Olkaa minun unineuvontapuhelin

torstai 18. lokakuuta 2012 Valeäiti 27 Kommenttia

Nukuin viime yönä korkeintaan tunnin pätkissä. Hermo meni. Niinpä meillä aloitetaan tänään unikoulu, ei yhtään myöhemmin. Enää pitäisi tietää, mitä h*****ä se kuuluisa unikoulu tarkoittaa. Joo tajuan tassutukset ja huudatukset ja muut tekniikat, mutta en löydä mistään "strategiaa", johon tämä koko homma perustuisi. Jos tavoitteena on jättää yösyötöt kokonaan pois tai ainakin vähentää niitä vaikkapa yhteen kertaan yössä, miten pitää toimia? Aloitanko siirtämällä ekaa syöttöä väkisin vaikka kello kolmeen kello 24 sijaan? Vai kello kuuteen? Mitä jos vauva huutaa tunnin tai kaksi sylissä (niin kuin se on aiemmissa yrityksissä tehnyt), mitä jos se vaan ei rauhoitu vaan vetää pahemmille kierroksille koko ajan? Pitääkö oikeasti koko ajan vain silittää selkää vai voiko kyykätä ja sheikata beibeä kunnes liike on riittävän iso? Mitä tolle isommalle lapselle tehdään kun se raukka herää? Menenkö minä parvelle nukkumaan, hoitaako Insinööri tämän kaiken vai tuleeko vauvalle liian iso ikävä mua (välillä sen huudot loppuu vain myn sylissä, vaikka ei rintaa saisikaan)? Voidaanko kouluttaa vain yönukutuksilla, pitääkö sinänsä hyvin toimivat päiväunetkin ottaa tähän nukutustouhuun mukaan?

Mä en T I E D Ä. Olisin soittanut unineuvontaan, mutta se on sairaana. Siis se yksi tyyppi, jonka numeron neuvola osasi antaa. On luettu Unihiekkaa Etsimässä ja googletettu niin maan perhanasti, mutta vieläkään kukaan ei ole antanut mulle edes mallia, jota voisin soveltaa. Siis tyyliin: "tee näin: 1. yö...".

Internet on kuitenkin hyvä ja viisas, ja te etenkin. Siispä tukeudun nyt teihin! Kertokaahan kiltit heti ja nyt, millä ohjeilla opetataan 7kk lapsi nukkumaan läpi yön, tai ainakin yli kolmen tunnin pätkissä? Kauanko jatketaan ilman tuloksia, milloin todetaan ettei ole valmis nukkumaan? Kuinka nopeasti jotain tuloksia pitäisi näkyä?

Taustatietoa
  • Vauva ei osaa nukahtaa itse sänkyyn (joo mä tiedän että tämä on se perusongelma). Nukahtaa päivällä ekoille unille rinnalle tai vaunuihin ja toisille yleensä vaunuihin. Tätä en pidä enää ongelmana, koska ne ekat unet jatkuu kuitenkin tunnin ja toiset yli kaksi. 
  • Syö kiinteitä jo melko hyvin, rintaa selkeästi vähemmän päivisin
  • Yöllä ei varmuudella ole nälkä, on nukkunut jopa 6-8h pätkiäkin parit elämänsä aikana. Selkeästi vääntelehtii yöllä rinnalla, kun ei ole oikeasti nälkä. 
  • Nukahtaa rinnalle noin klo 21. Herää siitä useita kertoja vähän itkemään, ekan kerran sen puolen tunnin unen jälkeen. Klo 24 herää kunnolla itkemään. Yleensä luovutan ja syötän sen, koska olen juuri itse nukahtanut. Siitä sitten klo 02, 04, 05... ja aina jos on nukahtanut mun viereen niin herää tunnin päästä itkemään. Herää aamuunsa klo 7.
  • Sen kaksi kertaa kun ollaan saatu se klo 24 nukahtamaan uudestaan ilman rintaa, se on saattanut nukkua tooooosi pitkään. Ja sitten taas ei.
Odotan teiltä nyt vähän kuuta taivaalta, toimittakaa se kiitos :)

Nukuin viime yönä korkeintaan tunnin pätkissä. Hermo meni. Niinpä meillä aloitetaan tänään unikoulu, ei yhtään myöhemmin. Enää pitäisi tietä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

27 kommenttia :

  1. Niinpä, samainen ongelma myös täällä. En edes tiedä kuinka monta kertaa joudun yöllä herään, 5-15 taitaa olla aika lähellä totuutta. V ei ole nukkunut ehkä kolmeen kuukauteen yli kahta tuntia pitempään ja se kaksikin tuntia tuntuisi mahtavalta nyt. Viimeiset viikot menty tunnin pätkillä.. Ja V nukahtaa illalla itsekseen alle vartissa, että ei se välttämättä ratkaise ongelmaa.
    En siis osannut auttaa, mutta odotan innoissani, jos joku viisas osaisi antaa hyviä vinkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mä olin jo ihan innoissani että nyt tulee vinkkiä! :) no toivotaan että me saadaan kohta joltain viisaalta joku resepti :)

      Poista
  2. Tuota, mahtaakohan juniorille olla tulossa hampaita? Muistaakseni juuri tuon ikäisenä meidänkin nuorimmainen harrasti yöriehumisia, jotka taltutettiin a) kanniskelulla, b) ikeniä turruttavalla geelillä ja c) särkylääkkellä. Ja ennen kuin joku henkäisee porot nokkaan niin kerrottakoon että asuimme tuolloin ulkomailla, niinkin eksottisessa paikassa kuin USA:n itärannikolla, jossa toimimme paikallisen lastenlääkärimme antamien ohjeiden mukaan. Kipu kun ei kirkasta sen lapsenkaan kruunua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä mäkin mietin, mutta en mä usko, tai ainakin uskottelen itselleni että ei ole tulossa. Päivisin on kuitenkin täysin kitinätön eikä järsi asioita rikki. Tai no vähän junarataa :) Puudutusgeeli kuulostaa aika rajulta, etenkin ton alemman kommentin perusteella :D Särkylääkettä voisi kyllä harkita jos vaikuttaa yhtääns iltä että itkee hampaita.

      Poista
  3. Moi, mä voin kertoa omista kokemuksista, kun yövierotin omaa lastani, joka oli tosi huono nukkuja, eli heräämiset olivat samaa luokka kuin teilläkin.

    Ensin homma lähti käynttin siitä, että opetin nukahtaamaan itsekseen, omaan sänkyyn. Tämä oli kauheaa, mutta koulutukseen ei onneksi kestänyt kolmea päivää pidempään. En osaa oikein itkettää lasta, ja tassuttelusta sai vielä valtaisammat raivarit. Käytin jotain pick-up/put-down- nimistä metodia, eli nostin aina syliin kun kirku, rauhoittelin parhaani mukaan siinä, ja sitten kun osoitti rauhoitamisen merkkejä niin laskin alas. Laskin, vaikka olisi jo matkalla alkanut huutaa. Ja tätä ylös-alas metodia tein parhaimmillaan kymmeniä ja jälleen kymmeniä kertoja. Pitää vaan psyykata itsensä kun tähän ryhtyy. uskon pitää olla melkoinen että jaksaa vauvan huutoa.
    Tähän tyyliin nukutuksia mahdollisimman usein, tosin jouduin usein myös nukuttamaan rattaisiinkin, mutta yritin pysyä minimissä.
    Meillä unia ei parantanut, vaikka nukkumaan meno alkoikin nopeasti sujumaan hyvin. Itse yöheräilyihin ei auttanut muu kuin syöttämisen lopettaminen/radikaali vähentäminen. Eli tämä tarkoitti itkevän lapsen sylittämistä. Tein itselleni säännön, että en antanut ruokaa alle 4 tunnin välein (vauvani tapasi herätä aina 2 tunnin välein, joten lähtökohtaisesti ensimmäinen herätys sylittelin, toisena herätyksenä annoin ruoka, kolmantena sylittelin...) . Ja jälleen, tärkeintä on oma päätös, koska motivaatio on hukassa ihan joka herätyksellä. Kun riipivää itkua on jatkunut 2-3 yötä, niin lupaan sinulle, että vauva alkaa nukkua pidempiä pätkiä.
    Eli strategia on minusta se, että tekee vauvalle herätyksistä "epämieluisia", eli ei anna sitä maitoa. Piste. Mitään muuta kikkaa siinä ei mielestäni ole.
    En pitänyt tätä edes mielestäni minään unikouluna, koska en tehnyt mitään erikoisia metodeja (huudatus, tassutus...). En vaan antanut ruokaa. Ja itselläni parhaiten toimi kun sain tehdä tämän yksinn vauvan kanssa. ILman miestä (ilman riitaa:)) ja ilman muita lapsia. Ja oikeesti, siihen ei mene kuin 2-3 akuuttia yötä. Ja sen jälkeen pitäää tiukasti kiinni valitusta strategiasdta (onko se sitten se, ettei anna ollenkaan maitoa, vai että antaa esim 2 krt yössä tms.), koska vauvahan yrittää tasaisin väliajoin lipsua taas opitusta.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis nythän mä yritän taas palata järkiini ja muistaa että tästäthän on ollut jo sata kertaa täälläkin aiemmin puhetta ja mähän TEIN jo kerran juurikin ton pick-up-put-down jutun ja se toimi! Eli nyt sitä sitten uudestaan taas. Haasteena siinä on se, että päivisin en todellakaan mpysty sitä treenaamaan, kun Ykkönenkin on täällä. Siitä ei vaan tule mitään muuta kuin hirviötanssia. Joten kokeillaan sitä nyt yö (tossa se pyörii vieressä sängyssä yksinään) ja yritän vaan olla syöttämättä alle neljän tunnin välein.

      Poista
  4. Hmm. Meillä on melkoiset unimylläkät menossa, jotka alkoivat yhtäkkiä uusien taitojen myötä, (joten en liene paras vinkkaamaan) nämä ovat todettu kohtuu toimiviksi:

    Illalla ennen nukkumaan menoa rauhoitutaan, sylitellään, tankataan läheisyyttä, imetän imetän ja vielä kerran imetän. PALJON. Sitten nukutetaan ekalle pätkälle pinnikseen.

    Suurin piirtein joka toinen kerta mies herää rauhoittamaan vauvan takaisin sänkyyn, ellei nukahda itse. Ei haise maito nenään. Joka toisella syötän, eli max. 3 krt yöunien aikana (10-12h). Vauvalla on mun yöpaitariepu sängyssä, (joka haisee maidolle) ja saattaa sen kanssa nukkua kuutisen tuntia (jos kitisee niin kitinä loppuu tutin nostamisella). Tekis kyllä mieli viskata se tutti pois kokonaan kun herää sen puuttumiseen >:(

    Aamuyöt menee meillä aina hulinaksi... En osaa auttaa :D

    Meillä on selkeästi pisimmät pätkät tullut sillä, kun ollaan saatu vauva nukahtamaan itse (ei syliin, ei rinnalle ym.) sänkyyn sitkeällä yrittämisellä. Ollaan myös tehty paljon tuota ylhäällä kerrottua "metodia", pahimmat raivot/itkut taannutetaan sylissä, kun rauhoittuu, lasketaan sänkyyn. Sänkyyn päin silitellään, lauletaan, täryytetään pepusta.... Kun rauhoittuu "tekemään unta", annetaan nukahtaa itsekseen. Ja siis annetaan hakea unta itsekseen niin kauan kun ei itke.

    Toivotan tsemppiä ja jaksamista. Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, nyt lähtee yritys about noilla samoilla metodeilla :)

      Poista
  5. Mä peukutan kans sen särkylääkkeen puolesta, sekä lapselle että äidille. Ne puudutusgeelit on täällä jenkeissä jo vähintään puolikiellettyjä kun niissä on se riski että sitä tulee liikaa ja vauva nielee sitä ja puutuessaan unohtaa niellä ja tukehtuu...

    Meillä huudatettiin tavallaan eli istuttiin alkuun samassa huoneessa sängyn vieressä ja juteltiin rauhoittavasti "nyt on yö, nyt nukutaan" seurustelematta kuitenkaan vauvan kanssa. Vähitellen siirryttiin nukkumaan patjalle lattialla samaan huoneeseen eli oltiin läsnä, mutta jätettiin huomiotta. Tämä ei toimi sellaisen lapsen kanssa joka oksentaa itkiessään tai menee hysteeriseksi. Meillä M oli lähinnä raivoissaan.

    M siis unikoulutettiin 8kk vanhana, ei se vieläkään hyvin nuku... nyt 4v 6kk. Kaksosia ei ole tarvinnut unikouluttaa lainkaan. Ovat aina nukkuneet hyvin ja nukahtaneet omaan sänkyynsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkonen on myöskin raivoisa vauva, se vetää oikein kunnolla herneen nenään ja jossain vaiheessa meinaa tukehtua siihen huutoonsa. Ei sentään onneksi oksenna, Ykkönen on enemmän se oksutyyppi :) Huh, aika pelottava tulevaisusu toi huonosti nukkuva 5vee..tosin ei Ykkönenkään todellakaan aina öitään läpi nuku, mutta sitä ei kyllä ole koskaan opetettukaan. Katsotaan, katsotaan...

      Poista
  6. Voi kun olis hyvia neuvoja mutta kun ei... Meilla L teki tota samaa aina jonnekin 8-9kk asti jonka jalkeen alkoi kai heraileen vain kaksi kertaa yossa. Sen jalkeen kesti jonnekin vuoteen etta herasi kerran yossa ja sitten joskus 1,5-vuotiaana alkoi nukkua yon lapi. Unikoulut ei ollu meille kun se tuli aina vaan ihan hysteeriseksi niista ja sitten sita seuraavina paivina oltiin yha enemman kiinni aidissa. Mutta toisaalta me ei koskaan jatkettu paria paivaa kauempaa kun en vaan PYSTYNY kuunteleen sita huutoa.

    O nukkui TOSI hyvin jonnekin nelikuiseksi asti (8-9h patkia) ,mutta on alkanut nyt heraileen 2h valein viimeisen 1,5kk aikana. Se on kuitenkin aika selkeesti nalkainen, koska syo heratessaan aina tayden annoksen, tiia sitten meneeko ohi vai tuleeko tavaksi. Sellanen tuli mieleen etta kaipaisko se teidan O sita imetyksen laheisyytta yolla kun se on paivalla vahentyny?? Jotenkin muistelen etta L teki samaa kun alko syomaan enemman kiinteita ja vahemman tissimaitoa paivisin, joten ma sitten annoin sille extra-aikaa utareella paivisin, vaikka vaan ihan pieni snack :) Silla taidettiin paasta tohon kaksi kertaa yossa syontiin. Ja peukutan myos sarkylaaketta, silla on usein tullu pitkia unia maha/hammaskipuilevan vauvan kanssa! Sori kun ei tullu mitaan kaytannon apuja, taalla rapakon takana on kylla mun mielesta jotain kirjoja, joissa on ihan konkreettiset ohjeet, googleta vaikka "no cry sleep solution", siina taitaa olla just toi 1. yo nain jne. Tsemppia!!!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkonen kuulostaa vähän teidän L:ltä, Ykkönen taas O:lta. Kakkonenhan ei ole siis koskaan nukkunut, alusta asti se on ollut tätä 2-3h välein heräämistä. Muistan tarkkaan ne neljä yötä, kun se on nukkunut yli nelhän tunnin pätkiä. Eli sen puolesta en usko että mikään ulkoinen tekijä (kuten imetyksen vähentyminen päivisin) on tähän syynä, se vaan ei osaa nukahtaa itsekseen kun eis itä ole koskaan opetettu.

      Särkylääke laitetaan kyllä kohta ihan tosi vakavaan harkintaan kun sitä niin moni suosittelee.

      Poista
  7. Mä nukuin tytön vieressä siihen saakka kun hän oli 11kk. Yösyötöt olin lopettanut jo kun hän oli n. 7kk ihan vaan sillä että päätin että maitoa ei heru, sori. Huusi ekoina öinä mutta aika nopeaan oppi että maitoa ei sit kertakaikkiaan tule.
    Tuossa 11kk:n nurkilla oltiin matkoilla ja elämä meni hulinaksi ihan täysin. Jotta sain nukuttua edes jotenkin sorruin syöttämään yöllä. Tyttö valvoi ja pyöri vieressä silti. Kun tultiin kotiin, päätin että alan unikoulun jossa hän 1) ei saa enää maitoa, 2) hän siirtyy omaan pinnasänkyyn ja 3) omaan huoneeseen kaikki tämä kerralla, ja että unikoulu mennään tassuttelulla. No eihän se tepsinyt. Tyttö säpsähti hereille heti kun liikahdin sentinkään pois sängyn viereltä ja huuto alkoi alusta. Olin kolmen tassutteluyön jälkeen ihan poikki ja aika altis muille ehdotuksille. Niitä tuli mieheltäni joka sanoi että ehkä on syytä ottaa vähän järeämmät keinot käyttöön. Olin niin väsynyt että kestin huudattamisen metodin, kunhan vain saisin nukkua.
    Vein siis lapsen sänkyyn, laitoin tutin suuhun ja peiton päälle ja sanoin että nyt on yö, nyt nukutaan. Tätä toistin noin kolmen minuutin välein niin kauan kun hän nukahti. Ekana iltana huutoa kesti vain puoli tuntia, seuraavana, 25min, ja siitä se väheni kunnes ei oikeastaan enää huutanut lainkaan. Ekat yöt hän nukkui tosi nätisti mutta sitten hänelle tuli tapa herätä joskus aamuyöllä eikä hän enää millään rauhoitu omaan sänkyyn. Tämä on nyt meidän tänhetkinen ongelma, johon itsekin kaipailisin apua. Millä ihmeellä saan hänet nukkumaan koko yön! Tosin siihen verrattuna että hän elämänsä ekat 11kk nukkui vieressäni koko yön on tämä jo huikea parannus. Ja vaikka hän on vieressä usein sen aamuyön viimeiset tunnit, saattaa hän nukkua aika levollisesti ja saan itsekin nukuttua. Olen yrittänyt laittaa häntä takaisin pinnasänkyyn pitkäkseen samalla tavalla kuin illallakin, eli ilman seurustelua tutti suuhun ja peitto päälle sanoen vain nyt on yö, nyt nukutaan. Jos huuto on ihan kamalaa, otan häntä syliin ja lasken sänkyyn takaisin kun rauhoittuu. Joinakin öinä hän rauhoittuu takaisin uneen, joinakin ei. Ohimenevä vaihe vai ollaanko tässä rippikouluun asti?
    Tsemppiä teille. Tunnin välein herättäminen on kiduttamista. Terkuin Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi, toivon hurjasti että teilläkin kohta loppuisi noi hulinat. Kai kaikkai "unikoulut" on pohjimmiltaan vaan johdonmukaista nukahtamisen opettelua, joten kaikissa lienee se oma pitkäjänteisyys oleellisin. Toivon teile sitä jaksamista, meille myös, kun en ole ihan varma löytyykö just nyt :)

      Poista
  8. Mitään uusia vinkkejä ei juurikaan ole. Meillä esikoisen kanssa tehtiin niin, että kun yösyötöt alkoi olla vaan sitä turhaa lussuttamista niin kokeiltiin mitä tapahtuu jos ei sitten enään vaan annakaan. Sängystä ei nostettu eikä huomioitu muuten kuin paijaamalla, että kuitenkin tietää vanhempien olevan läsnä. Sanottaisiinko sitä sitten tassutteluksi, en tiedä. Mihinkään unikouluihin en perehtynyt, taktiikka vaan tuntui järkevältä ja meille sopivalta. Meillä muuten ei vauva tykännyt sitten yhtään että päätä paijaa.. Selän, mahan ja olkapäiden silittely rauhoitteli parhaiten. Kolme yötä taisteltiin ja sen jälkeen on nukkunut täydet yöt.

    Mä halusin itse hoitaa tuon lopetuksen ja paijaukset. Mulla on paha tapa mennä väliin jos mies yrittää rauhoitella vauvaa eikä itku heti lopu. Eikä se tosiaan lopu vaikka mä rauhoittelen, mutta en vaan pysty kuuntelemaan sivusta. Ei olisi varmaan pienelle tehnyt hyvää, että ensin isi hoitaa homman niin kuin pitää ja sitten hysteerinen äiti rynnii paikalle, että anna kun minä näytän ja kyllä mä tän hoidan kun kuitenkin oon se ÄITI. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kuulostaa niin meiltä :) Mua stressaa ihan hulluna kuunnella sivusta, toisaalta en jaksa yksin kuunnella huutoakaan ja menen ihan hirveeseen marttyyrimoodiin jos joudun tekemään sitä yksin :D Pahinta on silti toi Ykkönen, kun mua inhottaa että se joutuu heräilee näihin hulinoihin. Raukka.

      Poista
  9. Luin itse "pehmeä matka höyhensaarille" kirjaa ja muistaakseni siinä oli ohjeistusta päivittäin, en kyllä ole ihan varma. Itselläni on molempien lapsien kohdalla toiminut päättäväisyys. Illalla vauva syö puuroa ja vetää maidot ja sitten päätin, että, kun maha on pullukallaan pienellä niin nälkä ei voi olla parin tunnin päästä. Sit vaan silitystä/sylliin nostamista tarvittaessa. Muutama yö niin lapsi nukkui jo 5 tuntia, sitten kuusi ja seitsemän ja kahdeksan.... Toki lapset on erilaisia ja kaikki ei toimi kaikilla, mutta uskon, että päättäväisyys palkitaan. Tsemppiä, sulla on hyvä blogi ja sitä on ilo seurata!
    -Tarkku-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo kuulostaa ihanalta, voi kun meilläkin menisi noin! Kiitos neuvoista ja mukavista sanoista, täällä tsempataan rajusti tänä yönä :)

      Poista
  10. Mulle itselle auttoi tosi paljon tuo unihiekkaa etsimässä-kirja. Lähinnä siihen, että lapsi ei kärsi huudatuksesta, vaan kaikki nukkuu unikoulun jälkeen paremmin, eli tsemput teille! Tärkeintä on tosiaan pysyä ite suunnitelmassa, eikä lipsua, mikä ikinä teidän unikoulutustapa onkaan.

    Me kokeiltiin ensin tassutusta,mut tuntu että tyttö vaan innostuu ku vieressä istuu. Sit otettiin käyttöön pistäytyminen. Eli likka sänkyyn, tutti suuhun, toivotettiin hyvät yöt ja ulos huoneesta. Katsottiin kelloa ja odotettiin 5min, sit takas rauhotteleen, yritettiin lisätä käyntiin välistä aikaa aina parilla minuutilla. Sit jos kuulosti yhtään siltä, että huuto hiljenee, ni ei menty. Eka yö mentiin tosi tarkkaan kellon kans mut seuraavat jo vähän enempi mutu tuntumalla. Ekana iltana huuto kesti muistaakseni 1h40min, seuraavana reilu puoli tuntia ja sit muutama ilta puolen tunnin molemmin puolin. Et ei kyllä meillä ollu mitään että " kolmantena iltana kuului vain huokaisu" niinku muistelisin kirjassa lukeneen. Mut sit helpotti ja nukahtamiseen meni max 10min.


    Meidän tytöllä siis ongelmana se, että iltanukahdus saatto kestää kaksikin tuntia, vaikka olisin imettäny. Yöimetyksiä muistaakseni vaan vähennettiin tuolloin, kun ikää oli reilu puoli vuotta. Mut oon kyllä sitä mieltä että varmasti ilman maitoa yönsä pärjäisi. Jos imetys olis esim klo 5-6 ja sen jälkeen vois vielä nukkua. Päätin siis vaan että monestakin saa maitoa ekan kerran ja sitä ennen heräilyt rauhoteltiin sylissä, tänne hoiti mies. Ja se meni muistaakseni vähän liiankin helposti. Se, että yöimetyksiä edelleen oli, ei toki mua silloin älyttömästi haitannut, olin vaan onnellinen siitä, että kun olin imettänyt pystyin laittamaan tytön takaisin omaan sänkyyn nukkumaan, mikä ei tullut kuuloonkaan aiemmin.

    Toki meillä ei ole kuin yksi lapsi ja me aikuiset jotenkin vauvan huutoa kestettiin. Toisaalta, jos teidän esikoinen nyt heräilee kuopuksen heräilyyn joka tapauksessa, vois ehkä ajatella että ehkä se viikko (tai vajaa) menee koko perheellä huonoilla unilla, kun sen jälkeen saa kaikki nukkua paremmin:)

    Iso tsemppi teille ja jaksamista muutamaan älyttömään yöhön! Kyllä se sit helpottaa kunhan ootte tiukkoja! Ja varmasti kannattaa:) toki jos mahdollista, niin nukuttakaa sitä isompaa lasta edes eri huoneessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aivan erinomainen neuvo: "Toisaalta, jos teidän esikoinen nyt heräilee kuopuksen heräilyyn joka tapauksessa, vois ehkä ajatella että ehkä se viikko (tai vajaa) menee koko perheellä huonoilla unilla, kun sen jälkeen saa kaikki nukkua paremmin:) " Pidän mielessä :D

      Ja hei, se nukhati tolla tassuttelulla 20 minuutissa! Tää on niin tätä, tarvitsne kirjallisuuden tuekseni että uskallan olla pitkäjänteinen ja johdonmukainen. Jes.

      Poista
  11. Mä vähän toistan itseäni mutta ai miten kiva että meillä on samanikäiset lapset :) ...kun tuntuu olevan ihan samanlaiset ongelmatkin.

    -- Yli tunnin pidempiä unipätkiä odotellen: Stiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, niinpä :D Tsemppiä siis sinne itäänkin...;)

      Poista
  12. http://drjaygordon.com/attachment/sleeppattern.html

    Tää vaikutti hyvältä ja systemaattiselta tavalta, jos kuopus ei olisi itsekseen oppinut hyväksi nukkujaksi. Jossain kanadalaisessa äitiblogissa kovasti kehuttiin, että toimii.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuf, tossa oli paljon hyvää (mm. synninpäästö sille, MIKSI uni on kaikille tärkeää), mutta aika monimutkaiselta toi sen menetelmä näin nopealla lukaisulla tuntui? tai siis lapsen näkökulmasta vähän outo, että tiettynä kellonaikana saa nukahtaa mutta toisena ei. Oli selkeämmän tuntuisi kun joku toisessa kommentissa sanoi ettei lapsi ymmärrä miksi klo 01 ei saa syödä mutta 04 saa..luen ton kuitenkin vielä ajatuksella läpi, siinä oli niin mukavan tarkat ohjeet. kiitos!

      Poista
    2. Tähän vielä piti sanoa, että tuolta löyty kyllä se tosi hyvä neuvo, että pitää valita itselleen parhaat 7 tuntia yöunta, ja päättää että sinä aikana nukutaan eikä syödä. Vihdoinkin joku järkevä raja, tota voisi toteuttaa! Vaikka juuri että 23-6 on yö, sinä aikana ei tipu maitoa.

      Poista
  13. http://www.bonbonmini.com/sleeping-through-the-night-the-attachment-parenting-way.html

    Tätä linkkiä aamupäivällä etsin, muttei sillon toiminut. Musta tää oli sellanen hellä metodi jota oisin uskonut voivani käyttää itsekin. :)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.