Takana lukemattomia iltoja

maanantai 5. marraskuuta 2012 Valeäiti 26 Kommenttia

Kuulemma lapsi saisi katsoa telkkaria juuri niin kauan kuin mitä sinä päivänä luetaan kirjaa*. Oh my lord. Tämä tarkoittaa meidän taloudessa noin kahta minuuttia, joiden aikana jonkun pitäisi sitten kokoajan osoitella asioita telkkarista ja huutaa "mikä toi on???!!?", sekä yrittää vaihtaa kanavaa edes ja takas.

Me ollaan luettu aivan hirvittävän vähän kirjoja, siis luettu. Ei vaan osata lukea niitä kirjoja sellaiselle hahmolle, joka mieluiten
a) syö kirjan (ikäkuukaudet 0-12),
b) repii sen palasiksi (ikäkuukaudet 12-18),
c) etenee tarinassa ensin taaksepäin, sitten eteenpäin, sitten taaksepäin ja sitten yrittää jotenkin luovia sivulle tai kahteen suuntaan yhtä aikaa (Ikäkuukaudet 18-24) tai
d) haluaa tietää kaikesta mitä se on sen sijaan että kuuntelisi tarinaa (ikäkuukaudet 24->)

Vähän kuitenkin hirvittää ja kolkuttaa; mitä jos siitä ei tulekaan kielellisesti lahjakasta, tai edes kielipoliisia? Mitä jos siitä ei tulekaan puhelias ja sanavalmis? 

Nyt alkaa siis projekti Iltasatu. Ehkä pienellä harjoittelulla saadaan meillekin lukutoukka, eikä mato, joka syö kaikki kirjat atomeiksi. Projekti alkaa ammusten täydennyksellä: Bookplus:sta* saa nyt viikon ajan kolme lastenkirjaa kympillä ja ilmaisella toimituksella. Siis kaupoille mars. 
 
*Ja alle 3-vuotias ei tarvitse telkkaria ollenkaan. No ihan varmasti ei tarvitse, mutta ei se tarvitse myöskään rusinoita, maissinaksuja, iPad:ia, kakkua tai mehuakaan. Kovasti niitä silti suosin tervejärkisten vanhempien tervejärkisyyden säilyttämiseksi. 

(Teksti sisältää yhteistyölinkin, merkitty *)

Kuulemma lapsi saisi katsoa telkkaria juuri niin kauan kuin mitä sinä päivänä luetaan kirjaa*. Oh my lord. Tämä tarkoittaa meidän taloudess...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

26 kommenttia :

  1. Mun äiti ei paljoa lukenut mulle kun mä olin ihan pieni. Jossain siinä ikävuosien 3-5 kohdalla se alkoi lukemaan mulle, kun tarinat rupesi kiinnostamaan. Sen sijaan mun iskä kertoi mulle tarinoita. Milloin mitäkin juttuja sen päästä suolsi ilmoille. Lentäviä lehmiä ja semmoista melkein Tohtori Sykerön piripää-juttuihin verrattavaa.
    Se kertoi niitä mulle tosi pitkään. Vielä joskus 9-vuotiaana saatoin pytää siltä iltatarinaa.

    Mulla se riitti. Olen lukutoukka ja kirjahai.

    Eikä mun lukuvarasto ollut mitään hightechiä. Semmosta jotain kirjasarjaa noi on kaikki. Osa on ihan niitä lastensatuja, hannua ja kerttua ja osa ihan puhtaasti Disney-kirjoja.

    Systerin mukula (mun lellikkipentu) on kanssa syönyt sen kirjat, repinyt ne palasiksi ja vaikka mitä. Systeri ei sille paljoakaan lue, mutta se lukee ite. On nyt neljä. Mä ja mun mutsi ollaan luettu sille ja ehkä vähän oon kertonut niitä lentäviä lehmiä sille. Kosto se on suloinen.
    Lisäksi mä luin sille niitä kirjoja aina ihan "väärin". Kuvista kun kattottiin, niin ikinä sitä tekstiä en lukenut vaan keksin omasta päästä. Alle 1-vuotiaana leikin sen kanssa "Naps-hai"-leikkiä, kun kirjassa oli hai. Ne tarinat ja jutut oli ihan idiootteja niissä, eikä ne mun höpölöpöt olleet yhtään sen parempia.
    "Naps, hai nappaa kiinni ja puree palaset irti" sai sen aina nauramaan. Eikä tasan tajunnut mitä mä hölisen. Kuhan oli kivaa.
    Nykyään se varmaan näkis painajaisia jos selittäisin miten hait napsii siitä palasia :D :D Siksi ne lehmät vaan lentää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten lohduttava kommentti! Kyllä mäkin saan lehmät lentämään, täältä pesee!

      Poista
  2. Mulle ei lapsena luettu paljoakaan. Mutta lukutoukka tuli silti. Omille luen paljon, mut kyl se vähän hermoja vaati alle 2v. 5-vuotiaalle onkin sitten jo tosi kiva lukea ja lainata aina vaan uusia kirjoja kirjastosta. Mä ainakin muistelen lämmöllä sitä päivää kun lapsi oppi katsomaan tv:stä edes pikkukakkosen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin myös todella onnellinen, kun Ykkönen oppi kattomaan videoita! kyllähän se nyt ihan sairaasti helpottaa kun joskus saa hetken (tunnin) vapaaata.

      Poista
  3. Kyllä meilläkin vaan katotaan niitä lastenohjelmia, miten muuten pienempi ois osannut englantia jo alle 2-vuotiaana (Dora the explorer ja Leapfrogs jos nimet meni oikein...)? :)

    Minäkään en jaksa lukea ihan pienille, vaikka itse rakastankin lukemista. Joten meillä mentiin myös tarinoilla. Jossain vaiheessa tein myös pikkutarinoita tikku-ukko-kuvilla iltasaduiksi itse, niissä seikkaili isä, äiti ja poika ja myöhemmin tietysti myös pikkuveli ;) Ja ihan muutamia rivejä kuvan alle tyyliin "Tänään koko perhe kävi kaupassa, katsotaanpa mitä sieltä ostettiin" ->seuraavassa kuvassa maitopurkki, leipä jne ja poika (ja myöhemmin se pikkuveli) olivat aivan innoissaan :) vähään tyytyväisiä lapsia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mun piirustustaidot ei kyllä veny tohon, ei millään :D Mutta hyvä sinä, kuulostaa oikein hyvältä!

      Poista
  4. Lukemiseen en kommentoi mitään, mutta siihen telkkuun... loppupeleissä kai lasten äidin mielenterveys on lastenKIN kannalta tärkeämpää kuin ne muutamat ylimääräiset hetket ruudun äärellä.

    VastaaPoista
  5. Moi Valeäiti! Ihmettelin, että miten blogiini oli eilen tullut niin paljon kävijöitä, mutta täältähän se "syyllinen" löytyikin. ;)
    Anteeksi, jos stressaannuit siitä telkku/kirjat-yhtälöstä. Ei ollut tarkoitus. Eipä mekään tuolle 1-v:lle pahemmin lueta, kun se haluaa vain käännellä sivuja ja väännellä kirjaa.
    Kiva blogi sulla, täytyy paremmalla ajalla lukea enemmän!
    t. LeopardiQ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en nyt vallan stressiä tästä ottanu sentään :) Mutta hyvähän se on välillä tota kirjapuoltakin ajatella. Kiva blogi kuule itselläsi, siellä käyn aina yytsimässä!

      Poista
  6. Mä olen lukenut lapselleni tosi paljon johtuen varmaankin seuraavista syistä: a) mut on aivopesty ajattelemaan, että lukeminen kannattaa aina, b) kivaa tekemistä lapsen kanssa, c) toivoisin lapsistani tulevan ns. lukija-ihmisiä, d) miehen suvussa esiintyy lukihäiriötä ja pyrin tuota kielellistä puolta vahvistamaan. Jos sitten lukihäiriö lapsella ilmenee, niin on sitten ainakin fiilis, että olen tehnyt kaiken mahdollisen (eli ostan tässä itselleni hyvää omatuntoa...)

    Muistan miten käsittämättömän hienoa oli, kun lapsi 1,5 vuotiaan ekan kerran keskittyi kirjaan 20 minuuttia. Siihen asti se oli ollut just sellasta parin minuutin nopeatempoa. Meillä kirjaan keskittymiseen vaikutti se, että olin onnistunut ostamaan lapsen mielestä ihan loistokirjan: Richard Scarryn Iloisen autokirjan. Se on vielä edelleenkin, nyt 2,5 vuotiaana, sen ehdoton lemppari. Aika usein se kirja on nykyään myös "hukassa", ei vaan aina jaksa sitä samaa...

    Kai se lukeminen sanavarastoakin kehittää, mutta uskoisin kirjojen lukemisen vaikuttaneen positiivisesti myös lapsen keskittymiskykyyn. Mikä ei ole ollenkaan huonompi homma, kun kaveri on muuten aika -noh- vilkas ja vikkelä.

    Ja juu, pikkukakkosen saavuttua maailmaan, ovat kirjat olleet imetyshetkien pelastus omatunnolleni, jottei sitä telkkarin Pikkukakkosta ole nyt ihan tuntitolkulla tullut joka päivä toljotettua... (meidän lapsemme on myös nimittäin telkkariaddikti - katsoisi varmaan useaan otteeseen päivässä pari tuntia jos annettaisiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kans että tässä on eniten kyse tottumisesta ja keskittymisestä. Kun ei ole jaksettu tota lukemista väkisin runnoa läpi, niin sitä ei vielä osata. Ei se niitä videoitakaan jaksa yli kummentä minuuttia katsoa, nopeasti vaihtaa taas johonkin peliin jne..voisi olla hyvä kyllä vähän treenata.

      Poista
  7. Mulle on tullut näköjään tavaksi tulla tänne aina viisastelemaan asiossa, joissa me satutaan olemaan hyviä. Heh.

    Olen lukenut lapsilleni aika pienestä, ehkä jostain 9-kuisesta, koska a) minulle ja veljilleni on aikanaan luettu ja b) he ovat silloin alkaneet kiinnostua kirjoista. Että olisikohan taas tässäkin asiassa niin, että vaikutteet omasta lapsuuden kodista + lasten yksilöllinen kiinnostus määrittävät toimintatapoja.

    Itse en tosin usko, että korrelaatio myöhemmän lahjakkuuden kanssa on mitenkään ratkaiseva. Oma äitini ainakin väittää, että veljilleni on luettu vain murto-osa siitä, mitä minulle esikoisena. Siitä huolimatta heistä tuli todellisia verbaalitykkejä, toinen puhui virheettömiä pitkiä lauseita ja kertoi tarinoita 18kk.

    Suosittelen lämpimästi, että niin kauan kuin lapsi ei osaa vielä seurata tarinaa, niin lue kirjoja mistä itsekin saat jotain irti. Olen lukenut iltasaduiksi kaikki Tove Janssonin kirjat. (Mahtavia, lapsi tuskin tajuaa kaikkea niihin piilotettua viisautta!) Sitten kirjaston täti suositteli "Karhukirjeitä Karvoselle" -sarjaa, joka saa aikuisenkin nauramaan. Nykyään tämä ei valitettavasti enää pelitä, vaan illalla pitää lukea Puppe- ja Minttu-kirjoja.

    Toinen lämmin suositus koskee kirjastossa käymistä. Lapsi jaksaa lukea loputtomasti samaa kirjaa, mutta äiti ei. Siitä saa hyvän kuukausittaisen ohjelmanumeron arkeen ja valikoimat ovat kokemukseni mukaan hyviä. Puppe-kirjat, Minttu-kirjat, Samu ja Salla-kirjat, Maisa-kirjat, uudehkot läpälliset Muumi-kirjat sekä etenkin Veera, Tatu ja Patu -kirjat ovat meillä olleet hittejä. Kirjakerhojen kirjat ovat halpoja, mutta oman kokemukseni mukaan ihan pirun tylsiä verrattuna edellä mainittuihin.

    -Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjastot on ollut ikuisuuden to do listalla, ehkä tästä saa taas pontta mennä sinne. Mut hei hyvä että tulet tänne viisastelemaan silloin kun olette hyviä, dorkaahan se olisi niissä teidän surkeissa taidoissa tulla retostelemaan ;)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Mulle on lapsena luettu paljon, opin itse lukemaan 5-vuotiaana ja siitä lähtien luinkin about KAIKEN minkä käsiini sain. En tiedä johtuuko tuosta "harrastuneisuudesta" se, että koulussa mun oli helppo oppia asioita ja tykkään ilmaista asioita kirjallisesti. Muuten en nyt mitenkään äärimmäisen menestyksekäs ole...vielä!

    Meillä asui pitkään lapsi, joka oli paljon kiinnostuneempi kirjoista kuin telkkarista. Olen kyllä lukenut pojalle jotain aina, vauvalle tietysti lähinnä esitellyt kuvakirjoja ja taaperon kanssa käännellyt sivuja ja bongaillut tuttuja sanoja. Kyllä tuo jo varmaan alle 1-vuotiaana istui itsekseen "lukemassa" kirjoja, ja varsinkin puolentoista vuoden iässä oli sellainen vaihe, että kirjojen luku oli suorastaan maanista :D Kirjojen avulla on selvitty junamatkoista ja pottailuista, ne on olleet sellainen helppo viihdytysväline. Nyt tuo 2-vee osaa kirjaimet ja numerot, tunnistaa Maisa-kirjat kansien perusteella ja on edelleen aikamoinen lukutoukka. Käydään kirjastossa aika usein, siellä on kivaa ihan hengatakin. Nyt tosin se telkkarikin jo kiinnostaa ja olen aika kiitollinen Pikku kakkosesta. Huomaan kyllä että "luen" lapselle tv-ohjelmiakin jos olen lähietäisyydellä, se kun aina kommentoi mitä ruudussa tapahtuu.

    Juttelin joskus keväällä ystäväni kanssa erilaisista "äitityypeistä" ja hän kysyi että minkälainen äiti mä olen. Jotenkin miettimättä vastasin että lukeva ja läsnäoleva. Hah, aika hyvä mainoslause? En ole mikään lasten kanssa leipoja tai askartelija, kiillotan sitä äitikruunua siis noiden kirjojen avulla ;) Mulla ei ole mitään opetus-agendaa kirjojen suhteen, ne on vaan olleet helppo tapa viettää aikaa lapsen kanssa (ja toisaalta olla viettämättä, kun laps lukee itsekseen sohvalla..).

    Mä suosittelen myös noita Maisa-kirjoja, ne on olleet meillä suosituimpia jo yksivuotiaana. Richard Scarryn kirjat on myös kivoja, jos ei välitä käännöskukkasista, ja Puppe on jo klassikko. Kakkonen voisi tykätä Kenneth Anderssonin pienistä kirjoista, niissä on paksut (puremisenkestävät) sivut ja peilikin lopussa! Iltasadun valinnassa kannattaa muuten olla tarkka, me ainakin jämähdetään lukemaan samaa kirjaa moneksi viikoksi ja on aika arsesta jos sattuu olemaan supertylsä tarina :D (Terveisin nimimerkki aivokuollutta Nuutti-nallea kaksi kertaa päivässä kahden kuukauden ajan...)

    Hmm, koskakohan olen viimeksi lukenut jotain Aikuisten kirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi jees kyllä että olette jaksaneet lukea! Tästä kommentista tuli mieleen pari tärkeää disclaimeria: me ollaan kyllä "luettu" kirjoja aina Ykköselle, ja se on niistä ihan hirveästi tykännyt. Jossain vaiheessa ei olisi muuta tarvinnutkaan tehdä kuin tuijotella kirjoja ja opetella uusi sanoja niistä. Ne on vaan ehkä nyt vähän taka-alalla kun päivisin on sylissä ruuhkaa ja illat on hulinaa.

      Ja toinen erittäin tärkeä pätemienn kun täällä moni hehkuttelee omaa lukutoukkamoodiaan: minähän itse opin lukemaan NELJÄvuotiaana ;) Ja olen siis myös tosi kova lukemaan, mutta nyt pariin vuoteen en sattuneista syistä ole enää saanut kirjoja luettua. Ja mä en usko että mulle on juuri mitään lapsena luettu, olinhan kolmas lapsi joka syntyi keskelle omakotitalon rakentamista yrittäjäperheeseen. Ehkä mä oon sitte alkanu lukea kun muutakaan tekemistä ei ollu :D

      Poista
    2. Luin uudestaan tuon oman kommenttini ja kylläpäs se kuulosti pätevältä Hyvältä Äidiltä :D Ei ehkä ollut tarkoitus..

      Muttajoo, kyllä meilläkin varmaan nykyään vähemmän luetaan-luetaan kun on tuo vauvanen. Imetyshetkiä usein yritän rauhoittaa lukemalla samalla esikoiselle, ja unikirjat on jääneet tavaksi. Ja meillä kyllä "luetaan" myös esim ruokapöydässä, mikä nyt on varmaan kaikkien kasvatusoppien vastaista ;)

      4-vuotias lukemassa on kyllä aikamoista neroutta. Mäkin oon varmaan kolmilapsisen perheen kuopuksena oppinut lukemaan ihan vaan että olis jotain äksöniä! Muistan kuinka luin ruokapöydässä maitotölkkejä ja jotain traktorivertailuja Maaseudun tulevaisuudesta. Käytiin me kyllä paljon kirjastossakin ja siskoni kantoi mulle koulusta Rasmus Nalleja. Vielä lukioiässä luin tosi paljon, sitten tuli yliopisto ja tenttikirjat ja sitten, noh, lapset. Ehkä sitten eläkkeellä luen muutakin kuin Maisaa päivästä toiseen!

      Poista
    3. Mut sähän OOT Pätevä Hyvä Äiti :D

      Hei mäkin luin aina maitotölkit ja Tekniikan Maailman mainokset! Kaikki meni ja kelpasi, edelleenkään en pysty olla lukematta eteeni ilmstyvää tekstiä. Osaan mm. huussin Biolan julisteen ulkoa...

      Poista
  10. Mulle on luettu erityisestis Aku Ankkaa ihan pienestä lähtien. Opin sen avulla lukemaan jo viisivuotiaana ja piru käräytin itseni isälle, kun lähdin korjaamaan sen lukemista, kun se yritti vähän oikoa... Sen jälkeen se ei suostunut enää lukemaan mulle, jostain kumman syystä, sillä ihan varmasti se luki mieluummin niitä Päätalojaan kuin mulle Akua sadatta kertaa... :) Mä olen totaali kirjafriikki, luen paljon ja väitän kyllä, että isältä lapsuudenkodista nimenomaan olen saanut sen mallin. Mutsi puolestaan ei juurikaan lue kuin lehtiä...

    Eli kannattaa lukea lapsille, sitten kun ne oppii itse lukemaan, niin se viihdyttää tuntisotalla, jos homma vaan kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin aina Hesaria väärinpäin kun isä luki sitä toisella puolella :) Sillä meni herot kuin luin ääneen että aijaa tollastakin :D

      Ja akkari on ihan paras, kirjoitin siitä jopa äidinkielen aineen ylppäreissä! :D

      Poista
  11. Meillä lukeminen on aloitettu Teemu kirjoista. Muistaakseni Teemu ja pallo kirjassa on yhden lauseen verran tekstiä joka sivulla. Meillä luetaan kirjoja aina ennen hampaiden pesua. Näin tulee rauhoituttua ja myös luettua joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, käynpä kattoo noi tuolta Bookplussasta. Meillä on tosi paljon sellaisia ensikirjoja missä on paljon kuvia / koskettavaa mutta ei juuri sanoja, ja sitten on sellaisia missä on ihan liikaa tekstiä suhteessa kuviin.

      Poista
  12. Meillä tyttö oli parivuotiaana sellainen touhutaapero, ettei jaksanut kirjoihin keskittyä. Kyllä se silloin huoletti, mutta se oli vain Vaihe. Nykyään iltasatuja pitää lukea joka ilta kaksi kirjaa. Siihen minä vedän rajan, lapsi kyllä haluaisi useammankin luetuttaa.

    VastaaPoista
  13. Niin, ja "lukee" tämä alle 4-v. jo nyt itse kirjoja ääneen, ts. selittää mitä kuvissa tapahtuu. Se se on hauskaa kuultavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meilläkin tulee joku suuri tarinainnostus vielä, toistiaseksi siisteintä on kuitenkin selvittää, mitä kaikki kirjan kuvat esittää :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.