro sellainen ei toivottu.
    Ja ole hyvä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Valeäiti muistamisesta!
    Tämä on jo työn alla. ;)

    VastaaPoista
  4. Mäkin yritän...

    1. Se, ettei ole satanut mitään. Lumi hankaloittaa elämää täällä maalla ja vesi tammikuussa on ärsyttävää.

    2. Tajusin tänään, että viidesluokkalaisen pojan todistuksessa huonoimmat numerot oli taito- ja taideaineissa. Mutta matikka, kemia, fysiikka yms on ysiä. Sehän on siis älykkö!

    3. Mies ja joku tuntematon putkipena jostain sadan kilsan päästä sai pellettipolttimen toimimaan paremmin kuin ikinä ennen. Reistannut koko nelivuotisen olemassaolonsa ajan.

    4. Hiukset ei ole pahasti takussa eilisen uimareissun jälkeen. (Pituutta takapuolen yläpuolelle asti.)

    5. Ruoka oli hyvää. (Aina ei voi onnistua)

    6. Sain lukea rauhassa kirjaa "aamupalalla" puolenpäivän aikaan. Kaikki touhusi omiaan...

    7. Löysin sen kirjan alennuksella. Olin noin vuosi sitten kirjoittanut nimen itselleni ylös, että muistaisin sen saattavan olla lukemisen arvoinen.

    8. En ole syönyt karkkia pahemmin...(ylipaino) Siis muutamaan päivään...

    9. Putous tulee uusintana (eilen sen aikana puhuin äidin kanssa puhelimessa).

    10. Saatiin puhuttua miehen kanssa mun mieltä piinannut asia.

    Tämä tuli nyt pyytämättä ja yllättäen, oli vaan semmoinen olo, etten tiennyt löydänkö edes viittä asiaa... T. K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavia nämäkin, kiva että laitoit! Vähänkö hyvä huomoi, että sen poika on älykkö, lisäksi vielä sun mieskin on kätsä käsistään :)

      Poista
  5. Hei!

    Ihan pakko oli tulla kommentoimaan että uskaltauduin sitten minäkin viimein ihan virallisestikin tunnustaa itseni tämän mainion blogin lukijoiden joukkoon.

    SUURET kiitokset varmaan jo sadasta totaalirepeämishetkestä ja säännöllisestä arjen piristyksestä! Luen useampaa "äitiblogia", mutta tämä on niistä kirkkaasti paras: säästän sen aina viimeiseksi ;)

    Tyylisi kirjoittaa on aivan mahtava - keep up the good work vaikka töihinpaluu jo häämöttääkin!

    T: Fani

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.