Synnytysvideoiden jälkeen

keskiviikko 17. lokakuuta 2012 Valeäiti 12 Kommenttia

"Mä kuulin että siellä pakotettiin isät puhumaan keskenään tunteista"
"Ja sit siellä katotaan synnytysvideo, siis kuka sellaisen haluaa nähdä?"
"Enkä todellakaan ole puhumassa imetyksestä tuntemattomien ihmisten kanssa"
"Meidän ryhmässä ainakin oli pelkkiä hulluja"
"Joo ei mekään sinne todellakaan enää mennä"

Kuntien tarjoama perhevalmennus kärsii paljolti (osin ansaitusti) ennakkoluuloista. Moni tuntemamme perhe on jättänyt leikin kesken niiden muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Ei ihme sinänsä, joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä kerätään arkiaamuisin kolmeksi tunniksi puhumaan tunteista, synnytyksestä ja imetyksestä. Niiltä osin se ennakkoluulo pitää nimittäin paikkansa, noista jutuista siellä oikeasti puhutaan.

Mutta jos pääsee omista koulufläsäreistään ja teiniangsteista yli, voi saada aika paljon. Ensinnäkin ne kamalat keskustelu aamuisin saattavat olla ihan oikeasti hyödyksi. Tee kuten koulussa: punastele ja mökötä, teeskentele ettet kuuntele. Mutta säilö ne jutut salaa korvan taa, saatat tarvita niitä.

Toisekseen, perhevalmennus muuttuu kullanarvoiseksi vasta vauvojen synnyttyä. Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa on erittäin hyödyllistä jutella muiden samanikäisten vauvojen vanhempien kanssa. Kun paikalla on myös alan ammattilainenkin, on melko varmaa että saat tapaamisissa vertaistukea, neuvoja ja ideoita. Kannattaa siis ainakin kerran kokeilla.

Sokerina kakun päällä on sitten ne "hullut", ne muut vanhemmat ja perheet. Kun yhdistävänä tekijänä on vain samoihin aikoihin hedelmöittyneet munasolut, on tietenkin suuri riski että ryhmässänne on muitakin kuin sielunkumppaneitasi. Tai sitten käy niin kuin meille, ja muutama kunnan järjestämä tapaaminen tuokin useita rakkaita ystäviä elämääsi.

Me tapasimme oman ryhmämme melkein kaksi vuotta sitten, Betanian perhekahvilassa. Siitä eteenpäin, melkein vuoden päivät, olimme täällä todella paljon. Kävimme vauvahieronta- ja kukkuluuruukerhot, laulelimme tiistaisin ja tapasimme toisiamme muuten vain kahvia juoden, lasten leikkiessä rauhassa taustalla. Betania oli meille kuin yhteinen olohuone. Ykkönen oppi kävelemäänkin siellä.

Tämän sadepäivän kunniaksi palasin Betaniaan ihmettelemään yli vuoden tauon jälkeen. Meitä kohtasi uudet lapset, mutta sama ystävällinen vastaanotto, samat lelut, sama mukava meininki ja edelleen herkulliset euron pullat ja 50 sentin kahvit.

Niin, entä ne muut hullut? Niistä hulluista tuli meille todella tärkeä verkosto. Niin lapset kuin äiditkin ovat edelleen keskenään läheisiä ystäviä. Pidimme yhteiset yksivuotissynttärit, vierailimme ristiin kaksivuotiaiden juhlissa. Soittelemme viikottain, lähetämme avautumistekstiviestit korvatulehdusten ja kiukkupäivien keskellä. Mikä parasta, nyt jo kahdella muullakin perheelle on taas vauva kuvioissa, ja kolmaskin kahden perheen lapsi on syntymässä.

Perhevalmennus, tuo legendaarinen kammotus, toi meille ja minulle enemmän kuin olisin ikinä uskonut.

Sen kunniaksi ilmoitin Ykkösen tänään Ilo liikkua - kerhoon. Ja myös toisenkin meidän ryhmäläisen, mutta se ei vielä tiedä sitä. Aion herättää Betania-perinteen uudestaan henkiin.

"Mä kuulin että siellä pakotettiin isät puhumaan keskenään tunteista" "Ja sit siellä katotaan synnytysvideo, siis kuka sella...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

  1. Komppaan täysillä!
    Siellä sitä punasteltiin ja haukoteltiin kuuntelemassa neuvolan tätien liibalaabaa.. ja kas lapset syntyi ja mammat verkostoitui. Kaikki tapahtui kuin itsestään. Koko perhevalmennusporukasta ei tietenkään tullut "samaa jengiä" (oli meilläkin niitä "hulluja" :D), mutta muutamista ja hiljalleen porukkaan tarttui asukaspuistosta muutama lisäjäsen. Yhteiset 1 veet meilläkin vietettiin ja kahvitteluiden lomassa laulettiin. Parasta arkea pikkulapsiperheelle <3 Vertaistukea hyviltä ystäviltä ei voi mitata rahassa. Uskon, että ilman noita äitejä keikkuisin jossain niuvanniemessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä elämäntilanteessa kärsimystovereisa on todella suurta iloa! Kiva että teilläkin oli kivoja tyyppejä siellä, se on hauskaa kun on niin samanikäiset lapset.

      Poista
  2. Voi itku sentään. Mä just tänään huomasin jääkaapin oveen unohtuneen lapun niitten jälkivalmennusten ajankohdista (meni jo, kesä- ja elokuussa), ja rupesin miettimään, oisko sittenkin pitänyt mennä. Mies ei halunnut, mä en halunnut mennä ilman sitä. Jäi se tärkeä verkosto saamatta.

    Lisäksi oon nyt seitsemän kuukautta yrittänyt lähteä Betaniaan muuten vain, mutta sekään ei oo onnistunut. Mikä siinä onkaan niin vaikeata? (Ei ainakaan matka, koska me asutaan kahden talon päässä.) Mutta nyt alan ymmärtää sen äiti- ja lapsiseuran merkityksen, kun seinät kaatuu päälle niinä kolmena päivänä viikossa, kun meillä ei yleensä tuon alle 70-senttisen hukkapätkän kanssa ole kodin ulkopuolista ohjelmaa. Leikkipuistossakin voi ainoastaan keinua. Onhan meillä samassa tilanteessa ystäviä, mutta ei ketään tässä ihan kotikulmilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kuules, tehdäänkö yhdessä reipas teko! Mä ajattelin mennä sinne huomenna aamusta jos ja kun taas sataa. Juttelin jonkun isän (!) kanssa tänään ja kuulemma noin 10 aikaan olevat siellä yleensä. Että niihin aikoihin minäkin ajattelin sinne pamauttaa. Tule sinäkin, saat seuraa ;)

      Poista
  3. Oli pakko googlettaa tuo Betania. Täälläpäin Betania on nimittäin baptistiseurakunta :D Nyt kuitenki selvisi, että teidän Betania on vähän niin kuin meidän avoin päiväkoti :)

    Mekin tapaamme edelleen äitien kanssa (viimeksi tänään), joihin tutustuin neuvolan perhevalmennuksessa. Minäkin suosittelen kyllä kaikille tuota perhevalmennusta. Vaikkei sieltä suoranaisesti samanhenkistä porukkaan löytyisikään heti, niin sitten vauvojen syntymän jälkeen on ainakin puhuttavaa. Mieluummin puhuu sitten niistä vauva-asioista (nehän ne on sitten kuitenkin päällimmäisenä mielessä), kuin nököttää kotona kahdestaan vauvan kanssa. Ja kyllä siinä kummasti tutustuu sitten myös äidit keskenään.

    Samoinhan käy monesti työpaikalla. Aluksi ainoa yhdistävä tekijä on työ, mutta kun siinä puurtaa monta kuukautta ja vuotta toisen kanssa, niin kyllä niitä muitakin puheenaiheita tulee. (Ei tietty kaikkien kanssa, mutta aika monen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sitä mietin kans tänään! Tää kollegavertaus toimii kyllä aika pitkälle, Saatanpa tehdä siitä jonkun mukahauskan postauksen ;)

      Poista
  4. Pakko kommentoida tosta "pistää tieto korvan taakse" ajatuksesta. Se todellakin pitää paikkansa. Vaikka sitä kuinka nolosteli jotakin syöttöhommia, oli joka tiedonmuru tarpeen.

    Mutta, perhevalmennuksesta voisi säästää pari käyntikertaa möhemmäksi, vauvan syntymän jälkeen. Esimerkiksi meillä oli parisuhde -teema yhdellä tapaamiskerralla ja en oikein ymmärtänyt sitä pointtia. Mihin vaaleanpunaisissa pilvililnnoissa leijuvat vasta vanhemmuuden satamaan kariutuvat pariskunnat sitä neuvoa parisuhteelleen tarvitsevat?

    Kun mukula sitten syntyy niin siitä vasta alkaa jos jonkinmoiset minäsuhde/parisuhde/äitisuhde/whateversuhde -kriisit. Ehkäpä tällöin olisi vielä muutama kertauskeikka tarpeen, tilaisuus nähdä sitä kullan arvoista vertaishajoamista muidenkin väsyneiden vanhempien perheissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä olisi todellakin parannettavaa sen ohjelmarungon puolesta! Ennen syntymää yksi synnytykseen liittyvä ja yksi vauvanhoitoon liittyvä, sitte synnytyksen jälkeen imetys ja muut, ja puolen vuoden päästä vielä parisuhde.

      Poista
  5. Meillä varmaan tuorein kokemus perhevalmennuksesta: 2 X 2h
    (synnytys / imetys)takana. Tälläiselle "kypsällä iällä olevalle" sisaruksiensa ja kavereittensa touhuja seuranneelle ja kuunnelleelle ei siellä oikein ollut mitään uutta infoa. Ei tarvinnut edes punastella ;)

    Hupaisaa oli se, että olin miestä etukäteen varoittanut mahdollisista "isät keskustelkaa tunteistanne"-osiosta. No, joku tuttu oli ollut valmennuksessa just, eikä sellaista kuulema ollut. Nooooooo, meilläpäs oli.... Äijät ei ollut kukaan sanonut sanaakaan...

    Ei noita kertoja kyllä Epsoossa ainakaan montaa ole. Joku seurakunnan parisuhdeilta olisi vielä ollut, mutta meillähän on (tietysti) täydellinen parisuhde(vielä) ;) Odotan kyllä niitä lapsen syntymän jälkeisiä kertoja, mutta enemmän just noita asukaspuisto yms. juttuja. Sen verran olen kyllä sun juttujasi kuunnellut, että olen saanut tutustettua jo alueen äiteihin keskustelufoorumin (KYLLÄ!) ja mammajoogan kautta. Seuraa ei ainakaan meiltä pitäisi puuttua ja onhan mulla sut :)

    T: sisko, jolla 36 pv H-hetkeen, jaiks!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkostoituminenhan se tärkein näissä onkin, joten hyvä että teillä on se hoidossa :) ja sulla on mut ja tää blogi, et oikeastaan tarttis mitään valmennuksia ollenkaan.

      Poista
  6. Tampereella oli kaikki valmennukset ennen vauvan syntymää, lapsen synnyttyä oltiinkin sitten omillamme. Onneks on verkostot omasta takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat verkostot on tietty tärkeimmät, hyvä että ne on kunnossa!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.