Jossittelua

tiistai 16. lokakuuta 2012 Valeäiti 15 Kommenttia

Ykkösen täytettyä kaksi olen miettinyt kovasti, millaista elämä olisi sen normi ikäeron kanssa. Siis kaksi lasta, kaksi vuotta. Selvennettäköön, että (nykyään) tämä 17kk ikäero ei ole mun mielestä mitenkään pieni, mutta moni sitä edelleen kommentoi. Puistossa moni toteaa että "sulla taitaa olla aika kiireistä", tai että "noilla sun pojilla ei taida olla kovin iso ikäero". Ensinnäkin, minkä minä sille voin, että punainen on mun mielestä kiva väri, samoin sininen. Niinpä kumpikin androgyynihkö lapseni on puettu arvailuväriin, jonka tulos on melkein aina väärä. Toisekseen, ei se nafti puolitoista vuotta nyt niiiin pieni ikäero ole. Näissä puistoissa pörrää mm. eräs äiti kahden samankokoisen lapsensa kanssa, joiden ikäero on 13kk. Hänkin on hengissä. Olen kuullut jopa vauvoista, jotka syntyvät yhtäaikaa. Niidenkin äideillä on joskus meikkiä.

Silti, moni asia olisi varmaan toisin. Suurin ero tulee varmasti Ykkösen omatoimisuudessa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Jos Kakkonen syntyisi nyt:
  • Olisin ehtinyt välissä töihin. En osaa sanoa onko tämä plussa vai miinus. 
  • Raskaus, ainakin sen loppu, olisi varmaan ollut astetta helpompi, kun sylissä ei ole jatkuvasti kymppisäkki tahtoikää ja osaamattomuutta sen sisäisen kymppisäkin lisäksi.
  • Välttyisin siltä järkyttävältä kantorumbalta, jota alussa kohtasin: turvakaukalo vauvoineen yhdessä kädessä, toisessa vain sisätiloissa kävelevä taapero. Tai yksi rintarepussa, mutta käsissä samat painot. Tai yksi mahallaan jäisessä maassa, toinen huutavana vaunuissa...ymmärrätte varmaan. Ykkösen mobiliteetti on varsin suotuisa asia nykyään. 
  • Suuri osa päivittäisistä kävelyistä kuluisi toisaalta yhden maanitteluun toisen huutaessa. Alkuaikoina Kakkonen huusi lähes kaikki vaunumatkat, jotka siksi taitoin lähes juosten kaksi lasta kyydissä. Nyt Kakkonen suostuu onneksi möllöttämään alakerrassakin sen kolmen vartin ajan, jonka Ykkönen käyttää korttelin ympäri tutkimiseen kävelemiseen.
  • Toisaalta tuplaratashankinta olisi vielä vaikeampaa, kun pitäisi miettiä pärjäisikö ilman. Nyt tuntuu että pärjäisi, mutta kyllä se aika pirusti helpottaa että sen isommankin spagetin saa vaunuihin taklattua kun kiukku iskee.
  • Ei tarvitsisi nostaa yhtä lasta syöttötuoliin samalla kun imettää toista. Toki se oppi ensimmäisten viikkojen aikana itsekin kiipeämään sinne, mutta poistuminen vaati silti apukäsiä. Niinpä laskeskelin jatkuvasti milloin kannattaa imettää, jotta Ykkösen nostelun tarve olisi minimissä.
  • Ei tarvitsisi myöskään epätoivoisesti silitellä pinnasängyssään herännyttä huutajaa, samalla kun se herättänyt huutaja on nännimonnina. Ergonomian minimivaatimukset eivät ihan täyttyneet. 
  • Esikoinen osaisi välillä myös sanallisesti kertoa, mikä sitä vituttaa.
  • Meillä saattaisi olla muutama kuukausi edes vähän parempaa unta takana. Toisaalta mitä hyötyä siitä olisi, viikko vastasyntyneen kanssa ottaa kyllä luulot pois. Eipähän ehditty tottua.
  • Oltaisiin ehkä ehditty tehdä kaikki Ison Tytön Jutut Ykkösen kanssa: pois pinnasängystä, tutista eroon, pottakoulua. Nyt tuohon kaikkeen menee varmaan aika paljon kauemmin, mutta eihän sekään toisaalta haittaa. 
  • Osa vauvakamoista olisi ehkä pitänyt ostaa uudestaan, nyt ne siirtyy suoraan käytöstä seuraavalle.
  • Alkava uhma olisi varmasti pahempi, pikkuveli saisi enemmän turpaan. Ykkönen ei ole koko 7kk aikana osoittanut oikeastaan mitään mustaukkaisuutta, ja veikkaan että tämä johtuu iästä. Koska nyt omistustahtoa ja mustasukkaisuutta kyllä löytyy vaikkapa junavaunuja kohtaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ne ovat HÄNEN.
  • Lapset eivät olisi yhtäaikaisesti pahassa uhmaiässä (2,5v) ja pahassa tahtoiässä (1v). Odotan innolla.
  • En olisi ehkä aloittanut koko blogia. Kukin valitkoon itse onko tämä hyvä vai huono asia.

Ykkösen täytettyä kaksi olen miettinyt kovasti, millaista elämä olisi sen normi ikäeron kanssa. Siis kaksi lasta, kaksi vuotta. Selvennettäk...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Hmm... joihinkin pystyn sanomaan kommenttia kun meillä ikäiseksi on tulossa 2 v 4kk.
    -olin päälle vuoden töissä 4pv viikkoa ja se oli ehdottomasti plussaa
    -raskaus jaa-a onkohan tämä juurikaan helpompaa minä itse minin kanssa
    -tuplaratas hankinta on täällä mietinnässä ja toistaiseksi en aio hankkia katson miten elämä alkaa sujumaan
    -esikoinen osaa tosiaan sanoa mikä vituttaa, plussaa
    -meillä tuntuu olevan vauvoja kohtaan ihan mieletön hoitovietti, joten mustasukkaisuudesta en osaa vielä sanoa..

    Loppuihin voin kommentoida n. kk päästä kun tämän toisen saan joskus pungettua maailmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro ihmeessä sitten kun kakkosesi saapuu, hauska kuulla mitä haasteita tollanen ikäero tuo! Se on varma että jokaisessa on omansa..

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus.

    Mä aina toivon että ois vauvakuumeessa malttanut odottaa (mutta kun ei voinu tietää että ekalla vauva-arvalla voittaa) koska musta tää 1v 9kk on ihan karmee ikäero, puoli vuotta kumpaan tahansa suuntaan ois parempi. Mutta näillä mennään, nyt on kaks lasta ja niistä nautitaan, vaikka tulee sitä itekkin aika paljon jossiteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos vain, tämäkin arpa napsahti aika yhdestä katseesta. Toi 1v9kk on varmasti aika vaikea ikä tulla isosisareksi kun just pitäisi itsenäistyä...

      Poista
  4. Hei aika hurjaa! Tohon aikaan mulla oli vielä kolme kuukautta loppuraskautta kaksivuotiaan kanssa. Tuntuu teillä vaan niin luontevalta to lyhyt ikäero, että unohtanut sen. Ja onhan siinä puolensa kaikilla. Meillä kun kuopus syntyi esikoisen pahimpaan uhmaikään. Mä veikkaan, ettei mikään ikäero ole se helpoin ja "paras". :) Mutta pakko sanoa, etät hyvin te vedätte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) teillä oli kans aikamoinen meno silloin kyllä, huh..vieläkin muistelen sitä kun juoksit vauva rintarepussa tielle karannutta esikoista hakemaan..,huh.

      Poista
  5. MOI Valeäiti! Pitipä tulla ihan kiittämään tosi tasokkaasta blogistasi. Kirjoitat tosi kivasti ja mielenkiintoisista jutuista. Et ikinä toista itseäsi vaikka saman asian äärellä pyöritkin. Ja täytyy sanoa, että tykkään blogistasi nykyään enemmän kuin alkuaikoina, jolloin teksti oli sarkastisempaa, nykyään tekstisi on mielestäni lämpimämpää ja rehellisempää. Eli päättelisin että enemmän ominta itseäsi? Itse kun en ole lainkaan sarkastisten äiti-blogien, kuten salamatkustaja ja mutsi fani. Vaikka hyvin toki kirjoittavatkin.
    Mutta siis kiitos, tosi hyvi lapsi-blogi, noussut ihan ehdottomaksi suosikikseni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, mukava kuulla! Varmaan onkin tekstit parantuneet alusta, täytyypä käydä itsekin lukemassa. Tässä tosiaan alkaa enemmän oma tyyli löytyä alun hakemisen jälkeen. Vain muuttuakseen kohta uudestaan :)

      Poista
  6. Hehee, mun esikoinen oli 1v8kk, kun kaksoset syntyivät. Oli kaavailtu sellaista kivaa kahden vuoden ikäeroa ja aloitettiin yrittäminen hyvissä ajoin, kun esikoistakin piti oikein tekemällä tehdä. Kas vaan, sitten tulikin kertalaakista tuplat. Ja varsin pieni ikäero. Kiirettä on ollut, ei käy kieltäminen, mutta hengissä ollaan ja on mulla useimpina päivinä ollut meikitkin naamassa. :)

    VastaaPoista
  7. :O

    Siis oikeesti, apua. Sä olet mun sankari.

    VastaaPoista
  8. Te ootte sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. :) Mun kullannupuilla on ikäeroa se tyypillinen 2,5 vuotta ja siinä ei ole viikkoakaan liikaa! Vois olla enemmänkin, kun nyt katson taaksepäin. Mä en hankkinut tuplarattaita - virhe. Esikoinen mm. nukahti kerran seisomalaudalle ja putosi kyydistä. :D

    Mutta nyt 1 v ja 3,5 v on ihan kiva yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi muuten varmaan onkin nyt hyvä yhdistelmä! Vain yksi kiukkupää samaan aikaan.

      Poista
  9. Hei! Löysin blogisi tänään, täytyy kohta jatkaa lukemista:)

    Kun on seurannut ystäviä ja sukulaisia, on huomannut, että lopulta mikä tahansa ikäero on hyvä. Kunhan vain saadaan uudet perheenjäsenet esiteltyä toisilleen ja rytmit järjestykseen, mihin tosin voi mennä tovi jos toinenkin...

    Meillä on lapsilla ikäeroa 1v7kk ja kaikki on mennyt todella hyvin. Eniten rasittaa se jatkuva odotuttaminen "äiti tulee ihan kohta"-levyn soitattaminen päivästä toiseen ja tietoisuus siitä, että lapset käyttäytyisivät paljon rauhallisemmin, jos saisivat huomiota oikeaan aikaan (ja olisivat ainoita lapsia).

    Tuplarattaat ovat olleet kova sana! Nyt hirvittää, kun kuopus täyttää vuoden ja on kasvamassa ulos kaukalosta. En viitsi edes ajatella, mitä siitä tulee, kun enää ei voi toista lasta laskea hetkeksi maahan ja tietää, että se todellakin pysyy paikallaan. Mukavasti esikoinenkin on samaan aikaan tajunnut, miten kivaa on joka päivä testata, joko parkkipaikalla saisi juosta kuin päätön kana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne, tervetuloa! :) Niinhän se on, että jokaisessa ikäerossa on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Oliskin ehkä kiva saada parempi näkymä siihen, miten noi ikäerot näkyy sitten vanhempana: 5v, 10, 15, 20v? ANyone?

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.