Periaatteessa kasvattamista

perjantai 23. marraskuuta 2012 Valeäiti 20 Kommenttia

Niillä lapsiperheillä on kuulemma kaikenlaisia periaatteita. Niin kuin että ruoka syödään kiltisti pöydän ääressä, arvotavaroilla ei leikitä, kädet pestään ennen syömistä jne. Onhan meilläkin, kai. Vai onko? Kun katselen tuttuja lapsiperheitä, huomaan, että meillä on kyllä todella löyhä kuri. Välillä suorastaan hävettää kun lapseni leikkivät kylässä suvereenisti Playstationeilla ja syövät miten sattuu. Ajattelin siksi listata asioita, joista meillä ollaan tiukkoina. Niitä periaatteita:
  • Eteisen peiliä ei saa renksuttaa. 
  • Ketään ei saa lyödä, eikä todellakaan purra. 
  • Ei saa huutaa.
Hitto, aika lyhyt lista.

Paljon pidempi on Periaatteet, jotka on tavallaan periaatteita, mutta joista helposti melkein aina joskus lipsutaan -lista. Hassusti näyttää siltä, että nämä periaatteet ovat sellaisia, joita useimmat lapsiperheet noudattaa.
  • Ruoka syödään pöydässä (satunnainen leipä kädessä haahuilu ja banaanin syönti potalla menee. Ja pienet vauvat saa istua lattialla ja syödä pudonneita jämiä). 
  • Hampaat harjataan kaksi kertaa päivässä, D-vitamiini kerran päivässä. (Hammaspesuksi lasketaan vartin ajan harja suussa seisoskelu ja tahnan imeminen. D-vitamiini muistetaan noin kerran viikossa kahden päivän ajan).
  • Ruoan jälkeen otetaan pastilli.  
  • Ruokapöydässä ei leikitä. (Vanhemmat toki saa räplätä kännykkää).
  • Sohvilla ja sängyssä ei pompita. (No ei jos se hammasharja on suussa. Tai ei ainakaan juosta).
  • Herkkupäivä on kerran viikossa, silloin saa keksin. (Öö tarkoititko herkkuhetki on kerran päivässä ja silloin saa vaikka pullaa?) 
  • Ruoka suussa ei puhuta, ei saa sotkea, syödään haarukalla / lusikalla, ei saa röyhtäistä pöydässä. (Otetaan käyttöön heti kun vanhemmat tottelee samoja sääntöjä.)
  • Kännykällä ei saa pelata. (Tunnin jälkeen kehotan yleensä vaihtamaan legoihin.)
  • Vessanpönttöä ei saa nuolla. (Sille saa kyllä kiivetä, vetää vessan ja nostaa kantta, potta lentäkööt vaikka päähän.)
Lista jatkuu vaikka kuinka pitkään, mutta en kehtaa edes ihan kaikkia kertoa. Jotain on kuitenkin tehty myös oikein. Ykkönen on nimittäin jostain syystä superkohtelias. Tässä esimerkki hiekkalaatikolta, ikätoverille lausuttuna:

"Saisinko lainata lapiota, kiitos!" 
(antaa oman lelunsa vaihdossa) 
"ole hyvä!"

Yleensä se on saanut sen lapion, niin häkeltyneitä on lapsetkin siitä ettei lapiota vietykään suoraan kädestä.

Jatkamme periaatteetonta kasvatustamme, niin vanhempien kuin lastenkin osalta, kunnes ongelmia ilmenee. Sillä aikaa treenataan juuri lanseerattua jäähypenkkiä, joka toimii niin koukuttavan hyvin että me jäähyiltiin viimeksi tänään kahvila Mokossa. Se on vaan niin kivaa kun toinen tulee kädet ojossa kohti ja sanoo "anteekssss äiti!". Pitänee kuitenkin senkin kanssa ottaa jokin periaatteellinen linja, ettei ihan joka kepposesta istuta.

Niillä lapsiperheillä on kuulemma kaikenlaisia periaatteita. Niin kuin että ruoka syödään kiltisti pöydän ääressä, arvotavaroilla ei leikitä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

20 kommenttia :

  1. Meillä on toi sama eka lista - paitsi että huutamista ei varsinaisesti oo kielletty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai meilläkän, mutta kovasti yritän aina silloin näyttää esimerkkiä "rauhallisella ja vakaalla äänellä" että ei kuule kiljuta miellä kyllä. Ärsyttää sellainen jatkuva kiljuminen, onneksi ei ole sellaisia lapsia siunaantunut.

      Poista
  2. meillä isompi on jatkanut puremistaan. Olen nyt ottanut jäähypenkiksi sen, että se joutuu makkariin koiraportin taakse.

    Tämäkin toimisi ehkä paremmin, jos muistaisin katsoa ennen arestia ketä muita siellä makkarissa on. Aresti ei ehkä toimi arestina, jos olen eristänyt lapsen kiusaamat kissat ja koirat jo puolta tuntia aiemmin sinne makkarin puolelle.

    meillä on siis ehdoton periaate, että eläimiä ei kiusata. Jokainen voi tahoillaan miettiä, kuinka monta kertaa päivässä tätä sääntöä uhmataan. Nyt se on keksinyt kokeilla päivittäin sitä, voiko koiralla ratsastaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ehkä vähän huono tosiaan laittaa pahantekijä ja kohde samaan paikkaan "miettimään" :D

      Poista
  3. Ah,näitä ihania periaatteita,jotka saattaa laskea kuin lehmän häntä kun muksut kasvaa..parista pidetään tiukasti kiinni niin nyt kuin jatkossakin (kiusaamisesta/angstaamisesta arestiin) mutta muistaisin että joskus päätin että meillä ei katota lastenohjelmia kuin joskus ja jouluna.tämä nyt on lipsunut varsinkin äidin migreenitaipumuksen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ehkä tää kaikki juontaakin juurensa siitä etten oo koskaan päättänyt mitään tollasta. Et ei oo alun alkaenkaan ollu mitään periaatteita :D

      Poista
    2. Lyhyesti ja ytimekkäästi;näillä eväillä mennään :D Nyt alkaa vaan olemaan haastavaa kun kuopus 11kk repii hiuksista,ottaa lelut käsistä ja koitetaan esikoiselle selittää ettei se tee sitä tahallaan.Koita siinä selittää että niin ei saa tehdä.

      Poista
  4. Nii ja tiäts, mä en oo koskaan harrastanut jäähypenkkiä tms. Ja oon saanut kasvatettua tollasen joviaalin kymppiveen. En kyl tiiä äityyks toi vaillekaksvee tai pikkuzizko sen verran pahiksiks, että täytyy. Periaatteessa en edes usko rankomiseen millään tasolla. Mut mä oonki kato tämmönen nössömutsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään tiedä onko siitä varsinaista hyötyä. Mut on se parempi vaihtoehto kuin se että mulle menee hermot täysin ja rupeen huutaa sille tai kiskoo jostain kädestä.

      Poista
    2. meillä se rauhoittaa myös mut. Siis se ennalta ehkäisee sen, etten ala sitten huutamaan kurkku suorana, jolloin toi taapero vaan innostuu lisää ja kaikilta menee hermot. Nyt olen kaksi kertaa käyttänyt tuota portin taakse laittamista (tämä tapahtuu yleensä toki aina silloin kun imetän, enkä keksi muutakaan ratkaisua), ja on auttanut hetkessä. Paitsi siis silloin, kun ne elukat oli jo eristetty samaan paikkaan.

      Nyt parina päivänä on toiminut pelkkä uhkailu sillä portin taakse laittamisella. Tämä uhkailukaan ei tosin kauaa enää auta, jos sitä sitten ei koskaan enää toteuta. Mutta koska en siedä puremista tai sitä elukoiden kiusaamista, niin pakko käyttää jotain keinoja. Ja koska näitä harrastetaan usein silloin kun imetän/puen vauvaa tms, niin joku rangaistus on pakko keksiä. Imettäessä kyllä luen ja teen muutakin tuon taaperon kanssa, mutta joskus sillä vaan menee hermot, jos vauva esim. saa rintaraivarit ja en huomioi sitä tarpeeksi nopeasti.

      Poista
    3. Kyllä, todella. Tuntuu siltä että edes jotain "järkevää" tekee j ehtii sinä aikana taas vetää henkeä.

      Poista
  5. Meil on aika samat. Tai huutaminen kiukkuisena on vähän sallittua, kun äidillä on vielä vähän oppimista... Jäähynurkka otettiin käyttöön aikoinaan puremisen rangaistukseksi ja toimi niin äkkiä, et käytössä pahimpiin juttuihin edelleen ajoittain. Meil ei saa kiroilla, mut ei lapsi tiedä mitä kirosanat edes on . Ollaan jossain siis onnistuttukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun ois aika tekopyhää kieltää kiroilu, kun ite kiroilen kuin pahainen merimies. mut esikoisen kanssa on sovittu, että koulussa ei kiroilla :D

      Poista
    2. Toi kiroilu on paha, mä oon nimittäin kans miermiesten sukua. Mutta niin se vaan on omasta suusta lähtenyt vähentymään kun olen yirättänyt olla kiroilematta lasten edessä. En vaan millään haluaisi olla se äiti, jonka lapsi kysyy tarhassa "missä vitussa mun sukat on" :D

      Poista
  6. Sivistyneiden ruokailutapojen opettaminen lapselle on osoittautunut meillä tosi haasteelliseksi. Kyllä sitä lapselta vaaditaan, mutta on kyllä huomattu, että toistoa vaaditaan -no- varmaan ainakin seuraavat 15 vuotta. Tuolissa pyöritään, käsillä syödään, ruoka suussa puhutaan, huudetaan vanhempien puheen päälle jne. Tosin, palkitsevaa on se, kun "ihmisten ilmoilla" se osaa kuitenkin olla ihan kunnollisesti. Että kai ne johonkin selkäytimeen niitä asioita oppii, vaikka eivät kotona niitä toteutakaan.

    Meillä muuten lapsi pitää ihan itse huolen, että saa pastillin ruoan päätteeksi. :)

    Ja meillä eteisen peili lähti varastoon, kun sitä aina vaan renksutettiin... No, en kyllä tiedä haluaisinko ees katsella itseäni tällä hetkellä kokovartalopeilistä... ;)

    Meilläkin koiran kiusaaminen on ehdoton ei. Vaikka näkeehän sitä aina välillä ikkunasta ulos katsoessaan, miten sitä koirapoloa jahdataan harava kädessä. Tai kiipeillään sen päällä. Ei oo noilla nelijalkaisillakaan helppoa.

    Sohvalla / sängyllä hyppelemisestä. Mä en ihan hahmota miksi niillä ei saisi hypellä. Onhan tää koti lastenkin koti. Meillä sängyssä on tosin futon, joten se ei kauheasti houkuttele hyppimiseen... Mun puolestani sohvatyynyistä saa rakennella majoja ja roudata peittoja olohuoneeseen piiloleikkeihin. En oo näissä asioissa kauhean tiukkis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ton pomppimisen kanssa, en oikein ymmärrä miksi ei. Joten pomppikoot. Ainakin kunnes keksin syyn :D

      Poista
  7. meidän lapset kerran tiputtivat makaroonilautasen lattialle ja aika onnellisina syöneet sieltä. En edes kauheasti puuttunut, turhaa mun mielestä, kun muutenkin nuollaan lattiaa, pönttöä, toisten suuta ja kaikkea muuta, mitä ikinä osuu käteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) toisen suu voi kieltämättä osua käteen aika helpolla näissä piireissä ;)

      Poista
  8. Pientä helpotusta elämään:

    Meillä on useampi kuukausi otettu ne hiivatin D-vitamiinit xylitol-purutabletteina. Meidän ykkönen muistaa kysyä jotain kuusi kertaa päivässä: "Muistatko äiti, mitä me ei olla vielä koskaan ikinä otettu? Vitamiinia!" Kummatkin tulee sekunnissa paikalle, kun vitamiinipurkki ropisee, eikä taatusti sylje herkkuja pihalle kuten tipoille kävi. Vauvalle voi laittaa tabletin neljään osaan.

    -emäntä

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.