Lastensuojelua vaikka väkisin

sunnuntai 16. joulukuuta 2012 Valeäiti 28 Kommenttia

Päivän Hesarissa oli kolumni lastensuojeluilmoituksista, tai siitä miten helposti niitä nykyään tehdään. Puistossa mäyräkoiran kanssa tavattu 17v tai huoltsikalle kotiintuloaikaa venyttämään paennut nuori merkitään rekisteriin. Siis siihen samaan, johon merkataan hakatut, nöyryytetyt ja muut kaikin puolin suojattomissa olosuhteissa elävät lapset.

Sattumalta samaan aikaan kuulin keskustelun, josta opin että päiväkodin hakuajasta (17.30) vähänkin myöhästyneiden vanhempien lapset viedään lähimpään lastenkotiin ja tehdään lastensuojeluilmoitus heitteillejätöstä.

Kummatkin jutut on jotenkin todella järkyttäviä. Ensinnäkin se, että pahimmassa hädässä olevat lapset ei saa heti apua koska Pirkko nyt selvittelee tuliko se Aleksi ajoissa kotiin vai ei. Tai arkistoi sitä päivän viidettä ilmoitusta. Toisaalta se, että ylitöihin joutuneet, bussia odottelevat tai nokkakolaria selvittelevät vanhemmat saavat myöhästymisestään järjettömän rangaistuksen. Ja etenkin näiden lapset. Auttakaa ymmärtämään. Minkä helvetin takia lapselle aiheutetaan aivan suhteettoman suuri trauma rangaistuksena vanhemmasta, joka ei nyt ihan ehtinytkään paikalle ennen päiväkodin sulkeutumista? "Sä menet nyt katsos tänne tuntemattomaan paikkaan odottamaan kun sun äiti jätti sut heitteille"?

Miksi päiväkodit eivät voi joustaa vaikka puolta tuntia? Joutuu sitä muutkin työntekijät välillä venyttämään työaikaa itsestään riippumattomista syistä. Siitä maksetaan usein rahaa. Sepä lieneekin tässä ongelma. Veikkaan, että päiväkodeissa on nollatoleranssi myöhästymisen, koska kaupungilla on nollatoleranssi ylityökorvauksiin. Aika on rahaa ja lapset saa taas kärsiä.

Kumpikin tapaus kuitenkin osoittaa myös sen, että holhouksen aste Suomessa on outo. Toisaalta lapsi saa (joutuu) jäämään elämään ihan karmiviin olosuhteisiin, koska vanhemman oikeuta lapseensa ei Suomessa voida (haluta) rajoittaa. Toisaalta epätäsmällinen lapsenhakija tai kotiutuva teini merkitään rekisteriin lastenhakkaajien ja tuhopolttajien väliin.

Mitäpä, jos vaikka vähän mietittiin uudestaan näitä virkareittejä ja toimintamalleja? Mitäpä jos päiväkotien aikatauluja ja työvuoroja vähän tarkistettaisiin? Mitäpä jos käytettäisiin vähän maalaisjärkeä, osoitettaisiin vähän armoa?

Töihin paluu tuntuu taas tänään jotenkin vähän vähemmän houkuttelevalta.

Päivän Hesarissa oli kolumni lastensuojeluilmoituksista, tai siitä miten helposti niitä nykyään tehdään. Puistossa mäyräkoiran kanssa tavatt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

28 kommenttia :

  1. En ole lukenut kyseistä kolumnia, mutta kuulostaa roskakirjoitukselta. Samoin tässä on nyt vähän vedetty mutkat suoriksi.

    VastaaPoista
  2. No varmasti on tässä mutkat suorina, kun en asiaa läpikotaisin tunne (voitko valottaa jos parempaa tietoa on?). Tosta kolumnistakaan en siksi osaa sanoa, sun kannattaa lukea se läpi ja sitten sitä kommentoida. Mitä kuulemani keskusteluun tulee, se ainakin oli alan ammattilaisen kertomaa. Että kyllä tässä joku päin persettä on. Ja melko varma olen siitäkin, että järjestelmässä on parantamisen varaa, vaikka asiat paremmin oliskin kuin mitä luulen.

    VastaaPoista
  3. Onko ihan oikeasti niin, että jos soittaa motarilta autosta päiväkotiin, että "täällä on nyt kolari ja liikenne seisoo, en pääse noutamaan lasta ajoissa", niin mitään ymmärrystä ei heru? En oikein halua uskoa. On varmaan eri asia, jos hakee lapsen myöhässä eikä ilmoita siitä etukäteen kuin että jättää lapsen hakematta päiväkotiin siitä soittamatta.

    Käsittääkseni meidän kunnassa lapset siirretään kootusti jonkun kellonajan jälkeen yhteen ja samaan päiväkotiin, sama aamulla - yksi päiväkoti päivystää aikaisia hoitoon lapsiaan tulevia. Tosin, en nyt ihan selvillä ole näistä kuvioista. Mutta onhan se kyllä lähökohtaisesti niin, että jos päiväkodista pitää johonkin kellonaikaan mennessä hakea lapset, niin sitten ne haetaan. Force majeure -tyyppiset tilanteet ovat eri asia kuin aikatauluihin hälläväliä -asenteella suhtautuvat vanhemmat. Täytyyhän päiväkodin työntekijöidenkin päästä työpaikaltaan kotiin. Niidenkin pitää ehkä ehtiä hakea lapsensa jostain johonkin kellonaikaan mennessä.

    Mä oon itse tän syksyn aikana hakenut lapsen kerran kerhosta myöhässä, kun vauva heitti järjettömät oksat just kun piti startata kotoa. Soitin sitten, että "tsorppa, tuun myöhässä, mut on vaan ihan pakko pestä lapsi ja mut ennenkuin päästään lähtemään". En usko olevani missään lastensuojelurekisterissä tän tapauksen jäljiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun noin sanot niin varmasti tässä oli kyse sellaisista poikkeustapauksista, joissa vanhemmat ei ilmoita mitään tai vastaa soittoihin. Silti se keskustelun sävy oli sellainen että tämän sanoja (perhepäivähoitaja) oli tosi pahoillaan ettei hänellä ole lain mukaan oikeutta viedä lapsia mihinkään jos vanhempi myöhästyy. En kehdannut puuttua närkästyneenä ja kysyä tarkemmin kun tavallaan kuuntelin vahingossa salaa (imetin viereisessä huoneessa eivätkä tienneet sitä) :) mutta joo, näin sen täytyy olla! Silti tossa kolumnissa sanotaan että noin puolet ilmoituksista on "turhia" ja kohtuu vain protokollasta. Tuollainen tyhmyys vie tärkeää työaikaa oikealta ongelmilta.

      Poista
    2. Puolet turhista ilmoituksista (jokainen ilmoitus tulee tarkistaa) --> esimerkiksi poliisi on velvoitettu tekemään virkansa puolesta lastensuojeluilmoituksen alaikäisistä kännääjistä (vaikka käsittääkseni paljon jätetään tekemättäkin vähän tilanteesta riippuen), onko se ilmoitus silloin turha? Mun mielestä ei ole ihan ok jos justiin kakstoistakesäset vetää kauheat ördat - vaikka se niin yleistä onkin.

      Mitä tulee noihin päiväkotiasioihin... niin, joustoa löytyy luulen ma. Mutta. Kun on niitä vanhempia, joiden yleinen asenne aikatauluja kohtaan on melko piittaamaton. Mutta tuskin niitä kersoja sieltä päiväkodista silti kiireisenä huostaanottona mihinkään keskukseen sijoitetaan.

      Poista
    3. Ihan hyvä pointti tuokin, mutta silti mä olen vähän sitä mieltä, ettei tässäkään asiassa viranomaiset ehkä ole oikea taho kasvattamaan. Riippuu tietenkin tilanteesta: jos oikeasti 12vee osuu poliisin silmään, on varmasti syytä puuttua asiaan, mutta eikö ensimmäinen tapa olisi soittaa vanhemmille? Jos taas oikeasti puhutaan niistä sadasta nuoresta jotka istuu iltaa puistokaljoineen, en näe miksi se kannattaisi laittaa ilmoituksensa koneiston pyörimään. Eihän se ok ole mutta kyllä murrosikään jotkut asiat kuuluu, Suomessa se nyt usein on toi ryyppäämiseen. Toki se pitäisi saada jotenkin kuriin, enkä haluaisi nähdä mun lapsia siellä, mutta sekin on ensisijaisesti kasvattajana homma, ei yhteiskunnan. Toisaalta kokenut viranomainen varmaankin tunnistaa aidon ongelman alun, ainakin törmätessään samaan nuoreen useamman kerran.

      Poista
  4. Kyllä päiväkodilta yritetään ensin soittaa vanhemmalle ja mahdolliselle nimetylle varahakijalle. Jos ketään vastuullista aikuista, jolle lapsen saa luovuttaa, ei saada kiinni, otetaan yhteyttä päivystävään sosiaalityöntekijään. Sama homma, jos lasta hakemaan tullut aikuinen on esim humalassa. Ikäviä juttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, todellakin ikävää :/ voin kuvitella miten nihkeä tilanne jos hakija on kännissä. Kaikenlaista sitä Suomessa joutuukin näkemään.

      Poista
  5. Meidän hoitopaikoissa on kerrottu, että vanhemmille ja varahakijoille soitetaan, ja puoli tuntia odotetaan (sulkemisajan jälkeen). Mutta esim. ryhmiksessä tilanne kyllä on se, että hoitaja ei saa esim. viedä lasta kotiinsa, vaan se pitää tosiaan viedä sosiaaliviranomaisille. Outona kyllä pitäisin tilannetta, jossa kumpaakaan vanhempaa tai yhtään varahakijaa ei saada puhelimella kiinni. Että ihan kepeä tilanne ei silloin liene kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on. Ja ymmärrän kyllä että johonkin lapsi on vietävä, ehkä tässä kuulemassani tapauksessa se vain saatiin kuulostamaan siltä että lapsi aika kevein perustein vietäisiin lastenkotiin, ikään kuin näpäytyksenä vanhemmille.

      Poista
  6. Eipä tosiaan päiväkodista ihan heppoisin perustein lapsia viedä sen sossuntädin huostan kuten ylhäällä oli. Toki täytyy myös muistaa että jos vuorossa on vain yksi hoitaja saattaa hänelläkin olla pakottava tarve lähteä kun päiväkoti sulkeutuu (kenties hakemaan sitä omaa lastaan hoidosta).

    Toisaalta taas jos 17v kohdataan arkena keskellä päivää puistosta törpöttelemässä mäyräkoiraa niin siinä kohdin on ehkä syytä tehdä lastensuojeluilmoitus hänestä. Tokihan joka asiassa ylilyöntejä tulee, mutta Suomen lakia tulee noudattaa ja sen mukaan alle 18v ei ole oikeutta nauttia alkoholia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onhan onneksi olemassa muitakin kuin 7-17 avoinna olevia päiväkoteja, voisi muuten olla vähän kuumottava tilanne vaikkapa yksinhuoltajana tai vuorotöissä.

      Mielenkiintoinen huomio toi mäyräkoira päiväsaikaan - hieman eri merkitys arkitiistaina kuin perjantai-iltana.

      Poista
  7. Hah. Olenpa helppo provosoitumaan :D mutta haluan vain lisätä keskusteluun sen näkökulman, että kuten tässäkin kirjoituksessa lastensuojeluilmoitus leimataan usein "pahaksi". Vaikka sen perusajatus on hyvä - suojella lasta. Ja itse sitä asian kurjaa puolta läheltä katsoneena voin sanoa, että mieluummin soisin ilmoituksia tehtävän hyvin matalalla kynnyksellä kuin, että asiat ohitetaan turhina. Oikea-aikainen puuttuminen voi pelastaa elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen. Ja vaikka ei ees tehtais ilmotusta viranomaisille esim. siita teinijuopottelijasta, niin mita jos sen vanhemmat ei tienny etta se on siella puistonkulmalla mayriksen kanssa. Tai ees joku kysyis niilta lapsilta ihan itseltaan etta millasta on kotona/koulussa, tunteeko ne olonsa turvalliseksi etc. Ehka sillon ei kenenkaan tarttis menna ampumaan 20 ekaluokkalaista myohemmassa elamassa :( Ymmarran kylla etta joskus menee overiksi ja saattaa olla yli-innokkaita sossun tateja tai paivakodin/kerhon tyontekijoita mutta parempi sekin kun etta ei puututa ollenkaan tai ees kysyta sita ekaa kysymysta etta onko kaikki hyvin. Ne lapset saattasi kuitenkin olla vahan rehellisempia ja vasta muutakin kun sen aikuisten vakion etta "ihan hyvin menee".

      -Henkka

      Poista
    2. Kuten Henkkakin sanoo: "mitä jos vanhemmat ei tienny", sehän selviää soittamalla niille vanhemmille. Olen ihan samaa mieltä, että asioihin pitää puuttua varhain, mutta mun pointti on se että jos puututaan joka asiaan yhtä järeästi, ei resursseja vaan riitä pahimpiin ongelmiin tarpeensi.

      Moitä kouluampumisiin tulee, uskon että niissä tapauksissa olisi ollut monta käännekohtaa, joiden aikana oltaisiin voitu puuttua. Mutta jos viranomaisten aika menee ns. Tavallisten teiniongelmien selvittelyyn, ehditäänköhän huomata aidosti pahoinvoivaa, psykologista apua tarvitsevaa nuorta?

      Ja lastensuojelun maine vain huonona asiana oli ehdottomasti näkökulma joka minun piti tähän myös kirjoittaa, mitta se olisi mennyt vähän aiheen ohi. Tarkoitukseni olo siis todella vain moittia tuota puuttumisen tapaa. Mun mielestä virallinen ilmoitus ekana tapana ei ole oikea, ensin pitäisi ottaa vanhemmat mukaan ja sitten katsoa näyttääkö sitä että perhe tarvitsee apua.

      Poista
    3. Totta etta ennen sita koneistoon joutumista pitais just olla toi askel etta soitetaan vanhemmille eika heti niita jareita keinoja. Ehka tosiaan silleen useampi apua tarvitseva sita saisi kun olisi kaytossa vahan epavirallisempiakin keinoja. Sitten olis helpompi tunnistaa just noi mielenterveyden ongelmat. Mistahan sita poliittista tahtoa siihenkin loytyisi.. taallakaan ei varmaan loppujen lopuksi tapahdu mitaan :(

      -Henkka

      Poista
    4. Niinpä, sehän se pahin ongelma on, että mistä se asia löytää tiensä aina politiikkaan asti. Muistan Jokelanki jälkeen kun oli kovat puheet mitä kaikkia muutoksia Suomeen tulee, ja sitten joku lehti (hyvä lähdetuntemus mulla taas) selvitti muutama vuosi myöhemmin, mitä oli muutettu - ei juuri mitään. Valitettavasti hurjimmatkin tapaukset unohtuu suuren yleisön mielistä jo hyvisä ajoin ennen seuraavia vaaleja.

      Poista
    5. Pakko laittaa viela taa lainaus, just luin Ylen nettisivuilta:

      "Tarvitsisivatko sellaiset nuoret, joilla on mielenterveysongelmista diagnoosi, parempaa seurantaa ja lääkityksen lisäksi ihan terapiaa?" -Tarja Mankkinen

      Siis eiko terapia ole vakiokaytantona!!?? Etta syo nyt tasta naita pillereita, kylla ne auttaa.. :O!

      -Henkka

      Poista
    6. Sepä se, Suomessahan on ihan hirvee tilanne lasten psykiatriasissa palveluissa. Käsittääkseni tilanteen pitää olla luokkaa itsetuhoinen, ennen kuin pääsee mihinkään. Ei vaan ole aikoja. Ja sitten niistä hoitamatta jätetyistä lapsista kasvaa vielä pahemmista mielenterveysongelimsta kärsiviä aikuisia.

      Poista
  8. Mua taas ärsyttää tää, että pitäis herkemmin tehdä lastensuojeluilmoitus (matala kynnyt tms). Mun ihmetyttää tää suomalaisten usko viranomaisiin; kyllä ne hoitaa. Miksi ei voi itse mennä ja kysyä "Onko kaikki hyvin?" "Voinko auttaa?". Kai se on vierestä hyvä taivastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mielta etta ei silla valia etta kuka kysyy, kuhan joku. Mutta jos ei kukaan muu oo kysyny niin viime kadessa sitten se viranomainen. Onhan se vahan jeesustelijamaista esim. taivastella vieresta ja tehda lastensuojeluilmoitus kysymatta itse, mutta lopputuloksena on se etta joku kysyy.

      -Henkka

      Poista
    2. Siihen ei valitettavasti kovin helposti tule muutosta, meillä on niin vahva puuttumatta jättämisen kulttuuri. Onneksi ei sentään niin paha kuin Kiinassa :/ mutta edelleen, kyllähän sen poliisin, tarhatädin, kouluopettajan ja naapurin pitää kysyä miten menee, mutta ei siitä heti ilmoitusta kannata tehdä. Se vaan jää koneiston rattaisiin pyörimään eikä kukaan saa apua ajoissa.

      Poista
  9. Hei! Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt blogisi ja yrittänyt saada kaikkia vanhoja postauksia luettua. Tämä herätti niin paljon ajatuksia, että pakko kommentoida.

    Itse opiskelen lastentarhanopettajaksi. Muutaman eri päiväkodin ohjeistuksen olen nähnyt, miten toimia jos lasta ei haeta. Ensimmäisenä tietenkin soitetaan sille, jonka piti tulla hakemaan, sitten mahdollisesti toiselle huoltajalle, nimetyille varahakijoille esim. lähellä asuvat mummit, kummit tai muut läheiset. Jos ketään ei saada kiinni, eikä lasta tulla hakemaan, niin sitten se viedään lähimpään lastenkotiin. Tarhantäti ei voi missään tilanteessa viedä lastaan kotiinsa, vaikka se ehkä olisikin lapselle parempi. Päiväkodin työntekijäthän eivät myöskään saa kuin äärimmäisessä poikkeustilanteessa kuljettaa lapsia omalla autollaan. Vastaan tulee kaikenlaiset vastuukysymykset ja muut, jos jotain sattuisikin matkalla tai hoitajan kotona. Ja itse ainakin oletan, että jos voi olettaa, että vanhempi on tulossa eikä ole mitään muita ongelmia tiedossa, niin pyritään kyllä joustamaan.

    Ja mitä taas tulee niihin teini-ikäisiin, niin itse olen sellaisen käsityksen poliisisarjojen perusteella saanut, että niiden vanhemmille kyllä soitetaan, mutta ohjeistukset velvoittaa myös sen lastensuojeluilmoituksen tekemään. Joskus vanhemmat ei tiedä, joskus tietävät. Joskus niillä asioilla vain ei vanhemmille ole minkäänlaista merkitystä. Eikä niitä lapsia silti välttämättä kotona hakata. Voi olla, että ei vain jakseta välittää.

    Mutta kyllähän tähän meidänkin hyvinvointiyhteiskuntaan mahtuu järjettömän paljon näitä huonosti olevia asioita ja suuria epäkohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, tervetuloa ja kiitos kommentista! Näinhän se varmasti on, luulen että se kuulemani keskustelu oli aika "sävyttynyt" sen kyseisen hoitajan kyrpiintymisestä johtuen. Siltikin tossa lastensuojeluasiassa jokin on vähän pielessä, ainakin resursointi ja nimi. Se kun tekee paljon positiivistakin eikä ole (pelkkä) perheen pelko.

      Eilenkin kuulin tapauksen, jossa kolmivuotias oli saanu päähänsä sanoa kerhossa että "äiti potkii mua päähän". Kerhotäti oli sitten tehnty ilmoituksen ja sen jälkeen ilmoitti äidille. Eikö kaikki ton ikäiset lapset selitä tollasta ihan ihmeellistä, kannattaako yhdestä satunnaisesta lauseesta ihan oikeasti tehdä ilmoitus?

      Poista
    2. Olen tällä viikolla tutustunut ohjeistukseen, joka liittyy lastensuojeluilmoitusten tekemiseen. Päiväkodin ja kerhontyöntekijöillähän on velvoite eli pakko tehdä ilmoitus, jos epäilyksen aihetta liittyy. Ohjeissa korostettiin sitä, että se ei ole meidän tehtävä harkita ja katsoa, miten tilanne etenee, vaan ilmoitus on tehtävä heti, kun asia tulee tietoon.

      Valitettavastihan lastensuojelua, perheneuvolaa, erityisopetusta ym. pidetään yleensä negatiivisena asiana. Ne nähdään sitä kautta, että nyt meissä tai meidän lapsessa on jotain vikaa, kun normaali ei riitäkään. Vaikka kysehän on vain siitä, että halutaan tarjota jokaiselle parhaat mahdollisuudet. Tällainen käsitys minulle on syntynyt.

      Mutta tuo tapaus kuulostaa kyllä jo hieman liioittelulle. Kolmevuotiaat todella höpöttävät välillä kaikennäköistä, enkä lähtisi yhden lauseen perusteella ilmoitusta tekemään. Toki sitten aikanaan kun työskentelee pidempään samassa ryhmässä ja tuntee kaikki lapset, on helpompi sanoa onko se vain keksitty juttu vai ei. Itse kyllä kyselisin tuollaisessa tilanteessa lapselta lisätietoa, ennen kuin ilmoitusta kirjoittaisin, koska niistä selityksistä on usein helpompi sanoa, että onko oikeasti aihetta huoleen.

      Poista
    3. Ymmärrän kyllä ton ilmoitusvelvollisuuden, se on tavallaan ihan ok. Mutta silloin pitäisi lastensuojelun olla nimenomaan sellainen perheneuvonta -tyyppinen paikka, eikä perheen pelko. Ja tämä yksittäinen tapaus oli kyllä musta aika outo. Onneksi ko. äiti otti sen varsin lungisti.

      Poista
  10. minun henkilökohtaiset kokemukseni lastensuojelusta on, että he ensinnäkin liikakäyttävät sanaa HUOLI. Ja jos he jonkun ottavat "kynsiinsä" he käyttävät termiä ennaltaehkäisy, mutta kun on kyse vaikeista asioista, he ummistavat silmänsä. Miksei lasta oteta niiltä pois kellä on kurjaa? miksei niihin puututa? Meistä on naapuri tehnyt silloin kun Ipana oli vauva niin kaksi lastensuojeluilmoitusta. Ensimmäisellä Ipana oli ekaa kertaa kipeänä, Hengitystieinfektio, josta poiki allerginen reaktio, kyllä pistää vauvaa vituttaa sellainen ja armas naapurini ilmestyi illalla oven taakse ja artikuloi asian niin, että lasta pitää lohduttaa ja jos ei itku lopu niin hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Sanoin, että vauva on kipeä ja sitä lohdutetaan kyllä, (hän perusti väitteensä siihen että itku kuuluu samasta kohtaa), mutta ei me voida keskellä yötä ottaa vauvaa leikkimään, että naapurit saisi nukkua. Kyllä sitä on yritettävä nukuttaa makkarissa. Noh, seuraavana yönä sai naapurin rouva nukkua, koska jouduttiin sairaalaan. (Oletettavasti sama akka teki valituksen vuokranantajalle liian äänekkäästä seksielämästämme, koska oli ainoa "seinänaapurimme" eli yläkerrasta. No minähän kirjoitin vuokranantajalle vastineen, että meidän puolivuotias vauva nukkuu seinän takana ja ei herää voihkintaani ja meillä on 200x160 senttinen valurautasänky, eli mitä patterin kolinaan tulee sitä saa ihan kuka vaan tulla siirteleen ja kokeileen hakkaako se patteriin. Ainakaan seksiä harrastamalla). Noh tulihan sieltä lastensuojeluilmoitus siitä itkusta. Tässä tapauksessa onni, että oli näyttää ne sairaalapaperit, vaikkei sairaalaan joutuminen kai kovin iso lottovoitto olekaan. Toinen siellä asuessamme tullut lastensuojeluilmoitus oli, että emme käy tarpeeksi ulkona vauvan kanssa. Naapurithan sen parhaiten tietää. Varsinkin työssä käyvät sellaiset. Joten kertokaas, oliko tässä kyse vauvamme suojelusta, vai enemmänkin naapurikiusasta? Sitten toinen tapaus. On yksi perhe, josta on tehty kolmelle eri paikkakunnalle yhteensä viisi lastensuojeluilmoitusta ja heillä ei edes ole koskaan käyty. Toinen vanhemmista jätti vuoden ikäisen lapsensa baariin ja hälle sosiaalitoimesta vain soitettiin, että haeppa pois tai he hakevat. Sitten toinen tapaus. Minulla on ystävä, jonka lapsen isä ei aina huolehdi lapsistaan kuin kuuluisi, hänestä on nyt tehty 4 lastensuojeluimoitusta, kaksi vieraalta taholta, yksi ystäväni ja toinen isän toisen lapsen äidin taholta ja kun paperihelvetti oli ohi, sosiaalityöntekijöitten virallinen kanta oli, että ihan sama mitä siellä isällä tapahtuu, mitä syövät tai pelaavatko koko yön, kuhan kotona sitten kaikki ok. Sitten on vielä kolmas ja hirvein tapaus. Tiedän yhden naisen, josta on myös vieras sekä lähipiiri tehnyt ilmoituksia, jopa virallisiltakin tahoilta. Hän on luotettavan tahon mukaan menettänyt kämppänsä ja antanut positiiviset huumeseulat, mutta saa silti pitää 4-vuotiaan lapsensa. Sanokaas siis nyt, pitäisikö olla vielä jotain luottoa lastensuojelua tai sen oikeudenmukaisuutta kohtaan? Mitä voi tehdä, kun ilmoituksista ei ole mitään hyötyä? Kuinka monta Eerikan kaltaista juttua tapahtuu kokoajan, mutta ne vain salataan, koska asiakirjat ovat salaisia ja sossut vaitiolovelvollisia. Ymmärrän, että jälkimmäisen takia he eivät voi puolustaa toimintaansa, mutta mitä puolustamista näissä tapauksissa on? Miten mahdollisesti he voisivat perustella päätöksensä? Anteeksi avautumiseni, mutta toivottavasti turhautumiseni kuultaa tekstin läpi. Aihe oli erittäin tunteitaherättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, superkurjia juttuja teillä siellä :/ tänne saa hei aina avautua, ja kuulukin; eihän asiat parane ellei me olla vihaisia. Toivon tosi paljon, että noi teidän tapaukset ratkeaa oikeaan suuntaan, onhan välillä pakko tulla hyviäkin uutisia, eikö?

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.