Arvontaspektaakkeli!

lauantai 26. tammikuuta 2013 Valeäiti 95 Kommenttia

Vuosi meni, 150 tilaajaa tuli, nyt arvontalaulu raikaa!

Synttäreiden kunniaksi arvotaan nyt megasiisti lakanapaketti uuden kotimaisen yrityksen, Oppas Lapland:in valikoimista.

Oppas Lapland Oy on Kittilän Levillä toimiva, syksyllä 2012 perustettu yritys. Yrityksen keskeisenä ajatuksena on toimivien, laadukkaiden tuotteiden sekä lappilaisen designin yhdistäminen. Yrityksen tuotteiden kuosit ja ideat kumpuavat Lapin viehättävästä, värientäyteisestä ja monimuotoisesta luonnosta. Luonnon eksoottisista ilmiöistä ja neljästä, erilaisesta vuodenajasta muodostuu Oppas Lapland-tuotteiden sielu. Yritys suunnittelee, tuottaa ja valmistuttaa erityisesti lapsille suunnattuja kodintekstiilituotteita sekä asusteita. 


Oppasin taustalla hääräävä Jenni lähetti meidän kauhukaksikolle lakanat muutama viikko sitten. Testattuamme lakanoita totesimme ne kaikin puolin niin mainioiksi, että teillekin sellaiset soisi! Lakanoissa on upeat värit ja hauskat kuosit, ja väri pysyi hienosti myös pesun ajan. Puhtaat lakanat piti heti saada Ykköselle käyttöön, sillä "tahtoo sininen lakana!". Hyvät on olleet, pehmoiset ja kauniit.

Meidän lakanoissa seikkailee naalit ja porot.

Sekä yksi innokas kuvausapuri.

Oppas Lappland:in valikoimassa on kolme eri kuosia ja useita eri kokovaihtoehtoja, voittaja saa valita mieleisensä. Ja jos lakanoita löytyy jo useat, muista oksennustaudit, uhmaiset vaipankaivajaiset ja kaatuneet mehumukit. Tarvetta löytyy aina.
Valikoimista löytyy ihania naaleja..

...kauniita kuusia..

...ja sympaattisia poroja.

Arvontaan osallistut jättämällä kommentin, jossa kerrot, mikä kolmesta lakanavaihtoehdosta olisi sinulle mieluisin. Ei mitään muuta kommervenkkiä tälläkään kertaa, yksi kommentti on yksi arpa.

Huijasin! Sellainen extratwist tässä nyt on, että jaossa on myös salainen lohdutuspalkinto. Palkinto on arvoltaan suunnilleen sama kuin lakanapaketti (n. 50€). Lohdutuspalkinto jaetaan parhaalle vastaukselle seuraavaan kysymykseen: Mikä on ollut sinun viime vuoden suurin Valeäitihetkesi? Lahjoitko lapsen suklaamuffinssilla raakaruokapäivillä? Esititkö nukkuvaa öisen itkuherätyksen aikana? Siirsitkö kelloja, ja huijasit sillä lapsen nukkumaan jo kuudelta? Tarinat jakoon, nauruhermot hytkymään ja voittamaan!

Arvontaspektaakkeli on voimassa viikon, viimeinen osallistumispäivä on lauantai 2.2.2013. Älä siis epäröi vaan jätä kommentti, jossa kerrot 1. Lakanatoiveesi ja 2. Valeäitihetkesi. Lakanavaihtoehdot löydät täältä, yksi setti arvotaan kaikkien kommentoijien kesken. Muistathan jättää jonkin nimimerkin kommenttisi perään, jotta osaan huudella oikeaa voittajaa viikon päästä.

Arvontaonnea, odottelen täällä jo innolla kakkatarinoita!

(Arvonta on toteutettu yhteistyönä Oppas Laplandin kanssa)

Vuosi meni, 150 tilaajaa tuli, nyt arvontalaulu raikaa! Synttäreiden kunniaksi arvotaan nyt megasiisti lakanapaketti uuden kotimaisen yrit...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

95 kommenttia :

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. 1. Naali-lakanat koossa 115x150cm (koska vauvakokoisia lakanoita on jo vaikka kuinka) kelpais meille, jos voitto napsahtaa :)
    2. Valeäitihetkiä koin viime vuonna (moneen kertaan) ihan vaan nopeasti kääntäessäni selän hoitopöydällä olevalle vauvalle, "ei se nyt sieltä mihinkään putoa", eikä onneksi pudonnut.

    VastaaPoista
  3. Ihania lakanoita, mutta parhaan kuosin täytyy olla "poro" koska se näyttää my little ponylta. :) Valeäitihetkiä ei ole vielä siunaantunut, koska jälkeläinen on vielä kaksi kuukautta(toivottavasti) vatsassa. :) täällä uusi lukija morjenstaa, hei!

    VastaaPoista
  4. Ottaisin röyhkeästi itselleni kuuset (ja ostaisin toisen setin päälle, koska parisänkyyn tarvii kahdet!) koska lapselle kelpaa nykyisin vain jotkut autot ja hirviöt...

    Oma valeäitihetkeni on nyt Uudelta Vuodelta. Kerrottiin esikoiselle (3v), että Uuden Vuoden "ukkoset" ovat ilotulituksia, "ihmiset heittää rahaa taivaalle". Lapsi samana päivänä siivotessa löysi lattialta kolikon ja siinä hän sitten heitteli lattialta löytämäänsä kolikkoa ympäriinsä ja huusi täysillä * PAM *!!! Ainakin sai koko perheen iloiseksi, että jonkin sortin köyhän miehen ILOtulitus siis oli tämäkin... Opin ainakin sen, että ihan vielä ei ole aika käyttää kuvainnollisia ilmauksia.

    VastaaPoista
  5. Hienoja lakanoita! Suosikki olisi naalilakanat pojille. :) Mukana siis arvonnassa!

    Vuoden valeäitihetki on varmaan vajaa kaksveen pelottelu joulupukilla, jos hampaiden pesu ei onnistu. Ei muuta kun joulupukkijutut kehiin, niin johan suu aukeaa. Pitää varmaan keksiä pian jotain muuta, ettei raukalle tule mitään joulupukkikammoa... ;)

    VastaaPoista
  6. 1. Porot (vauva koko tai juniori koko kun molemmat löytyy tästä taloudesta)

    2. Valeäiti hetkeni ... hmm niitä on elämäni tällä hetkellä täynnä sen kohta 3kk ikäisen ja 2 ja puoli vuotiaan kanssa. Lapsen saaminen syömään, kun huijaa että ruoka on sporttikarkkia (LazyTown ohjelmasta napattu) tai sitten se kun kehuu että äiti osti tällaisen tosi kivan repun sulle (jossa naruperässä eli käytännössä valjaat ;-))

    VastaaPoista
  7. 1.naalit meille

    2.valeäiti hetkiä tässä talossa riittää.
    jostain syysä mun o kauheen vaikea muistaa et toi isompi lapsi tarvii varsinki talvella kengät ku lähtee pihalle.useempaan krt oon heittäny sen sukkasillaan kuistille,oota sielä..sit kuuluu äiti pitäskö mul olla kengät:D tosi kiva ku lapsi muistaa myös puistossa kertoa et äiti unohti multa kengät

    toinen vaate-episodi sattui lääkärikäynnillä.olin isommalta avannu puvun ja ottanu hanskat pois.poislähtiessä sit törmäsin meijän neukkutätiin ja juteltiin siinäsitten ulosmennessä..unohtui sit ehkä pukea vanhempi lapsi ja huomasin sen vasta kaupan kohdilla:D
    mahto neukkutäti kattoa ku lapsi kävelee ilmanhanskoja ja puku auki yli 10asteen pakkasella..noh univelkojen piikkiin:D

    kakkajuttuja ku kaipasit..yhtenä yönä ku pienempi valvotti ni tunsin et sen yöpaita oli kaulusesta/niskasta vähän kostee.aattelin et maitoa valunu suupielestä tai jtn..seuraavan kerran ku herätti ja otin syliin ni päätin kuitenki et noh katotaan vaippa.jätkä olikin kaulukseen asti paskassa..hups...

    VastaaPoista
  8. 1. Naalit! Ihanan näköset!

    2. Tää on valeäititarina, isolla V:llä, koska en oo vielä ollenkaan äiti, vaikka paljon oon lasten parissa viettänyt aikaa eri hommissa. Mutta tarina kuuluu niin, että tässä joku aika sitten mun luona kävi kylässä perhe muutaman lapsen kanssa, ja menin sitten väliin kun reipas isosisko oli kuristamassa vauvaikäistä sisarustaan. Yritti siis ilmeisesti (=toivottavasti) kantaa kaveria, mutta totes että kaulasta saa paremmin kiinni kuin kainaloista. Menin sitten pelastamaan kaverin pulasta ja totesin että voi vähän vähemmänkin reippaasti auttaa sisaruksen hoidossa, aikuiset voi hoitaa kantamisen. Kyllä sisarukset on kivoja!

    VastaaPoista
  9. Minuun kolahti eniten sympaattiset porot, sellaiset kotiuttaisin meille mielelläni :)!

    -Birdy-

    VastaaPoista
  10. 1. En ikinä osallistu blogiarvontoihin, joten Naalit meille.

    2. Mulla on ollu valeäitisyksy ja 2013 näyttää samanhenkiseltä. Oon luovuttanut viimeisistäkin kunnianhimoista lasteni (6 ja 4) (ja kotini)suhteen. Tähän asti on sentään yritetty ja käyty perhejumpassa, jonakin vuonna muskarissa, aloiteltu luistelua (siivottu edes joskus). Nyt oon antanut molempien luopua _KAIKISTA_ liikuntakerhoista, uimakouluista (sekä viikkosiivouksesta), koska en vaan jaksa tapella lähtemisestä. Perustelen tätä itselleni sillä, että liikkuuhan ne ulkona, käyhän ne välillä pulkkamäessä, rimpuileehan ne...lomalla, ehtiihän ne koulussakin sitte (saavatpahan vastustuskykyä)...

    Kuin kruunatakseni, valitsin tarkoin suunnitellun erikoiseskarivalinnan sijaan lähi(ö)eskarin, jotta säästyn jatkossakin kuskaamiselta. Kaiken tämän sijaan käyn itse sillä säästetyllä ajalla liikkumassa (JES! JES! JES!), lapset katsokoon lastenohjelmia ja leikkiköön legoilla...

    T. Tiskikoneentyhjentäjä (tätä teen edelleen, mielelläni)

    VastaaPoista
  11. 1. Naalit, ne on niin ihanat. :) :) :)

    2. Lisää kakkajuttuja... Kaupungilla huomaat, että nipat on tullu ja vaihtovaatteet on missäpä muuallakaan kuin kotona. Ei auta kuin hypätä bussiin ja valita nettishoppailu. ;)

    T. Peikkoäiti

    VastaaPoista
  12. Naalit! Aikuisten kokoa? Vai onko niitä. Jos ei niin sitten jotain muuta kokoa. :)

    En ole vielä äiti, vasta toukokuussa tai sitten joskus mutta usein huijaan lähinnä itseäni monenlaisilla keinoilla. "ai, mä söinkin jo suklaata. no ei mun nyt sitten tarvikaan." (toimii liian harvoin.)

    VastaaPoista
  13. 1. Naali-paali-anaali

    2. Laiskana huonosti nukutun yön jälkeen todellinen wanna-be-valeäiti kopsaa parin päivän takaisen fb-päivityksen:

    5 syytä miksi koiran ei kannata antaa nakerrella keppejä:

    1. Taapero herää klo 04.30 kun oven takana karjuöykkii karvainen peto
    2. Sinä unenpöpperössä kävelet pimeässä limaiseen keppisiruläjään
    3. Möhnä painelee ikävästi puolen tunnin ajan jalkapohjissasi kun yrität rauhoitella taaperoa takaisin uneen
    4. Tunnet voimakasta halua viedä koiran piikille
    5. Tunnet voimakasta halua viedä klo 06.15 heräävän miehen, joka valittelee väsymystään, piikille

    rouva 45

    VastaaPoista
  14. Naalilakanat ois tosi kivat!!
    Valeäiti hetkiä oli joulun aikaan paljonkin, kun joulupukilla peloteltiin. Myös naapurin setällä on peloteltu, et se tulee hakeen, jos kiukuttelee. (oikeesti setä on toooosi harvoin kotona, ja on muutenkin tosi mukava vanha pappa). :)

    Päivi P

    VastaaPoista
  15. 1. Juniori naalit. Napaketut on ihania. Paitsi jos ne on jonkun tyypin takkina, sit hyi hyi.

    2. Kun esikoinen oli sellainen vuosikas eikä viihtynyt kauheen hyvin bussissa, matkustin päättäriltä päättärille bussilla nro 16 (joka vuosi sitten kulki täältä meiltä sinne teille päin). Mitään muuta lahjontavaluuttaa ei ollut kuin purkillinen xylitol-pastilleja, joita sit matkan aikana kului 22 matkustusrauhan nimissä. Sit paluumatkalla iski ne laksatiiviset vaikutukset. Onneksi lapsi osas sillon tasan yhden sanan; kakka - koska silloin se osui tosi hyvin oikeaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos PeNa! Mä olenkin aina miettinyt, että paljonko niitä pitää syödä jotta pääsee laksatiivisiin sivuvaikutuksiin!

      N. 20, pistetään korvan taakse.

      Poista
  16. 1. Naali, ne vaan on niin ihanat!

    2. Valeäitiyteen totuteltu jo 3,5 kk ajan. Luulin ennen pikkuise syntymää olevani täysin valmis äitiyteen ja äidiksi (ja ikääkin on ihan riittävästi...), mutta ilmeisesti hormonit heittivät pääni täysin sekaisin ja varsinkin alussa olin aivan kauhuissani ja varma siitä, että ei tästä tulekaan yhtään mitään... Vaikka nyt kaikki tuntuu jo paremmalta, koin taas viime yönä aidon valeäitihetken kuunnellessani vauvani kitinää ja toivoessani silmät kiinni, että jos se kuitenkin vaan nukahtaisi (kakat vaipassa ja varmasti nälkäisenä - hyvin todennäköistä). Ja yllätyin itseni miettimästä, että miten me ikinä onnistumme kasvattamaan tästä aikuisen...

    *aurinko*

    VastaaPoista
  17. 1. Aikuisten koko naalit, on tosi symppis kuvio. :)

    2. Viime vuonna syntyi kolmas lapsi, ja huomaan edelleenkin välillä lähes unohtelevani vauvaa milloin minnekin. Tyyliin "Ai kato mikä ihme täällä pöydän alla mönkii?! Ainiin meillähän on tää vauvakin!" tai "Mikäs turvakaukalo tuolla autossa vielä on? Ei herttinen sentään, vauva jäi sinne!"
    Tai kun tulee joku yllättävä keskeytys vaikka uhmaikäisen EIEIEI-tyypin taholta, niin vauva jää odottelemaan määräämättömäksi ajaksi ilman vaippoja / kakat vaipoissa / kesken leikityksen / younameit... Ihme että tyyppi silti vielä hymyilee ja naureskelee mulle iloisesti! ;)

    t. kolmen lapsen harvapäinen äiti

    VastaaPoista
  18. 1. Söpöt porot juniorikoossa!
    2. Koko viime vuosi oli valeäitivuosi, hormonihuuruissa jotka helpottivat (??) vasta 3 viikkoa sitten. On teeskennelty nukkuvaa jo vuoden päivät, imetetty ekat 4kk tunnin välein vaikka vannoin että minähän en imetyksen kanssa taistele vaan annan suosiolla tuttelia, kävelty koomassa pitkin kylätietä puolimetrisessä sohjossa kyntäen jotta lapsi vain nukkuisi ja saisi itse edes hetken rauhaa, on huomattu ostoskeskuksen näyteikkunassa kesken shoppailureissun karsean näköinen pulimuija saastaisissa pihatoppasaappaissaan (yeah, that's me) ja sännätty näkyä säikähtäneenä heti ekaan kenkäkauppaan korjaamaan tilanne, haalauduttu läpi äitivauvajumpat ja perhekerhot - ja minä vannoin, että niihin en ainakaan mene! Vaan niimpä vain menin. Nyt on alkanut kirkastua!! Ja häh, toinenkin saisi tulla :) -Kissis

    VastaaPoista
  19. Onpas kiva arvonta, jee!

    1. Kuusi-lakanat on niin hienot, että ostan ne itse, jos arpaonni ei suosi.

    2. Valeäitihetkeni on klassinen tapaus. Olin kukkakaupassa tilaamassa ristiäiskukkia ja otin kaupasta mukaani vain esikoisen. Viisiviikkoinen kuopus (jonka juhliin olin niitä kukkia tilaamassa) unohtui turvakaukalossaan kukkakauppaan. Hups. P.s.Huomasin jo parkkipaikalla, että vauva unohtui.

    T. Lusy

    VastaaPoista
  20. 1. Valitsisin Ritnin. :)

    2. Olen antanut reilun vuoden ikäiselle lapselleni jäätelöä kun se vetäsi herneet nenään kun ensin olin kieltänyt antamasta omastani mitä tietysti söin lapsen katsellessa.

    VastaaPoista
  21. 1. Naalit on kyllä tosi ihanat
    2. Valeäitihetkeni on aamuisin, kun esikoisen hipsiessä huoneeseen jo hetken jos toisenkin hereillä ollut äiti piilottaa iPadin pikapikaa ja esittää nukkuvaa. Ettei vaan tartteis nousta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin se nimimerkki.

      -Tossavainen

      Poista
  22. 1) Naalit aikuisten koossa meille kiitos :)

    2) Valeäiti hetki tulee melkein joka arkiaamu, kun 9v:n lähtiessä kouluun ulko-ovi napsahtaa, minä hiipien juoksen pienemmän kohta 4v sängyn viereen ja kun lapsi kysyy "Äiti, mikä se oli? Onko jo aamu?" minä huijaan "Nuku vaan, nyt on yö" (onneksi on pimennusverhot!!) ja saan joko nukkua vielä 1-2h tai vaihtoehtoisesti lukea blogit ja katsoa telkkaria rauhassa, ennenkuin pienempi herää ;D Perustelen tätä tietenkin sillä, että lapsen on hyvä nukkua piiiiiiiiitkät yöunet :)

    VastaaPoista
  23. 1. Naali, aikuisten koossa. 2. Mä nukutan 7-kuisen kuopuksen edelleen imettäen ....samalla sohvalla istuen ja tv:tä katsellen. En vaan jaksa vielä niitä sänkyyn nukutusmaratooneja. Nekin tulee vielä.

    VastaaPoista
  24. 1) Oi, noi porot on ihania! 2) Valeäitihetkiä on monia: Gangnam Stylen katsominen YouTubesta ruokailuhetken vauhdittamiseksi lienee kuitenkin kärkikastia :)

    VastaaPoista
  25. 1) Kuusia meille, kiitos.

    2) Olin tietokoneella ja palatessani olohuoneeseen löysin lapseni syömästä omaa paskaansa. Namskista vaan.

    VastaaPoista
  26. Olipas ihana uusi tuttavuus tämä yritys! Lemppareitani on Boazut :) Valeäitipuolihetkeni oli se, kun annoin lapsen viettäessä lomaa meillä hänen riehua itsensä nukuksiin asti joka ilta. Ei ole yleensä tapana meillä.. :)

    VastaaPoista
  27. VÄ:Ota tästä tosi hyvää peruna-kakkua! (tyrkyttää ruokailun päätteeksi koskematonta perunanpalaa)
    L: Oooo gagguuuu namnam (suu aukeaa)

    Niin hyvä temppu että toimi melkein kolme kertaa.

    Naalilakanat on ihanat.

    VastaaPoista
  28. 1. Porot vauvakoossa.
    2. Ensimmäinen valeäitikokemus oli lokakuussa, kun menimme 5 päivän ikäisen vauva kanssa lastenpäivystykseen, eikä ollut vaippoja tai vaihtovaatteita mukana ja tietenkin tyttö tekee nilkkakakat. "Ai, tätä varten mä ostin sen hoitolaukun". Ei sitten auttanut kuin kysyä hoitajalta, että saisiko vaipan, kun enhän mä tajunnut, että niitä voi joutua vauvalle vaihtamaan. Vaatteista selvittiin sillä, että tytöllä muutenkin oli ihan liikaa kerroksia, ettei vain tule kylmä. Uloimmat kerrokset oli valmiiksi riisuttu lääkäriin menoa varten ja pärjäsi sitten ihan hyvin ilman niitä alimmaisia sukkahousuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  29. Naalilakanat olisi just ihanat. <3

    Mulla tais olla just äsken semmone valeäitihetki. Eilen katottii leffaa porukalla viisveen ja mieheni kanssa, ja mies sitten päätti ottaa unet tuossa seitsemän aikaan illalla. Olin tosi väsynyt viime yönä ja vähän v*ttuuntunut siitä että joutu koko illan hommat tekemään itse koska mies päätti simahtaa noin aikaisin (vaikka oli ollu puhetta että yhdessä tehdään jutut niin päästään sit yhdes nukkumaan).. Joten aamulla kun viisvee tuli pomppimaan niskaan, suukotin ipanan ja osoitin sormella miestäni muutaman kerran ja sitten esitin nukkuvaa kun esikko tajusi alkaa pomppia mieheni päällä, ja tämä nousi laittamaan lapselle aamupalaa ja lastenohjelmat päälle. :) Nyt tälleen puol 11 aikaan on superia herätä kun sai 4h lisäunta. <3

    VastaaPoista
  30. Meille (a)naalit! Ja tässä yksi monista valeäiti- hetkistä: http://uskotaipois.blogspot.fi/2013/01/isommaksi-pojaksi-puolessa-tunnissa.html

    VastaaPoista
  31. 1. Porolakanat vauva tai junnu koossa :)

    2. Varmaan liittyy oman ajan saamiseen nämä... useammin kuin monta kertaa meillä istutetaan likka tietokoneen tai telkkarin ääreen katsomaan Pikku Kakkosta, Muumia tai varsinkin Titi Nallea. Äiti kerkiää tällä aikaa sitten siivoamaan, laittamaan ruokaa tai kuten yleensä jatkamaan dataamista, joka jäi kesken, kun lapsi heräsi päikyiltä...

    VastaaPoista
  32. Meille vois tulla nuo naalilakanat.

    Mun mielestä tuo Magdaleena vois voittaa sen ylläripalkinnon. En pysty laittamaan paremmaksi. :D

    VastaaPoista
  33. 1.haluaisin voittaa meidan tulevalle pikkuiselle vaikka kaikki. Mutta okei, naalit.

    2. Valeaitina en viela raskausaikana oo pystyny parempaan ku kierrellen ja jauhot suuhun laittamalla vastaamaan raskausuteluihin. Ku en halua myontaa mutta en kieltaakkaan:)

    VastaaPoista
  34. 1. Naali-kuosi ihan ehdottomasti!
    2. Kirkkaimpia valeäitihetkiä on kolme. Ensimmäisenä se, kun leikkaan itselleni hulppean palan juuri uunista tullutta ja taivaalliselle tuoksuvaa maailman parasta (Hellapoliisin ohjeella valmistamaani) banaanikakkua ja ojennan 1-vuotiaalle ruisleipäpalan... joo, syödään me molemmat "leipää". Toisena se, kun aamuyöllisen itkuherätyksen aikana teeskentelen nukkuvaa, jotta saataisiin kaikki vielä nukkua. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä se, kun 1-vuotias laittaa pyykkikorista vaatteita pyykkikoneesen kehujeni säestämänä ja hetken kuluttua löydän sen kylppärin lattialta maistelemassa kissanhiekkaa (siis sitä osaa hiekasta, joka on paakkuuntunut kissanpissan ansiosta)... kun sillävälin "äiti vain vähän luki blogia".

    VastaaPoista
  35. 1. Naalit 2. Valeäitijutuista ehkä paras on se, kun tyttöni 1v 8kk oppi sen pahimman kirosanan, sen v:llä alkavan. Keneltä lie kuullut...lähdin heti työstämään asiaa, jotta sana ei jää lapsen sanavarastoon. Aina kun lapsi sanoi v...u niin korjasin häntä kirkkain silmin, että "eikun kettu". Uskottelin, että lapsi on kokoajan sanonut sanan väärin. Tämä tuotti tulosta yllättävän nopeasti, eikä mennyt aikaakaan kun lapsi potkaisi jalkansa vahingossa sohvan kulmaan ja sieltä kuului kauniilla suomen kielellä "voi kettu"! Nimim. Saaruska

    VastaaPoista
  36. 1.Porot. Juniori kokona.
    2. Näitähän löytyy.
    Meidän kakkonen vajaa kaksi viikkoa, tavallinen arkinen aamu, isi jo töissä. Esikoinen 2wee ja minä sitä mieltä, että päiväkotia ei tarvita, hoidan molemmat. Kaunis maaliskuinen aamu ja päätän, että tänään on se päivä kun me ulkoillaan eka kertaa kolmin. Onnistuneen puistoilun päätteeksi sanon esikoiselle: "lähdetääs kotiin syömään", johon esikoinen: "jooo! Puuroo!"
    Johon äiti...hmmm...puuroo? AINII! Se aamupala! Ups.

    -Vadelma

    VastaaPoista
  37. Naalit vauvalle, kerrassaan ihanat!

    Ensimmäinen valeäitihetki oli kun lapsi oli n 3kk. Nautiskeltiin mökillä brunssista kun tyyppi kerrankin nukkui yli 40min kerrallaan. Paitsi että oli se koettanut kertoa että on hereillä, mä vaan olin laittanut itkuhälyttimen väärän pään vaunuihin...sen jälkeen olen tuntenut itseni valeäidiksi vähintään joka toinen päivä.

    VastaaPoista
  38. Naalit meille!

    Valeäitihetki koittaa joka aamu kun esikoinen 5v herää ennen muuta perhettä ja lupaan et 'tän kerran' voit katsoo lastenohjelmia itsekses.Pikkusisko 2v7kk liittyy seuraansa aina varttia myöhemmin ja itse makaan kuola poskella sen tunnin? jonka ne siellä katsoo jotain mitä en kontrolloi.Joka aamu päätän et ei perkele,joku aamu ne keksii leikkiä keittiöveitsillä,tukehtua kuorimatta syötyyn banaaniin,hypätä ikkunasta niin ku Melukylässä enkä ikinä anna itelleni anteeks et se tapahtuu vain koska en saanut itseäni ylös sängystä..Ja kas,tässä taas klo 01.10 naputtelen tätä,saattaa Ti-ti-nalle hoitaa meidän lapset huomen aamullakin.

    VastaaPoista
  39. Naalit juniorkoossa.
    Nim,Hantti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vuoden valeäitihetkien ykköseksi taitaa nousta ne lukuisat kerrat kun olen kantanut tietokoneen ruokapöytään ja antanut penskan katsella piirrettyjä jotta saan huijattua sen syömään edes jotain.
      Hantti

      Poista
  40. Mun silmää miellyttää kauniit kuuset normikoossa. On noi muutkin tosi ihania, mut nää on parhaat mun silmään. :)

    Mun Valeäitihetket TOP 3:
    1. Gangnam Style video iltapuuron kanssa saa lapsen suun loksahtamaan auki hämmästyksestä, helppo lusikoida apetta lapselle naamaan ilman huutoa. Se ei ole saletti juttu että lapselle ei tulisi "mielenkiintoiset" yöunet... Hei mut se söi sen puuron!
    2. "Alle 2v ei saa ketsuppia!"... "Hei kato älä itke vaikka isoveli sai ketsuppia, tos on sullekki vähä"... "Äiti miks sä annat pikkusiskolle ketsuppia, vaikka se on alle 2v?" "No on se jo 1,5v... Mut karkkia et saa!" :D (katotaan parin viikon päästä ku 1v 7kk vetää karkkia)
    3. Samainen 1.5v lapsi menee innokkaasti potalle mut tuotoksena ei ole MITÄÄN. Kolmatta kuukautta menossa ja ei oo tullu edes vahinkopissaa pottaan. Vähänkö menee hermot! Kohta lapsi istuu potalla vääntämässä torttua ja palkinnoksi saa karkkia? :D

    ... niin ja nää on näitä VIIMEISIMPIÄ, eli ei todellakaan mikään Greatest Hits. ;)

    VastaaPoista
  41. Äidithän tunnetusti tietävät kaiken ja ovat aina oikeassa.Oletettavaa on myös, että äidit tietävät miten ne lapset saavat alkunsa. Paitsi että pari pikkuasiaa saattaa joskus unohtua. Oma valeäitikauteni liittyy viime syksyyn kun epä-äitimäiseen tyyliin ajattelin, että jos edelleen imetän eikä menkkoja ole tullut niin on hyvin epätodennäköistä tulla heti perään raskaaksi. Virhe.

    Viime viikolla heitin pissat tikkuun ja tikussa oli ne legendaariset kaksi viivaa. Nyt yritän selvitä tikun aiheuttamasta shokista, ja siitä että meillä on syksyllä kaksi naperoa, joiden ikäero on tod. näk. tasan 1,5 vuotta. Shokkia ei helpottanut miehen kommentti siitä, että "onhan se valeäitikin selvinnyt" (ukko on lukenut joskus blogiasi).

    Että ehkä tarpeeseen tulisi enemmänkin ne kondomit kuin lakanat ;D

    VastaaPoista
  42. Ihan tuoreimpia valeäitikokemuksia oli se, kun kovana pakkaspäivänä hain lapsia päiväkodista ja oltiin menossa suoraan mummolaan. Pikkuinen oli jo ihan pukeissa ja mäkin hikoilin monen vaatekerrokseni alla ja maanittelin isompaa pukemaan. Nuorempi ilmoitti yhtäkkiä, että kakka on tullut. No eipä tehnyt siinä mieli siirtyä uudelleen pienten puolelle, riisua kaikilta kaikkia ulkovaatekerroksia ja lapselta muutkin vaatteet yms. (ja juuttua kaiken kukkuraksi mummolamatkalla myöhäisemmän lähtöajankohdan takia entistä pahempaan ruuhkaan Kehä ykkösellä) joten menin sitten vain vessaan, nappasin vessapaperiin käärityllä kädellä vaipan sisällön pönttöön ja päätin, että vaihdetaan vaippa vasta perillä. Just silloin käveli päiväkodin johtaja ohi ja isoveli kertoi sille, että "mun pikkuveljeltä tuli just kakka!" Johtaja tietty sano, että voittehan te mennä takas sinne pienten puolelle vaippaa vaihtamaan, ja meikäläinen epätoivoisesti selittelee, miksi aion istuttaa lasta autossa vielä ainakin puoli tuntia kakkapyllyisenä...

    Eilen lasten vitkutellessa kotiinmenoa otin käyttöön "se joka on vika kotona ei saa lakua!" -kilpailun. En kyl kertonut, että häviäjä söi lasten nukkumaanmenon jälkeen aika ison lakusatsin itekin.

    Naali jr!

    VastaaPoista
  43. 1. Naalit meille, juniorikoossa... Poika 2v. tässä vieressä kurkkii ja osoittelee Naalilakanoita "kettu, anna kettu". :D

    2. Tuorein valeäitikokemus on tältä aamupäivältä. Raahasin väsyneen pojan pihalle leikkimään "kun eihän se muuten nuku päikkäreitä". Tuloksena kaamea puoli tuntia kestänyt uhmaraivari pihalla, lattialle lentänyt lounas ja poika joka väsyneenä posket itkusta märkinä nukkuu nyt päikkäreitä sängyssään... Ilman sitä lounasta.

    Pahimmat valeäitihetken liittyy kuitenkin molemmat lapsilta kiellettyihin juomiin..

    Ennen joulua oltiin koko perhe flunssassa ja poika näki mun useana päivänä ottavan yskänlääkettä jota en tietenkään hänelle antanut. Yhtenä päivänä tulin juuri keittiöön kun poika seisoi keittiön tasolla ja hörppäsi pullon suusta yskänlääkettä. Äkkiä pullo pois pojalta, hetken paniikin omainen mietintä mitäs nyt. Parin minuutin päästä tajusin soittaa myrkytyskeskukseen ja kysyä mitä nyt tehdään. Onneksi olin itse vartti aikaisemmin ottanut lääkettä, osasin suunnilleen arvioida kuinka paljon sitä oli hävinny. Kaikkei kamalinta asiassa oli se että poika tuli humalaisen oloiseksi lääkkeestä, kikatteli, höpötteli ja käveli huojuen... Miehelle itkin pojan lopulta nukahdettua syliin "olen maailman kaamein äiti, kuka nyt juottaa kaksi vuotiaan humalaan..."
    Toinen tapaus sattui pari viikkoa sitten. Heräsin aamulla siihen että poika töniin mua selkään. Pojalla oli toisessa kädessä leikkiastiaston muovinen kahvikuppi ja toisessa isin synttärilahjaksi saama vodkapullo. Innoissan selitti sitten siinä sängyn vieressä että; "anna äiti poika huikka, mukiin juomaa!" ja yritti avata pulloa. Varisi aika nopeesti unihiekat silmistä ja tartuin pulloon "tää on isin juomaa, ei tätä voi pienet pojat juoda. haetaan maitoa sulle keittiöstä..." Saalla kiitin onnea ettei poika ollut saanut pulloa auki... ja kirosin miehen alimpaan helvettiin, kun ei ollut jaksanut poikien saunaillasta tultuaan purkaa kassia.

    T: myrkytyskeskus pikavalinnassa Katariina

    VastaaPoista
  44. Jaahas, mää haluan esikoiselle aikuisten koon aNaaaaaalit!

    Niin valeäiti...
    Olen kohtalaisen hyvä esittämään kirkuvaa lokkia. Tätä taitoa tarvitsin aikoinaan esikoisen helvetin hankalissa ruokailutilanteissa. Hän ei tykännyt lokeista, varsinkaan kirkuvista. Niin tottahan vedin performanssin jos toisenkin havainnollistaakseni miten ne lokit tulee meille kylään syömään lautasen tyhjäksi jos ei poika itse viitsi syödä. No söihän se ja vähän äkkiä söikin. Elämäni tähtihetkiä...

    Autossa usein kuuntelimme musiikkia mun puhelimen kautta. Poika intti kerta toisensa jälkeen mua laittamaan "sen hyvän biisin". -Äiti pliis laita se taas. Minä ihmeissäni että mikäs se nyt sitten olis kun mikään reaggee ei kelvannut. Ja selvishän se sitten.
    Kappale oli Heikki Kuulan-Kurita mua mutsi.(Kertsi:Kurita mua mutsi, näytä et oot vihanen.
    Tukista mua mutsi, piekse ilmat pihalle.)
    Voi Vittu mua hävetti. Ei kuulemma ollut tarhassa laulanut sitä, eipä... niinhän ne aina sanoo. Nykyään meillä kuunellaan groovea radiosta.

    Olis mulla muutama muukin juttu vielä takataskussa, seuraavaan kilpailuun sitten.

    -EmmiV-



    VastaaPoista
  45. 1) Naalit lakana on ihana :)

    2) Huomasin n. 15 min sitten, että tytölle oli tullut kakkahousuun.. Tuolla hän istuu sohvalla ja katsoo tyytyväisenä Nalle Puh dvd:tä ja äiti on netissä.

    VastaaPoista
  46. 1. Porot juniorikoossa tekisivät 4-v. prinsessan onnelliseksi!
    2. Olen lähtenyt kyläilemään ilman varavaippaa, vaikka pitäisi mun jo kahden lapsen (vale)äitinä tietää nää jutut! Onneks kyläilykohde oli toinen lapsiperhe, saatiin vaippa... ja tämä on tapahtunut kahdesti viimesen vuoden aikana!

    Magdaleena ja Lusy kertoivat kyllä voittajatarinat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valeäidiksi tunnen itseni myös iltaisin, kun unohdan lapselta hammaspesun tai d-vitamiinin tai iltapisulla käymisen! Ei niitä montaa iltarituaalia ole, ja silti ne pystyy unohtaan.

      Poista
  47. 1. Naalilakanat meille, kiitos. :)

    2. Tähän on varmaan turha edes yrittää mitään, kun PeNa tai joku muu sanataituri vie tän kuitenkin mutta kerron nyt siitä huolimatta, että oma valeäitihetkeni oli tässä joku aika sitten, kun löysin nuppineulan meidän sängystä. Sängystä, missä itseni ja mieheni lisäksi nukkuu joka jumalan yö myös kaksi lastamme. Ei ole prinsessoja tässä huushollissa (huono vertaus prinsessa ja herne - satuun), kun kukaan ei ollut onnistunut keihästymään nuppineulaan siitä huolimatta, että se oli petauspatjassa hyvän aikaa. Onneksi, olis siinä nimittäin ollut selittämistä muille, miksi vaikkapa vauvalla on nuppineula persiissä. Ja siitä huolimatta mä edelleen käytän sänkyä alustana, kun neulaan vaatteiden kappaleita toisiinsa ommellessa. Hyvä minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän voi ihan hyvin jättää huomioimattakin kilpailumielessä mutta olkoon nyt vaikka vinkkinä kaikille äideille -ja valeäideille. Miten saat pienen hetken omaa aikaa? No lastenohjelmilla tietty. Mutta olisihan se nyt aivan järkyttävää itse ehdottaa lapselle, että katsoisitko sä vaikka lastenohjemia. Mutta: oikealla hetkellä laulettu tai hyräilty lastenohjelman tunnusmusiikki (Puuha-Pete, Palomies Sami ja mitä näitä nyt on) saa kummasti lapsen toivomaan lastenohjemia. Ja sitten voi silleen vähän empien suostua ja sanoa, että ihan pari(kymmentä) jaksoa vain.

      Poista
  48. Sympaattiset porot!

    Viimeisin tämän vuoden puolella tapahtunut keissi (viimevuotisista ei enää puhuta, menneitä ja olleita...) oli toissa yönä. Päätin tiukkaan unikouluttaa neljältä karjumaan herännyttä mumrmelia. En nouse, vaikka kuinka rääkyisi, palvelua ei kertakaikkiaan tänä yönä tipu! Kun 1v4kk ei hiljentynyt tuntien (okei 10 minuutin) raivoisan huudonkaan jälkeen luovutin ja raahauduin tarkistamaan pinnäsyngyn asukkaan tilanteen. Vaippa oli falskannut, koko sänky märkä ja keskellä kylmästä ja märästä närkästynyt tyttö. Huono-omatunto ja meillä ei tasan tarkkaan unikouluteta taas vähään aikaan...

    VastaaPoista
  49. Naalit ois kivat! Ja seuraavasta tarinasta huomannet, että uuet lakanat tulis oikeesti tarpeeseen. Koska aina ei voi herätä hädän hetkelläkään. Ja kahen lapsen taloudessa näitä hetkiä tulee todnäk. tulevaisuudessa enemmänkin.

    Mä olen hyvin harvoin valeäiti, mut koska muutkin avautuu, ni kai mäkin sit ;) 2v. heräsi tässä taanoin poikkeuksellisesti puoliltaöin muutamaan kertaan itkeskelemään ja pyytää äitiä ja tämä äitihän tietysti menee. Hyvä äiti tässä vaiheessa ehkä tajuais, että kaikki ei oo ok, (ja muistais että muksu valitti jo päiväunien jälkeen mahaansa), mutta nyt sattu osumaan se valeäitikohtaus tähän saumaan ja siispä vaan hyssyttelin muksun takasin unille joka kerta ja sanoin, että kaikki on ihan hyvin. Ja sitten nukuin loppuyön tyytyväisenä. Kun muksukin oli hiljaa. Ja aamulla saan herätä huomaamaan, että se reppana on oksentanu sänkyynsä vatsan täydeltä ja parit unikaverit joutu pyykkikoneeseen kans. Lakanaa en ees yrittäny pestä, yöks.

    -Apinoiden äiti-

    VastaaPoista
  50. Ainainen valeäiti-hetki, jo 12:sta vuoden ajan, on se että mä en muista lasten syntymäaikoja. Ihan jatkuvasti muistan ne päivät väärin. Ei toivoakaan että mitään sosiaaliturvatunnuksia muistaisin ja jatkuvasti koetaan hetkiä joissa mä änkytän että "niin kukas lapsista sä olitkaan" kun ollaan jossain lääkärillä tms. Lisää lapsia vaan tähän konkurssiin!
    Tuossa kun käytiin yhden lapsen migreeni-kontrollissa niin neuro kysyi että onko lapsella todettu toinen jalka pidemmäksi kuin toinen, johon minä vastaamaan että ei ole ja lapsi itse korjaamaan että no onhan. Oli mennyt mammalla ohi moinen...
    Noi lakanasivut ei jostain syystä nyt auennu mulle :/

    VastaaPoista
  51. 1. Kaikki lakanat näyttää kivoilta, joten en osaa päättää. Ja koska olen elämäni aikana voittanut tasan yhden kerran arpajaisissa, ja silloinkin kurkun (siis oikeesti sen vihanneksen), niin en ehkä luota onneeni kun on joku kiva palkinto :P

    2. Tämä meneillään oleva äitizheimer taas vaikeuttaa tähän toiseen kysymykseen vastaamista. Viimevuotisia tapahtumia on vähän vaikea muistaa, kun juuri ja juuri muistaa eilisiä. Eilen muuten yritin olla pro-äiti ja nostaa lapset samaan aikaan syliin. Tietysti kolautin niiden päät yhteen... Mutta ehkä se viime vuoden ikimuistoisin hetki olisi se, kun piti lähteä synnyttämään kuopusta.

    Pari päivää oli vähän supistellut, mutta ei tullut mieleenkään että olisi oikeasti tosi kyseessä (vajaa pari viikkoa la:an). Ei siis tullut myöskään mieleen varoitella esimerkiksi isovanhempia, että saattaisi tarvita lapsenvahtia lähiaikoina ja miehellekin sanoin että voi ihan hyvin lähteä illanviettoon, kun ei kumminkaan mitään tapahdu. Mies palasi yhden jälkeen yöllä ja ehti nukkua ehkä tunnin ennen kun menin herättämään, että "tota, pitäis varmaan lähteä sairaalaan, kun tulee supistuksia muutaman minuutin välein". Siitä sitten soittelemaan sitä lapsenvahtia joskus puoli kolmelta yöllä. Sain koko lähisuvun hereille, ennen kun sain isovanhemmat kiinni ja tulemaan suoraan teatteri-/ravintolareissulta meille. Siitä sitten suunnattiin sairaalaan ja pikkupoika syntyi neljän tunnin päästä. Onneksi tuore isosisko, silloin 1v9kk, oli vain innoissaan kun herätessä paikalla olivatkin mummi ja pappa. Mitä tästä opin? Tuskinpa mitään.

    VastaaPoista
  52. 1. Naalit!
    2. Kuuden äitinäoloviikon aikana aivan kaikki on tuntunut valeäitiydeltä. Äiti. Minäkö muka? :)

    -Rookie

    VastaaPoista
  53. 1. Ihanat porot!!!
    2. Paras vale(/paska)äitihetki vähään aikaan: Eräänä aamuna herättyäni lapsen (9kk) kanssa aivan liian aikaisin, oli päästävä kiireen vilkkaa pissalle (itse siis, lapsi kun on vaipoissa). Nappasin lapsen mukaan vessaan, koska ei sitä viitsinyt pinnasänkyynkään jättää huutamaan. Siinä pöntöllä istuessani lapsi mönki iloisesti lattialla ja tutki jokaista löytämäänsä hiusta ja pölypalloa. Vähitellen lapsi hivuttautui lähemmäs pönttöä ja ennen kuin ehdin estää, kaatoi vessaharjapömpelin. Ei siinä mitään, mutta kun se vessaharja on merkkiä IKEA, siis niitä metallisia, joissa se säilytysosa suht syvä. Ja sinne oli jäänyt sitä paskavettä ihan kiitettävä määrä. No, lapsi sai onneksi vaan osan nesteestä päällensä, mutta vessan lattia lainehti mukavasti ruskeankukertavassa liejussa.

    Tuli vähän perusteellisempi aamupesu sinä aamuna. Ja vessan lattian kuuraus.

    -Pie

    VastaaPoista
  54. Naali eli napakettu mullekin! Saako koon päättää sitten kun mä voitan?! ;) Lapselle ne ottaisin, mut en nyt jaksa millään mitata sen peiton kokoa. Ei mitään äitiyspakkauskokoa vaan jo suurempaa taaperomallia.

    Mun valeäitiys kiteytyy varmaan siihen, että mä "en vaan aina halua tietää mitä on meneillään". Ettei tarttis puuttua siihen hommaan ja lopettaa omaa rauhallista netissä surffausta/kahvin juontia/lehden lukua/ruoan laittoa. Tällä viikolla 2,5-vuotias jäi ulkoilun jälkeen vielä pihalle leikkimään. Havaitsin sitten sen kuskaavan käsikäyttöistä ruohonleikkuriamme pitkin kinoksia (kielletty asia leikkiä ruohonleikkurilla). Koska lapsi ei huomannut mun huomanneen, niin en vaan jaksanut lähteä pakkaseen sitä kieltämään. Jatkoin ruoanlaittoa. On meillä samaisen ominaisuuden vuoksi käynyt pari vesivahinkoakin kylppäriosastolla, kun lapsi on leikkinyt altaassa jollain rätillä ja sit se on onnistuneesti kastellut allaspöydälle jätetyt kirjat, silitysraudat, vaatteet ym. Ja tietty saippuapullot on myös tyhjennetty samassa härdellissä. Mut kun oli niin kiva puuhailla omiaan lapsen ollessa tyytyväisenä touhuissaan...

    VastaaPoista
  55. Kuusia, kuusia meille!

    Parasta valeäitiyden kermaa minulle on hakeutuminen "vauvan vuoksi" ties mihin kerhoon ja HopLoppiin, että saisi itselleen edes hetken hengähdystauon.

    VastaaPoista
  56. 1.) Naalit houkuttelee...
    2.) Selkä alkaa (taas) hajota 14 kg:n nostelemiseen. Viime perjantaina tilanne kärjistyi, kun kipupäissäni rähjäsin miehelle. Mies "kehotti" välittömästi ottamaan särkylääkettä, jota tietysti menin tottelevaisena vaimoihmisenä heti ottamaan. Sohvan ja lääkekaapin välisellä matkalla tulin kuitenkin tyhjentäneeksi jääkaappiin jouluna jääneen kuoharipullon. Sen jälkeen havaitsin, että särkylääkettä ei enää tartte ottaakaan, koska ne on puskuroituja (tai whatever, ei alkoholiyhteensopivia, YLLÄTTÄEN) ja koska äitiä vaan naurattaa kaikki. :D Oli myös aivan yllättävän helppoa kuunnella lapsen nukkumaanmenokarjuntakin. Ehdin jo harkita ottavani kikan pysyvästi käyttöön (alkoholismi here i come), mutta seuraava aamuna olikin sitten - YLLÄTTÄEN - vähän liian ankeaa... Ehkä toisessa elämässä sitten. :J

    VastaaPoista
  57. Jos voittaisin niin haluaisin nuo naalit! :) Ja sitten siihen häpeiltävään valeäititarinaan... Pyysin tässä jokin aika sitten josko äitini voisi mitenkään tulla vahtimaan taaperoamme, kun minun täytyisi käydä hammaslääkärissä. Äitini suostui, koska oli tärkeä meno kyseessä. Noh, enpä minä minnekään lääkäriin ollut menossa, vaan vietin muutaman tunnin lokoisasti kirjaston kahvilassa lehtiä lueskellen.
    -Shiva-
    suddenconnection(at)hotmail.com

    VastaaPoista
  58. Naalit aivan ihanat, ne haluaisin voittaa. Hyviä tarinoita muilla joten jätän suosiolla osallistumatta yllätyspalkinnon arvontaan.

    *Neutroni*
    neutroni@luukku.com

    VastaaPoista
  59. Hei,

    Jos voittaisin, muuttaisivat nuo Naalilakanat meille.

    Valeäiteilen tositarkoituksella varmaan viikottain. Alkuaikojen suosikki oli leikkiä imettämistä vaikka poika nukkui oikeasti tissillä, katselin telkusta Espanjalaista sekopäistä kerrostaloa ja mies siivosi koska "imetin". Kengät menevät vääriin jalkoihin viikottain ja lahjontavälineenä toimii suffeli, jota käytetään joskus jopa kynsienleikkuuhun maanittelussa. Mies heiluttaa suffelia ipanan naaman edessä ja hokee; "saat tämän kunhan nuo on leikattu."

    Terveisin: Kukkis2 lumimyrskyn keskeltä, lapsi katsoo piirrettyjä mä surffaan ja ukko on lumitöissä :)

    VastaaPoista
  60. Naalit juniorikoossa.

    Valeäitiydeltä tuntuu, kun viihdyttää 3 kk:n ikäistä vauvaa televisiolla. Vauva viihtyy vain sylissä ja jos ei ole mitään katsottavaa, pitää hyssyttää _koko ajan_. Hauis ei ole vielä niin iso, että jaksaisin.

    VastaaPoista
  61. Jos voittaisin kotiuttaisin ilomielellä nuo ihanat naalit! :)

    Raskausaikana en olisi saanut herkutella kovin paljoa iso kokoisen vauvanpelossa ja mieheni oli herkuttelusta tosi tarkka. Joulunalla herkuttelua ei kuitenkaan voinut vastustaa, joten pyysin poikaani (1v9kk) aina hakemaan pöydällä olevasta piparipurkista äidille pipareita. Usein piparit pääsi perille asti, mutta välillä kävi niin, että isimies huomasi piparivarkaan ja vihaiset huomautukset meni tietenkin lapselle. Itse en tietenkään puolustanut lasta vaan harmittelin vain mielessäni puuttuvia pipareita.

    VastaaPoista
  62. Meille naalit juniorikoossa, mikä se nyt sit ikinä noista onkaan.

    Minäkin tykkään tuosta imetyskikasta ^ mies ehtii hoitaa esikoisen iltatouhut, kun vauva vaan syö ja syö ennen nukahtamista :) tää valeäiti pakotti tässä taannoin 2v lapsen ulkoilemaan -17 asteen pakkasessa, vaikka lapsi vaan huusi ja huusi ja makasi maassa. Valeäiti soitti siinä lapsen huutaessa myös avautumispuhelun ystävälle kysyäkseen, että onko kaikkien 2v. lasten ulkoilu näin s**tanan vaikeaa. Illalla lääkärikäynti paljasti lapsen korvassa märkäisen tulehduksen. Seuraavana päivänä ei ollut pakko ulkoilla.

    VastaaPoista
  63. Naalit on kivat. (Mä tein noron merkeissä lakanainventaarin, ja tosiaan, ei niitä ihan liikaa ollutkaan.)

    VastaaPoista
  64. Njálla ois hieno!

    Mun hienoin valeäitihetki oli kyllä muutama päivä takaperin ruokakaupassa. Lapsi oli ensin liukastunut turvalleen päiväkodissa (-> ruhje silmäkulmassa ja musta silmä) ja vielä sen jälkeen saanut kaverin kynsistä raapaleet poskiinsa, kun oli tullut vähän erimielisyyttä jonkun lelun omistussuhteista. Maitohyllyllä teki mieli kertoa kaikille kanssa-asioiville, että lapsi tosiaan liukastui, me kyllä pidetään siitä ihan hyvää huolta.

    VastaaPoista
  65. kuusta tänne :) Valeäitihetkeni.. Vein likan ristiäisten jälkeen viime vuoden syyskuussa kastekynttilänjalan kaiverrettavaksi.. Enkä ole vieläkään noutanut sitä kelloliikkeestä!! Nimimerkkini Kylsensitkerkii

    VastaaPoista
  66. porot kiinostaa eniten,

    vielä ei ole kokemusta, mutta pian sekin koittaa..

    x_unrated at hotmail.com

    VastaaPoista
  67. 1. Juniorikokoiset Ritni-lakanat saisi kotiutua meille.
    2. Valeäitihetkiä koetaan kyllä päivittäin. Ulos on viime viikot huijattu "pääset sitten lumitöihin" -lauseella, oli niihin lumitöihin aikaa/lunta tai ei. Esikoisen, kohta 2v, lempipuuhia siis tosiaan on lumityöt. Lisäksi eräänä laiskana hetkenä opetin lapseni dippaamaan leivän keittoon, koska en jaksanut kaivaa kaapista voita. "Näin se maistuu paremmalle". No, eihän meillä syödä enää mitään ilman tätä dippausefektiä.

    VastaaPoista
  68. 1) Njálla koossa 115x150cm, mikäli onni suosii tätä kulkijaa!

    2) Ai valeäitihetki? No. "Sisko nukahti, haluatko katsoa vaikka Muumia?" 10min. "Eiku kato vaan loppuun nyt kun kerran saat kattoa." 5min. "Nyt kun laitoin sen sulle niin katot kyllä loppuun." 2min. "No otatko välipalan siihen sohvalle ja katot samalla?"

    Myöhemmin neuvolassa: "Tuo esikoinen taivuttaa tosi hienosti sanoja. Käyttää sijamuotojakin ihan oikein. Teillä taidetaan lukea paljon kirjoja!" "Juuuu..........."

    Terveisin nimimerkki "Käy muumilaaksoon".

    VastaaPoista
  69. Naalit haluaisin itselleni. Ne ovat niin suloiset.

    Pahin valeäitihetki on ollut tässä lähiaikoina, kun oltiin koko päivä kaupungilla suhaamassa edes takaisin ja ihmettelin jossain vaiheessa loppupäivästä, että miksi tyttö on niin kiukkuinen. No, ei kai se mikään ihme ole, jos ei koko päivänä ole kunnon ruokaa missään vaiheessa syöty. Usein unohdan itse syödä, mutta että lapsillekin...

    VastaaPoista
  70. Kuusi ja aikuisten koossa.

    Total-valeäiti hetkiä tulee joka arkipäivä, kun toimin valeäitinä 15kpl alle 3-vee.

    VastaaPoista
  71. Jep, täälläkin valeäiti. Ollaan kk lomalla thaimassa ja tuo 8v kakara kehtasi alkaa sairastaa. Korvassa joku paikallinen pöpö joka vetää näköjään ihan flekuksi. Lapsen korvaa särkee ja olotila on kauhea. Ja mitä tekee äiti?!!? Roikkuu facessa ja kiroilee mielessään kun ei pääse rantsuun. (lapsi uimakiellossa 3-5 pvää). Lapsi ei voi myöskään istua mopon kyydissä kun korvaa "särkee". No mitä sitten?! Tsemppais nyt!! Mehän ollaan lomalla. Miks se nyt sairastaa?!!? Ei oo kahteen vuoteen ollut koulusta pois sairauden takia ja nyt sitten. Säästeli tänne thaimaaaseen. Onko reilua??!! No ei oo!!! Ja oikeesti mua hiukka säälittää ja huolestuttaa, mut toinen puoli musta on vihainen lapselle sen taudista. Mun päässä taitaa olla vikaa?!! -emilia alias hirviö-äiti

    VastaaPoista
  72. Porot aikuisten koossa. :-)

    Mie kyllä nyt tunnustan, että olen äitinä ihan huippu! Hahaa! Pieni pistos on kuitenkin rinnassa, sillä jätin lapset tarhaan ja lähdin itse kouluun. Olen siis nykyinen valekotiäiti.

    VastaaPoista
  73. Naalit junior-koossa olisi ihanat!

    Valeäitihetkiä viime ajoilta on ollut se etten ole jaksanut kieltää vauvaa sörkkimästä pistorasioita (okei, ne on suojattu mutta silti), eihän se varmaan edes vielä ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa...

    VastaaPoista
  74. Naalit 115x150 koossa. Tarinoita olis mutta nyt ei kerkee kirjoittamaan lapset huutaa. -Asla

    VastaaPoista
  75. Meille naalit, eiku porot, eiku naalit. Een osaa päättää. Eli siis porot! :)

    Valeäitihetkiäkin kahden alle 3 vuotiaan kanssa arkeen mahtuu, vaan nyt en muista. Muuta kun sen että pari päivää sitten ku leivottiin miehelle synttärikakkua ja olis tarvittu lisää munia, harkitsin ihan vakavissani käyväni yksin nopeesti kaupasta. 10kk nukkui vaunuissa kuistilla ja olis kai se 2v8kk sen aikaa hengissä kestäny.. En sit kuitenkaan käyny vaan ooteltii et isi-ihminen tuli kotiin. :/

    Saraez

    VastaaPoista
  76. Porot ja aikuisten koossa. Nuo on kyllä ihan sairaan päheet, voisin ottaa kaikki!

    Valeäiti hetkiä on ollut paljon. Ekana tulee ehkä mieleen kun eräänä sunnuntaiaamuna viihteeltä juuri kotiuduttuani heräsin meikit pitkin naamaa ja lapsi tulee viereen ja kysyy, että joko äiti on ehtinyt käymään jossain maalaamassa. Hänkin kuulemma haluaa.
    Maalaamassapa hyvinkin :D

    VastaaPoista
  77. Porot ois kivat jos arvonta osuu!

    Valeäiti on kyllä ihan loistava termi, ja sellaiseksi olen itsenikin usein tuntenut! Yksi hetki jäi mieleen Esikon ollessa kipeenä taas vaihteeksi ja syöminen takkusi, niin havahduin yhtäkkiä lahjovani sitä suklaalla syömään edes jäätelöä...

    VastaaPoista
  78. Pussilakana Njálla junnu koossa. Ihan huippu tämä sun blogi. Ihan äskettäin löysin ja jumituin lukijaksi. Valeäiti tarinoita ei ole kerennyt vielä tulemaan, kun poika on vasta kuukauden ikäinen. :D

    -kitina-

    VastaaPoista
  79. Naalit ja törkeesti aikuisten kokoa (lapselle sitten joooskus..) :)
    Kyllähän se oli melkoinen tähtihetki, kun siihen asti niin kovin leppoisa ja lungi jäbä siinä joskus 10kk iässä poti eroahdistusta tai mitä lie ja oli jatkuvaa narinaa äidin perään. Äiti tuskastuneena karjaisi että oo nyt hetki hiljaa ja itsekses.. ja sit jossain vaiheessa itkettiin molemmat.
    Onnkeksi sekin Vaihe sitten helepotti! ;)

    VastaaPoista
  80. Porot juniori koossa.

    Valeäiti hetki: lapsi kysyy mitä äiti sulla on suussa? Vastaan että purkkaa. Oikeasti karkkia tai suklaata.. :)

    Mille

    VastaaPoista
  81. Pinkit porot! Mahtavat! Ne otettaisiin heti!

    Äitimomentti tai ehkä niksipirkkamomentti tuli kun hiffasin että nukutin lasta parvekkeella aina aurinkoon päin. Reppanan uv-säteilyt varmaan tapissa mutta nukahti aina hetkessä kun suora auringonsäteily pakotti sulkemaan silmät.

    Ja sairastupa täälläkin, kuulemma 3 päivän nuhakuume riehuu...

    VastaaPoista
  82. 1, Meille sopisi ihanat naalilakanat pojan huoneseen, aivan upea pohjaväri.

    T.Lilja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun molemmat lapset nukkuu, ja äiti kanssa voi nukkua, heh tyhmä minä kirjoitan tälläisen sekävän tekstin. Mutta meidän ihana esikoinen 7v on ollut ihana kaikkea minun elämässä, ennen kun toinen lapsi syntyi. Minä jopa hain sitä päiväkodista suoraan töistä, jopa silloin jos pääsisi aikaisemmin. Kaikkea kiva on tehty paaaljon kahdestaan, kun perheessa on isä työnarkomaani. Olin enemmän kärsivällinen kun tällä hetkellä. Mutta nyt kun kakkonen on jo kohta 10 kk niin tilanne on ihan toisenlainen. Huomautan koko ajan esikoisen ihan kaikessa mitä hän tekee, tai jopa huudan ihan tyhjästä , en tiedä olenko enää hänelle hyvä äiti vai olinko koskaan? Mies sanoi kanssa että olen niin ärtynyt koko ajan esikoiselle, tiedän ja näen itse. Jos sais hieman nukuttua öisin
      Olen ehkä myöhassä toisen vastauksen kanssa, mutta ihan itseäni varten tätä näppäilin

      Voimia kaikille äideille !

      Poista
  83. No siis miten en muka oo tähän vielä osallistunut, en ymmarra. Jokatapauksessa, naalit olisi ihanat lakanat meijän palleroisellemme. :)

    ~Ria~

    VastaaPoista
  84. Naalit taaperolle!

    Meinasi jäädä osallistumatta, miten voi kahden tunnin päiväunet lykätä yöunille menoa melkein neljällä tunnilla?!

    -Riikka

    VastaaPoista
  85. Naalit :)

    Siirryin älyaikaan ja hankin älypuhelimen. Imettäessä on kivaa lueskella blogeja. Ei niin kivaa, kun luuri tipahtelee vauvan päähän...ja mitäköhän ne säteetkin saa aikaan?

    Hanna (joka viimeksi sai kunniamaininnan, toivottavasti nyt arpaonni suosii oikeasti:D)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.