Jallua lapselle ja äidille kans

torstai 4. lokakuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Kävin tänään bisneslounaalla. Maailman siisteintä että voin sanoa näin. Kyseessä oli vieläpä blogiin liittyvä lounas, josta saatte kuulla myöhemmin lisää. No ei kai, en ole nyt sellainen peruskryptinen bloggari vaan kerron heti mistä oli kyse: rupean tahkoamaan aivan järjettömät määrät rahaa tällä mainostamalla kaikkea mummoista tohveleihin! Tai sitten en, mutta jotain pientä kivaa ehkä voisi itsellekin saada joskus ihan vaan sillä että valitsee linkit paremmin. Kerron myöhemmin lisää tästä tarkemmin.

Päivän asia ei kuitenkaan ollut ärsyttävä kryptisyys, vaan rehellinen suositus (ei maksettu, vieläkään). Kävimme siis kaverin kanssa lounaalla ravintola Torissa. Paikka on minulle varsin tuttu entisestä elämästä, siellä on töiden lomassa syöty jallupullat jos toisetkin. Siksi vähän epäilinkin että voi tulla nihkeä lounas, koska siellä käy paljon työkansaa ja tila ei ole suuren suuri. Riski niille tietyille katseille oli siis aika suuri. Yllätyinkin aika täysin kun tultiin paikalle ja ekana silmiin ponnahti tämä:


Kun tajusin ettei kyseessä ole huono läppä tai puhdas kettuilu, rupesin katsomaan vanhaa työmaaruokalaani uusin silmin.Toden totta, siellähän näkyisi olevan syöttötuoli, kaksi jopa. Hetkinen, onko toi lelulaatikko tuossa tuolien vieressä? Puhumattakaan ystävällisestä palvelusta, joka tuntui heti ottavan meidät huomioon (sillä hyvällä tavalla), kuulemma vaunutkin olisi saanut jättää mihin vain. Valitsin kuitenkin paikan, joka ei vie kaikkien muiden lebensraumia, istutin Ykkösen syöttötuoliin leluineen ja leipineen (joka tuotiin meille heti kun pöytä oli valittu, erittäin hyvää palvelua lapsiperheen näkökulmasta) ja kipitin itse vessaan rauhallisin mielin. Riittävän kokoisesta naistenvessasta löytyi sekä hoitotaso että edelleen se todella ihana juliste paidattomasta miehestä meressä kissanpentu sylissään. Pientä kosiskelua.



Parasta elämässä lounaassa on tietenkin aina ruoka, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.Vaikka lounaslista näytti myös aika herkulta, päädyin ottamaan ne ihanat jallupullat pitkästä aikaa ja seuralainenkin valitsi aina varman lohikeiton. Pullat on puolet kerroista aivan järkkyhyviä, ja välillä vähän turhan tiukkoja. Tänään oli vähän tiukat pullat, mutta hyvin maistui silti sekä mulle että Ykköselle.
En ole vielä löytänyt
pahaa ruokaa tältä listalta.
Risotto jäi kyllä
vähän kummittelemaan.
Kesäisin Torissa on kiva ja iso terassi, johon ainakin varmuudella uskaltaa tulla isompienkin vaunujen kanssa. Mutta hyvin tämä näköjään näinkin pelitti. Niin että lämmin suositus täältä Punavuoresta, jos joskus mietit mihin lapsesi uskallat raahata!

Kävin tänään bisneslounaalla. Maailman siisteintä että voin sanoa näin. Kyseessä oli vieläpä blogiin liittyvä lounas, josta saatte kuulla my...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

  1. ai että mä kaipaan niitä lounaita toisten äitien kanssa! Tein tuota paljonkin vielä edellisessä kaupungissa, täällä en ole saanut asialle suurta kannatusta.

    Kerran erehdyin menemään yksin lapsen kanssa lounaalle suosittuun lounaspaikkaan. Otin keittolounaan, mutta keitto jäi hakematta kun ei ollut palvelua, en voinut jättää lasta yksin pöytään ja syliin nyt ei vaan mahdu kuuma keitto ja yksi taapero.

    Joten kateellinen lukija ilmoittautuu.

    VastaaPoista
  2. Yksin on kyllä aika kuolemaa tälläinen, en lähtisi enää itsekään yrittämään :) Mutta kun mukaan huijaa jonkun kaverin (bonusta jos sillä on omia lapsia, mutta ei mukana!) voi saada pari auttavaa kättä. Ja oikein reippaat mutsit pakottaa tuntemattomat (tarjoilija, muut ruokailijat) auttamaan vaikka vahtimalla lapsia sen pikapissan ajaksi. Tuolla en nimittäin sentään kehdannut pissiä ovi auki ja vetämättä ;)

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.