Kuinka vesipeto kesytetään

keskiviikko 26. joulukuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Johdanto: Lahjoista parhain 
Jouluaatto, perhe on kokoontunut isovanhempien luo joulunviettoon. On aika avata lahjat.

(Kertoja): Ja sattui sinä iltana, ett' pukki oli oikein oivaltava. Jälkeen kinkun, herneen ja joka sortin jälkimaun, on aika tavarailoittelun. On katveessa puun voittaja piilossa, vain yhdelle se avautuu. Kah, pian paperista on jo kuoritut, kääröistään sulautuneet, tiukasti osaksi lasta. Voi riemua loputonta! Ei laps unta saa, mieli jo vetten keskellä, kertaa seuraavaa odottaa. Kas siitä tarina tää alkunsa saa.

Ensimmäinen näytös, jossa into on suuri
Tapaninpäivä, perheen koti. Joululahjat on levitetty ympäri asuntoa, aamiaista syödään väsyneinä uusien leikkien jatkuessa taustalla.
  
(Valeäiti, aamukahviaan puristaen, iloisesti mutta väsyneenä): Mennäänkö tänään uimaan?
(Ykkönen, innosta punaisena): Joo! JOO! Otetaan lasit, otetaan räpylät, otetaan Roksit! Pakataan kamat! Otetaan uikkarit Ykköselle, otetaan uikkarit Kakkoselle, otetaan uikkarit isille, otetaan uikkarit äidille. Joo-o, ihan oikein!

Valeäiti pakkaa perheen tarvikkeita, vaan jotakin ei näy. Kassit yhä eteisessä, kellon kiivaasti kohti lounasta tikittäessä, etsii nainen kuumeisesti, tuntien jo nalkutuksen sisällään.

Toinen näytös, jossa narrin lailla viedään
Lavastuksissa perheen kylpyhuone, pyykit lattialle heiteltyinä. Toisen puolen näyttämöä vauvauintihalli, löytötavarakori.
 
(Valeäiti, nalkutusta nieleskellen, pahinta aavistaen): Siis onko sulla jotain havaintoa sun ja Ykkösen uikkareista? Ne ei ollu pesussakaan?

(Insinööri, vaikeroiden, totuuden jo aavistaen): eeeeei...ettei ne vaan olisi jääneet taas sinne vauvauintiin? 

(Valeäiti pyöräyttää silmiään yleisöön päin, kokoaa itsensä ennen vastaamista): Miten sä...okei, no mitähän sitten keksitään. Soitetaan sinne jos olisivat jääneet.

Kohtaus siirtyy vauvauinnin vastaanottoon, jossa Valeäiti ohjataan ystävällisesti löytätavarakorille.

(Vastaanottotiskin työntekijä, osoittaa isoa kasaa erinäisiä uima- ja alusvaatteita): Tässä näitä nyt olis. Ne on kuivatettu ennen kuin on laitettu tähän kasaan.

(Valeäiti, jo kasan silmäiltyään ja kahdesti pengottuaan): Joo ei ne kyllä täällä ole. Tossa tosin kuivuu jonkun samanlainen isä-lapsi-setti, mutta väärissä väreissä. 


Näytös päättyy epäuskoisen Valeäidin paluuseen autolle. Yleisölle selviää, että toinen perheenisä on ollut yhtä hajamielinen kuin Insinööri, ja ottanut Perheen tavarat omiensa sijaan.


(Valeäiti, turhautuneena, mutta jo huvittuneena): Joku muu on ollut vielä sua pösilömpi, no can do. 
 
Kolmas näytös, jossa vauva kuumaksi käy
Uimahallin vastaanotossa ja lastenaltaassa. Perheen iloinen polskinta päättyy nopeasti. 

(Kertoja): On perheemme esteensä selättänyt, varpaansa jo veteen löytänyt. Uima-asua on löydetty lainaan, ja pienen lapsenkin mieli on taas riemuissaan - jo laseja käyttää saa! Vaan turhaan on onni huipussaan, jos kohta vaanii harmi nurkan taa. Perheestä pienin, vauva vasta, on kuuma hipiältänsä. Liekö flunssa unen takana, harmin aiheuttajana?

(Valeäiti): Tää on kyllä aivan kuuma, ei tätä kehtaa uimassa pitää. Me mennään jo, tulkaa kohta perässä. 

(Kertoja): Hän lapsensa pesee, huolella kuivaa. Pukuhuoneen puolella pieni hymyssä suin katselee, vaan on väsynyt yhä vain. Äiti lapselleen sylin antaa, lohdun maidolla suo. Pian on jo unessa pieni taas, vaikk'ei olis aika tuon. Niin jää lounaat, jää liukumäet. On tämän lapsen unta saatava, kotiin päästävä.

Neljäs näytös, jossa uni voiton vie
Perheen autossa ja kotona, lounasaikaan

(Kertoja): Niin käy perhe pieni matkaan, vailla ruokaa vaan iloa täynnä. On päivä suur ollut koettelemusten, käy perhe autossaan vatsat tyhjinä pitkin katuja. Talven lumo saa silmät kostumaan, säteet auringon mielen lämpenemään. Kiireinen kaupunki on kai nukahtanut joulun viettoon, ei kaduilla muita näy. Vaan hetkinen, mikä on? Kuinka on niin hiljainen, myös hiljaa rullaava auto perheemme?

Kah, näky ennenkuulumaton, kohtaa vahtivat silmät pienten emon. On toinenkin laps unen löytänyt, levon saavuttanut. Silmäluomia nyt unet koristaa, suu pieni puheetta jää. Ja katso, mitä puuttukaan? Ei ole suussa mitään muutakaan - ei tuttia, ei rusinan murentakaan.

On pian jo kotona perhe onnellinen, ja uni jatkua saa. Onnellisna näin nyt vanhemmatkin silmänsä ummistaa, leikkejä seuraavia odottaa.

Esirippu laskeutuu.






Johdanto: Lahjoista parhain   Jouluaatto, perhe on kokoontunut isovanhempien luo joulunviettoon. On aika avata lahjat. (Kertoja): Ja satt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Mukavaa kerrontaa, jännittävä tositarina :D

    VastaaPoista
  2. Eikö ollutkin jännittävää? :) pitäisi päättää oliko tämä draamaa, farssia vai vaan komediaa..

    VastaaPoista
  3. Meillä mies tuli kerran kiukkuisena uimahallista. Joku oli kuulemma ottanut sen uimamuovikassin ja siinä mukana isän ja pojan uikkarit ja uimalasit. No arvaapa vaan kuka oli väärän kassin ottanut? Pesin korvaukseksi ne vieraiden pyyhkeet ennen uimahallille palautusta. Lohdullinen tarina. En olekaan yksin. Nasu

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.