Sen piti mennä pieleen

lauantai 15. syyskuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia



Antakaahan lapset, kun kerron teille sadun.

****
Olipa kerran eräs Valeäiti, joka on välillä aika tyhmä. Sillä tavalla tyhmä, että tekee omasta jo jossain määrin vaivalloisesti elämästään ajoittain todella vaikeaa, epämukavaa ja ketuttavaa. Niinpä eräänä perjantaina oli Valeäiti hoitanut itselleen aivan liian täyden ohjelman, niin kuin hänellä on joskus tapana tehdä. Aamuksi oli sovittu leikkipuistotreffit ja illaksi se oli lupaillut kolmen ruokalajin illallisen kuudelle hengelle.

Vielä edellisenä iltana, raahatessaan isoja ruokakasseja kotiin kahden lapsen itkiessä, Valeäiti mietti "tulikohan tehtyä vähän tyhmästi". Kuin pelkoja vahvistaakseen, sinä samaisena iltana sen suuhun tuli pipi, siltä hajosi hampaasta rauta. Sellainen rauta, joka on sinne hampaisiin istutettu kymmenen vuotta sitten pitääkseen Hollywood-hymyn aisoissa. Se rauta repesi, se repesi oikein kunnolla. Sillä tavalla, että suuhun piti laittaa purukumia tilkkeeksi, ettei kieli vallan revennyt! Yön huolestuneena nukuttuaan, alkoi vihdoin kauan odotettu perjantai.

Kuten arvata saattaa, pieleenhän se meni. Aamulla mentiin kiireellä hammaslääkäriin, joka oli inhottavaa ja hidasta, eikä lapsille meinannut löytyä hoitajaa. Sovituista treffeistä myöhästyttiin pahasti, sekoiltiin kaoottisesti lounaspaikassa, päiväunet menivät pieleen, ja ruokakaupassa ei enää ehditty käydä. Illallista varten ei ehditty siivota, joten vieraat tulivat kotiin, jossa Valeäiti itkuisena ja meikittömänä seisoi juuri pieleen menneen ruoan äärellä. Kala paloi, kakku epäonnistui ja alkukeitto oli kyynelistä vetinen. (...)

***

...Vaan kuinkas sitten kävikään?

En voi oikein uskoa tätä, mutta näillä alkuasetelmilla eilisestä tuli jotenkin maagisesti melkein täydellinen päivä. Hammaslääkäriajan sain aamulla soittamalla, ja lähdimme Insinöörin ja lasten kanssa pikku retkelle. Sillä aikaa kun muu perhe ilakoi superjännässä uudessa puistossa, minä astelin erittäin siistiin ja tehokkaaseen kunnalliseen hammaspäivystykseen. Tulin paikalle puoli tuntia ennen sovittua aikaa, ja silti minut ohjattiin sisään ennen kuin sain edes takin pois päältä. "Ehdittiin jo vähän odotella". Hammas hoidettiin nopeasti, hyvin ja ystävällisesti kuntoon alle kymmenessä minuutissa, ja pääsin jatkamaan treffeille. Aurinko paistoi, lapset oli iloisia, Insinööri ehti sittenkin töihin, ja spora tuli heti pysäkille. Matkalla treffipaikkaan Kakkonen joi aamumaidot pullosta (!!) niin kuin olisi sitä aina tehnyt. Ja minä siis lämmitin maidon menetelmällä sporan penkki, minigrip, termospullo.

Vauvavarikko
Sitten treffailtiin muita ihania mamoja ja lapsia, lapset leikki kiltisti Mokon leikkipaikassa ja me jopa saimme syödyksi täpötäydessä kahvilassa kolmien vaunujen ja viiden lapsen kanssa. Vauvat nukkui ja taaperot söi nätisti rivissä. Siitä paukkasimme ruokakaupan kautta kotiin, jossa Ykkönen nukahti päiväunilleen alle kymmenessä minuutissa. Nostin sen tasan kaksi kertaa takaisin sänkyyn ja se oli siinä. Myös Kakkonen nukahti nätisti ja nukkui pari tuntia. Sain kodin siistiksi, itseni pelikuntoon ja ruoat tehtyä. Iltapäivällä ehdittiin siis lähinnä leikkiä ja hassutella, sekä seurustella erään ihanan kummitädin kanssa. Kun muut vieraat tuli paikalle, oli ruoka valmista ja emäntä onnellinen. Ja vaikka itse sanonkin (sanon, koska vieraatkin niin sanoi), kaikki ruoka oli erinomaisen hyvää ja uudet reseptit oikein maukkaita.
 
Rivi taaperoita
Koko illan lapset käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, ja huipentuma oli Ykkösen nukkumaanmeno. Sovittiin sen kanssa että laitetaan yöppäri päälle ja sitten saa vielä valvoa tutti suussa meidän aikuisten kanssa. Se sanoi "joo", otti tutin suuhun, mietti hetken ja sanoi "nukkumaan". Käveli sänkyynsä, meni makaamaan ja jäi yöunille. Heräsi seuraavan kerran klo 7.30. Me muut istuimme iltaa, joimme viiniä, naurettiin, syötiin vielä vähän banoffeeta ja nautimme toistemme seurasta pitkästä aikaa.

Sen lisäksi että meinaan pakahtua jo tämän onnistumisen tuomaan iloon, tilanne on seuraava: Kakkonen on juuri matkalla mummille hoitoon, se palautetaan meille joskus huomenna päivällä.  Ykkönen taas haettiin hetki sitten toisen mummin hoitoon, jonka kanssa se lähtee mökille. Sekin palautetaan vasta joskus huomenna päivällä. Mulla on (siisti) koti täynnä ruokaa, treffit kaverin kanssa kaupungilla puolen tunnin päästä, ja illalla edessä superkivat häät. Mainitsinko jo että elämä on tänään aika helvetin kivaa?

Kliseinen ja sukupuolinormatiivinen
"pojat on poikia" -kuva. Matkalla hoitoon.

Antakaahan lapset, kun kerron teille sadun. **** Olipa kerran eräs Valeäiti, joka on välillä aika tyhmä. Sillä tavalla tyhmä, että teke...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

  1. siis Wau!! Olen jopa kateellinen, tosin sillä erotuksella että itse haluan vain siistin ja hiljaisen kodin. Sellaisen, että mies ja lapsi lähtevät molemmat yöksi jonnekin, ja minä saan möllöttää kotona mahan kanssa ihan yksin. Mutta lienee liikoja vaadittu meidän perheessä, joten nautin vain sun ilosta! :)


    Ja hei, mitkä tuplat teillä muuten on?? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetä ne ihmeessä jonnekin, meilläkin on toi vielä tekemättä ja siitä usein haaveilen! :)

      Meillä on siis ne P&T:n Vervet, jotka on pelittäneet oikein hyvin, nyt vaan alan kyseenalaistaa koko laitoksen tarpeellisuutta kun eräs haluaa koko ajan joko "työntää" tai "kävellä". Seisomalauta olisi ehkä ollut vähän halvempi...;O mutta olihan ne alussa suhteellisen välttämättömät toki.

      Onko ne teidän uudet vaikuttanu hyviltä?

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.