17 on uusi 20?

perjantai 7. joulukuuta 2012 Valeäiti 35 Kommenttia

Ja taas nousi verenpaineet.

Suurimmaksi osaksi erään täysiä karjuvan vauvan takia, mutta satuin samalla selaamaan juuri kotiin kannettua Vauva-lehteä. Sivulla 38 alkoi ärsyttää: siis minkä ikäisiä nämä äidit oikein on? Piti oikein tarkistaa, joten lähdin kirjoittamaan muistiinpanoja.

Vauva-lehden artikkeleissa esiintyvät äidit esikoisen syntyessä olivat: 21, 33, 30, 19, 19, 17(!), 20, 23, 24, 24, 31, 23, 19, 19, 25, 23, 31.

En haluaisi olla ikärasisti, mutta on siinä musta jotain outoa että kaksikymppiset tai alle (6/17kpl) on Vauva:n maailmassa ihan normaali-ikäisiä ensisynnyttäjiä. Kolmekymppiset on reilusti kaksikymppisten alakynnessä, ja yli 35 (0 kpl) on jo tässä seniori, outo tapaus, joka esiteltäisiin vain jossain artikkelissa "mikä on hyvä ikä saada lapsi".

No mikä on hyvä ikä saada lapsi? Itse halusin aina noudattaa äitini mallia: 25, 27, 30. Päädyin vähän myöhästymään, aloitin 28 -vuotiaana. Toisaalta kaksi niitä oli jo 29-vuotiaana. Kolmonen ei tosin ole vielä pilke kenenkään silmäkulmassa. (31v pamahtaa maaliskuussa 2014, tulee kiire).

Fysiologisestihan kaksikymppiä on huomattavasti parempi kuin kolmekymppiä. Kulttuurisesti taas 30vee on totutumpi normi. Elämän rakentamisen kannalta omasta mielestäni olisi hyvä olla koulutettu (asteesta riippumatta vaikka meidän lapsista vähintään maistereita tuleekin) ja työelämässä kiinni. Ihan vaan että kaurapuuroa riittäisi jatkossakin. Nelikymppinen on mun näkemykseni mukaam ihan yhtä hyvä ikä kuin muutkin, mutta kroppa voi olla toista mieltä.

Mitä mieltä te olette? Mulla on lähipiirissä kaikkia vaihtoehtoja, ja kaikki on loistavia äitejä ja kuumia kissoja vailla pidätysongelmia. Eli niistä en saa vastausta.

Miehistä tässä nyt ei tarvitse puhua, nehän hoitaa vaan alussa jonkun yksityiskohdan ja sitten onkin konjakin ja sikarin vuoro. Ja sikari on kaikkien ikäryhmien mielestä pahaa.

Ja taas nousi verenpaineet. Suurimmaksi osaksi erään täysiä karjuvan vauvan takia, mutta satuin samalla selaamaan juuri kotiin kannettua V...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

35 kommenttia :

  1. Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana ja toista lasta yritettiinkin 2 vuotta. Oli siis kahden lapsen äiti jo 22-vuotiaana. Nyt ikää kuukautta vaille 24v. Vaikka ensimmäinen lapsi tuli yllätyksenä, niin on hän ollut meille yhtä rakas kuin kelle tahansa muullekin.

    Olen kohdannut usein ennakkoluuloja. Varsinkin toista lasta odottaessani minun olisi välillä tehnyt mieli täräyttää päin naamaa kaikille niille "ai, oot vasta niin nuori ja sulla tulossa toinen lapsi"-möläytyksille meidän sekundäärisestä lapsettomuudesta, tutkimuksista ja omasta huonosta olosta. Nuoret äidit varmasti kohtaavat usein niitä tilanteita, joissa pitäisi jotenkin todistaa kyvykkyytensä äitinä ja perustella valintojaan.

    Tästä huolimatta, minuakin kummastuttaa kaikki ne alle 18-vuotiaat äidit. Olin itsekin nuori, sen tiedän, mutta koin kasvaneeni roimasti henkisesti odotusaikoina.

    Minulla on vain yksi omanikäiseni äiti-ystävä. Vanhin ystävistäni on jo kohta 40-vuotias. Kaikkien ystävieni ikä on ollut juuri se oikea aika hankkia lapsia. Ikä ei tuo ystävyydelle minkäänlaista kuilua.

    Sen verran täytyy itseäni ja muita nuoria äitejä kehua, että monet minuun tutustuneet ovat sanoneet, että vaikutan paljon vanhemmalta kuin oikeasti olen. Olen ollut kohta vuoden naimisissa (kyllä, lasteni isän kanssa), miehelläni on hyvä työ, meillä on hyvä asunto ja elämä menee muutenkin tosi hyvin. Olen itsekin ehtinyt saada ammatin ja kirjoittaa (jopa yhden L:län) ylioppilaspaperit ja vielä menen kouluttautumaan lisää. :-)

    Ei varmasti ole oikeaa aikaa tulla äidiksi. Loppujen lopuksi moni hoitaa tämän tehtävän todella mallikkaasti. Kai se on vähän tätä nykykulttuuria, että lapsia tulee yhä nuoremmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, miten rankkaa toi on. Lapsettomuus missä tahansa asteessa ja tavalla on iso iso asia, sen takia ei saisi kyllä ikinä kukaan komeentoida toisten raskauksia millään motiivien arvailuilla. meiltäkin on kysytty monta kertaa suoraan että oliko tarkoitus tehdä noin pieni ikäero = kai se oli vahinko.

      Se on ihan totta, että ennakkoluuloja tuo nuori ikä varmasti tuo. En voi väittää, ettenkö itsekin miettisi vähän tätimäisiä juttuja jos kuulen jonkun saavan lapsen 19 -vuotiaana.

      Toisaalta monet nuoret äidit on paljon parempia äitejä kuin "me vanhemmat", kun eivät ole niin ryppyotsaisia. Sellainen keskinkertaisuus ja maalaisjärki tulee paljon luonnollisemmin kuin ei ole vielä opetellut kontroilloimaan kaikkea.

      Hyvä sinä, olet hoitanut hommmasi mallikkaasti, eikä ikä siihen liity mitenkään :)

      Poista
  2. Minä en ole ikinä ajatellut hirveän tarkasti minkä ikäinen tulee olla, että on kelvollinen äidiksi. Eihän se niistä numeroista voi kiinni olla?
    Rajuimmat ääripäät karsii joukosta luonto.

    Itse olin esikoisen syntyessä karvan verran alle 23-v, toisen syntyessä 26-v ja vielä olisi toiveissa se kolmas ennenkö vuosia on 30. Olen aina ajatellut, että itse tahdon lapseni alle 3kymppisenä. Se on tuntunut minulle sopivalta.

    Mukavaa, että nuoriakin äitejä on nostettu esiin, minusta tuntuu, että on ennemminkin ollut suuri kauhistus, jos joku nyt on uskaltautunut ryhtyä äidiksi täytettyään pyöreitä vasta kerran elämässään.
    Ikää tärkeämpä on kuitenkin se, että lapsi on toivottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Rajuimmat ääripäät karsii joukosta luonto." Hyvä ja suorasanainen pointti, mutta ei ehkä valitettavasti totta nykyään? Juuri luin Unicefin kirjeestä (hei vaan katsos tätä minun sädekehää) miten joku 12v oli raiskattu ja aborttia ei saa tehdä. Samoin moderni lääketiede mahdollistaa kyllä aika iäkkäidenkin naisten lastensaannin, puhumattakaan mistään 8-lapsen naisista. Että luonto se ei valitettavasti enää pääse tekemään hommiaan.

      On se munkin mielestä hyvä, että nuoria äitejä nostetaan esiin, juurikin näin ettei siinä ole mitään ihmeellistä, siis ettei nosteta aina esiin teemalla "nuorena äidiksi". Mutta jotenkin musta siinäkin voisi olla joku raja, ettei käy just niin kuin Periaatteen Nainen alla sanoo: että kovin nuorta äitiyttä, sellaista "lukion kesken paksuksi ja MTV:lle dokkariin" aletaan ihannoimaan vähän liikaa.

      Poista
  3. Minun luukusta putkahti sama lehti. Ja totta, tässä volyymissa oli nuoria äitejä. Joskus kyllä muistan jonkun lehden, jossa iso osa esimerkkimammoista oli 35+ (ja tätä ihmettelin positiivisesti yllättyneenä). Saattoi tosin olla kilpaileva lehtikin, en muista.

    Minä sain ainokaiseni 38-vuotiaana. Ei ollut mitenkään tarkoitus jättää asiaa niin viimetinkaan, mutta niin siinä kävi. Monista syistä. Yksi harmillinen juttu on, että olen aika vanha silloin kun lapsi on vaikkapa 2-kymppinen. Ja jos lapsi päättää hankkia jälkikasvua yhtä vanhana kuin itse, olen suorastaan ikäloppu mummo. Jos ylipäätään olen. Mutta turhapa tällaista on märehtiä. Parempi iloita siitä, että ylipäätään lapsen sain.

    Juuri yhdestä prosyyrista luin, että nainen on hedelmällisimmillään 25-vuotiaana (luulin, että aiemmin). Itsellä ei kyllä alle 3-kymppisenä ollut yhtään sellainen olo, että lapset olisivat ajankohtaisia. Elämäntilanne toki vaikutti asiaan, mutta muutenkin tunsin olevani vielä aika kakara ja ei-valmis perheelliseksi. Vaikka toisaalta, onko tässä edelleenkään sen valmiimpi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmaan se kilpaileva lehti, jossa niillä vähän vanhemmilla äideillä menee joskus hermotkin :D

      Tottahan tuo, että sulla on sitten muutama vuosi (10) mittarissa enemmän kuin mulla vaikkapa lasten ollessa 20. Mutta jos mä päätänkin vaikka ryhtyä tapajuopoksi ja muutan Kanarialle, en usko että pysyn sun perässä kun sä käyt kuitenkin lenkkipoluilla sauvat suihkien ja juot kuusenkerkkää. Tahtoo sanoa, että ehkä elämäntavat vaikuttavat vieläkin enemmän kuin ikä, ja kuka sitä tietää minkälaisia mummoja meidän sukupuolvesta nykyäajan elinodotteilla (ja lääkityksillä) tulee? Ehkä 60 on uusi 45 vuonna 2030?

      Poista
  4. Olen hyvin pitkään (ehkä noin 8 vuotta) ajatellut saavani lapset 32- ja 35-vuotiaana, mutta kiirehän tässä alkaa tulla, kun ikää on jo 31 vuotta ja ikävä kyllä tuskinpa sormia napsauttamalla raskautuminen tapahtuu (no joo, ei ainakaan niin), joten saapa nähdä. Mikä tahansa ikä on varmasti yhtä hyvä taikka huono vaihtoehto, mutta itse olen vasta nyt alkanut tulla ollenkaan vastaanottavaiseksi ajatukselle, että kantaisin huolta jostakusta muusta kuin itsestäni. Tai sitten loputtoman pitkät työpäivät ja kohtuullisen vaativa työ on vain sysänneet biologisen kellon liikkeelle :)

    t. Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin muuten ainoa juttu, jossa tässä asiassa olen aika itsepäinen: mun mielestä on maailman hölmöintä lykätä (toivottua) lasten yrittämistä vaikkapa uran takia :) Tämä kaikella rakkaudella, koska se tyhmyys voi kostautua fysiologisilla ongelmilla. Ei ne kanat vanhene, vaan ne munat...

      Erään ystävän ystävä oli sanonut joskus aikanaan mun mielestä erittäin hyvän totuuden: sitten kun raskaaksi vahingossa tuleminen ei olisi enää katastrofi, on aika jättää ehkäisy pois :D

      Koska niin se vaan on, ei kukaan ole sormia napsauttamalla valmistkaan, se 9 (eli 10) kk on ihan syystä olemassa.

      Alkuperäinen pointti mulla tästä hävisi jo aikaa sitten, piti sanoa että oikeastta olet mutta laittakaahan nyt vipinää peiton alle ;)

      Poista
    2. Omaa ajatuksenkulkuaan + kotona keskustelua on hauska välillä pysähtyä kuuntelemaan. "Mutku pelottaa/ahdistaa/hirvittää, mitä jos me ollaankin surkeat vanhemmat! Ja kun kahdestaan on niin ihanaa! Haluan odottaa, että on vauvakuume!" Nämä ajatukset hauskasti alkaa vaihtua sellaiseen itserakkaaseen "meistä tulisi niin hyvät vanhemmat" ja "miten söpö vauva meille tulisi" :D Eli kyllä se tästä kääntyy, vähän vaan hitaasti. Ja toi ura, se on kyllä lopulta täydellisen toissijainen asia tässä universumissa, vaikka työ ihan kiva asia onkin :)

      Poista
    3. "sitten kun raskaaksi vahingossa tuleminen ei olisi enää katastrofi, on aika jättää ehkäisy pois :D "
      Keskeneräisenä korkeakouluopiskelijana, endometrioosin kanssa elävänä ja seuraavaksi 24 täyttävänä tätä on tullut pohdittua. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, olisi selvää että pitäisimme puoliskoni kanssa lapsen - kyllä me pärjäisimme. Vaikka kuitenkin haluamme lapsia, mies valmistuu kohta (eli taloudellinen tilanne alkaa olla melko tolkku), en silti ole vielä niin valmis äitiyteen, että uskaltaisin jättää ehkäisyn pois. Se ei silti estä pohdintoja siitä, millaisia vanhempia olisimme tai millaisia isovanhempia meidän vanhemmistamme tulisi, puhumattakaan raskausuutisten aiheuttamasta pienestä kateuden kaiherruksesta. Ehkä olen jossain välitilassa? Aikuistumiskriisi?

      Poista
    4. Anonyymi: hei me ollaan kaikki surkeita vanhempia, turha sitä on pelätä! :)

      Tuulis: tiedät siis, mitä on tehtävä :) Ei tähän pestiin kukaan valmis ole, joten sitä on turha odotella. Go for it!

      Poista
  5. hei kommentoin nyt tänne uusimpaan postaukseen, jos et enää vaikka muista lukea noita vanhojen postauksien kommentteja! Eli mistä noita krokotiilibodyja saa??? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori sori sori, on kestänyt! Muistan kyllä vanhatkin ja vastaan aina kaikkiin! Eli se body oli siis näemmä tuotu meille tuliaisena Floridasta, en osaa sanoa saisiko niitä jostain netistä tilattua. Vaikutti sen verran souvenir-tyyppiseltä, että pahoin pelkään ettet saa sitä menemättä paikan päälle :) Tai sitten myyn ton hyvään hintaan kuukauden päästä kun käy pieneksi :D

      Poista
    2. ää yhyy :( ei auta kyllä muutaman kuukauden päästä, kun kummipoika on nyt jo isompi :D sitäpaitsi olen nähnyt vastaavan paidan yhdellä hoitolapsella, paitsi siinä oli hai :D mutta en tajunnut kysyä mistä se on :s

      Poista
    3. Krokotiilibody on alligaattoribody Floridan evergladesin matkamuistomyymälästä... Etkä muuten varmasti myy sitä eteenpäin, sorry vaan. Meidän neidille se kelpaa myös. T: bodyn ostaja ;)

      Poista
    4. No okei okei, sä voit ehkä lainata sitä. Hyvään hintaan.

      Poista
  6. Itse olen 21v äiti, lapsi nyt 10kk. Oma lähtökohta oli että heti ammatin saatua haluan lapsia. Eli opiskelut alta pois ja työkokemusta sen verran että töitä löytyy kun sinne haluan takaisin lähteä. Minusta iällä ei ole väliä jos itse tuntee olonsa jo kypsäksi lapsille :) Oma perusteluni nuorena äidiksi on että 40vuotiaana olen jo ''vapaa'' menemään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä lähtökohta, mun mielestä. Uskon että parikymppisen suoraan koulusta kotiin jääneen on vaikeampi saada töitä kuin vaikkapa vuodenkin töissä olleen. Ja tokihan lukion voi vaikka jättää käymättä, tai suoraan lukiosta hankkia itselleen ammatin, ihan miten vaan. Ei ihmisen tarvitse olla kolmekymmentä ollakseen pätevä ja ammattitaitoinen, mutta mun mielestä sellaista olisi hyvä tavoitella, jos vain siihen mahdollisuuksia on.

      Ja nyt taas huomana, että mähän olen aika uraohjautunut. Kyllähän ihminen voi olla vaikka koko elämänsä Siwassakin myymäläpäällikkönä, ei siinäkään ole mitään vikaa ja niihin hommiin pääsee nopeammin kiinni jolloin lapsetkin saa aikaisin.

      Viimeinen perustelusi on tosin loistava, allekirjoitan ton ihan täysin! Omille lapsille sanottakoon siis että perhettä saa tulla minkäikäisenä vaan mutta työtodistuksessa pitää olla yli puolen vuoden pestejä sitä ennen :D

      Poista
  7. Itse täytin 30 saadessani esikoisen ja 32 olen nyt kun sain tämän toisen. Mietinnässä ehkä vielä kolmaskin, mutta vähän myöhemmin. Loistavassa iässä olen mielestäni, ei meno jalka vipata enää ja koti-illat onnistu parhaimpia. Niin ja missä mun vauva lehti on prkl....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menojalka tosiaan hidastui siinä kahdenviiden jälkeen jo huomattavasti, mutta ei sen kai kokonaan tarvitse kuolla vaikka äitinäkin toimii..

      Vauva-lehti heti sulle! :)

      Poista
  8. Mä mietin sitä samaa. Ja ehkä sitä, että blogit, tv-ohjelmat ja lehtijutut alkaa luoda sellaista kuvaa, että on oikeastaan aika jees hankkia lapsia lukioikäisenä. Okei, joillekin se toki sopii eikä ikä ja hyvä äitiys korreloi toisiaan, mutta ei se nyt mikään ideaali ole ja noissa televisio-ohjelmissa on kyllä ollut aika karujakin esimerkkejä teiniäitiyden tasosta (sori vaan, t. vanha kääkkä).

    Mä oon aika tyytyväinen omaan valintaan (eka 24, toka 26). Aikaisemmin olisin halunnut jos olisi löytynyt sopiva isähahmo, mutta jälkiviisaana olisi oikeastaan voinut vaikka pari vuotta odotellakin ja vielä vaikka esim. säästää, matkustaa ja käydä ulkona (vaikka kahta jälkimmäistä ehdin kyllä tehdä ihan tarpeeksi ennen lapsia). Nyt tietty huomaa usein haikailevansa lapsettomien kavereiden kanssa menoihin, vaikka rehellisyyden nimissä en tätä ikinä mihinkään vaihtaisi. Siis noita lapsia.

    Eihän tähän ole mitään absoluuttista oikeaa vastausta mutta mä kanssa olen huomannut ton teiniäitien esiinnousun (ja just niiden sankarien, jotka ei oo halunneet/jaksaneet/viitsineet käyttää ehkäisyä ja lapsi on pidetty vähän niinku kapinamielessä...No, olenkin tästä jo omassa blogissa paasannut, nyt vaikenen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä ehkä se mun suurin ongelma noissa ikähuomioissa olikin. ETtä se on ihan ok kun joku on saanut 17vee ekan lapsen. Kyllä 17v aika lapsi itsekin on, vaikka poikkeuksia aina löytyy. Voihan ihminen olla ihan minkä ikäisenä vain ihan tosi kypsä ja valmis vanhemmuuteen, toisaalta kukaan meistä ei ikinä ole, eikä nelikymppinenkään ole mikään laadun tae.

      Mutta kyllä mä ennakkoluuloisesti lähtsiin veikkaamaan, että alle 20-vuotias on todennäköisemmin vähän huonommilla eväilä varustettu lasten kasvattamiseen (huudon kuuntelemiseen) kuin vaikka sitten siitä ylöspäin.

      Toki Suomessa ongelma on enemmän tämä kyspyysaste kun kaikki haluaa volvon ja kodin ja tittelin ensin ja sitten "hankitaan" niitä lapsia 35v. Kyllä soisi sen iän vähän laskevan, että jaksettaisiin enemmän touhuta lasten kanssa vielä kouluvuosinakin eikä valkoinen sohva niin paljon hitsittäisi. Että ehkä tämä 17v on sitten hyvä tasapaino :D

      Poista
  9. Esikoisen sain kun olin ollut 3 päivää 20 vuotias, keskimmäinen tuli kun olin 21v. Ja tämä kuopus putkahti kun olin 43v... Ja voin kertoa, että kummatkaan iät eivät MUIDEN mielestä ole olleet "oikeita". Mutta onneksi siitä ei tarvitse välittää;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sulla on varmasti ollut kaikki mahdolliset näkökulmat tähän :D

      Poista
  10. Vastaukset
    1. mä tykkään näistä puolikkaista, oliko ihan suunnitellusti?

      Poista
    2. ei mikään, kaikista vaan kehkeytyi syksyn lapsia :D ehkä olen hedelmäsimmilläni alkuvuodesta...

      Poista
  11. Tuskin yhtä sopivaa ikää on, mutta olen tehny lähipiiristäni kaksi havaintoa: 1. Tiedostaen, tai usein myös tiedostamattaan, moni hankkii lapset samanikäisenä kuin oma äiti. Ehkä tästä löytyy jopa statistiikkaa? 2. Luokkakokouksessa 29-vuotiaana sain todeta, että todella moni yläasteen luokkakavereista oli haksahtanut samaan keskiarvoon ja nyt meidän lapsetkin päätyy samalle luokalle. Monien ystävieni vanhemmat taas ovat äiti luokkakavereita. Niin, itsehän olin siis 28 ja neljä kuukautta omaa äitiäni nuorempi. -Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niinhän minäkin tosiaan sanoin tehneeni. Ja ehkä edellleen olen sitä mieltä että se 25 olisi ollut tosi kiva aika!

      Mä olen tehnyt lisäksi sellaisen huomion, että ammattikorkean käyneillä kavereilla on yksi tai kaksi lasta samaan aikaan kun korkeakoulun käyneillä on valmistujaiset. Suora korrelaatio tietenkin opiskelujen kestoon ja aloitusajankohtaan: jos ei istu seitsemää vuotta sitsaamassa, saa duunitkin vähän nopeemmin "perheasentoon".

      Poista
  12. Tosiaanhan se ongelma on oikeasti toisinpäin - lapsiluku per nainen pienenee, kun lapsia saadaan yhä myöhempään. Ensisynnyttäjien keski-ikä Helsingissä on 30v, muualla Suomessa himpan verran alle. Kyllä sitä itsekin miettii, että olis kai pakko alkaa niitä lapsia "hankkimaan", kun ikää on jo 30, mutta töiden takia pakko odotella vielä vähän. Ikävä kyllä se ura voi sanella jonkun verran ajoitusta :( (sitsasin 11 vuotta kahdessa yliopistossa ;)

    En tiedä voisiko olla jotain tarkoituksellista jopa tossa poikkeuksellisen nuorien äitien esiinnostossa - yritetään vaikuttaa tähän ikävästi etenevään keskiarvoon (huom! Salaliittoteoria!)? Kannustaa duunaamaan lapsia jo parinkympin alkutaipaleella? Sinänsä ihan fiksu tavoite, ja onneksi ne ihan teinit äidit on edelleen harvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tätä salaliittoteoriaa minäkin haistelin! ihan varmasti! mutta ei niiden silti tarttisi lukion aikan lapsia tehdä...

      Poista
  13. Itse olen halunnut lapsia jo 15-vuotiaana, jälkeenpäin on hyvä sanoa, että onneksi luonto piti huolen ettei ihan niin käynyt :) Esikoisen sain 1½ vuoden yrityksen jälkeen ja olin tuolloin 19v, kuopus syntyi kun olin 20v. Nyt olen 25v ja haluaisin jo kolmannen (ja neljännen) lapsen, mutten kuitenkaan halua vielä :D

    Meillä on käynyt niin hyvä "tuuri" että mummon äiti on syntynyt -27, mummo -47, äitini -67, minä -87 ja tyttäreni -07 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mielenkiintosta että ihmiset ihan oikeasti noinkin nuorena yrittämällä yrittää lasta. En näe siinä mitään pahaa, lapseen on varmasti valmis heti kun haluaa! Itsekin olin 19v vakvassa suhteessa jo kuudetta vuotta ja olisin vahingon sattuessa kyllä perheen perustanut. Onneksi niin ei tosin käynyt, nyt jälkikäteen ajateltuna :)

      Sitä piti muuten vielä varmuuden vuoksi sanoa (ettei vaan kukaan loukkaannu), että toki lasten saaminen ylipäänsä vaatii parisuhteen ja monikin "myöhäinen" synnyttäjä saattaa olla siksi myöhässä ettei sopivaa isää lapsille ole aiemmin löytynyt.

      Poista
  14. Voi kyllä! Sama on ärsyttänyt täälläkin! Toinen myös mikä hämmästyttää on että vauvalehteläisäidit lehden mukaan hyvin usein vaan "ovat saaneet tietää olevansa raskaana". (Usein vielä kesken jotakin ihan muuta elämänvaihetta.) Voisiko näistä kahdesta asiasta päätellä jotain haastateltavista yleensä? Tai siis että ketä sinne haastatteluihin hakeutuu / joutuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä se oli juuri toi pointti, joka muakin tässä hämää. Että aika usein ne tuntuu olleen ihan rehellisiä vahinkoraskauksia ja sen "ihannoiminen" ei ehkä ole ihan kosher. Nuoressa iässä sinänsä nyt ei ole mitään vikaa.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.