Sissipäivä

perjantai 30. marraskuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Heräsin aamulla siili kurkussa ja pato nenässä. Sairaspäivät on kuitenkin duunareita ja luusereita varten, joten mars ylös ja puuronkeittoon.

Aamiaisen jälkeen harjoiteltiin potalla istumista ja ilman vaippaa hengailua, saldona pari pissaa oikeaan paikkaan ja nolla väärään.

Antti Tuiskusta huolimatta puin itseni ja lapset tanakasti, ripustin toisen sellaiseen lapsentappajaan roikkumaan takkini alle ja toisen istutin pulkkaan. Tein hetken lumitöitä ja sain ulko-oven kiinnikin perässämme.

Illalla lumitöitä joutui tekemään jo joku muukin.
Kuva meidän ulko-ovesta sisältä katsottuna.
Kävimme jumpat, leikimme, söimme pullat ja selviydyimme vielä kotiinkin. Pulkkamäen kautta.

Iltapäivällä ostin yhdeltä istumalta, vauva rinnalla, puolet joululahjoista.

Sitten kävin hierojalla - jonka jouduin ensin päästämään ulkokautta ulos postiluukun kautta käydyn pelastuskeskustelun ja avainten toimittamisen jälkeen. Oli ovi turvonnu Antin pelossa kiinni. Se hieronta sattui muuten ihan perkeleesti, mutta teki todella eetvarttia.

Kotona teimme Ruokatorstaista, tuosta maailman pelottavimmasta ruokakirjasta, kalamureketta. Oli ihan sikkehyvää. Juotiin myös vähän viiniä, kun hieroja muistutti että tänään pitää juoda paljon.

Illalla nukutimme (tai siis Insinööri nukutti) kaksi lasta yhteen pienen pieneen huoneeseen.

Lopulta vietimme neljään pekkaan laatuaikaa - Insinööri, viskibassoksi muuttunut vaimonsa, loput viinistä ja Netflix.

Tämä päivä oli kaikkien Kalapäivien äiti, täynnä sissitekoja.

P.s. Stay tuned kaikkien aikojen kamalimman yön raportoinnissa. Eihän ne voi nukkua siellä hyvin koko yötä...
P.p.s Siskoni on luvannut synnyttää mulle tänään vielä kummitytön. Aika hiljaista on. Sillä on menny viikot sekaisin.

Heräsin aamulla siili kurkussa ja pato nenässä. Sairaspäivät on kuitenkin duunareita ja luusereita varten, joten mars ylös ja puuronkeittoon...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Muutama lisäys Murphyn tunnettuun lakiin

torstai 29. marraskuuta 2012 Valeäiti 14 Kommenttia

Kun lapsen leipä tippuu syöttötuolista, se ei ainoastaan laskeudu voipuoli alaspäin, vaan myös sinusta katsoen väärälle puolelle, niin että joudut nousemaan.

Kun olet saanut lapsen nukutettua tunnin taiston jälkeen, se herää sinun naksahtavaan vanhaan selkääsi kun yrität poistua.

Saat lapsen nukkumaan toisen tunnin taiston jälkeen. Raahustat onnellisena sänkyä kohti, mutta kompastut matkalla lattialle jätettyyn soivaan leluun. Vanhempi lapsi herää huutamaan, pienempikin herää paniikissa.

Body menee aina juoponnappiin.

Sinä ainoana päivänä, kun teillä on kiire jonnekin, yleensä surkeasti nukkuva lapsesi vetäisee kolmen tunnin päikkärit.

Vauvasi on oppinut seisomaan tukea vasten. Sillä aikaa, kun toteat puoliksi vitsillä "pysy hetki siinä pystyssä" ja halaat kaveria,  vauva on kaatunut sohvapöytää päin naama edellä ja vetänyt alas kuoharilasin maidon.

Jos lapsiperheihmiset suunnittelevat tapaamista yli kahden vuorokauden päähän, joku tai kaikki seurueen jäsenistä sairastuu viimeistään sinä aamuna.

Vauvasi, joka ei koskaan edes puklaa, vetää kaarioksennukset lapsettoman pariskunnan kotona, jossa on upouusi karvamatto.

Se sama vauva vetää myös kolmet nipat ja kaksi muutakin oksennusta sinä päivänä, kun sinulla ei ollutkaan ylimääräisiä vaippoja ja vaatteita mukana.

Kotona hoidetun lapsen palatessa vihdoin terveenä muskariin, saat kuulla että siellä on havaittu kihomatoja. Jälkikäteen.

Sinä päivänä, kun et pukenut kurahousuja, lapsesi löytää elämän syvimmän olemuksen lammikosta. Ja sinulla on vaaleaa päällä.

Toppahaalari päällä, lapsi imetetty, vaunut ulkona, vedät kenkiä jalkaan. Tiedät kyllä, mikä vaippaan turahtaa juuri nyt. 

Kun olet juuri hakenut kännykkäsi huollosta ja maksanut siitä hyvä illalisen verran (viineineen), tiputat sen uudestaan kivilattialle.

Taistelet itsesi ja ne lapset talvitamineisiin, viet koko kiljuvan porukan myrskyn läpi kerhotalolle, jonka ovessa oleva lappu kertoo ettei kerhoa tänään ole.

Saat yllättävän vapaaillan lauantaina. Kaikki ystäväsi ovat matkoilla, kipeänä tai lapsenvahteina. Vietät illan ruokakaupassa ja nukahdat telkkarin ääreen yhdeksältä.

Kun 11 tunnin lennosta on takana kaksi tuntia, vierustoverisi ruokamyrkytys iskee. Ei kun silloinhan meillä ei ollut vielä lapsia...

Perheenne ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa oksennustauti iskee sinuunkin. Synnyttäessäsi toista lastanne.

Jos päätät lähteä yksin kahden lapsen kanssa pulkkamäkeen, tulet löytämään itsesi navakasta tuulesta, tukka silmillä, ripsarit otsassa, jäätynyt räkä poskilla, huutava vauva kainalossa, toinen pulkassa kitisemässä ja vaunut siinä kolmannessa kädessä kyntämässä kohti kauppaa. Tässä ei ole mitään lakia, kunhan puran vielä kiehuvaa ketutustani.

Kun lapsen leipä tippuu syöttötuolista, se ei ainoastaan laskeudu voipuoli alaspäin, vaan myös sinusta katsoen väärälle puolelle, niin että ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Täydelliset lapseni

keskiviikko 28. marraskuuta 2012 Valeäiti 12 Kommenttia

Nyt on tehtävä tunnustus, pitkästä aikaa. Olen nimittäin vihdoin hyväksynyt sen tosiasian, että elämä on todella helppoa tällä hetkellä. Pahoittelen, seuraava tulee aiheuttamaan kateutta ja katkeruutta, tai sitten osaatte olla vain onnellisia mun puolesta.

Ensinnäkin, kuten olen jo vähän uskaltanut kertoa, Kakkonen on alkanut nukkumaan. Se nukkuu parhaimmillaan läpi yön heräämättä, huonoinakin öinä herää vain kerran. Toki se edelleen huutaa kuin riivattu, kun sitä yrittää nukuttaa, mutta jos laittaa korvatulpat korvaan, siitäkin selviää ilman vertavuotavia korvia. Sehän jo tiedettiin, että hereillä ollessaan Kakkonen on The Täydellinen Vauva: iloinen, hyvin syövä, seurallinen ja kaikin puolin ihana (tämä oli sitten täydellisen objektiivinen huomio täydellisestä lapsestani). Olen usein täällä sanonut, että jos se vain nukkuisi, se olisi aivan supervauva. No nyt se nukkuu, joten en valita. Se tekee hampaansakin huomaamatta, niin että eräs päivä vain huomasin sormessani olevan viiden hampaan jäljet. 

Tuoreempi huomio on se, että Ykkönen on myös oikeastaan aika täydellinen. Tai niin täydellinen kuin kaksivuotias vaan olla voi. Sillä viimeaikaisen tarkkailun jälkeen on pakko myöntää, että Ykkönen on tosi rauhallinen ja epätuhma uhmaikäinen (ja tähän lisään sitten jokaisen lauseen kohdalle disclaimerin "vielä". Tiedän kyllä, että tämä voi muuttua vaikka huomenna). Toki silläkin on hetkensä, mutta ne on jotenkin tosi maltillisia. Se ei ole esimerkiksi vielä kertaakaan vetänyt sellaisia hulluja itkupotkusylkiraivareita, joita olen monenkin kaksi-ja-vähän-päälle-vuotiaan nähnyt leikkipuistossa tekevän. Ja uskokaa tai älkää, en ole ikinä joutunut tappelemaan sen kanssa ulkovaatteiden pukemisesta. Pahimmillaankin se vaan heittäytyy ihan veltoksi, eikä auta ollenkaan. Mutta vastaan se ei ikinä taistele, eikä todellakaan yritä esimerkiksi riisua vaatteitaan pois. Päinvastoin, kesällä se oli ihan myrtsinä kun en aina antanut pitää hanskoja kädessä. Ja tottakai mekin pyörittelemme täällä silmiä välillä loputtomalta tuntuvalle "en haluu" -mantralle, mutta sekään harvoin eskaloituu ihan oikeaksi kriisiksi. Ykkönen ei lyö, töni, potki tai pure (ihmisiä) oikeastaan ollenkaan. Se ei heittele tavaroita (kovaa) eikä ruokaa (pitkälle), eikä karkaa (nopeasti) autotielle. 

Se on oikeasti niin kiltti, että mulla on välillä tosi huono omatunto sille jäkättämisestä. Mutta täytyyhän kilttiäkin komentaa, jos se on tuhma, vaikka se sen tuhma aika pientä olisikin, eikö? Jos se vaan menee löysäksi eikä seiso kun puen haalaria, vs. lyö ja potki ja huuda mulle, olisi ehkä syytä olla kiitollinen eikä laittaa jäähylle. Mutta kun minä, elämän isoin auktoriteetti (hah), olen sanonut, että jos äitiä ei totella varoitustenkaan jälkeen, joutuu jäähylle. Niin sitten sinne on jouduttava. Ja jos mulla on selkä kipeä, myös se passiivinen vastaan laittaminen ketuttaa. Joten siellähän se eilen taas istui, olohuoneen tuolilla ihan liikkumatta, hiljaa nyyhkyttäen. Minä purin vessassa hammasta ja katsoin kellosta kaksi minuuttia toisen alkaessa jo minuutin kohdalla toiveikkaasti huutelemaan "äiti helpottaa!". Onneksi jäähyn jälkeen saa aina sen anteeksipyynnön ja ihanan halin, ja kaikilla on taas hyvä mieli. Mutta silti, joka kerta mietin, että se voisi myös istua jäähyllä sen takai että puri veljeään, tai löi minua, tai heitti lautasen rikki. Sen sijaan se istuu siellä sen takia että se oli eteisessä paikallaan, hiljaa. 

Lucky me, oikeasti.





 


Nyt on tehtävä tunnustus, pitkästä aikaa. Olen nimittäin vihdoin hyväksynyt sen tosiasian, että elämä on todella helppoa tällä hetkellä. Pa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Joulupukkia avustamassa

Valeäiti 17 Kommenttia

Toim. huom: Tulossa palstantäydeltä kulutusjuhlaa ja shoppailuasiaa, joten jos olet ylevä ihminen, etkä osta turhaa materiaa, jätä tämä lukematta. Jätä kuitenkin kommentti, jossa kerrot mitä askartelet lahjaksi havusta tänä vuonna, otamme sen kiitollisena vastaan kun tilit tyhjenee.

Jokin aika sitten toivottiin postausta hyvistä verkkokaupoista. Olen itseasiassa vielä kohtuullisen maltillinen verkko-ostaja. Olen enemmänkin kerralla kaupungilta kaikki mitä haluan -tyyppinen, mutta joskus menee kyllä yömyöhään klikkaillessa netinkin puolella. Isoimmat ostokset ollaan tietenkin jo pitkään tehty netissä, vähintäänkin vertailuun ja etsimiseen asti. Ammattini puolesta pitäisi olla suorastaan proshoppaaja, mutta kyllä minun pienet roposeni vielä tiensä ennemmin sinne kivijalkaan löytää. Käykö muuten kellekään muulle niin, että tunnin ostoskorin kasvattamisen jälkeen iskee vahva etukäteisostomorkkis ja koko ostoskori jää lunastamatta? Onneksi toisaalta niinkin käy...

Joitain nettisuosikkeja minäkin olen silti onnistunut löytämään, sekä pari vahvasti suositeltavaa paikkaa. Osassa käyn vain haaveilemassa tasaisin väliajoin, ilman järkevää syytä, osasta on oikeasti kotiutunutkin jotain. Ja varmaan aika moni tulee tässä lähipäivinä käyttöön joulupukkimeiningeissä..Tässä siis listaa verkossa toimivista joulupukeista, mielelläni otan teiltä lisäehdotuksia vastaan!

Lasten vaatteet ja tarvikkeet: 
  • Babyshop* - Ruotsalainen verkkokauppa, jossa kaikkia coolit merkit Minirodinista alkaen ja usein jopa kotimaata halvemmalla kurssivaihtelujen takia. Varsin edulliset toimituskustannukset. 
  • Gap - Aikuisten vaatteista en niin lämpeä, mutta kivoja ja ennenkaikkea hyvälaatuisia lastenvaatteita täältä saa ja paljon. Sukat ja hupparit on suosikkikamoja, mutta talvitakkikin on osoittautunut ihan tosi hyväksi. Täällä on usein hyviä alennuksia, kannattaa tilata uutiskirje. Toimituskulut kannattaa ottaa huomioon hinnoissa tietenkin, mutta ei ne yleensä päätä huimaa. Toimitus Suomeenkin juuri nyt vain £4 (noin 5€, toimitusaika 2-3pv), rajoitetun ajan. Huom: näissäkin koot melko nafteja, ainakin vauvapuolella. 6-12 months on yhtäkuin 6-8 months, sanoisin.
  • Lasten taikamaa - Paljon kivoja suomalaisia ja pohjoismaisia merkkejä, hyviä alennuksia ja nopea toimitus.
  • Ipanainen - Täältä saa ne Stonzit ja paljon lapsen kantamiseen liittyviä juttuja, verkkokauppa on sitäpaitsi juuri uudistunut.
  • Practical Puschchairs - Ostetttiin meidän Phil&Ted's:it täältä, hintaeroa Suomen kauppaan tuli noin 300€ ja toimitus oli 6-8 viikkoa nopeampi. Vaunut tuli kotiovelle ihan muutamassa päivässä, ja lisäostokset / reklamaatiotkin on toimineet hyvin. Moni muukin tuttava ostanut täältä vaununsa halvimmalla.
  • Ticket to Heaven - outlet - Tanskalaiset taatusti lämpimät ja vedenpitävät, mutta ällöttävän hintaiset, talvikamppeet saa hyvään hintaan niiden omasta verkkokaupasta. 
  • Reima* - Ja vastaava suomalainen. Tuttuja ulkovaatteitta, usein hyviä alennuksia.
Äidille, isälle ja kotiin:
  • Stockmann* - Stockmann koko Suomelle! Ok valikoimat, pienen tavaratalon mitoissa. Vähän kökkö haku (ei aina löydä, vaikka tavara verkossa olisikin), mutta paljon hyvää tavaraa ja tuttu ja turvallinen Stockan palvelutaso tekee verkko-ostamisesta ainakin varsin luotettavaa. 10.12. asti toimitus postiin 0€ (normaalisti turhan kallis) ja marraskuun loppuun Ticket to heavenin toppamakuupussi 95€ (norm. 119€). Tilasin meille juuri toisen sellaisen kun lapsiakin taitaa olla tänä talvena kaksi.
  • Verkkokauppa.com - Kodin elektroniikkaa melkein aina halvimalla, mutta myös tosi paljon leluja, Brio ja Lego erityisesti.Pitkät maksuajat ja usein hintatakuu, eli saat rahaa takaisin jos löydät saman tuotteen halvemmalla muualta.
  • Bookplus* - Kirjoja sulle ja vekaralle. Hyvin (eli koukuttavasti) rakennettu alennussetti, aina saa jotain hyvään hintaan kaupan päälle. Nopea ja halpa (2,90€) toimitus, hyvät hinnat ja laaja valikoima. 
  • Finnish Design Shop* - Maailman ihanin sisustustavaratalo. Käyn täällä varmaan kerran päivässä kuolaamassa jotain. Kaupassa pohjoismaisen designin uusimmat ja suosituimmat, isot valikoimat ja hyvä palvelu. Toimitus ilmaista yli 100€ tilauksille. Etusivulla aina jotain kivaa uutta, lisäksi mahtavia ideoita ja lahjoja pienemmälläkin rahalla. Hyvä lähtökohta, jos sisustus tuntuu kaipaavan jotain.
  • Ambiente Directe - Ja sitten kun se unelmalamppu löytyy, ostat sen täältä. Meidän rakas uusi perheenjäsenemme tuli juuri Saksasta meille kolmessa arkipäivässä, hintaeroa Suomalaisene kivijalkaan (jossa olisi pitänyt odottaa viikkoja) tuli 200€. AD:ssä on paljon muutakin designia, mutta skandinaavinen design kannattaa tsekata ensin FDS:stä.
  • COS - Ihania, ihania vaatteita. Pieni miinus siitä, että COSin vaatteet vaatii usein sovittamista, joten verkko-ostaminen on hankalampaa. Lasten vaatteetkin on tosi kivoja, ota huomioon että koot on aika nafteja. Koon 92 lapselle 98 on ihan varmasti hyvä. Ja aikuisten vaatteista sellainen huomio, että mallit sopivat varsin hyvin vähän isomahaisimmillekin naisille, jos on siis sellainen 9kk:n makkara.
  • Nelly.com* - Mammalle vähän mekkoja, kenkiä, laukkuja ja ihan mitä vaan. Hyvä hakukone ja usein alennuksia. Tilaa uutiskirje jos olet tarkan markan nainen.
  • Boozt.com* - Samat stoorit kuin Nellyssä, vähän eri valikoimaa. Paljon kivoja juttua ja tosi usein alennuksia.
  • Sokos* - Hyvä kosmetiikkavalikoima. 
  • Strawberry.net - Vielä parempi kosmetiikkavalikoima, usein vaihtuvia isoja alennuksia. Jos ostat paljon kosmetiikkaa, tämä kannattaa tarkistaa tiheästi. Superhitaan toimituksen saa ilmaiseksi.
ÄLÄ OSTA TÄÄLTÄ
  • ASOS - Superihania mekkoja ja paljon vaikka mitä ihanaa, mutta harmillisesti kyseessä on kusettajalafka. Ainakin osin. Tilasin kerran hirveellä kiireellä mekon ja maksoin nopeammasta toimituskesta ylimääräiset 14€. Mekko tuli normaalitoimitukseenkin nähden viikon myöhässä ja se laitettiin minun syyksi (en ollut kotona kun se maagisesti ilmestyi ilman että kukaan ilmoitti etukäteen). Lopulta kävi ilmi, ettei toimitusta hoitava yhtiö edes tarjoa mitään nopeampia kuljetuksia, eli se 14€ meni ihan vaan Asoksen pikkujouluihin. Tappelin kauan ja sain rahani takaisin, mutta vannoin etten enää ikinä osta sieltä mitään.
Muita listaani ei ole vielä tullutkaan. Jos olet siis verkko-ostamiseen epäilevästi suhtautauva, ei kannata! Useimmat ovat ihan aitoja yrityksiä ja sen näkee kyllä nopeasti, onko paikka luotettava vai ei. Epäile huonoa englantia, kummallisia maksutapoja ja ihmeellisiä URL-osoitteita.

Vielä pieni yleishuomio verkkokaupoista ostettaessa (en pidä teitä idiootteina, mutta nämä olen itse oppinut kantapään kautta): tosi moni käyttää kuljetukseen yhtiöitä, jotka eivät ole tottuneita kuluttajatoimituksiin. Tämä etenkin ulkomaisten kauppojen kohdalla (Asos ja Practical Pushchairs, AmbienteDirecte pahimmat). Tämä tarkoittaa, että saat toimituksesta tracking koodin nettiin, josta voit tarkistaa toimituksen tilan. That's it. Turha kuvitella, että saisit varoittavia viestejä tulevista kamoista, ehei. Viimeksi eilen meillä soi ovikello ja siellä oven takana seisoo mies 1,5mx1m pahvilaatikon kanssa. Että "kävipä tuuri että olit kotona". Sanos muuta. Tracking linkkiä kannattaa siis vahdata päivittäin ja olla kotona kun alkaa kuulostaa siltä että paketti on "in vehicle". Koska myös niin on käynyt, että minulta on vaadittu rahaa kun en ollutkaan paikalla toimituksen aikaan. Tämä oli case Asos, ja nehän joutui suksimaan kuuseen kun otin kuluttajasuojakortin esiin.

Muista aina tsekata palautus- ja toimitusehdot, ja maksa mahdollisuuksien mukaan Visalla tai muulla luottokortilla, koska niissä on yleensä omat vakuutukset kusetuskeissejä varten. Suomessa toimivalla yrityksillä on yleensä pakollinen palautusmahdollisuus, etenkin jos tuotteessa on jotain vikaa, mutta melkein kaikki antaa 14 päivän palautusoikeuden. Ota kuitenkin huomioon, että palautuksen kustannukset jää yleensä kuluttajan maksettavaksi, ja etenkin ulkomaille ne voi olla aika suuret.

Tässä mun listausta ja kokemuksia, löytyykö teiltä vielä jotain ultimatevinkkejä? Nyt on kyllä vähän sellainen tunne, että ensinnäkin unohdin aika monta superhyvää kestosuosikkia, ja toisekseen: kyllä mä sittenkin taidan aika paljon jo netistä ostaa. Hups.

Lisäilen tänne uusia linkkejä sitä mukaa kun hyviä linkkivinkkejä tulee, ja heti kun muistan lisää omia suosikkeja!

(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty *)

Toim. huom: Tulossa palstantäydeltä kulutusjuhlaa ja shoppailuasiaa, joten jos olet ylevä ihminen, etkä osta turhaa materiaa, jätä tämä luke...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pikkumustan uusi tuleminen

tiistai 27. marraskuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Pikkujoulukausi lähestyy. Tänä vuonna olen epäraskaana ja vain vähän imettävä, eli pukeutumiseen ei tule kasvavien ulokkeiden ongelmaa navan ylä- eikä alapuolelle. Olinkin ajatellut oikein satsata ja ostaa jonkun kivan mekon lähestyviin pikkumustiin pikkujouluihin.

Sen sijaan ostinkin itselleni hetken rauhaa meikkaamiseen joku tavallinen päivä, ja annoin Kakkoselle kännykän hetkeksi.

Tämän seurauksena kävin tänään ostamassa itselleni 90€ maksaneen mekon. Se näyttää kyllä tosi paljon iPhonelta, vaikka siinä nyt keltainen kuori onkin. Ja kuulostaa myös. Tai se kuulostaa sellaisesta iPhonelta, josta vauva ei ole oraalisin menetelmin hapettanut dock-kytkentää.

Huoh.

Pikkujoulukausi lähestyy. Tänä vuonna olen epäraskaana ja vain vähän imettävä, eli pukeutumiseen ei tule kasvavien ulokkeiden ongelmaa navan...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Insinöörillä leikkaa...joskus

sunnuntai 25. marraskuuta 2012 Valeäiti 6 Kommenttia

Viimeisen viikon, ehkä pidempäänkin Kakkonen on nukkunut kuin mikäkin onnellinen pieni possu: heräämättä. Aloin jo hieman toivoa, että herra tissikeisari olisi vaikka oppinut nukkumaan. Sitten valvoimme taas viikonloppuna: kumpanakin yönä se heräsi neljältä ja nukahti vasta tunnin päästä, maidon jälkeen.

Epätoivoisena odotin tätäkin yötä, kunnes Insinööri keksi sen. Meille tulee viikonloppuhesari. Kakkonen nukkuu eteisessä (sori). Hahaa! Ehkä se siis ei herää tänä yönä postilaatikon kolahdukseen?

...ja mietitkö miten niin Insinöörillä leikkaa sitten vain joskus? Kalastin tänään kohteliaisuutta ja kyselin, miten se jaksaa olla mun kanssa vaikka olen niin kauhea.

"Et sä aina ole kauhea".

Voin kertoa, että mahdollisista vastausvaihtoehdoista tämä kuului niihin vääriin.

EDIT: Se nukkui. Koko yön. Taju kankaalle klo 22 ja eka herätys 08.15. Taitaa mennä Hesari katkolle.
EDIT 2: Tämän välittömänä seurauksena minä en ole ollut kauhea. Koko päivää.

Viimeisen viikon, ehkä pidempäänkin Kakkonen on nukkunut kuin mikäkin onnellinen pieni possu: heräämättä. Aloin jo hieman toivoa, että herra...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Oletuksia lapsiperheen kodista

lauantai 24. marraskuuta 2012 Valeäiti 6 Kommenttia

  • Kaikki, mikä voi mennä rikki, saa mennä rikki
  • Sohvan tyynyissä on irrotettava kangas
  • Maton voi pestä
  • Pihalta ei pääse karkuun
  • Esillä olevat ruoat ja juomat on myrkyttömiä
  • "Aikuisten juttuja" ei ole jätetty esille
  • Naapurit kestää pientä meteliä
  • Lattiat kestää pientä kolhimista, vaikkapa kahvakuulan verran
  • Ruokailu tapahtuu missä sattuu, ruokailuksi lasketaan kaksi minuutin aikana syötyä pullaa
  • Leivät, puurot ja kahvit on tarkoitettu myös vieraille
  • Maitoa löytyy aina jääkaapista ylimääräinen litra
  • Kakka-, pissa- ja puklujutut on herttaisia, tahrat lähtee sappisaippualla
  • Pöytä oli jo tullessa tahmainen
  • Koon 23 hiekkaiset jalanjäljet kuuluvat perheen äidille
Jos sinun kotisi ei vastaa yllä mainittuja oletuksia, ethän pyydä meitä kylään.

Kaikki, mikä voi mennä rikki, saa mennä rikki Sohvan tyynyissä on irrotettava kangas Maton voi pestä Pihalta ei pääse karkuun Esillä ol...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Periaatteessa kasvattamista

perjantai 23. marraskuuta 2012 Valeäiti 20 Kommenttia

Niillä lapsiperheillä on kuulemma kaikenlaisia periaatteita. Niin kuin että ruoka syödään kiltisti pöydän ääressä, arvotavaroilla ei leikitä, kädet pestään ennen syömistä jne. Onhan meilläkin, kai. Vai onko? Kun katselen tuttuja lapsiperheitä, huomaan, että meillä on kyllä todella löyhä kuri. Välillä suorastaan hävettää kun lapseni leikkivät kylässä suvereenisti Playstationeilla ja syövät miten sattuu. Ajattelin siksi listata asioita, joista meillä ollaan tiukkoina. Niitä periaatteita:
  • Eteisen peiliä ei saa renksuttaa. 
  • Ketään ei saa lyödä, eikä todellakaan purra. 
  • Ei saa huutaa.
Hitto, aika lyhyt lista.

Paljon pidempi on Periaatteet, jotka on tavallaan periaatteita, mutta joista helposti melkein aina joskus lipsutaan -lista. Hassusti näyttää siltä, että nämä periaatteet ovat sellaisia, joita useimmat lapsiperheet noudattaa.
  • Ruoka syödään pöydässä (satunnainen leipä kädessä haahuilu ja banaanin syönti potalla menee. Ja pienet vauvat saa istua lattialla ja syödä pudonneita jämiä). 
  • Hampaat harjataan kaksi kertaa päivässä, D-vitamiini kerran päivässä. (Hammaspesuksi lasketaan vartin ajan harja suussa seisoskelu ja tahnan imeminen. D-vitamiini muistetaan noin kerran viikossa kahden päivän ajan).
  • Ruoan jälkeen otetaan pastilli.  
  • Ruokapöydässä ei leikitä. (Vanhemmat toki saa räplätä kännykkää).
  • Sohvilla ja sängyssä ei pompita. (No ei jos se hammasharja on suussa. Tai ei ainakaan juosta).
  • Herkkupäivä on kerran viikossa, silloin saa keksin. (Öö tarkoititko herkkuhetki on kerran päivässä ja silloin saa vaikka pullaa?) 
  • Ruoka suussa ei puhuta, ei saa sotkea, syödään haarukalla / lusikalla, ei saa röyhtäistä pöydässä. (Otetaan käyttöön heti kun vanhemmat tottelee samoja sääntöjä.)
  • Kännykällä ei saa pelata. (Tunnin jälkeen kehotan yleensä vaihtamaan legoihin.)
  • Vessanpönttöä ei saa nuolla. (Sille saa kyllä kiivetä, vetää vessan ja nostaa kantta, potta lentäkööt vaikka päähän.)
Lista jatkuu vaikka kuinka pitkään, mutta en kehtaa edes ihan kaikkia kertoa. Jotain on kuitenkin tehty myös oikein. Ykkönen on nimittäin jostain syystä superkohtelias. Tässä esimerkki hiekkalaatikolta, ikätoverille lausuttuna:

"Saisinko lainata lapiota, kiitos!" 
(antaa oman lelunsa vaihdossa) 
"ole hyvä!"

Yleensä se on saanut sen lapion, niin häkeltyneitä on lapsetkin siitä ettei lapiota vietykään suoraan kädestä.

Jatkamme periaatteetonta kasvatustamme, niin vanhempien kuin lastenkin osalta, kunnes ongelmia ilmenee. Sillä aikaa treenataan juuri lanseerattua jäähypenkkiä, joka toimii niin koukuttavan hyvin että me jäähyiltiin viimeksi tänään kahvila Mokossa. Se on vaan niin kivaa kun toinen tulee kädet ojossa kohti ja sanoo "anteekssss äiti!". Pitänee kuitenkin senkin kanssa ottaa jokin periaatteellinen linja, ettei ihan joka kepposesta istuta.

Niillä lapsiperheillä on kuulemma kaikenlaisia periaatteita. Niin kuin että ruoka syödään kiltisti pöydän ääressä, arvotavaroilla ei leikitä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

20 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Online

torstai 22. marraskuuta 2012 Valeäiti 25 Kommenttia

Kyllä päivän valitsin. On nimittäin kohtuullisen kypsää herätä kuudelta aamulla flunssaisen vauvan kanssa ja jatkaa siitä rouheasti koko päivä sisällä em. flunssan takia, ilman viihdykkeitä. Tai onhan Pikku Kakkonen omanlaisensa viihdyke, mutta silti. Sissinä vastustin silti jatkuvaa kännykän näpräystä, ja olin ehkä aika paljon enemmän läsnä.

Päivä oli pitkä, tylsä ja virikkeetön. Jotain siitä kuitenkin ehkä opin, tai ainakin pari yllättävääkin huomiota tein:


1. Olen muuttunut ADHD:ksi
Mieleni harhautuu todella usein, on äärettömän vaikeaa keskittyä edes seitsemän minuuttia kestävän piirretyn katsomiseen. Useimmiten harhautuminen kohdistuisi juuri siihen kännykkään. Ajattelen ottavani kännykän esiin ja "vetäiseväni" tuoreet jutut esiin hämmentävän usein. Puhutaan muutamien minuuttien intervalleista. Jos "keskityn" johonkin, käännän vain katseeni sinne ja kuuntelen, mutta en silti välttämättä kuule.

2. Olen palauteaddikti
Facebookin lumo on se yksi pieni punainen neliö, jonka sisällä on numero. Jes, joku on kommentoinut jotain tekemääni! Interaktiota, wuhuu! Oikeastaan ne muiden tekemiset ei edes kiinnosta niin paljon, vain omien asioiden saama palaute on oleellista. Sama ilmiö blogissa; odotan kieli pitkällä, onko teiltä tullut lisää kommentteja, tai onko tullut uusia lukijoita. Toki päivitän maanisesti myös Bloggerin kotisivua, johon kaikkien muidenkin blogipäivitykset tulee, mutta ennen kaikkea tietenkin omat saavutukset kiiinnostaa. Olen aina tiennyt, että olen varsin riippuvainen palautteesta, työssänikin haluaisin mitattavaa tulosta ja siihen päälle vielä palautetta (=kehuja) esimiehiltä jatkuvasti. Joten ylläri ylläri, että kotona oleminen välillä kypsyttää. Harvoin kukaan tulee kehumaan erikseen että hei toi sun tänpäiväinen hiekkalaatikkoprese oli tosi kova. Silti tämä palautteen kaipuu yllätti.

3. Olen yksinäinen
Wow, sieltä se tuli. Pamahti vähän vasten kasvoja. Kun viettää koko päivän ilman sitä näennäistä ihmiskontaktia netin kautta, huomaa miten vähän ihmis-, tai siis aikuis-, kontakteja sitä onkaan. Toimistossa työskennellessä näet samat naamat joka päivä, ja voit heittää muutaman lauseen läppää jos siltä tuntuu. Voit ehkä jopa käydä yhteislounaalla, jos työkaverit ei ole superärsyttäviä. Mutta minäpä hengailen kotona kahden vähäpuheisen (ja useimmiten vähäpukeisen) touhottajan kanssa, ja välillä ulkoilen jossain hiekkalaatikolla X. Näillä hiekkalaatikoilla käy niin sekalainen seurakunta vanhempia niin vaihtelevina aikoina, ettei kenenkään kanssa oikein pääse "minkäsikäinen teidän lapsenne on" ja "vitsi kun tää tuuli on niin kylmä" -keskusteluja pidemmälle. Ja se on aika raskasta pidemmän päälle, aloittaa jutustelu aina alusta saakka. Olisi ihan tosi kiva jos joskus voisi sanoa että "ai moi taas, kävittekö te sitten siellä vauvauinnissa ollenkaan vai tuliko se flunssa?". Nk. oikeille kavereille taas ei oikein viitsi soittaa, koska aina joku jälkikasvusta häiritsee puhelua sillä tavalla ärsyttävästi. Tiedättekö, "joo siis hei kerro lisää siitä teidän Barcelonan matkas- onko kakka? tuleeko nyt kakka? no sit äkkiä potalle! Joo kyllä täytyy! Oliko teillä siis aikaa käydä kaupoilla siellä?". Niin että ei tule sitten ihan hirveästi soiteltua.

Iltaisin taas me istumme täällä niiden näyttöjemme ääressä, koska olenhan koko päivän juuri lähetellyt koukkuja Internetin syövereihin, ja nyt korjaan satoa / valmistelen seuraavaa. Ärsyttävä noidankehä. Huomasin kokeilun aikana, että aika usein laitan asioita Facebookiin tai blogiin sen sijaan että puhuisin niistä Insinöörin kanssa. Siis jos päähän putkahtaa jokin puolihauska ajatus, mietin heti että laitanpa Facebookiin. Aika sairasta. Voisi vaikka vaan kertoa sen sille aviomiehelleen.

Seuraavana aamuna, kun paasto loppui, oli tietenkin heti näprättävä kännykästä se naamakirja ja se meili esille. Punaisen laatikon keskellä oli luku 7 ja meilejäkin yli 10. Mutta sitten tuli laskuhumala; ei näitä oikeastaan nyt kiinnosta edes katsoa. Pitkin päivää palailin kyllä välillä taas päivittelemään kaikkia narkoosilähteitäni, mutta jotenkin aika paljon vähemmällä mielenkiinnolla. Tämän tekstinkään kirjoittaminen ei ole oikeastaan napannut, nytkin teen sen vain etten unohda.

Mitä tästä siis oikeastaan opimme?
  • Sitä kännykkää voisi näprätä ihan todella paljon vähemmän
  • Facebookissa ja meilissä voi silti käydä pitkin päivää, ei se ole turmiollista
  • Mutta jos käyntitiheys alkaa mennä alle viiden minuutin, on aika soittaa kaverille, lähteä puistoon tai vaikka tanssia. Silloin on tylsää ja yksinäistä, eikä se kännykkä todellakaan siltä pelasta. 
  • Viikkoihin on suunniteltava enemmän sosiaalista kanssakäymistä. Hiekkalaatikoita ja avoimia perhekerhoja säännöllistettävä. 
  • Hiekkalaatikolla kännykkä saa pysyä taskussa (tähän tulee kohta luontainen säätilarajoite), pakota muut äidit juttelemaan. 
  • Voisi ehkä olla aika miettiä sitä töihinpaluuta.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva paasto, voin suositella. Nyt maha turvottaa lohtuherkuista sen verran, että seuraavaksi taitaa olla aika tehdä sokeripaasto. Yh tätä pulladieettiä.

Kyllä päivän valitsin. On nimittäin kohtuullisen kypsää herätä kuudelta aamulla flunssaisen vauvan kanssa ja jatkaa siitä rouheasti koko päi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

25 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Offline

tiistai 20. marraskuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Päivitettyäni taas varmaan kymmeniä kertoja yhtä monen minuutin aikana vuorotellen Facebookia, Gmailia ja Bloggeria tein päätöksen. Alla hetki sitten laittamani statuspäivitys: 

"Tässä teille hetken mielijohteesta tehty lupaus itselle, teidän valvottavaksenne: aion olla koko huomisen päivän offline. Ei nettiä koneella, ei ainaista naputusta kännykällä. Otan kirjan esille ja valmistaudun hyviin päiväuniin. Nyt jo hyvä mieli (ja lievä ahdistus)! Ottaisko joku muukin haasteen vastaan? :)"
 
Pakko kokeilla, jos saisi vaikka vähän keskityttyä elämään, ja vaikka tylsistyttyä. Se on tärkeä taito, jota kaipaan. Että jää ajelehtimaan omiin ajatuksiinsa. Silloin sitä yleensä keksii myös jotain vallankumouksellista. Palaan teille torstaina kauniiden kuvien, uusien ajatusten, iloisen lapsiperhe-elämän ja kaikin muinkin tavoin paremman ihmisen merkeissä. 
 
Tai sitten langenneena nettiluuserina, saa nähdä.

Päivitettyäni taas varmaan kymmeniä kertoja yhtä monen minuutin aikana vuorotellen Facebookia, Gmailia ja Bloggeria tein päätöksen. Alla het...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Mitä mieleen juolahtaa

Valeäiti 8 Kommenttia

Otin eilen Ykkösen viereeni nukkumaan, flunssan tekosyyllä. Se oli aivan superkivaa.

Insinööri hoitaa nykyään kaikki yö- ja aamuherätykset. Silti minä olen se, joka valittaa väsymyksestä.

Edelliset kolme yötä Kakkonen on nukkunut heräämättä välillä 24-08. Niistä yhtenä myös Ykkönen oli koko yön hiljaa.

Meillä menee nykyään päivässä maitotölkki tyhjäksi ja biojäte täyteen. Kummassakaan ei ole mun mielestä mitään järkeä.

Kotimatkalla kaupasta tulee joskus ennen viimeistä kulmaa ajatuksenputkahdus; mitä jos vain jatkaisin matkaa kodin ohi ja muuttaisin jonnekin pieneen vuokrayksiöön?

Tuolla jossain saattaa juuri nyt olla yksi työpaikka tarjolla, jossa olisin tosi hyvä. En kyllä tiedä kumpi pelottaa enemmän: vanhaan työhön palaaminen vai uuden aloittaminen.

Tukka pitäisi värjätä, kynnet lakata ja selkä korjata. Päivittäin saan kuitenkin tehtyä vain välttämättömät. Dödöä kainaloon ja maalia silmien alle.

Hyvät ystävät on ihmiselle elintärkeitä. Etenkin sellaiset, jotka tarpoo samassa suossa ja tarjoilee silti doggy bageissa suklaakakkua.

On ihan syvältä, että ihmisen elämään kuuluu isot menetykset. 

Maanantaisin on aina einespäivä, tiistaina tsemppi ja keskiviikkona usein jo suorastaan kalapäivä.

Seuraavassa kodissani paistaa keittiöön aamuaurinko ja olkkariin ilta-aurinko.

Vauvauinti on totaalisen ylihinnoiteltua, mutta aika hauskaa. Eilen tiputin kummatkin lapset vahingossa uppeluksiin.

Kaksivuotias höpöttäjä on ihaninta, mitä maailma on ikinä saanut aikaan. Sille on tosi vaikea olla vihainen, kun se istuu jäähyllä kiltisti kyyneleet silmissä ja selittää itkuisesti, että moppi puri ensin.

Vai olisiko ihaninta sittenkin tuo hurjasti hymyilevä mato, joka harjoittelee seisomista ja sanoo välillä jo melkein "äiti"?

Kohta maailmassa on kaksi ihanaa pientä tyttöä lisää. Jännittää, kumpi syntyy ensin.

Otin eilen Ykkösen viereeni nukkumaan, flunssan tekosyyllä. Se oli aivan superkivaa. Insinööri hoitaa nykyään kaikki yö- ja aamuherätykset...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Joulupuu-keräys

sunnuntai 18. marraskuuta 2012 Valeäiti 28 Kommenttia

Kommenttilaatikossa tuli esille aivan mahtava hyväntekeväisyystapahtuma, josta en ollut itse koskaan kuullutkaan. Kiitos Helin ja Ellin, olen minäkin saanut nyt tietooni helpon tavan ilahduttaa isosti jotain itseä huono-osaisempaa. Nyt saat sinäkin tästä tiedon!

Joulupuu-keräys on nuorkauppakamareiden järjestämä keräys, jonka ideana on antaa joululahjoja sellaisille lapsille, jotka eivät muuten lahjoja saisi. Joulupuu on siis joulukuusi, jossa on lappuja lahjoja tarvitsevien lapsien mukaan, kuten "Tyttö 3v". Sinä voit ottaa lapun mukaasi, marssia kauppaan, ostaa ja paketoida sopivaksi katsomasi lahjan ja palauttaa lapun lahjoineen puun juurelle. Lahja löytää tiensä sen pienen ihmisen luo, ja sinä voit jouluaattona juoda glögiäsi asteen iloisempana kun tiedät pienen tyllerön olevan vähän normaalipäiväänsä onnellisempi.

Joulupuu asetetaan aina johonkin keskeiseen paikkaan, Helsingissä ainakin kauppakeskus Forumista löytyy. Oman kaupunkisi keräyspisteen löydät varmasti googlettamalla omalla kaupungillasi, vaikkapa "joulupuu turku".

Luonnollisesti näillä lapsilla on elämässä aika moni muukin asia pielessä, mutta kyllä se varmasti silti tuntuu pahalta, ettei edes jouluna saa elää normaalia lapsen elämää. Joten pikkuhippi sisälläni kehottaa taas levittämään rakkautta ja hyviä viboja, menkäähän ja ostakaa vaikka yksi värikynät + paperia setti jollekin pienelle apua ja hyvää mieltä tarvitsevalle.

EDIT: Täältä löytyy (PDF) varsin sukupuoliväritetty listaus vielä lahjaideoita tarvitseville.

Tässä vielä Helsingin Jouluu-keräyksen omilta sivuilta lisätietoja:

Joulupuu-keräys

Keräyspiste on Kauppakeskus Forumin toisessa kerroksessa Fazer-kahvilaa vastapäätä, jonne lahjat voi tuoda valmiiksi paketoituina. Keräysaika on 8.-19.12. Päviystämme keräyspisteellä ma-pe klo 17-20, la 10-18 ja su 12-18. Päivystysajan ulkopuolella paketteja voi toimittaa Forumin infopisteeseen.

Keskuspuiston nuorkauppakamari  toteuttaa keräyksen yhdessä kauppakeskus Forumin , Itellan sekä Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Helsingin sosiaalitoimisto varmistaa lahjojen jakelun niin kodinulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja nuorille kuin avohuollon piirissä oleville lapsiperheillekin. Tiedustelut voi osoittaa Keskuspuiston nuorkauppakamarille.

Seuraa projektiamme myös Facebookissa.

Kommenttilaatikossa tuli esille aivan mahtava hyväntekeväisyystapahtuma, josta en ollut itse koskaan kuullutkaan. Kiitos Helin ja Ellin, ole...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

28 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Taas se on käynyt ostoksilla

Valeäiti 0 Kommenttia

Hei te kanssa-addiktit, anonyymit shoppaholikit: Olettehan huomanneet, että Stokkalla* on vielä tänään kaikki naisten vaatteet -20% kanta-asiakaskortilla? Itse onnistuin säälittävästi ostamaan vain pari Vilan rytkyä, mutta olishan tuolla kaikki "hienot" merkitkin Filippa K:sta Acne:en alessa...täytyy ehkä tänään vielä vähän katsella, viimeinen äitiysrahakuukausi ja kaikkea.

Tänään on muutenkin ollut niin sanotusti peli auki. Käytiin IKEA:ssa "ostamassa yksi aluslakana". Satasenhan se lakana taisi sitten kuitenkin maksaa, muutti muotoaankin vähän matkalla (mm. lampuiksi ja muuksi minisäläksi). Muistettiin kuitenkin se lakanakin. Samaan syssyyn päätettiin vihdoin, vuoden mietinnän jälkeen, mikä jalkalamppu olkkariin hankitaan. Ja taas palaa.

Tästä Ikean kopiosta...

...päätettiin vihdoin että
Tolomeon Mega Terra on Se Oikea.


Tämä marraskuun pimeys laittaa aina pienen sisustusbuumin päälle, ja sitten kotona taas viihtyy vähän paremmin. Insinööri tossa samalla "vähän virittelee" päivän ostoksia, lamppuja, ja kohta näkee taas keittiössäkin onko veitsen alle menossa porkkana vai sormi.

Viikonlopun aikana on muutenkin saatu paljon sisustusjuttuja eteenpäin, ja lastenhuonekin on viittä vaille valmis. Kunhan saan kuolattua Finnish Design Shop:in* valikoiman läpi, ja tarkistettua ettei siellä vain ole vielä jotain oleellista, laitan teille vähän kuviakin tosta hurjasta muodonmuutoksesta. Lastenhuoneesta tuli kyllä kiva, vaikka itse sanonkin, hirveen harmi että se on niin pieni huone ettei siellä kukaan koskaan vietä aikaa...

(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty *)
Kuvat täältä ja täältä

Hei te kanssa-addiktit, anonyymit shoppaholikit: Olettehan huomanneet, että Stokkalla * on vielä tänään kaikki naisten vaatteet -20% kanta-a...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kanssakärsijät ymmärtävät heti

Valeäiti 9 Kommenttia

Ei nopeille nousuille, ei edes kyljen kääntämiselle. Millä ihmeellä vauva pitäisi saada sängyn kaukaiselta laidalta mukaan? Lapsi syliin, toinen syöttötuoliin. Onkohan tota peppua pakko pestä nyt? Tule tänne suihkun alle jooko. Turvakaukaloon en ainakaan koske. Otsaan jääköön pinnasängyn laidasta jälki, en millään viitsi nostaa sua sieltä ylös. Käsi. Käsi takkiin nyt, tule tänne. Sun pitää nyt auttaa äitiä tässä. Kiipeä itse niihin rattaisiin, pliis. Velikin osaa kiivetä itse syliin, tule sinäkin.

Jos se oli alle euron kolikko, en nosta.

Latiialle kalahtaa taas lusikka. Syöttötuolin putsaus, roskien tunkeminen täyteen koriin. Vaunujen kääntäminen ja nostaminen eteisen kynnyksen yli. Koko jälkikasvun kuljettaminen yli tietyömaan ja kuoppaisen suojatien. Talvikin on vasta tulossa. Grande finale; lapsen nostaminen auton turvaistuimeen toisen roikkuessa rintarepussa.

Napa sisään, nosta jaloilla. Miten se tehdään, kun nostettavana on kaksikymmentä kiloa madon lailla vääntelehtivää tankoa?

Ostetaan hyvä selkä.

Ei nopeille nousuille, ei edes kyljen kääntämiselle. Millä ihmeellä vauva pitäisi saada sängyn kaukaiselta laidalta mukaan? Lapsi syliin, to...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tytöistä ja pojista

lauantai 17. marraskuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Olen tehnyt viime aikoina kaksi merkittävää huomiota liittyen sukupuolten kehittymiseen. Olen varsin yllättynyt kummankin havainnon osalta siitä, miten aikaisin sukupuoli tuntuu näissä asioissa vaikuttavan.

Havainto 1: 
Tytöillä on keskenään välillä vähän vaikeaa. Kaksi leikki-ikäistä tyttöä on yhtäkuin cat fight. Leluja ei osata jakaa, kumpikin vähän tönii toisiaan ja ainakin se toinen otti just ne nukevaunut kun toinen olisi ollut peittelemässä omaa nukkea sinne. Jos taas tyttö pääsee leikkimään pojan kanssa, on ilma täynnä ihastunutta kiherrystä, kikatusta ja sulaa sopua. Etenkin jos poika on vähän vanhempi, silloin sitä vasta ihanaa onkin. Juostaan, riehutaan, rakennetaan ja ojennetaan vailla mitään ongelmia. Ja äiti sai taas kahvia juodakseen.

Havainto 2: 
Pojilla on pippeli. ´nuff said.

Olen tehnyt viime aikoina kaksi merkittävää huomiota liittyen sukupuolten kehittymiseen. Olen varsin yllättynyt kummankin havainnon osalta s...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hyvä päivä

torstai 15. marraskuuta 2012 Valeäiti 22 Kommenttia

Eksyin eilen jonkun aivopierun seurauksena Vauva.fi:n keskustelupalstalle. Sinnehän ei kenenkään täysjärkisen kannata mennä, ellei hae jotain BB:tä nolompaa myötähäpeää nostattavaa tosidraamaa. Menin kuitenkin, ja taas kerran ison aivopierun saattelemana löysin keskustelun, jossa lynkattiin kaikki esikoisensa tarhaan laittaneet kahden lapsen äidit. Lyhyesti referoiden voin sanoa, että ne äidit on uusavuttomia, julmia ja idiootteja kun eivät tajua mitä kaikkea ikuista vammaa lapselle seuraa siitä, että se laitetaan alle kolmevuotiaana hoitoon ja sysätään pois uuden vauvan tieltä.

Hetken hymisteltyäni keskustelulle löysin jotain vielä hauskempaa, avainsanan jonka avulla koko keskustelun löysin: 

Tarkoitatko tällä valeäidin blogia? Helppo järjestellä ravintolapäiviä ja hymistellä imetysjuttuja, kun vielä vaippaiässä oleva ja tuttia syövä esikoinen on sysätty tarhaan. Ja kunnalliseen tarhaan, vaikka perheellä ei näytä rahasta pulaa olevan. Siinä menee joltain työssä käyvältä yksinhuoltajalta tarhapaikka, kiitti vaan.
 
No ole hyvä vaan. En ihan tiedä mitä toi hymistely tossa tarkoittaa, mutta menkööt, olenhan kuitenkin rikas. Hauskaa että tämä ihminen lukee blogia kuitenkin. Joten terveisiä sinne, oli kyllä tosi kiva Ravintolapäivä silloin! Nyt en valitettavasti osallistu, kun on nämä kaksi lasta hoidettavana. 

Tiedätte vallan hyvin minun mielipiteeni, edelleen ainoa oikea vastaus tähän mun mielestä on että jokainen tekee omat valintansa omalle perheelleen (including ne kärsivät lapset ja mies, joka joskus saattaa myös olla rikoskumppanina tähän äidin julmaan tekoon) parhaalla tavalla. Se, mitä muut siitä sitten ajattelevat, ei ole minun eikä kenenkään muunkaan murhe. Jos päiväkotipaikkoja ei riitä kaikille, se on kunnan ratkaistava, ei uupuneiden äitien.

Omaatuntoa lievittääkseni, omaa kruunuani killottaakseni, olen tänään lapseni julman kohtelun vastapainoksi ollut Ihan Tosi Hyvä Ihminen. Leikin antaumuksella Ykkösen ja Kakkosen kanssa pitkän tovin, me jopa leivottiin kaikki yhdessä. Tai no joku söi muffinssivuokia ja toinen taikinaa mutta kyllä meistä yksi jotain aikaankin sai. Annoin siis sitä kallisarvoista aikaani oikein olan takaa, ja jätin tiskit tiskaamatta, ruoantähteet poimimatta ja pöydät pyyhkimättä*.

Kirkkaimpana timantissa kruunussani on tänään ihan oikea hyväntekeväisyys. Hyvä ystäväni, joka tekee ihan liikaa kaikkea hyvää muutenkin koko ajan, on mukana Pelastakaa Lapset Ry:n toiminnassa, ja kerää nyt vauvantarvikkeita Etiopiaan palaavalle äidille. Tämä äiti ei saanut Suomesta turvapaikkaa ja joutuu aloittamaan elämänsä alusta Etiopiassa yksin kolme kuukautta vanhojen kaksosten kanssa. Tulipa kuulkaa kerrankin aika iso tarve kaivaa ihan kaikki meille turhat tavarat, joista voisi olla hyötyä tälle tuoreelle äidille ja pienille tytöille. Jotenkin avun antaminen on helpompaa kun tietää suoraan kohteen, jonne se menee. Niinpä kasasin säkkiin kantoliinaa, harsoa, vaatetta, tuttia, tuttipulloa (vaikka korvike on tietty no no, mutta hei, kaksoset) ja leluja. Toivon todella, että voisin edes vähän auttaa superhaastavassa arjessa. 


Samaan hyväntekeväisyyssyssyyn kävin myös laittamassa kymmenen euroa WWF:lle vanhaan lupaukseeni liittyen. Ilokseni huomasin, että joku teistä on ryhtynyt World vision kummiksi, kiitos siitä! Minulle tästä hyvästä teosta tuli komissiota 0,31€, jonka siis lupasin tuplaten itse lahjoittaa. Laitoin nyt kuitenkin sen pyöreän kympin. Tämän päivän perusteella ymmärrän, että pelkkä rahalahjoitus on ihan eri asia kuin tavarat tarpeeseen, mutta käykää silti laittamassa Unicefille tai WWF:lle rahaa jos suinkin jaksatte verkkopankkiin raahautua. Kyllä se tarpeeseen tulee.
(Linkit ei mainostagattyja)


WWF:llä voit tehdä vain kertaloahjoituksen tai ryhtyä kummiksi, jolloin lahjoitat rahaa joka kuukausi.

* Tähän toi vähän helpotusta se uusi Stokken tarjotin, jonka ostin sillä isolla luottokortillani eilen. Suolainen hinta mutta on se hyvä.

Eksyin eilen jonkun aivopierun seurauksena Vauva.fi:n keskustelupalstalle. Sinnehän ei kenenkään täysjärkisen kannata mennä, ellei hae jotai...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

22 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tyttöjen movember?

Valeäiti 2 Kommenttia

...vai mitähän se oikein ajatteli?


...vai mitähän se oikein ajatteli?

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

"Missä kaveri on?"

keskiviikko 14. marraskuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Ykkösellä on selkeästi alkanut joku ihan uudenlainen sosiaalinen kausi. Se tuntuu saavan kavereita ihan silmänräpäyksessä, ja jää muistelemaan niitä aina moneksi päiväksi, vaikka uusi tuttavuus olisikin ollut kaverina vain yhden keinuttelun ajan puistossa. Lego- ja junaleikeissäkin on oleellista että "tyypeillä" on kaveri. Kunnianarvoista Legojen sukua olevat María ja Pedrokin olivat yhdessä karkuteillä parin päivän ajan (löytyivät kirjojen välistä piilottelemasta, kuka lie ne sinne hävittänyt). Pistää jopa miettimään, olisiko aika aloittaa taas jokin harrastus, vaikkapa kerho? Nähdäänköhän me riittävästi muita lapsia viikottain vai pitäisikö oikeasti harrastaa jotain sosiaalista kanssakäymistä kun se siitä niin nauttii?

Ainakin tänään oli helppo innostaa Ykkönen mukaan Kakkosen 8kk neuvolaan (71cm ja 9,4kg, ei kuulemma kasvanut tarpeeksi. Hmph), kun kerroin että neuvolan jälkeen tavataan uusia kavereita. Niinpä Ykkönen odotti kärsivällisesti tunnin mittausten ja ronkkimisten ajan, ja juoksi sen päätyttyä innosta puhkuen Kaapoa ja Elvistä vastaan. Siitä alkoi monta tuntia kestänyt ihana uusi kaveruus, jonka aikana juostiin puistossa, tehtiin hiekkakakkuja, syötiin lounasta ja rakennettiin junarataa. Eikä edes juurikaan tapeltu.







Kakkonenkin löysi Elviksestä hyvän taistelutoverin, jonka kanssa oli mukavaa syödä lattialta omia ruokajämiä ja konttailla isompien perässä. Niin rakastuivat kumpikin Mintun ihaniin poikiin, että kotiinlähdön hetkellä piti vielä jäädä aika kauaksi aikaa oven taakse kuikuilemaan ja pusuja vaihtamaan. 


Ja kun uudet kaverit vihdoin ihan oikeasti lähti eikä enää palanneet vilkuttelemaan, alkoi hetken kestänyt "Missä Kaapo on?" -kyselytunti.   Kirkkain silmin valehtelin että Kaapo meni nukkumaan, jonka seurauksena myös huippuunsa viritetty leikkikone suostui menemään päikkäreille. Viimeisenä letkautuksena ennen suloisen unen saapumista se vielä vahvisti: "oli kiva nähdä".

No niin kyllä oli, kiitos koko pesueelle!

Ykkösellä on selkeästi alkanut joku ihan uudenlainen sosiaalinen kausi. Se tuntuu saavan kavereita ihan silmänräpäyksessä, ja jää muistelema...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kahden lusikan taktiikka

Valeäiti 18 Kommenttia

Olen minä ennenkin lapsia kahden lusikan taktiikalla syöttänyt. Mutta silloin sain muistaakseni edes yhdestä lusikasta pitää itse kiinni. Nyt se ei ihan mene niin. Olen katsokaas hieman valehdellut teille, väittänyt että ihmelapseni syö mitä vaan ja miten päin vaan, itse ja syötettynä.


Valheita, pelkkiä valheita! Todellisuudessa se syö mitä vaan ja miten päin vaan - jos se saa itse tunkea sen suuhun. Ruokailutapahtuma on yksi sotkuinen huutokaaos, jossa äitihahmo yrittää välillä auttaa jotain ruoka-ainetta lusikan avulla suuhun ja lapsihahmo huutaa turhautuneena kun ei saa itse syötyä edes niitä sormipalojaan. Ruoka lentää lattialle sekä sormipalojen että soseiden muodossa, kukaan ei saa syödyksi ja kaikkia vit... sotku on suuri.

Viime päivinä olenkin tehnyt kaksi suurta periaatepäätöstä. a) Käyn ostamassa sen saamarin Stokken ylihinnoitellun tarjottimen (onpahan jotain vaihtelua pyyhkimisrutiiniin) ja b) syö sitten itse saakeli.

Kohta b toteutetaan nk. Kahden lusikan metodilla, kas näin: Lasti ruokaa lusikalle, lusikka lapsn eteen. Sillä aikaa kun se nappaa lusikan ja tunkee ruoat suuhunsa, otetaan toisesta kädestä edellisen vastaavan satsin lusikka ja ladataan siihen ruokaa.




Toistetaan kunnes hermot menee äidilläkin ja ruokaa on riittävästi uudelleensijoitettu lautaselta lattialle. Otetaan kiljuva vauva kainalo-otteeseen ja kannettaa laitos suihkuun. Suihkun jälkeen hinkataan 5-10 minuuttia ruokapöytää, syöttötuolia ja keittiön lattiaa, jottei kukaan kuole liukastuessaan ruokamössömattoon.



Toistetaan viisi kertaa päivässä. Ja toivotaan syvästi että lapsihahmo oppii hyvin pian oikeasti syömään itse. Vaihtoehtoisesti laitetaan lapsi ruokineen lattialle möyrimään, eipähän tarvitsisi pöytääkin pyyhkiä.


Olen minä ennenkin lapsia kahden lusikan taktiikalla syöttänyt. Mutta silloin sain muistaakseni edes yhdestä lusikasta pitää itse kiinni. Ny...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tunnustusten aika

tiistai 13. marraskuuta 2012 Valeäiti 6 Kommenttia

Oho, sain tunnustuksen, kiitos T!

Ilmeisesti blogissani on substanssia, mene ja tiedä.

Tämänkin tunnustuksen mukaan tuli joukko sääntöjä:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa. No kerran vielä, kiitos!
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. Apua, en minä niin montaa tiedä, ja kaikki jotka tiedän on jo saaneet tunnustuksen joltain muulta. Laitan tämän siis eteenpäin tylsästi kaikille halukkaille, saa napata!
3. Ilmoita heille tunnustuksesta. Olkaa hyvät!
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Tämän sentään jaksan ja osaan tehdä.
Tässä kahdeksan faktaa, joita ilman olisitte oikein hyvin voineet elää:
  1. Mulla on outo kirjallinen/numeromuisti. Saatan muistaa kavereiden autojen rekkarit, ovikoodit ja puhelinnumerot vielä vuosienkin päästä, samoin mieleen painuu nopeasti näkemäni lauseet. Esimerkiksi aina täytettyjä paprikoita tehdessäni muistan ulkoa kaverini antamasta reseptistä kohdan "xxx wanted to cut the stems off but I think they look rather nice with the handles, don´t you think?"
  2. Edellämainitusta syystä osaan suurimman osan televisiosarjan Frendit repliikeistä ulkoa. Eri suomennoksineen.
  3. Vaikka melko normaali olenkin, enkä ainakaan taikauskoinen, joistain asioista saattaa muodostua pakkomielle. Jos käyn vaikkapa ravintolaillan aikana kolme kertaa vessassa, menen ensimmäisellä kerralla vapaana olevaan, toisella mahdollisuuksien mukaan siihen samaan (kun oli hyväksi havaittu), mutta kolmannella kerralla vaihtoehtoja ei enää ole. Haluan siihen samaan koppiin.
  4. Olen koesiintynyt onnistuneesti tanssiryhmään. Ehdin olla ryhmässä yksien treenien ajan, kunnes ryhmää pyörittävän äijän taustoista paljastui jokin taloudellinen vilunkipeli ja ryhmästä karsittiin (huono) kolmannes pois. Oli lyhyt, mutta näyttävä ura.
  5. Kenkäni ovat siroa kokoa 41. Luojan kiitos jalat ei sentään kasvanut raskausaikana.
  6. Minulla ja isosiskollani on todella samanlaiset äänet. Siskoni ollessa sopivasti teini-ikäinen saatoin vastata kotona lankapuhelimeemme ja kuunnella tovin siskon kavereiden kertomia juorua ennen kuin paljastin että puhelimessa oli viisi vuotta liian nuori sisko.
  7. Lasken viiteen sormilla väärin. Nelosen kohdalla nostan pikkurillin ja vasta viidentenä nimetön. Kokeilepa, se on helpompaa niin. 
  8. Kärsin teininä keskiraskaasta Take That -faniudesta. Robbie Williams saa edelleen sydämeni läpättämään, ja Insinööri tietääkin väistyä jos herra Williams joskus tulee järkiinsä ja pyytää minua vaimokseen.

Oho, sain tunnustuksen, kiitos T! Ilmeisesti blogissani on substanssia, mene ja tiedä. Tämänkin tunnustuksen mukaan tuli joukko sääntö...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Minä, perheemme hallitsija

maanantai 12. marraskuuta 2012 Valeäiti 19 Kommenttia

Ei ole kovin järkevää lukea ajatuksia herättävää artikkelia kesken vauvan nukutuksen kahdelta yöllä. Voipi olla, ettei uni tule enää ennen aamuneljää. Ihan yhtä tyhmää on jatkaa artikkelin miettimistä blogikirjoituksessa silloin, kun voisi nukkua päiväunia. Täysi idiootti venyttäisi sekä blogitekstiä liian pitkäksi että omaa nukkumaanmenoaan saman asian takia. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Viime yönä se siis alkoi. Mietintä. Puolen tunnin huutoraivareiden ja maitotainnutuksen päätteeksi notkuin keittiössä, odottamassa, että Kakkosella silmät uinahtaa varmuudella takaisin höyhensaarille. Luin aikani kuluksi (tarvitseeko aikaa välttämättä keskellä yötä kuluttaa, voisi viisaampi kysyä) sitä sunnuntain Hesarin kirjoitusta, jota kaikki naamakirjassakin tuntuivat lukeneen: "Isä, ole itsekäs ja jää kotiin".

Artikkelissa miestoimittaja kirjoittaa hyvistä kokemuksistaan vuoden hoitovapaasta, ja siitä, miten miesten kotiin jääminen on Suomessa edelleen todella harvinaista. Niinpä kaikki kotiäidit jakelivat linkkiä netissä innoissaan, hihkuivat niin just ja kattokaa tästä isit mallia.

En minä. Minä olin aivan kauhuissani. Teki mieli piilottaa artikkeli Insinööriltä, ettei se vaan lue sitä. Koska se artikkeli tuntui kertovan meidän perheestä, hetkenä ennen vastaavia ratkaisuja:

"Rat­kai­su oli ol­lut help­po. Vai­mo­ni kai­pa­si töi­hin kah­den
syn­ny­tyk­sen ja kol­men ko­to­na vie­te­tyn vuo­den jäl­keen."

No kyllä, tavallaan näin on. Faktisesti takana on nyt kaksi synnytystä ja jo kaksi kotona vietettyä vuotta. Ja kyllähän minä kaipaan sitä älyllistä (?) elämää, jossa joku saattaa joskus vaikka kuunnella jotain minun sanomaani kiinnostuneesti eikä annakaan palautteena välitöntä spagettiraivaria. Mutta. 

Sitten alkaa se pelottavat osuus. Asioita, joita en olisi itsestäni AEL uskonut: Minusta on todella tullut se äiti, joka omii vauvauodet itselleen ja tekee itsestään koko perheen dynamon. Se äiti dominoi kodinhoitohelvettiä (ja kehtaa vielä valittaa siitä), ja tekee asiat aina Oikealla Tavalla. Tietenkin vain minä osaan pyyhkiä nenät oikein, nukuttaa järkevästi unille ja syöttää oikeanlaisia ruokia oikeisiin kellonaikoihin. Juuri minun on lohdutettava liukumäestä pudonnutta ja rauhoitttaa surumielinen vauva. Päiväuniajasta käytän ensimmäiset kaksi kolmannesta kodin siivoukseen ja muihin yhtä typeriin kotitöihin, viimeisen kolmanneksen odotan lähinnä lasten heräämistä. Illalla valitan, kun en saanut päivällä nukuttua.

Vain minä kärsin, uhraudun ja annan näiden kahden eteen. Tai ainakin enemmän kuin kukaan muu. Niinpä pahin pelkoni on joutua kohtaamaan se yksi todella inhottava totuus: Insinööri saattaisi myös osata tämän homman. Se osaisi sen ehkä paikoitellen jopa paremmin. 

Niin kauan kuin Insinööri ei halua jäädä lapsia hoitamaan kotiin, voin valittaa, nalkuttaa, marttyyroida ja kiristää tällä suurella kärsimykselläni ja vedota aina siihen että "sä et varmaan tajua miten raskasta tämä on". Koska voi nyt helvetti, mitä jos se jäisi kotiin, ja sillekin kävisi kuten sille Hesarin toimittajalle: 

1. "Päi­vään muo­dos­tui­vat lep­poi­sat ru­tii­nit, joi­den vä­lil­lä ul­koi­lim­me tai mu­si­soim­me." Meillä ei ole leppoista. Me emme musisoi.

2. "Oli hie­noa seu­ra­ta, kuin­ka kuo­pus opet­te­li kä­ve­le­mään ja esi­koi­nen ke­hit­tyi ver­baa­li­ak­ro­baat­ti­na"
Peloista pahin! Mitä jos minä, perheen keskipiste, missaan jotain tärkeitä kehitysvaiheita, koska olen jossain niinkin turhassa paikassa kuin töissä?

3. "Tis­sin puu­te kään­tyi val­tik­si, kun sain kuo­puk­sen nu­kah­ta­maan no­peam­min kuin äi­ti." 
Nukutuksen on oltava tuskaa, muuta en hyväksy. Olen tuhlannut näiden kahden väkisinnukuttamiseen aivan liian monta viikkoa.

4. "Ai­ka­tau­lut saat­toi­vat liu­kua enem­män kuin äi­dil­lä, ja ko­din siis­teys­ta­so epäi­le­mät­tä las­ki, mut­ta po­jat vai­kut­ti­vat tyy­ty­väi­sil­tä."
Kodin siisteystasohan ei muuten laske. Tämä on ehkä peloistani toisiksi pahin: palaan töihin, mutta jotenkin kaikki kotityöt ovat edelleen minun iltaylitöinäni ja joku muu vain leikkii lasten kanssa.
 

5. "En ha­lun­nut kä­per­tyä hel­lan ja hoi­to­pöy­dän vä­liin. Ker­ran vii­kos­sa kä­vin poi­kien kans­sa lou­naal­la ra­vin­to­las­sa. Eti­ket­tim­me oli ren­toa: esi­koi­nen pis­sa­si kes­kel­le pa­tio­ta ja kuo­pus ai­heut­ti hä­ly­tyk­sen in­va­ves­sas­sa. Ker­ran vii­kos­sa kä­vin las­ten kans­sa ret­kei­le­mäs­sä jos­sain päin Uut­ta­maa­ta." 
No kyllähän mekin. Tänäänkin käytiin retkellä Uudenmaankadulla. Ja puistossa oli kavereita mukana. 

6. "Eh­din opis­kel­la kie­liä, ur­heil­la ja soit­taa bän­dis­sä. Vai­mo­ni ir­vai­li, sil­lä hän ei ol­lut eh­ti­nyt har­ras­taa ko­ti­äi­ti­nä mi­tään."
Harrastanhan minäkin. On tämä blogi.

7. "Las­ten­hoi­to on pal­jon stres­saa­vam­paa vä­sy­nee­nä työ­päi­vän jäl­keen. Kun si­tä te­kee aa­mus­ta, se­kä lap­set et­tä van­hem­pi ovat vir­kei­nä."
No nyt kyllä. Tälläisia lauseita ei saa sanoa ääneen, eikä ainakaan julkaista maan suurimmassa päivälehdessä. On yleisesti tunnettu fakta, että lasten kanssa kotona on rankempaa kuin töissä. Fakta. Ja miten aamulla ollaan virkeinä?

Jotain hyvääkin tässä sentään oli: 
 8. "Vai­mo­ni mu­kaan opin pa­rem­min ym­mär­tä­mään hän­tä ko­tiäi­ti­nä. Li­säk­si kuu­lem­ma huo­maan las­ten tar­peet pa­rem­min."
Nämä ottaisin kyllä ihan ilomielin vastaan.

Tarinan opetus? Voisin ehkä joskus vähän enemmän leikkiä lasten kanssa sen ainaisen kotityön sijaan. Voisin ottaa todella paljon rennommin monessa asiassa. Voisin karata kotoa antaa Insinöörille enemmän laatuaikaa lasten kanssa vaikka viikonloppuisin. Voisin nalkuttaa vähemmän ja hyväksyä päiväkaupalla makaavat sotkut delegoida kotitöitä enemmän. Voisin jättää jotkin asiat kokonaan Insinöörin päätäntävaltaan ja olla itse vaikuttamatta talvihaalarin väriin. Voisin...Voisin mennä töihin.

Siinä on vain pari muttaa. Mitä, jos en osaakaan enää töitäni? Olenko enää äiti laisinkaan jos käyn töissä siinä leikkipuiston vieressä? Miten tälle elämänvaiheelle voi laittaa lopun, sehän on aivan ainutkertaista? Miten voisin luovuttaa nenäliinat, soppakauhan ja legopalikat jonkun muun käteen? 

Mitä kaikkea minulta jäisi näkemättä? 

Mitä jos Insinööri sanoisi "en ymmärrä mitä oot valittanut, täähän on tosi helppoa"?

Niin monta kysymystä, niin monta valvottavaa tuntia.

Sitaatit HS:n digilehdestä (maksullinen), alkuperäinen artikkeli (Jussi Konttinen) julkaistu paperilehdessä sunnuntaina 12.11.2012

Ei ole kovin järkevää lukea ajatuksia herättävää artikkelia kesken vauvan nukutuksen kahdelta yöllä. Voipi olla, ettei uni tule enää ennen a...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

19 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hyvä siitä silti tuli

sunnuntai 11. marraskuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Kyllä minä ihan oikeasti ajattelin, että yksi itseaskarreltu isänpäiväkortti onnistuu. Se oli ihan superhyvä idea siihen sateiseen päivään, kun uloskaan ei tehnyt mieli mennä. Sormivärejäkään en ollut vielä päässyt kokeilemaan, ja jos Insinöörikin kerran jo onnistui siinä...

Ensimmäiset puoli minuuttia menikin hyvin. Innostin itseni ja Ykkösen hurjaan maalaushuumaan ja juoksimme suorastaan kilpaa kylppäriin tarvikkeiden kera. Seuraava minuutti oli vaikeampi:

"Ei haluu mekko pois". 

Aloin jo aavistaa kortin onnistumisen asteen.

Pikaneuvottelun jälkeen sain kuitenkin sen isommankin lapsen vaippamoodiin. Siis suunnilleen niihin aikoihin kun Kakkonen keksi, ettei maalilammikossa istuminen olekaan oikeastaan kivaa, ja itseasiassa on nälkä, väsy ja ketuttaa.

Noin kaksi minuuttia aloittamisesta oli siis Kakkosella volyymit kaakossa, minulla kaikki paikat maalin peitossa, kylppärin lattia maalista märkänä ja Ykkönen kyyhöttämässä ahdistuneena vaippasiltaan vessanpöntön päällä, sotkulta turvassa. Itse korttipaperilla maalia oli muutama surkea vetäisy, kaikki minun tekemiäni.

Ei se mitään, mietin seesteisenä, tehdään sitten jotain muuta! Kakkonen kainaloon ja suihkuun väkisin, lattian siivous ja maalit pois. Huh, ei suuria traumoja kellekään.

"Haluu maalata".

No haista nyt... Tottakai rakas, maalataan vaan!

Noora Neuroottinen ei luonnollisesti tiennyt omaa parastaan, eikä oikeasti halunnutkaan maalata. Kun se oli riittävän hetken istunut kyykyssä maalitippoja tuijottaen, mahdollisesta sotkusta ahdistuen, päätin sen puolesta että ei maalatakaan.

Niinpä tänäkin vuonna isänpäiväkortin askarteluvälineinä toimivat kamera ja PowerPoint. Juhlapäivän aamuna sain väännettyä mustikkapancaket "pienen" sotkun hinnalla ja isällekin oli ostettu huomaavainen lahja, uusi tyyny. Että jos vaikka joskus saat nukkua niin toivottavasti se uni on edes vähän laadukkaampaa.

Päivällä käytiin jäätävän kylmällä eväsretkellä meren rannassa ja leikkipuistossa, ja illalla vielä kahden jälkiruoan lounaalla Mummin ja Ugin luona.

Täysi menestys siis tämäkin juhla, modernista kortista huolimatta. Parasta tässäkin sunnuntaissa oli lungi yhdessäolo koko perheen kesken, legoleikeistä puistotuskiin. Huomenna taas paluu arkeen ja kolme muskettisoturia valloittavaa yksin kylmää Helsinkiä..

Kettuhousut!

Yksi nukkuu, muut etsii leipäkiviä.

Kalliokiipeilyä.

Pizzaperjantai goes puisto.


Desi mustikoita = vartti paistamisaikaa.
Ps. Se kortinraakile makaa edelleen saunassa muistona olemattomista askartelutaidoista, vaikka Insinöörin mielestä se olisi ollut "just hyvä".



Kyllä minä ihan oikeasti ajattelin, että yksi itseaskarreltu isänpäiväkortti onnistuu. Se oli ihan superhyvä idea siihen sateiseen päivään, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Chandler-efekti

perjantai 9. marraskuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Taannoisen photoshootin aikana eräs pieni kuvaaja otti itsestään useita kuvia iPhonen kakkoskameran avulla.

Ulkopuolisesta näytti siltä että se teki kameralle vaikka mitä ilmeitä virnistyksistä hämmästyneisiin kulmakarvoihin ja suorastaan flirttaileviin hymyihin. Sillä oli ääniefektit ja kaikkea.

Mutta jotain taisi mennä pieleen, jokin Chandler-efekti iskeä. Koska tälläistä Warhol-settiä löysin kamerasta:

Taannoisen photoshootin aikana eräs pieni kuvaaja otti itsestään useita kuvia iPhonen kakkoskameran avulla. Ulkopuolisesta näytti siltä et...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hyväntekeväisyyskeruun tilannetietoa

Valeäiti 4 Kommenttia

Pari viikkoa sitten kirjoitin postauksen, jossa oli linkit Unicefin ja WWF:n lahjoitussivuille. Lupasin laittaa itse kaikki teidän kauttanne tulleet komissiot suoraan samoille kohteille lahjoitukseen. Pahoitellen voin kertoa, etten ole laittanut vielä penniäkään hyvään tarkoukseen, sillä teiltäkään ei ole tullut vielä lahjoituksen lahjoitusta.

Tässä oli sen verran myös ajatusvirhettä, ettei jokaisesta linkin klikkauksesta maksetakaan minulle komissiota, vaan pelkästään lahjoituksista. 

Jos joku vielä käy lahjoittamassa, voin vaikka samantien tuplata sen summan, joka minulle julkaisijana tilitettäisiin. Että klik klik vaan!

Pari viikkoa sitten kirjoitin postauksen , jossa oli linkit Unicefin ja WWF:n lahjoitussivuille. Lupasin laittaa itse kaikki teidän kauttann...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kakkonen 8kk ja tee-se-itse-rollaattorit

Valeäiti 8 Kommenttia

Tätä kirjoittaessani se on jo kontannut koko keittiön ympäri, ja yrittänyt nousta pystyyn ihan mitä vain vasten. Syöttötuolit, jukkajakkara tai vaikkapa pulkan pääty käy hienosti siihen tarkoitukseen. Menneessään se höpöttää bauwaubauwaubaapuvaapu ja kiljuu innoissaan aina minun naamani nähdessään. Jos kun se ei pääse vaikkapa ruokapöydän tuolia vasten kunnolla pystyyn, voi siihen yhtä hyvin jäädä vähän hengailemaan hampaat puuosissa kiinni. Jukka-jakkara taas on helpompi kohde, joten sinne kavuttua voi vähän vaikka askeltaa eteenpäin kuin mummo rollaattorillaan.

Kakkosen elämän kahdeksas kuukausi on ollut täynnä kehitystä niin puheen, motoriikan kuin kasvunkin suhteen. Edelleen se on kuitenkin aika siisti pikku tyyppi.

Kakkonen 8kk: 
  • Suussa neljä hammasta, päässä vähän enemmän tukkaa, paino varmaan 10kg, vaatekoko 74.
  • Konttaa. Välillä tosi kovaa, välillä haavoittuneen sotilaan tyylillä, välillä vahingossa karhukävellen.
  • Nousee tukea vasten pystyyn, seisoskelee pitkiäkin aikoja. Pysyy yhdellä kädelläkin tovin pystyssä.
  • Ottaa askelia tukea vasten. Etenkin käsistä pidellessä on mahtavaa harjoitella kävelemistä, mutta sivusuuntaan voi hyvin liikkua itsekin vähän. 
  • Kiipeää. Pirun kiipeilijälapset. Tämäkin yksilö kulkee siskonsa tapaan rappusia ylös-alas kahdeksankuisena. Ylös se etenee kiipeämällä tyylikkäästi (ellei harhaudu esim istumaan kesken kaiken, jolloin palaa hyvin nopeasti takaisin alkuun), alas vielä tyylikkäämmin tykinkuulamoodilla. Onneksi äiti saa yleensä puolivälistä portaita kiinni, eikä aivotärähdystä ole vielä näkynyt. 
  • Jokeltelee enemmän, kiljuu ja päristelee.
  • Syö itse ja avustettuna oikeastaan mitä vain, milloin vain. Imetyksiä on enää nelisen päivässä, öisin ollaan saatu pitkälti jätettyä imetys pois. Maitoa juo myös pullosta, pullon mallista ja korvikkeen merkistä riippumatta. Tähän kohtaan edelleen tosi iso JEE.
  • Nukkuu kohtuullisesti yöt. Nukahtaa jopa itse (!) iltaisin jos sen saa sänkyyn rauhallisena mutta unisena. Herää tyypillisesti klo 01, 04 ja 06.30, joista viimeisenä usein annetaan jo rintamaitoa. Muut heräämiset menee helposti tassuttamalla tai jopa puuttumatta.
  • On edelleen Kuu-ukko, Naantalin aurinko, Hangon keksi. Ihana pieni mies, joka vähän myös vierastaa välillä ja on aivan narkoottisen riippuvainen äidistään. Kivaa, mutta ärsyttävää.
  • Osoittaa välillä älyn merkkejä, tunnistaa nimensä ja "tule tänne" -pyynnön. Saattaa siis olla jo keskivertokultakalaa järkevämpi. Seuraava kohta tosin kumoaa tämän:
  • Löysi äsken pippelinsä, peleistä parhaan.

Tätä kirjoittaessani se on jo kontannut koko keittiön ympäri, ja yrittänyt nousta pystyyn ihan mitä vain vasten. Syöttötuolit, jukkajakkara ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.