Se oli tässä

torstai 20. syyskuuta 2012 Valeäiti 21 Kommenttia

Ei huolta, en ole lopettamassa blogia, vaikka juttujen määrä (ja taso?) alamäessä ovatkin. En myöskään ole pakenemassa omaa perhettäni tai puolisoani minnekään Huuto.net:in ilmoituksen kautta, vaikka sellaisesta ehkä joskus haaveilen näen pahaa unta.

Vaan nyt se päätös on tehty. Soitin tänään päiväkodin johtajalle, ja ilmoitin että me ei tulla vastaisuudessakaan enää tänne, lopetamme paikan. Puhelimeen vastasi selkeästi kiireinen johtaja, jolla ei ollut edes aikaa kuunnella minun haikeahkoa "kiitos kaikesta, me viihdyttiin kyllä tos..." lopetustani. Sain kiitosheit ja se oli siinä. Ykkönen on nyt sitten taas varmaan jonkin verran onnellisempi lapsi, ja minä parempi äiti, kun sitä hoidetaan ihan kotona. (Huomaa hieman katkera sarkasmi, niin en pidä asennetuomareista, joita tämäkin asia on vähän herätellyt).

Minulle päätös muodostui lopulta helpoksi. Tajusin, että vaikka Ykkönen olisi juuri nyt saanut sen meidän kaipaaman paikkamme (lähemmästä päiväkodista 5-7h päiviä 2 tai 3 viikossa), se ei enää tuntuisi luontevalta. Ollaan päästy niin hyvin tähän arkeen kiinni, että olisi oudon tuntuista viedä toi pieni otus jonkun muun hoidettavaksi, niin hyvin kuin se siellä viihtyykiin. Sitäpaitsi, menen varmaankin vuoden sisällä takaisin töihin, jolloin päivähoitorumba alkaa joka tapauksessa. Lapset saavat kokea siis ihan riittämiin myös sitä puolta.

Varmasti kiroan tätä päätöstä hiljaa itsekseni - tai ääneen vierailla kielillä - talven tullessa, kahden toppahaalarin keskellä, hikeä valuen. Tai ihan kohta, kun lopetan tämän tuttitaiston lopullisesti ja vien sen tolta narkkarilta pois. Tai jo eilen kun sen saamarin tutin perään huutoitkettiin kolme varttia...

Siihen asti nautin tästä vapauden tunteesta, jonka pitkä pohtiminen toi tullessaan. Nyt on yksi iso (?) päätös tehty, varmasti lapselle hyvä vaihtoehto, olemme taas omien päiviemme herroja ja rahaakin säästyy, about siivoojan verran kuussa. Niin juu, se siivoojakin aloittaa ensi maanantaina :) Lisää tälläisiä hyviä päätöksiä sanon minä, ja siirryn tästä verkkokauppoihin kenkiä ostamaan. Täytyyhän siellä puistossa olla kauniit ja epäkäytännölliset jalkineet lämpimät jalat jos siellä kahdesti päivässä täytyy jatkossa seistä.

Vieläyksjuttupeeäs: Onko postaustoiveita? Inspiraatio on ollut hieman hukassa viime viikkoina, joten voisin yhtä hyvin kirjoittaa jostain toivotusta aiheesta. Ainakin lastentarvikkeiden verkkokaupasta on ehdotettu juttuja, onko muita?

Ei huolta, en ole lopettamassa blogia, vaikka juttujen määrä (ja taso?) alamäessä ovatkin. En myöskään ole pakenemassa omaa perhettäni tai p...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

21 kommenttia :

  1. Se kotipostaus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulossa! Sitä varten pitää vaan ensin saada siisti koti, päivänvaloa, toimiva kamera ja joku käymään kuvat läpi. Eh, mennee vuodelle 2014.

      Poista
  2. onnea päätöksestä - nyt se on ainakin tehty. ehkäpä me liitytään seuraan tammikuussa. (ellei tämä blogi anna aihetta toisin toimia).
    kirjoita sun marttailun tuloksena syntyneistä viikon ruokasuunnitelmista ja tästä vaikka ihan kaikesta samasta kun ennenkin... mä ainakin luen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokapostauksen voisikin tehdä, siinä toivossa että saisi hyviä vinkkejä ja uusia reseptejä :)

      Poista
  3. En ole asennetuomari, mutta tulin iloiseksi tästä päätöksestä! Jännityksellä jään seuraamaan, voiko kahden lapsen kanssa selviytyä hengissä pimeän talven keskellä ;)

    Päiväkodista säästyneiden rahojen käyttö kotisiivoojaan kuulostaa kyllä ÄÄRIMMÄISEN hyvältä idealta! Propsit siitä(kin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No mutta hyvä että tulit iloiseksi! Kai tässä on pärjättävä, kun ei se tarhakaan enää täydelliseltä ratkaisulta tuntunut.

      Poista
  4. Mä painiskelen tämän saman asiakan kanssa ottaako esikoinen pois hoidosta kun vauva syntyy vaiko ei?

    Toisaalta mä en jaksa sitä hoitoon viemis/hakemis rumbaa varsinkin kun autolla jokatapauksessa joutuisi menemään. Pakata nyt molemmat lapset ensin autoon sitten hoitoon ja sitten taas kotiin. Jos mies hoitaa haun ja viennin niin ehkä sitten muutaman päivän saisi hoidossakin olla... No pitää nyt harkita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotan että pidätte alkukuukausien ajan hoidossa. Silloin se oli aivan elintärkeää että Ykkönen oli hoidossa, ehti edes hetken aikaa päivästä vaikka itkeä yksinään jos halusi :) Ja jos lapsi on jo siihen tottunut niin sehän menee samalla painolla. Pistät miehen kyyditsemään tietty :)

      Poista
  5. Auts, nyt muistutit lähestyvästä talvesta ja siihen liittyvästä toppa-helvetistä. Mä en jaksa! Tein kuolemaa jo yhden lapsen kanssa ja nyt niitä on kaksi!! Mutta joo, onnea päätöksestä. Eipähän tosiaan tarvitse enää pähkäillä se helpottaa jo huomattavasti kun on selkeyttä eikä ainaista epävarmuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...saiskohan ne samaan haalariin tungettua? Lämmittäisivät myös toisiaan kätevästi.

      Poista
    2. kokeilemisen arvoinen idea :)

      Poista
  6. Älä unohda, että jos oikein hyvin pelaat korttisi, saatat saada satunnaisesti vielä kolmannen lapsen riesaksesi ;) Saisit ainakin blogin täytettä jos hoivaat 3 alle 3 vuotiasta :) Tehän ootte sitä jo harjoitellutkin! Kannattaisko jo ryhtyä perhepäivähoitajaksi?

    VastaaPoista
  7. Ihan mielenkiinnosta ja sen takia, että blogi (jos ehtisi kirjoittaa) olisi varmasti vielä nykyistäkin parempi, mä äänestän kanssa Kolmosta!

    Toki itse mietin myös, miten ihmeessä kahden lapsen kanssa voi pärjätä talven yli. Varsinkin, kun (erityisesti) miehellä pukkaa tota vauvakuumetta, ja tarttis harkita sitä Kakkosta.Voi toppapuku.

    (Meidän koira varastaa lapsen tumppuja! Eti niitä sitten aamulla kun pitäis jo olla hoidossa. Löytyivät sohvan alta, siinä tilanteessa, kun olin jo soittanut ja haukkunut miehen, se ne on kumminkin piilottanut =) Ehkä koira ei kuitenkaan varasta toppahaalareita? Ja ehkä pitää ostaa miljoonat varalapaset...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä kävis jos tulisi uudestaan raskaaksi? Tulisi kerralla vähintään kaksi lasta veikkaan ma.

      Meidänkin hanskat häviää jatkuvasti, eikä edes ole koiraa ketä syyttää.

      Poista

  8. Ihan saman päätöksen tein itse keväällä. Asia, jota kipuilin koko talven asettui äkkiä uomiinsa ja mulle tuli rauhallinen olo. En ole katunut hetkeäkään. Esikoinen käy nykyään leikkitoiminnan kerhossa 2 krt/vko ja viihtyy tosi hyvin. Sinne pääsee tosin vasta 2,5-vuotiaasta eteenpäin, teillä taitaa esikoinen olla viel sen alle? Ja sit kirkkoon kuuluville on seurakunnankin kerho.

    Sitä tajuaa tehneensä oikean ratkaisun kun asia, joka on kalvanut, lakkaa kalvamasta. Se on kiva tunne se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kerhot on vähän isommille lapsille, tosin meidän tapauksen takia kuulemma "mietitään ikärajoja uudelleen". Muistlinkin että teit samaa päätöstä pitkään, hyvä me! :)

      Poista
  9. Olen onnellinen teidän puolesta :) Sun halu tehdä juuri tämä päätös kuulsi aika selkeästi läpi pohdinnoistasi ja minusta on hyvä, että päätit(te) näin. Varmaan tulee (rännän ja lumen myötä) vaikeitakin päiviä, mutta varmaan muutaman vuoden päästä olet varmasti jo sitä mieltä, että hetkeäkään et vaihtaisi pois. Tämä tunne tulee vahvistumaan vuosien myötä :) Tää on nyt jotenkin tosi siirappinen kommentti, mutta tarkoitus oli osoittaa tukea ja kunnioitusta sun päätökselle. Nyt voit huokaista ja jatkaa eloa juuri siinä aikataulussa kun teistä tuntuu sopivalta. Kyllä siihen 8-16 -elämään ehtii sitten taas vähän myöhemminkin!

    Sen kummempia postaustoiveita mulla ei ole. Kunhan jatkat tätä vanhaa linjaa :)

    -tintti

    VastaaPoista
  10. Kantsii ehkä varuiks ostaa kahdet kengät, ihan vaan jos sattuu kastumaan aamupäivällä ne ekat.

    Mukavia päiviä!
    Toivoo Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea. Ehkä siis tuplaten kaikkea.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.