Kauhukaksikko

keskiviikko 7. marraskuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Kahdeksisen kuukautta siinä näköjään meni.

Olemme astuneet "Kato Kakkonen!",  "äiti aut-taaaa Kakkonen ot-taaaa" sekä "EI! EI!EI!" -alueille. Vauvasta ja taaperosta on muotoutumassa taapero ja lapsi, sisko ja sen veli. Yhtäkkiä meillä asuukin Majakka ja Perävaunu tai Mervi ja Matti: toisistaan erottamattomat, ikuinen taistelupari.

Silloin, kun kyseessä on vaikka legot, junarata tai kirjat, voi olla varma että liikutaan taisteluparialueella. Kakkonen ottaa tasan ne lelut, jotka Ykkösellä on leikin keskiössä, Ykkönen ottaa leikkinsä keskiöön tasan ne lelut, jotka Kakkosta kiinnostaa. Seuraa kuolaa, kumahtavia kalloja, töniviä lapsia, runsaita EI-huutoja (sekä lapsen että äidin suusta) että ihan takuuvarmasti itkua. Silloin noita kahta saa oikeasti vahtia koko ajan.

Mutta silloin, kun leikkinä on jotain astetta luovempaa, eikä leluja tarvita, ollaan lottovoittomaisemissa. Ykkönen keksii leikin X, jossa Kakkonen on oleellisena osana parhaimpien taitojensa perusteella, eli ihan vain istuvana jäsenenä, tai johonkin tarraavana. Ne leikit on täynnä naurua (sekä lasten että äidin suusta), hymyjä, riemunkiljahduksia ja tottakai myös niitä kumahduksia ja lopulta itkua. Hmm, itseasiassa silloinkin niitä pitäisi kai vahtia...nämä jälkimmäiset leikit on kuitenkin ainakin johonkin asti niin positiivinen ilmiö, että nitä ensinnäkin jaksaa itsekin seurata, ja toisekseen niiden aikana voi vähän vaikka olla koneella tai napata kuvia. Ymmärtänette, että otan tämän uuden yhdessä leikkimisen vaiheen ilolla vastaan.

Eilen oli photoshoot.

Kuvaaja kuvasi myös itseään.

Sitten ne leikki piilosta


Tänään kiivettiin jakkaralla

Siskon perässä minne vain

"Avuliaat"

joo tää aterinteline on kato aivan turha

Sitten kalastettiin iso vonkale

Rappusten alla piilossa
Joinain päivinä, kuten eilen ja tänään, kauhukaksikko viihdyttää toisiaan suorastaan ilmiömäisen sopuisasti ja pitkään. Tänään lounaan valmistuksen ajan, puolen tunnin sisällä, ne ehti mennä yhdessä portaiden alle piiloon, kiipeillä keittiöjakkaralle, pistää palasiksi tyhjentää tiskikonetta ja onkia. Ykkönen oli kalastaja, vyö mato ja Kakkonen saalis. Leikki loppui onnellisesti kun Ykkönen karjaisi voitonriemuisen "nappas!". Eikä kukaan edes kuollut, vaikka sitä vähän pelkäsin leikin tapahtuessa osin rappusilla.

Lunta vailla valmis paketti!
P.s. Kuten kuvasta näkyy, haettiin myös pulkat tänään ullakolta esiin. Jonkin aikaa "keskustelimme" siitä, voiko pulkalla jo vetää. Tai siis Ykkönen istui pulkassa naapurirapussa ja minä purin muita kamoja toisella puolen sisäpihaa kotona. Kotvan jälkeen kävin sen hakemassa ja se oli jo tullut myös siihen tulokseen, ettei ilman lunta voi pulkalla liikkua. Kakkonen ei ihan vielä tajunnut sitä, joten se yritti vielä kotona.

Kahdeksisen kuukautta siinä näköjään meni. Olemme astuneet "Kato Kakkonen!",  "äiti aut-taaaa Kakkonen ot-taaaa" sek...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.