Kahdeksan tunnustusta

sunnuntai 16. joulukuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Sain taas A blog with substance -tunnustuksen, peräti kahdesti. Kiitos tunnustuksesta (Entinen) sadan kilon keijukainen ja Tyttönen tuolta!

Tässä kahdeksan uutta satunnaista faktaa minusta:

1. Luen muotilehdistä jutut, kuvia en jaksa katsoa. Järkevää.

2. Olen meluherkkä. Epäsäännölliset (kovat) äänet saavat inhottavan stressireaktion aikaan. Pitkään luulin että olen vain ärsyttävä nalkuttaja ("laita nyt se huono musa pois"), mutta sitten huomattiin että Ykkösellä on sama ongelma ja sen mummi osasi kertoa että vaiva on perinnöllinen.

3. Olen todella kaksinaismoralistinen, etenkin kotiasioissa. Tai siis lähinnä kaikki on aina Insinöörin syytä.

4. Olen käynyt melontakurssin, jolta muistan lähinnä että puuvilla on kastuessaan kylmää, villa lämmintä.

5. Joudun aina hetken miettimään kumpi on itä ja kumpi länsi. Muistisääntöinä on venäjä ja jenkit.

6. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen (aka laiska), pyrin välttämään turhia askareita. Lapsena bravuureitani oli hammasharjan kastelu tahnan kera "hammaspesuna", turvavyön "kiinnittäminen" kädellä kiinni pitäen (saavutettu hyöty kyseenalainen) ja aikaisin "nukahtaminen" ja siten kanin häkin siivouksen "unohtaminen". Nykyäänkin osaan kysyä tarpeeksi myöhään "oisko voinu auttaa?", jolloin työpanostani ei enää kaivata, mutta saan silti pisteet sen tarjoamisesta. Laiskuutta häiritsee kovasti suorittajaluonteeni, joka siivoaa ja touhuaa kotona. On sitäpaitsi pakko johtaa esimerkillä minua vielä laiskempaa Insinööriä.

7. Olen lähettänyt koelaulunauhan (c-kasetin, tietty) Tenavatähtiin. Laulettiin naapurin tytön kanssa "Lintu ja lapsi" mitä sydäntä riipaisevimmalla tulkinnalla, mutta ovi ei auennut.

8. Vältän kiusallisia tilanteita kuin ruttoa. Joskus yritän pelastaa tilanteen valkoisilla valheilla, jolloin joudun vielä kiusallisempiin tilanteisiin. Yksi pahimmista keisseistä koitti kuntosalilla, jossa esitin lopulta tuntevani jonkun täysin tuntemattoman ihmisen ja pakoilin vastaanottovirkailijaa.

En laita tällä kertaa enää tunnustusta eteenpäin, napatkoon ken haluaa!

Sain taas A blog with substance -tunnustuksen, peräti kahdesti. Kiitos tunnustuksesta (Entinen) sadan kilon keijukainen ja Tyttönen tuolta! ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

  1. Ensinnäkin, kiitos että olet olemassa ja kirjoitat. Piilottelen iPadia peiton mutkassa kun öisin ruokin nuorimmaista, ja mietin miten voikaan elämästä saada niin teräviä huomioita ja vertaistuellista vuodatusta.

    Mulla olisi yksi postaustoive, ja ajattelin jo mielessäni kuinka kiva olisi lukea nimenomaan Sun tyylillä siitä ajatuksia. Nimittäin sisarussuhteet. Mitkä on Sun omat kokemukset sisaruksena ja mitä tuumit omista lapsistasi sisaruksina. Miten sisaruksia kasvatetaan niin että kaikki saa hyvää ja haleja ja miten onnistuu vanhemmuuden yksi yleisin "kultainen sääntö" eli tasapuolisena äitinä ja isinä toimiminen?

    Kiitos ja kumarrus,

    -nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin luulen, että kaikilla sisaruksilla on sisarkateuteen liittyviä traumoja lapsuudestaan - vaikka miten tasapuolisia vanhemmat olis olleetkin. Itselläni ainakin on. ;)

      Jännityksellä odotan, saanko kuulla omilta lapsiltani näistä vääryyksistä kymmenen vuoden kuluttua. Ainakin nyt huomaan, että isosiskoa tulee komennettua usein "automaattisesti", kun pikkuveli itkee, ja sitten sieltä tulee se klassinen "Enseminäollut!" :D

      Poista
    2. Oi kiitos Nuppu! Mukavaa että jaksat lukea näitä höpötyksiä :) ja ihan niin kuin Ompo sanoo, ei tätä voi oikein tehdä, hyvä jos edes hyvään suoritukseen yltää :D mutta kiitos postausideasta, laitan korvan taa!

      Poista
  2. Me ollaan kyllä loppujen lopuksi niin samanlaisia! Allekirjoitan kohdat 2,3,5,6,8!!
    Ehkä to melujuttu on tosiaan geneettistä. Mä en a) siedä b) pelkään kova ääniä...

    T:sisko

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.