Antakee armoa

maanantai 10. joulukuuta 2012 Valeäiti 11 Kommenttia

Tänään heräsin vähän siihen, että itselleen voisi vaikka välillä olla vähän armollisempi. Tänään on ollut kaikilla mittareilla nk. paskamutsipäivä: kaikkia väsyttää, kodissa on järkyttävä kaaos, lapsilla oli yöppärit pitkälle iltapäivään ja minun teki ainakin kolmella erillisellä kerralla mieli huutaa, raivota, itkeä tai vaan lähteä hetkeksi pois ja jättää lapset yksin vaunuihin. Esimerkiksi silloin kun Kakkonen huusi niin kovaa kuin ikinä pystyy ja samaan aikaan Ykkönen veti spagetiksi hanskahetkellä ja oma nenä valui poskelle.

Siinä sitten Kakkosen vihdoin nukahdettua, vaunuja työnnellessä, kuuntelin Ykkösen vaihteeksi iloista jutustelua ja tajusin, että ei kaikki olekaan mennyt pieleen. Tänään olen tehnyt kahta eri ruokaa, leikkinyt lasten kanssa isolla pahvilaatikolla, vienyt ne pulkkamäkeen ja kaakaolle, käynyt postissa ja ruokakaupassa. Näennäisesti surkea suoritukseni onkin itseasiassa ollut varsin aikaansaava, iloinen ja hauska päivä.

Miksi ihmeessä tollanen epämääräinen kamakasa ja tiskivuori saa minut luulemaan että kaikki on mennyt huonosti?

Nyt siis vähän armoa itselle, aika hyvä suoritus kuitenkin neljän tunnin yöunilla. Eikä meiltä edes varastettu pulkkia kaakaohetken aikana, tai vaunuja niin kuin eräiltä tänään. 

Tänään heräsin vähän siihen, että itselleen voisi vaikka välillä olla vähän armollisempi. Tänään on ollut kaikilla mittareilla nk. paskamuts...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

  1. Niin on totta Joka sana! Välillä sitä vaan vaatii paljon itseltään vaikka kukaan muu ei vaadi muuta kuin juuri sen minkä tekee. Ei ne tiskit ja kaaos mihinkään karkuun juokse Kyllä ne jaksaa odottaa.. Vaikka välillä se tuntuu mahdottomalta antaa niiden vain olla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut kun ei vaan pysty :D Tai ei ole kiva olla täällä sotkun keskellä, on vaan niin paljon helpompi relata jos ympärillä on nätinä näköistä..mutta olen tsempannut tosi paljon! Eilen tein ehkä parhaan tekoni ikinä: siivosin illalla legopalikoita ja otin yhden melkein sohvan alta pois. Huoamsin samalla että sohvan alla kauempana oli vielä kaksi palaa. Eka huokaisin tuskaisena että äh noikin pitää poimia tuolta. Mutta sitten tajusin heittää sen jo poimimani niiden muiden joukkoon: ne voi sitten kaikki poimia kerralla joku toinen hetki :D

      Poista
    2. Tunnistin itseni!

      Meillä mies on minua tarkempi siivoaja. Se näkyy esim. siinä, että kun hän menee tekemään jotain muuta ja minä siivoan keittiön, hän kysyy lähes aina, että "teethän sen XXXX sitten kunnolla, ne leivänmuruset lattialta kanssa?" Eli jälki on mulla huonompaa ja mies tietää sen. En tiedä, kuinka harvinainen tämä kuvio on, mutta meillä minä olen aina osannut paremmin tienata rahaa ja opiskella, ja kotiasiat on olleet retuperällä.

      En tiedä varmaksi, mutta minusta tää voi johtua ihan siitä, että meillä kotona lapsuudessa mua ei koskaan velvoitettu mihinkään kotihommiin "VAIKKA" naispuolinen ihminen olenkin. Ikinä ei nalkutettu mistään sotkusta tms. Miehelle taas näitä nakkeja on jaeltu.

      Poista
    3. Ihan varmasti vaikuttaa tosi paljon, miten kotona on laitettu tekemään kotitöitä. Meillä on nalkutettu eikä ehkä pakotettu, ja sama linja jatkuu minun toimestani ;)

      Poista
  2. Musta tuntuu,että kaikilla mutseilla on alitajunnassa se pieni inha ääni joka kuiskuttelee että tee,suorita,touhua,kasvata täydellisesti lapsia tai muuten muksuista tulee sosiopaatteja jos ei koti kiillä ja kaikki oe ihanan täydellisen vaaleanpunaista.Kaikille kanssamutseille enemmän armoa ja itsearvostusta :) meidän koti ei ole glorialehdestä,mut kotoisaa on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ongelma onkin se, että mun mielestä ei ole kotoisaa ennen kuin on vähintään Deko-siistiä :) Mut mutsiongelma tämä aika varmasti on, isät on varmaan ihan tyytyväisiä sekasorrossa legoja rakentelemassa. Paitsi että eilen Insinööri sanoi vahingossa "äh tätä kaaosta" ja perui heti sanansa kun huomasin mun kuullleen. Että välillä sitäkin kyrsii :)

      Poista
    2. mä unelmoin sellaisesta suuresta,olkkariin sopivasta lelukaapista/senkistä mihin saisi siivota KAIKKI muksujen lelut,eikä ne olis erilaisissa pienissä laatikoissa.Jotenki toi lelumeri on rantautunut olkkariinkin,vaikka niin päätin että ne ankkuroituu lastenhuoneeseen.Mutta ei.

      Poista
    3. mäkin tykkään deko-siististä mut olen lannistunut aikaa sitten. ei vaan pysty. tohon teidän komboon viel kun lyö esiteinin ja koiran niin avotsie!

      Poista
    4. Tavismutsi: Se oiski! Mutta sitten huomaisit kuukauden päästä että lelujen määrä vaan lisääntyy kun "onhan meillä tota tilaa" :D

      Wandabe: joo en oo lyömässä. huh.

      Poista
  3. Ai miten niin joltakin varastettiin vaunut? Se ois tosi huonon päivän juttu. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö?? Kahden lapsen kanssa ja näillä keleillä, ei ole siisti juttu mitenkään. Vaunut vietiin rappukäytävästä Kalliosta, yllättäen...

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.