Rauhallinen zombiefani

torstai 20. joulukuuta 2012 Valeäiti 17 Kommenttia

Ykkönen on välillä vähän omituinen tyyppi. Ainakin siinä mielessä, että se pelkää vähän omituisia asioita. Pienestä pitäen sen kanssa ei ole voinut leikkiä kovin riehakkaita leikkejä, altistaa liian nopeille suunnanmuutoksille. Kaiken maailman ylös "heittely" ja hyppyyttäminen ei tullut kyseeseen ollenkaan, se aiheutti vielä vuoden ikäisenäkin normaalisti kai kuusiviikkoisena loppuvan Moron-refleksin. Kädet ylös ja tuskainen ilme. Vieläkään sen kanssa ei voi hurjan kovia leikkejä leikkiä, heittää liian kovaa tai liian korkealle. Ykkönen onkin aina ollut rauhallinen riehuja: ei kilju, ei karju, ei riehu eikä juokse kovaa. Itseasiassa se juoksi ensimmäiset kuukaudet aina vain paikallaan, kunnes uskalsi siirtyä eteenkin päin.

Pahinta on kuitekin omituiset tilanteet ja (kovat) äänet. Iso väkijoukko jo sinällään on vähän pelottava, mutta etenkin jos se joukko yhtäkkiä hiljenee, on varmaan jotain ihan kamalaa tekeillä. Tämä yhdistettynä siihen epämääräisten äänten inhoon varmistaa se, ettei syntymäpäiväjuhlilla kannata juuri laulella. Vaikka eihän se paljononneeaavaaan meidän muidenkaan mielestä niin kauhean kauniilta kuulosta, ei kukaan muu laita käsiä korville ja aloita pelästynyttä paniikki-itkua. Tietenkin meillä imuroidaan, tai käytetään KitchenAidia, vain ja ainoastaan jos metrisellä on "kuulaimet" päässä, ja yleisten vessojen käsien kuivausdyson on paholainen pahimmasta päästä. Onneksi en laittanut sen käsiä sinne ekana...

Tänään pelottavien asioiden kerhoon tuli pari uutta jäsentä. Kummisetä Jossun esittelemä, kokoontaitettava kameran jalusta, oli ihan kamala ja sen toivottiin pikaisesti siirtyvän "takaisin laukkuun". Saman kohtalon koki kattoon heijastettu, hienoa kuvioita tekevä vihreä laservalo, jonka luulimme olevan jännä juttu. Sitten toisaalta tämä ääriherkkä pamahduksenpelkääjämme pyysi tohkeissaan "haluu nähdä likainen Jossu", ja esiin kaivettiin uudestaan tämä jo piilotettu kuva:


Okei, ehkä me myytiin tämä kuva hyvin, kun sanottiin että jossu on varmaan tehnyt mustikkapiirakkaa ja sotkenut marjalla ja jauholla. Mutta on se vähän outoa, että kuitenkin kaikin puolin reipas tyttö pelkää välillä ihan hassun tuntuisia asioita, ja toisaalta haluaa nähdä punasilmäisen friikin. Sen verran outoa, että rupesin oikein miettimään, mitkä kaikki asiat on aiheuttaneet hätää.

Syntyi eräs teoria, katsotaanpa: Ykkönen pelkää siis kovia ääniä, ja voimakkaita, äkillisiä liikkeitä ylös/alas. Se ei kamalasti riehu, ainakaan "oman akselinsa ympäri". Se ei halua uimassa millään mennä veden alle, paitsi hyppäämisen pakollisena seurauksena. Se voi pahoin herkästi sekä autossa että liiallisesta sohvalla pomppimisesta. Voisiko sillä olla herkät korvat, tarkemmin sanottuna sisäkorva, jossa sijaitsee kuulon lisäksi myös tasapainoelin? Onko muilla vastaavia kokemuksia herkkäkorvaisista/-sieluistia mini-ihmisistä? Teoria ei ole ihan aukoton, koska keinuminen on kyllä ihan todella siistiä Ykkösen mielestä. Toisaalta liukumäet ei kelpaa, joten ehkä se vaan on vellihousu.

Ps: ymmärtänette miksi en ole kovin innoissani siitä, että tämän herkän korvan pikkuveli on varsin kova keuhkoistaan ja esittelee sitä usein..oli muuten mukavat ensikuukaudet. Ei ollut monikaan paniikissa täällä meillä.

P.p.s: uusimman flunssani aikana viskibassoksi muuttunut lauluääneni on saanut Ykkösen vihaamaan myös äitinsä ihanan suloista laulantaa. Aina kun yritän (nyt jo normalisoituneella äänelläni) vähänkin laulaa, se sanoo tiukasti ei ja laittaa kädet korville. Anteeksi vain neiti kriitikko, toiset ovat kyllä tykänneet.

Ykkönen on välillä vähän omituinen tyyppi. Ainakin siinä mielessä, että se pelkää vähän omituisia asioita. Pienestä pitäen sen kanssa ei ole...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

  1. Hmmm kuulostaa kyllä siltä, että on "yliherkkä" kuulo. Perustan tämän mielipiteen nyt ihan täysin omiin yliherkkiin korviini. En kestä kauheesti mitään kovia ääniä jos ne ei oo mun itse aiheuttamia/hallinnassa esim. imurointi. Kakarana voin aina autossa pahoin, nykyään en pysty edes keinussa istumaan ilman, että meinaa yrjö lentää heti. Mulla ei oo virallisesti mitään diagnoosia, mutta tiiän et joku yliherkkis oon. En siedä esimerkiksi sitä, että joku koskee mun korviin, turpaan vedän jos joku uskaltaa sorkkia niitä.
    Kerran meillä kerrostalon 5.kerroksessa oli palohälyttimestä patterit loppu (piippaa sillai vaimeesti parin minuutin välein) ja mä kuulin sen meille kotiin sisälle 2.kerrokseen. Luulen ettei sekään nyt ihan normaalia ole :D
    -Emmi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei mä en oo noin paha, mutta muuten tunnistan myös itseni tästä. Helposti kuulen yläkerran naapurin kännykän tärisevän herätyksen tahdissa, ja kaikkea muuta kivaa. Onneksi nykyinen kämppä on melkein pommisuoja eikä tänne kuulu mitään. Mutta tota mäkin vähän veikkaisin, että sillä vaan on aika herkkä kuulo.

      Poista
  2. Lisätäkseni vielä, että jotkut kovemmat/ärsyttävät äänet ihan fyysisesti sattuu.
    -Emmi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, otolliset olosuhteet siis lasten hoitoon :/

      Poista
  3. Itse en ole mikaan mini-ihminen enaa, mutta Ykkonen kuulostaa paljonkin minulta! Yksi asia minka lapsuudessa muistan aiheuttaneen pelkoa ja ahdistusta, on juurikin tuo ilmaan heittely. Isoveljeni ja muutkin laheiset aikuiset tykkasivat nakata minut ilmaan ja napata sitten kiinni, ja mina muistan vielakin sen pelon. Hirveaa!
    Koen ahdistusta suuressa ihmisjoukossa, jossa sita ylimaaraista metelia on. Tulee halu paeta. Saman asian hoitaa imurin/vatkaimen hurina, epamaaraiset musiikit tai joskus vain pienikin kahina. En joskus saa ihmisten puheista selvaa, jos joku taustamoly hairitsee. Kuulossa ei ole kuitenkaan mitaan vikaa, kuulen vain "liikaa" ja siksi keskittyminen herpaantuu ja ihmisten sanat menevat ohi.
    Ja matkapahoinvointi kuulostaa myos tutulta. En voi sanoa ku etta tsemppia Ykkonen, kohtalotoveri!
    Keskustele ja tsemppaa, ala pakota. Siina mun ohjeet omasta nakokulmasta :)

    Ps. Pakko kysya, etta mites kuperkeikka? Onko koskaan tehny/autettu tekemaan? (en yhtakkia muista kuinka vanha han on..) Minulla kuperkeikka saa semmosen huimausrefleksin aikaan etta huhhuh! Fysioterapeutti onkin todennut tasapainoelimeni nesteen olevan jotenkin jankkia tai jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuperkeikka menee kyllä, sitä se lähinnä yrittää tehdä sohvalla joka on vähän nou nou :) Mutta ihan samalla linjalla minäkin olen, tuskin siinä mitään "vikaa" on, vähän vaan meluherkkä varmaan. Tässä asiassa sentään olen tosi ymmärtäväinen äiti, koska itsellä on vähäns amaa vikaa.

      Kännykkä siltä kyllä otetaan pois nyt autossa ja Ugin kyytiin ei enää kannata mennä...

      Poista
  4. Googlaa Sensorisen Integraation Häiriö :) Löytyisköhän sieltä vastaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä tohon istu, ei ole noin "pahoja" oireita. Saa sitä koskea ja vaipanvaihdot ja muut onnistuu. Samoin se keinuminen on tosiaan kivaa sen mielestä, eikä vastenmielistä.

      Herkkis se vaan vissiin on :)

      Poista
  5. Meillä 2-vuotias rupesi häiriintymään äänistä: "mikä ääni tuo on?" -tyyppiset kysymykset höyhenen putoamisestakin. Ja yhtäkkiä piti alkaa käyttää kuulosuojaimia vähäisessäkin metelissä (esim. sauvasekoitinta käytettäessä). Luin sit MLL:n vanhempainnetistä, että 2-vuotiaalle on tosi tyypillistä herkistyä äänille ja säikkyäkin niitä.

    Eli jos on jo luonnostaan vähän herkkä äänille, niin 2-vuotiaanahan sit voi olla sitä tosi korostetusti. (ihan mun maallikkonäkemys ;)

    Mä saatan itsekin stressaantua äänistä. Jos on kauhea härdelli ja siihen vielä paukahtaa joku esim. poran ääni, niin tuntuu, että sitten menee ärsytyskynnyksen yli koko homma. Sama silti "örinä-musiikin" kanssa: mies tykkää kuunnella, mä en vaan voi olla kotona samaan aikaan, kun hermostun siitä mökästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. okei, tää vois olla aika lähellä jo voittajavastausta! Koska on se selkeästi ollut aina säikky ääniin, mutat selkeästi vasta nyt lähiaikoinen maennyt tohon kuulosuojainpelleilyyn.

      Onneksi meillä ei kumpikaan kuuntele "outoa" musiikkia (kuten örinää ;)), muutenkin aka vähän nykyään kuunnellaan, varmaan just mun takia. Musiikin pitää olla mulle tuttua ja / tai mieleistä ja ainoa äänenlähde, muuten stressaa niin paljon että ahdistukselta en pysty muuta tekemään. Yksi päivä kun Kakkonen huusi taas aivan saa-ke-lin kovaa, tuntu että tulee oksennus. Että niin kivaa oli.

      Poista
  6. Yksi herkkiskorva ilmoittautuu myös.

    Mulla on löydetty piilokarsastuksen ja herkän tasapainoaistin väliltä yhteys, joka aiheuttaa mm. matkapahoinvointia, huimausta ja tämmöstä pientä. Lapsena se vissiin oli syy siihen etten kestänyt mitään pyörimisiä akselin ympäri tai jotain heittelyitä. Kiipesin kyllä puuhun, mutta mua ei saanut heitellä. Vuoristoradat on kauheita!

    Äänissä mä olen musiikille siedättynyt. Mua vietiin pienestä pitäen musajuttuihin, jotenka semmoinen kontrolloitu kova ääni on ihan siedettävää. Musiikki ja itse tuotettu äänimaailma. Tai juuri se, että tiedän mistä suunnasta ääni tulee. Saan yllättävistä kovista äänistä migreenin. Kuten vaikka pamaukset selän takana.
    Ääniin hermostun myös nopeasti, jos joku toinen aiheuttaa niitä. Kuten vaikka sähkövatkaimeen. Verenpaine nousee ja alkaa ärsyttää. Korkeat äänet on kaikkein pahimpia. Kirkumiset ja jotkut triangelit.

    Mitä jos etsisitte ykkösen kanssa jonkun sellaisen kivan äänimaailman, mistä hän tykkää. jotain luontoääniä? Metsän suhinaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle toi avainasana lienee "kontrolloitu". Kestän kyllä koviakin ääniä, ja epämääräisiäkin, jos joko tiedän mitä on tulossa tai tuotan ne itse. Mutta kontrolloimaton ääni, etenkin kova, on ärsyttävä. Ykkösellä tuntuu olevan samat rajoitteet. Ja musiikistahan se tykkää ihan hirveästi, muskari olisi niin sen lempparijuttu! Siellä pitää aina vaan päästä parin ekan kerran yli, jotta se tottuu siihen uusien kasvojen yhtäkkiseen hiljenemiseen ja laulamiseen.

      Toi migreeni kuulostaa ihan tosi ikävältä, ei käy kateeksi :/

      Kirkuminen on muuten mullakin ykkösenä listalla. Onneksi kumpikaan lapsista ei ole ollut kiljuja.

      Poista
  7. Täällä 7-v tyttö joka halusi viime viikolla hammaslääkärissä tuolin laskettavan alas ennenkuin suostui istumaan siihen. Vetää makaroniksi nostettaessa,ollaan oltu titinallen konsertissa pelttoreiden kera, voi myös helposti autossa huonosti, ei halua sukeltaa, ei tykkää huvipuiston laitteista mutta tekee itse kärrinpyöriä, seisoo päällään, kiikkuu, kiipeilee vaa mäenlasku ei innosta niinkään. Olen kyllä aina ajatellut sen olevan vain luonteenpiirre, tunnistan paljon itseäni noissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luulen myös että nää on aika pitkälle luonneasioita :) mutta kiva kuulla että muilla on samanlaisia varovaisia lapsia, ehkä näistä kasvaa rauhallisia aikuisiakin :)

      Poista
  8. Jos tuosta matkapahoinvoinnista/huimaamisesta tulee isompi ongelma, menkää fysioterapeutille, joka osaa hoitaa asentohuimausta. Asentohuimaus johtuu sakasta korvan tasapainoelimessä. Sakka aiheuttaa mitä kummallisimpia muitakin vaivoja mm. kuuloon ja näkökykyyn liittyvää. On myös monen lukivaikeuden takana. Voi olla toisessa tai molemmissa korvissa.

    Ajauduin asiaan koulutetulle fysioterapeutille sattumalta julkisessa sairaalassa aivan muun vaivan vuoksi. Nyt "kääntyilen" n. 5min kestävän sikahelpon harjoitussarjan pari kertaa viikossa ja vaiva pysyy poissa. Taipumus sakan kertymiseen on perinnöllistä eikä siis katoa millään, mutta tietyillä liikkeillä sakka saadaan ohjattua pois kaarikäytävistä "oikeaan paikkaan", missä se ei aiheuta harha-aistimuksia.
    Asentohuimaus on perinnöllistä ja sitä esiintyy myös lapsilla.

    Netistä löytyy näitä "jumppaohjeita" ihan ilman fysioterapeuttiakin, mutta on hyvä, että ammattailainen varmistaa, että liikkeet tekee oikein. Hän voi myös testata kummalla puoella ongelma on. Lääkärin lähetteellä käynti taisi maksaa täällä pikkukaupungissa 12 euroa...

    Toivottavasti tästä on iloa jollekin. Mun pitää hehkuttaa tätä kaikille, koska niin iso ero on elämänlaadussani nyt, kun voin huoletta matkustaa ja liikkua massatapahtumissa ilman huonovointisuutta tai epämukavaa oloa. Ja en olis ikinä uskonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kova! Tosta voisi olla kyse! En sakasta tiedä, mutta noilla on kummallakin luonnostaan ainakin ihan tosi paljon vaikkua korvissa, kuulemma tosi kuivaa ja vahamaista. Luulisi että sekin voi vaikuttaa? Täytyy siis todellakin tsekata tämä, kiitos!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.