Vaikka olenkin maailman ihanin

sunnuntai 2. syyskuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Olen aivan käsittämättömän ihana. Ilman minua ei ruoka maistu, ei uni tule. Pelkkä tuoksuni on huumava, olin suihkunraikas tai en. Ja ääneni! Ääneni on sulosointujen melodiaa, kuin Venus ja Pillinsoittaja yhdessä. Sitä ääntä voisit seurata minne vain. Ja voi sitä autuutta, jos kosken sinuun. Kutitan, halaan, suukotan tai vaan kannan - sama se, hykerrät onnesta. Aivan hurmioon, suorastaan sekaisin, menet viimeistään silloin, kun päästän sinut paitani alle.

Mutta rakas Kakkoseni, yritä silti vähän hellittää. Voit ihan hyvin olla hetken isin sylissä, sekin on aika huipputyyppi. Kyllä sinä varmasti kuulet, että olen ihan viereisessä huoneessa. Ja huomaathan että palaan kyllä, jos minua tarvitset. Voit myös nukahtaa ihan rauhassa. Oikeasti. Lupaan, etten karkaa mihinkään, vaikket pitäisi minua nännilukossa. Minä olen sinun palveluksessasi 24/7, en jätä tehtävääni yölläkään vaikka luulet minun olevan kaukana. Kuuntele - tuhisen ihan siinä vieressäsi.

Joten sovitaanko, että harjoitellaan hieman yhdessä? Opetellaan nukahtamaan ihan vähän kauempana toisistamme, aloitetaan vaikka sentin etäisyydestä. Päivisin voimme roikkua vaikka liimattuna toisissamme, mutta anna minun edes hetken olla illalla vaikka tuossa toisessa miehessä kiinni. Yöllä olen taas vain sinun.

Tätä toivoo sinua kovasti rakastava äiti, jolta räjähtää pian selkä, tissit ja pää. Kuinkas sinua sitten kantaisin?

Olen aivan käsittämättömän ihana. Ilman minua ei ruoka maistu, ei uni tule. Pelkkä tuoksuni on huumava, olin suihkunraikas tai en. Ja ääneni...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. AAAH, kiitos! Tänään juuri muistin nauttia, kun 5&3v tekevät isälleen vuorostaan samaa, yhdessä. Minä tyhjensin toisessa kerroksessa tiskikonetta, ihan rauhassa. "ei äiti, isi saa pukea", "iti taa auttaa", "isi!","tyliin!"

    Ah. MINÄ tyhjennän tiskikonetta.

    Niin, siis, tiedoksi, että kyllä se lopulta sitten vähän irrottaa...(ja nyt sit kuitenkin pieni pisto, että miksen mä nyt sit kelpaa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ah. MINÄ tyhjennän tiskikonetta. " :D vanha viisaus siitä, että kotityöt on luksusta ja ihanaa omaa aikaa pienten lasten perheessä, on kyllä valitettavasti totta :)

      Poista
  2. Tämä kirjoitus oli kuin suoraa omasta elämästä. Meidän kakkonen nyt 4,5 kk. Onkohan tämä joku kakkosten juttu, kun en muista sen olleen tällaista ensimmäisen kanssa...No, toivotaan, että tämä on taas joku vaihe muiden joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en myöskään muista tälläista esikoisen ajoilta. Mutta ehkäpä nää raukat joutuu ottaa tälläisen lähestymistavan kun muuten ne jätetään aina yksin jos vaan voi.

      Mä ainakin lasken sen varaan että tämä on ohimenevää. Muuten menee hermo.

      Poista
  3. Niin SAMA! Kakkonen 6kk. Muutama viikko etelänmatkaan, jonka jälkeen alkaa kyllä muutokset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon teille hyvää lentomatkan ja pientä aikaeroa :D täälläkin odotellaan että hampaat ja flunssat loppusi, sitten aletaan touhuamaan.

      Poista
  4. Täällä myös kakkonen on niin äidin poikaa että! :D Ainakin, kun olen kotona. Isin sylissä ei vaan voi olla tyytyväinen, sieltä pitää huudella tasaisin väliajoin säälittävästi ympärilleen vilkuillen, että "mutsiii, viitsisitsä tulla, mulla on niiiin suru ilman sua". Ja sitten, kun pääsee äidin syliin niin herra onyhtä hymyä. Saas nähdä, mikä täällä on meno, kun huomenna alkaa mun oma iltaharrastus (Jippii!). Varmaan kolme huutavaa miestä ovella vastassa, vauva huutaa ikäväänsä, mies, koska sitä vituttaa ja esikoinen väsymystään, kun ei ole saanut vauvan huudolta nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistä korvatulpat korviin kotiintullessa :) ob kyllä niin kypsää tulla kotiin siihen huutoon, melkein menee maku koko vapaasta. Tsemppiä!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.