Minä, perheemme hallitsija

maanantai 12. marraskuuta 2012 Valeäiti 19 Kommenttia

Ei ole kovin järkevää lukea ajatuksia herättävää artikkelia kesken vauvan nukutuksen kahdelta yöllä. Voipi olla, ettei uni tule enää ennen aamuneljää. Ihan yhtä tyhmää on jatkaa artikkelin miettimistä blogikirjoituksessa silloin, kun voisi nukkua päiväunia. Täysi idiootti venyttäisi sekä blogitekstiä liian pitkäksi että omaa nukkumaanmenoaan saman asian takia. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Viime yönä se siis alkoi. Mietintä. Puolen tunnin huutoraivareiden ja maitotainnutuksen päätteeksi notkuin keittiössä, odottamassa, että Kakkosella silmät uinahtaa varmuudella takaisin höyhensaarille. Luin aikani kuluksi (tarvitseeko aikaa välttämättä keskellä yötä kuluttaa, voisi viisaampi kysyä) sitä sunnuntain Hesarin kirjoitusta, jota kaikki naamakirjassakin tuntuivat lukeneen: "Isä, ole itsekäs ja jää kotiin".

Artikkelissa miestoimittaja kirjoittaa hyvistä kokemuksistaan vuoden hoitovapaasta, ja siitä, miten miesten kotiin jääminen on Suomessa edelleen todella harvinaista. Niinpä kaikki kotiäidit jakelivat linkkiä netissä innoissaan, hihkuivat niin just ja kattokaa tästä isit mallia.

En minä. Minä olin aivan kauhuissani. Teki mieli piilottaa artikkeli Insinööriltä, ettei se vaan lue sitä. Koska se artikkeli tuntui kertovan meidän perheestä, hetkenä ennen vastaavia ratkaisuja:

"Rat­kai­su oli ol­lut help­po. Vai­mo­ni kai­pa­si töi­hin kah­den
syn­ny­tyk­sen ja kol­men ko­to­na vie­te­tyn vuo­den jäl­keen."

No kyllä, tavallaan näin on. Faktisesti takana on nyt kaksi synnytystä ja jo kaksi kotona vietettyä vuotta. Ja kyllähän minä kaipaan sitä älyllistä (?) elämää, jossa joku saattaa joskus vaikka kuunnella jotain minun sanomaani kiinnostuneesti eikä annakaan palautteena välitöntä spagettiraivaria. Mutta. 

Sitten alkaa se pelottavat osuus. Asioita, joita en olisi itsestäni AEL uskonut: Minusta on todella tullut se äiti, joka omii vauvauodet itselleen ja tekee itsestään koko perheen dynamon. Se äiti dominoi kodinhoitohelvettiä (ja kehtaa vielä valittaa siitä), ja tekee asiat aina Oikealla Tavalla. Tietenkin vain minä osaan pyyhkiä nenät oikein, nukuttaa järkevästi unille ja syöttää oikeanlaisia ruokia oikeisiin kellonaikoihin. Juuri minun on lohdutettava liukumäestä pudonnutta ja rauhoitttaa surumielinen vauva. Päiväuniajasta käytän ensimmäiset kaksi kolmannesta kodin siivoukseen ja muihin yhtä typeriin kotitöihin, viimeisen kolmanneksen odotan lähinnä lasten heräämistä. Illalla valitan, kun en saanut päivällä nukuttua.

Vain minä kärsin, uhraudun ja annan näiden kahden eteen. Tai ainakin enemmän kuin kukaan muu. Niinpä pahin pelkoni on joutua kohtaamaan se yksi todella inhottava totuus: Insinööri saattaisi myös osata tämän homman. Se osaisi sen ehkä paikoitellen jopa paremmin. 

Niin kauan kuin Insinööri ei halua jäädä lapsia hoitamaan kotiin, voin valittaa, nalkuttaa, marttyyroida ja kiristää tällä suurella kärsimykselläni ja vedota aina siihen että "sä et varmaan tajua miten raskasta tämä on". Koska voi nyt helvetti, mitä jos se jäisi kotiin, ja sillekin kävisi kuten sille Hesarin toimittajalle: 

1. "Päi­vään muo­dos­tui­vat lep­poi­sat ru­tii­nit, joi­den vä­lil­lä ul­koi­lim­me tai mu­si­soim­me." Meillä ei ole leppoista. Me emme musisoi.

2. "Oli hie­noa seu­ra­ta, kuin­ka kuo­pus opet­te­li kä­ve­le­mään ja esi­koi­nen ke­hit­tyi ver­baa­li­ak­ro­baat­ti­na"
Peloista pahin! Mitä jos minä, perheen keskipiste, missaan jotain tärkeitä kehitysvaiheita, koska olen jossain niinkin turhassa paikassa kuin töissä?

3. "Tis­sin puu­te kään­tyi val­tik­si, kun sain kuo­puk­sen nu­kah­ta­maan no­peam­min kuin äi­ti." 
Nukutuksen on oltava tuskaa, muuta en hyväksy. Olen tuhlannut näiden kahden väkisinnukuttamiseen aivan liian monta viikkoa.

4. "Ai­ka­tau­lut saat­toi­vat liu­kua enem­män kuin äi­dil­lä, ja ko­din siis­teys­ta­so epäi­le­mät­tä las­ki, mut­ta po­jat vai­kut­ti­vat tyy­ty­väi­sil­tä."
Kodin siisteystasohan ei muuten laske. Tämä on ehkä peloistani toisiksi pahin: palaan töihin, mutta jotenkin kaikki kotityöt ovat edelleen minun iltaylitöinäni ja joku muu vain leikkii lasten kanssa.
 

5. "En ha­lun­nut kä­per­tyä hel­lan ja hoi­to­pöy­dän vä­liin. Ker­ran vii­kos­sa kä­vin poi­kien kans­sa lou­naal­la ra­vin­to­las­sa. Eti­ket­tim­me oli ren­toa: esi­koi­nen pis­sa­si kes­kel­le pa­tio­ta ja kuo­pus ai­heut­ti hä­ly­tyk­sen in­va­ves­sas­sa. Ker­ran vii­kos­sa kä­vin las­ten kans­sa ret­kei­le­mäs­sä jos­sain päin Uut­ta­maa­ta." 
No kyllähän mekin. Tänäänkin käytiin retkellä Uudenmaankadulla. Ja puistossa oli kavereita mukana. 

6. "Eh­din opis­kel­la kie­liä, ur­heil­la ja soit­taa bän­dis­sä. Vai­mo­ni ir­vai­li, sil­lä hän ei ol­lut eh­ti­nyt har­ras­taa ko­ti­äi­ti­nä mi­tään."
Harrastanhan minäkin. On tämä blogi.

7. "Las­ten­hoi­to on pal­jon stres­saa­vam­paa vä­sy­nee­nä työ­päi­vän jäl­keen. Kun si­tä te­kee aa­mus­ta, se­kä lap­set et­tä van­hem­pi ovat vir­kei­nä."
No nyt kyllä. Tälläisia lauseita ei saa sanoa ääneen, eikä ainakaan julkaista maan suurimmassa päivälehdessä. On yleisesti tunnettu fakta, että lasten kanssa kotona on rankempaa kuin töissä. Fakta. Ja miten aamulla ollaan virkeinä?

Jotain hyvääkin tässä sentään oli: 
 8. "Vai­mo­ni mu­kaan opin pa­rem­min ym­mär­tä­mään hän­tä ko­tiäi­ti­nä. Li­säk­si kuu­lem­ma huo­maan las­ten tar­peet pa­rem­min."
Nämä ottaisin kyllä ihan ilomielin vastaan.

Tarinan opetus? Voisin ehkä joskus vähän enemmän leikkiä lasten kanssa sen ainaisen kotityön sijaan. Voisin ottaa todella paljon rennommin monessa asiassa. Voisin karata kotoa antaa Insinöörille enemmän laatuaikaa lasten kanssa vaikka viikonloppuisin. Voisin nalkuttaa vähemmän ja hyväksyä päiväkaupalla makaavat sotkut delegoida kotitöitä enemmän. Voisin jättää jotkin asiat kokonaan Insinöörin päätäntävaltaan ja olla itse vaikuttamatta talvihaalarin väriin. Voisin...Voisin mennä töihin.

Siinä on vain pari muttaa. Mitä, jos en osaakaan enää töitäni? Olenko enää äiti laisinkaan jos käyn töissä siinä leikkipuiston vieressä? Miten tälle elämänvaiheelle voi laittaa lopun, sehän on aivan ainutkertaista? Miten voisin luovuttaa nenäliinat, soppakauhan ja legopalikat jonkun muun käteen? 

Mitä kaikkea minulta jäisi näkemättä? 

Mitä jos Insinööri sanoisi "en ymmärrä mitä oot valittanut, täähän on tosi helppoa"?

Niin monta kysymystä, niin monta valvottavaa tuntia.

Sitaatit HS:n digilehdestä (maksullinen), alkuperäinen artikkeli (Jussi Konttinen) julkaistu paperilehdessä sunnuntaina 12.11.2012

Ei ole kovin järkevää lukea ajatuksia herättävää artikkelia kesken vauvan nukutuksen kahdelta yöllä. Voipi olla, ettei uni tule enää ennen a...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

  1. Siisteystasoasioiden kanssa olen itse painiskellut kovasti. Käytän esim. keittiön siedettävän näköisenä pitämiseen tosi paljon aikaa, jonka voisin käyttää tosiaan leikkimiseen. Ja seuraavan aterian yhteydessä taas sama show. Onko järkee? Ei, mutta en vaan pysty katselemaan niitä tiskivuoria ja tahmaista ruokapöytää, kun notkun päivät pitkät kotona.

    Olen 100% varma siitä, että jos mies jäisi kotiin, niin keittiötä ei todellakaan ole siivottu, vaan se olisi edelleen mun duuni vaikka olisin päivät töissä.

    Kun mies tulee töistä, yritän yleensä viihdyttää lapsosia puolisen tuntia tai tunnin, että hän saa huokaista ja syödä. Jos mies olisi kotona, niin mitä tapahtuisi, kun minä tulen töistä? Ovella läpsystä vaihto, kun tyyppi lähtee salille tai jonnekin, kun on ollut niin raskas päivä.

    Olenko tyhmä vai olenko vain äiti? Onko äidit tyhmiä? Pitäisikö äitien nukkua vähän enemmän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiö on mullakin pahin ongelma. Makuuhuoneet ja muut olkoot vaikka kuinka sotkussa, mutta mun on oikeasti vaikea syödä jos pöytä on tahmainen ja jalkoihin tarrautuu raejuustot.

      Mutta sitten tohon viimeiseen: Et sä tyhmä ole, mutta kyllä toi vähän turhan äitimäisen jalolta mun korvaan kuulostaa. Ihan kiva ajatus, mutta ensinnäkin puol tuntia, tunti?? sairaan pitkä aika! Toisekseen, onhan sullakin pitkä työpäivä takana, joka jatkuu niin kauan kunnes mieskin osallistuu lapsen / lasten hoitamiseen?

      Ehkä mä sitten olen vähän natsi tässä, mutta näen sen niin että mun työpäivä alkaa kun mies lähtee kotoa ja loppuu kun se tulee kotiin. Yleensä siitä tulee 10 tuntia ainakin. Miehen työpäivä taas katkeaa mm. yhteen lounaaseen (=aikaa syödä rauhassa) ja kotimatkaan (=aikaa olla yksin). Pienen vauvan (tai kahden) äidillä ei ehkä ole ollut samoja mahiksia koko päivänä, joten mun mielestä on kiva saada vaikka vartin breikki heti kun toinen tulee himaan, ja sitten sen jälkeen taas toisellekin aikaa.

      Ja joo, äitien pitäisi nukkua enemmän. Todellakin.

      Poista
    2. Tää olikin kato se nälkä-väsy-kombo-demoni mies. Mut jos itse häipyy saman tien jonnekin, niin ei tartte olla kuuntelemassa nurinaa, jos joutuu heti ottamaan vastuuta kakruista. :D

      Ehkä tässä asiassa voisi ryhdistäytyä ja alkaa itsekkäämmäksi jo nyt, point taken. Turha itkeä marttyyrin kyyneliä sitten joskus, kun työelämä koittaa.

      Poista
  2. OiVoi, luettelit justiinsa mun ajatukset. Ja en
    Mäkään voi katella tiskejä ja kyllä se tuntuu hölmön hommalta siivota joka aterian jälkeen.... Ja mitä leikkimiseen tulee, niin olen myös asiaa pohtinut (morkkistellut jne. Kyllä te tiedätte!) muuuutta sitten tulin siihen tulokseen, että ehkä ne ei vaurioidu siitä jos mä siivoon :D ja leikitäänhän me sentään joskus??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai leikitään, ja kyllä se vaan on oleellista se keittiönkin siivoaminen. Jos sitä pöytää ei välissä pyyhi, miten päästään välipalalle heti päikkäreiden jälkeen? Tai miten paljon vanhaa ruokaa siltä pöydältä syödään? Kyllä mä uskon että ne lapsetkin arvostaa suht puhdastsa ruokaa enemmän kuin legppalikoita siinä vaiheessa.

      Seli seli, leikin mäkin joskus.

      Poista
  3. Aamen.

    Tosin sain aamulla heti kierrokset päälle kun luin siitä että Katainen vaatii äitejä osa-aikaduuniin. Mähän oon mennyt töihin vanhempainvapaalla, O:n vauvavuonna kun se oli 10 kk ja nyt on P oli 6 kk, tekee osa-aikaisia vuoroja. Ja on muuten ihan sairaan raskasta, ja verottaa parisuhdetta, omaa jaksamista ja sitä muutenkin vähäistä sosiaalista elämää. (Vähän OT nyt, piti vaan päästä paasaamaan).

    Jennijeen tavoin mä kanssa yritän miehelle antaa hetken hengähdystauon kun tulee töistä/koulusta, koska itsekin sellaista arvostaisin - se ei vaan oo tajunnut että mäkin kaipaisin sitä kun tulen yövuorosta, eikä että otan heti klo 6.25 lapset haltuun ja alan väsää aamupuuroo...

    (Retki Uudenmaankadulle kuulostaa hyvältä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hatunnnosto sulle, en olisi itse saanut itseäni täältä kotoa pois. Kataisen kommentti taas oli musta ihan ok, eiköhän se tarkoittanut lähinnä just tätä 1v+ kotiinjäämistä, eikä noin "aikaista"? Ja kaikki joustokeinot on tervetulleita niin kauan kun ne ei sisällä pakotteita esim tukien vähentämisen muodossa.

      Uudenmaankatu on tosi jännä paikka, mentiin ihan kolmen korttelin päähän!

      Poista
    2. Mutta siis meinaan, että jos isä käy kokopäivätöissä ja kotiäiti päälle osa-aikatöissä (kuten tulkitsin Kataisen toivovan, koska ilmeisesti tarkoitus olisi yhä hoitaa lasta kotona...) niin se käy perheelle raskaaksi. Meillä se tarkoitti sellaista läpsystä vaihto-arkea, että miehen näki ehkä eteisessä kun se tuli töistä ja itse lähti.

      Kuinka monella äidillä ylipäänsä on työ, jota voi tehdä osa-aikaisesti? Jos saa palkkatuloja, lähtee mahdollisesti hoitolisä, ja isompien lasten tarhamaksut nousee... Tätä ei pitäisi tietty sanoa/kirjoittaa ääneen, Katainen lukee ja vie nekin hilut...
      (Tolkutonta tekstiä, kirjoitan samalla kun kokkaan).

      Poista
    3. Niin kai tässä on se oleellinen kysymys että tarkoitettiinko kotihoitoa vai jotain osa-aikaistarhahoitoa. JOs jälkimmäistä niin oikein fiksu juttu mun mielestä, ja onhan se ylipäänsä hyvä että keskustellaan eri mahdoolisuuksista. Kunhan se ei juuri päädy siihen tukien leikkaamiseen muutoksen nimissä.

      Poista
  4. Pakko kommentoida tähän parilla huomiolla.

    Työt sekä lapset ovat kovin erilaisia, joten ei voi yleistää, että työelämä tai kotona oleminen olisi helpompaa (itselläni kovin stressaavan työn jälkeen kotonaolo tuntuu suht rennolta).

    Miehet osaavat ottaa vanhemmuuden jotenkin rennommin. He eivät stressaa siitä, jos lapsella on paidassa vähän puklua tai syö lounaaksi purkkiruokaa tai on muutaman tunnin isovanhempien hoidossa. Tärkeintä on, että lapsella on hyvä olla. Tosi moni äiti tekee lastenhoidosta suorituksen, joka on suoritettava ainakin paremmin kun muut lähipiirin äidit. Pitää voida päteä sillä, että on täysin korvaamaton.

    Pitäisi itsekin osata olla enemmän isä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan huomaatkin että yleistän tässä aika paljon kaikkea muutakin, tai oikeastaan puhun omasta tilanteestani vain. Mutta toki, voi se duunikin olla raskasta. Ne vaan on tosi eri tavalla raskaita kumpikin, toisessa on haastavaa ja stressaavaa, toisessa yksinäistä ja turhauttavaa.

      Suorittaminen ja korvaamattomuus on mun kaksi ydinosaamista, en ymmärrä miten tätä ilman niitä voisi tehdä.

      Poista
  5. Me toteutettiin miehen kanssa esikoisen syntymän jälkeen tämä 6+6+6 -malli siten, että olin itse vuoden kotona ja mies sitten puoli vuotta sen jälkeen. Nyt kakkosen jälkeen olen myös ajatellut olla kotona vuoden ja sitten viestikapula siirtyy miehelle. Meillä ratkaisuun vaikuttivat mm. seuraavat seikat:
    a) tasa-arvon nimissä koin (koimme), että miehenkin pitää saada olla kotona. On tää nyt ihan oikeesti lunkimpaa kuin työssä käynti. Tosin, mähän sen haastavimman vauva-ajan olin kotona, miehellä oli kyl helpompaa.
    b) koimme, että lapsi-isä -suhteen vahvistamisesta ei voi olla kuin hyötyä
    Ja ratkaisu toi tullessaan myös nämä hyvät puolet:
    c) mun oli helpompi palata töihin, kun tiesin että lapsella kuviot säilyivät vielä samanlaisina. Olisin kokenut vaikeaksi sekä palata töihin että laittaa lapsen päiväkotiin samanaikaisesti
    d) parisuhteelle teki hyvää nähdä molemmille se toinen kuvio: mitä on olla kotona ja mitä on olla töissä, kun toinen on kotona
    e) siisteystaso kodissa parani. Meillä mies pitää paremmin kämpän kuosissa kuin mä
    d) oli kivaa, kun päävastuu pyykinpesusta ja ruoanlaitosta oli jollain muulla kuin mulla. Kadotin tietämykseni siitä mitä meillä on jääkaapissa.

    Meillä homma toimi tosi hyvin. Mies tosin kaipaili päiviensä ratoksi muita isejä. Ei ne mammakerhojen ovet oikein auenneet sille(kään).

    Mut sit kun mies palasi töihin ja lapsi meni päiväkotiin niin silloin se lapsiperheen karu arki ja totuus ruuhkavuosista iski kunnolla naamalle. Nyt on tietty taas leppoisaa kun olen äitiyslomalla kotona... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tämä kaikki on saanut mut miettimään jos menisin keväällä töihin ja mies jäisi kotiin. Just ton takia että lapset saisi olla kotona, ja minä palata töihin ilman tarharumbaa. Mut mua ihan oikeasti kyllä pelottaa tämän elämänvaiheen loppumienn ja töihin palaaminen. Sen neljän viikon vuosittainen odottamienn ei vaan oo kivaa.

      Onhan tää toki omalla tavalla lunkimpaa, mutta puolensa tässäkin. Ja just nyt on helpohko vaihe menossa, voisin sysätä nämä miehelle sitten kun toisella on se taaperotahtoikä ja toinen aloittelee uhmaa...perfect plan!

      Poista
  6. Meillä mies on nyt kotona ja minä töissä. Jännitti hitsisti etukäteen, mutta mitä turhaan. Mies hoitaa lasta saman päiväjärjestyksen mukaan kuin minä, mutta luultavasti paremmin. Se näet jaksaa leikkiä skidin kanssa ja onnistuu jollakin ilveellä nukuttamaan sen päiväunille ilman itkua (WTF?!). No, mutta toisaalta mies on lapsen hoitopäivän jälkeen ihan yhtä poikki kuin mä (niin ja mun hoitopäivä alkoi klo 6 ja jatkui klo 18 asti, mies taas astuu remmiin klo 8 ja mä palaan kotiin klo 15...et joku tässä yhtälössä vielä mättää...). Mut joo, siitä oon aika sata varma että tää kokemus antaa miehelle fiiliksen kuinka "leppoisaa" on kotona oleskelu.

    Mutta rehellisesti sanottuna parasta on kyllä huomata miten miehen ja lapsen suhde on jo 2 viikon jälkeen ihan eri tasolla kun ennen. Noilla veijareilla on ihan omat hauskat ja tää mutsi tykkää kattoa noita höppänöitä (ja tykkää myös ihan älyttömästi olla töissä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin kommentista, kyllä mä nyt ihan alan oikeasti harkitsemaan jos tehtäisiinkin vallanvaihdos keväällä...kun kerran teillä kaikille niin hyvät kokemukset siitä on!

      Poista
  7. Toivottavasti uskallat tehdä sen vallanvaihdoksen! Mielestäni lapsen kanssa kotona oleminen on molempien vanhempien oikeus mutta oikeastaan myös velvollisuus. Eivät kaikki äiditkään "halua" olla kotona mutta heidän on ainakin jollain tasolla pakko niin tehdä - vähintään sen äitiysvapaan ajan, sillä sitä ei voi siirtää isälle (tosin ainakin yrittäjät todennäköisesti tekevät hommia senkin aikana). Sen sijaan jostain kumman syystä isien kotien jäämisessä on yhä kysymys omasta halusta eikä esimerkiksi siitä, että lasten saaminen nyt vain velvoittaa vanhempia myös hoitamaan heitä (okei, päivähoitoon toki voi viedä vanhempainvapaan jälkeen mutta harva vielä siinä vaiheessa niin tekee).

    Mielestäni itse kiteytit hyvin sen, miksi isänkin tulisi viettää jonkinlainen jakso kotona (ilman että äiti on siellä samanaikaisesti): kyse on ainutlaatuisesta ajasta - miksi siis vain äidillä on siihen oikeus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä sitä kai täytyisi antaa miehelläkin tähän oikeus. Mutta kun herra itse ei sitä aktiivisesti pyydä niin on helppo takertua tähän aikaan itse :)

      Poista
  8. Meillä ainakin osoitetaan kyllä vaimolle, että "äiti on edelleen korvaamaton", vaikka käykin töissä: kotityöt odottavat äidin korvaamatonta panosta työpäivän jälkeen. <3 Ihana tulla kotiin kaaokseen ja ruveta ensitöikseen selvittelemään tiskejä ja roskia, kun on tapponälkä jne.

    Kerran tai pari kuukaudessa mun äiti on meillä hoitamassa lapsia päivän ajan, ja sellaisena päivänä on uskomattoman ihanaa tulla töistä kotiin: pöydät on pyyhitty, tiskit on hoidettu, ruoka odottaa valmiina, usein jopa pyykit on viikattu kuivumasta pois. Ja mä saan syödä (melko) rauhassa, kun mummu sylittelee lapsia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MÄ luulen kans että mun rooli jatkuu oleellisena tässä taloudessa. Perhana.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.