Luksusongelma

maanantai 3. syyskuuta 2012 Valeäiti 33 Kommenttia

Olen suurten tunteiden heittelemä juuri nyt. Vapaus, vastuu, kasvatus, luksus, heittäytyminen, tuska, sosiaalisuus, taloudellisuus, joustavuus, rutiinit - minkä annan voittaa?

Kyseessä on luonnollisesti se ikuinen päivähoitoasia. Tiedätte, että Ykkönen rakastaa päiväkotiaan, niin minäkin. Mutta kun meillä oli niin älyttömän kivaa ilmankin sitä, eikä näin kahden kuukauden tauon jälkeen enää oikein olla osattu palata siihen elämänrytmiin. On aika kiva mennä yhdeksältä nukkumaan ja herätä vasta kymmeneltä. Päikkäriajaksi iltapäivä on paljon lounasaikaa kivempi.

Tänään kuitenkin koitti sitten se päivä, kun Ykkösen arki astui takaisin kuvaan, ja se vietiin päiväkotiin. Aamulla oli pala rajusti kurkussa äidillä: haluaakohan se sinne enää? Tuleekohan se heti kipeäksi vai saako peräti täitä? Ykkönenkin näytti aavistavan jotain olevan ilmassa. Se haki kaikki lelut huoneestaan olkkariin, mutisi vain "lisää" aina mennessään. Yritin houkutella muistelemalla ketäs kaikkia kavereita siellä onkaan. "Pihhhhla" ja "Paapo" saivat jo melkein innostusta aikaan, mutta sitten se jäi mietteliääksi. Hetken pohdittuaan ilme kirkastui, sormi osoitti pikkuveljeen ja fiksu idea kerrottiin äidillekin: "(Kakkonen) tarhaan!".

Vietiin kuitenkin vain yksi lapsi tarhaan. Se toinen jäi tänne minun kanssani, pyörittiin ympyrää, kitistiin, syötiin, tehtiin lounasta ja hups vaan kun olikin jo aika lähteä Ykköstä hakemaan. Koko ajan mietin, että Ykkönen ei olisi näissä puuhissa mitenkään tiellä tai ongelma. Päinvastoin, se pitäisi ehkä Kakkoselle seuraa. Harmitti, ettei sen iloiset ja hassut jutut kaikuneet talossa. Matkalla tarhaan tein jo melkein päätökseni: Ykkönen jää jatkossa kotiin. Mutta vastassa oli taas niin iloinen, leikitetty ja syötetty tyttö että mieliala vaihtui taas sen 180 astetta. Tää hoitohan tekee sille niin hyvää, oppii kaikkea, saa askarrella ja ulkoilla ja ruoat päälle! Koko hommaa ei helpota ollenkaan se, että nykyinen päiväkoti on ihana, mutta liian kaukana. Sen aiheuttama vaiva ei ole mitenkään järkevä suhteessa hyötyihin. Insinööriltä menee puoli tunta viemiseen aamulla, minulla hakuun tunti. Hoidossa Ykkönen ehtii olla noin kolme tuntia. Uusi päiväkotipaikka saadaan todennäköisesti perjantaina tietoomme, ja se on luultavasti ihan kodin viereen rakennetussa upouudessa päiväkodissa (joka kärsii alkuongelmista?).

Mietin, mietin, mietin ja mietin. Ahdistun tästä luksuksesta, että voin ylipäänsä miettiä ja valita. Kyllä tiedän olevani maailman ja Suomenkin mittakaavassa superonnekas. Mutta taustalla on niin voimakas pelko omasta jaksamisesta. Toki nyt on kaikki tosi hyvin. Mutta kohta Kakkonen alkaa nousta tukea vasten ja konttaamaan, jolloin sen perässä saa juosta koko ajan. Ykköselle voi pamahtaa taas pahempi uhmakausi hetkenä minä hyvänsä, eikä nyt aliarvioida tota tulevaa loskapaskaa ja talvikylmää. En mä siellä puistossa viihdy nytkään ja kotiin jäämällä sen määrä kaksinkertaistuisi. Kakkonen nukkuu sitäpaitsi taas surkeasti, heräilee tunnin välein yöllä. Romahdus odottaa ihan nurkan takana ja silloin aampäivälepo tulee tarpeeseen. Entä milloin hoidetaan pakollisia asioita neuvolasta siivoukseen kun aina on kaksi lasta nurkissa?

Toisaalta ilman päivähoitoa meiltä vapautuisi aikataulut taas omaan käyttöön. Ei olisi pakko lähteä aina juuri klo 11 lasta hakemaan, lounaan voisi syödä joskus menossa ja nukkua missä nukuttaa. Voitaisiin ehkä taas tavata kavereita enemmän, ja ehkä se tautilottokin pyörisi vähän harvemmalla tahdilla ilman yhtätoista päivittäistä räkätoveria. Rahallinen etukin olisi merkittävä, jäämällä kotiin säästyisi yli 600€ kuussa (hoitoraha + pkmaksu).

Ainoa, mistä olen lähes varma, on se ettei nykyinen järjestely ole paras mahdollinen. Jos saisin Ykkösen nykyiset hoitotädit ja tarhakaverit siirrettyä tuohon nurkan taakse, ja vaihdettua hoitorytmin osapäiväisestä osa-aikaiseen (pidempiä päiviä vähemmän viikossa), tekisin ehkä niin. Kun siitä uudestakaan päiväkodista ei tiedä mitään. Onko se kiva, onko siellä kivat kaverit, hyvät hoitajat? Se on selvää, että palaan joskus töihinkin, ja silloin kummankin lapsen on oltava lähempänä hoidossa kuin nyt.

Vaisto ohjaa juuri nyt aika vahvasti kotiinpäin. Jotenkin oudosti tuntuu, että tämä koitäitivaihe pitäisi nyt elää täysillä, kaikkine kauhuineen ja iloineen. Opetella ompelemaan ja leipoa lisää pullaa. Kertokaa viisaammat, onko siinä mitään järkeä? Onko täysi viikko kahden pienen lapsen kanssa pidemmän päälle turhan rankkaa, jos ottaa huomioon että lapsi viihtyisi erinomaisesti myös hoidossa? Vai pitäisikö ottaa kompromissi; vaihtaa tarhaa lähemmäksi ja ottaa ne 5-7 tunnin hoitopäivät vaikka kaksi tai kolme päivää viikossa?

Minä en tiedä. Otan lisää irtokarkkia.

Olen suurten tunteiden heittelemä juuri nyt. Vapaus, vastuu, kasvatus, luksus, heittäytyminen, tuska, sosiaalisuus, taloudellisuus, joustavu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

33 kommenttia :

  1. itse tekisin varmaan jälkimmäisen. Eli päiväkoti lähempää, ja 2-3pvä viikossa pidempiä päiviä. Minulla ei tosi ole kokemusta lapsen laittamisesta päiväkotiin, enkä tiedä milloin me tulemme sellaista mahdollisuutta käyttämään. Rahatilanne kun ei anna siihen oikein periksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos rahatilanne antaisi periksi, haluaisitko hoitopäiviäkin viikkoon? Mulle tämä ratkaisu oli nimenomaan raskausaikana tosi hyvä. Silloin sentään sai oikeasti levätä sen aamun mahansa vierellä ja ne pari tuntiakin teki tosi hyvää.

      Poista
  2. Nää on taas näitä asioita, että kaikki suosittelee siihen suuntaan kuin mitä on itse valinnut - mutta noista sun perusteluista kyllä kuulsi se, että kotihoito tuntuisi mielekkäältä vaihtoehdolta. Ton tunnin hakumatkan takia kolmen tunnin hoitopäivä tuntuu aika raskaalta. Ja jos kerran päiväkodin vaihto on kuitenkin ykkösellä edessä, niin hoitopaikasta luopuminen ei ole niin dramaattista.

    Itse koin, että kahden kanssa kotona oli jopa helpompaa kuin yhden kanssa kotona (so. esikoisen aikaan). Kotihommat on painettava kuitenkin, niin mielekkäämpää ne oli tehdä kahdelle, ja lapsista oli seuraa toisilleen ja isommasta myös puhuva seuralainen minulle. Pelkän vauvan kanssa huomaan liukuvani tietokoneelle ja yrittäväni vasemmalla jalalla viihdyttää lasta - sillä seurauksella että kaikki turhautuu. Kahden lapsen kanssa tulee rakennettua leegoja. Noin kärjistäen.

    Tuota sun rahalaskelmaa en ihan tajunnut. Päivähoitomaksu alle viidestä tunnista ei kai ole ihan pariasataa kuitenkaan? Ja saako Helsingissäkin kuntalisän vain jos kaikki lapset kotona? (Vai asutko sä Espoossa ja olet huijannut mua koko tämän ajan?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis juuri näin, olette ymmärtäneet asian aivan oikein :) Veikkaan että kotihoitoa vähän kaipaan mutta pelkään että se on jotenkin itsetuhoinen ratkaisu. Mäkin olen todennut arjen kahden kanssa tavallaan helpommaksi kuin vain yhden. Pelkän vauvan kanssa tylsistyisi ihan kuoliaaksi äiti, pelkän taaperon kanssa tylsistyisi se lapsi.

      Rahalaskelma voi hyvinkin ontua :D Muistaakseni hoitoraha lisineen oli jotain luokaa 400€ ja meidän pk-laskut on ollu 150€, tiedä sitten millä perusteella. JOten sinne jonnekin 500-600 väliin se kokonaisvaikutus mennee. Eli tuolla tekstissä on virhe. Senhän pitäisi olla yli 500€, ei 600€.

      Poista
    2. Sori kun jankutan, mutta en tajua: kyllä kai sen hoitorahan (sen about 300e) saa kuopuksesta vaikka esikoinen olisi hoidossa? Eihän Kela siitä välitä? Sisaruslisää ei tietenkään saa siitä sisaruksesta, joka on hoidossa... Eikä joissakin kunnissa kuntalisää.

      Mut joo, ei tää taloudellinen pointti tainnut olla sun suurin pereustelu, jäin vaan ihmettelemään isoa summaa.

      Jos itsetuhoiselta alkaa tuntua, niin ainahan paikkaa voi hakea uudelleen (joskin neljän kuukauden viipeellä). Mutta kun nyt kaksi kuukautta sitä kokeilit, niin tiedät aika tarkkaan mitä olet tilaamassa...

      Poista
    3. Edelliseen siis vielä lisäten: nythän taidat olla vielä äitiyslomalla, joten et muutenkaan saisi sitä kotihoidon tukea. Sitten taas kun äitiysloma päättyy, saat sen kotihoidon tuen siitä riippumatta, onko esikoinen hoidossa, jos kuopus on kotona. Takkiin siis tulee vain päivähoitomaksun verran. Täällä Espoon ihmemaassa enemmän, koska jos yksikin perheen lapsista on päivähoidossa, kuntalisä jää saamatta.

      Poista
    4. Tai on niissä tosiaan jotain sisaruslisiä, mutta ei se siihen pääosaan siitä rahasta vaikuta.

      Poista
    5. Täällä Vantaalla ei muuten saa kotihoidontuen kuntalisää, jos sisarusten on kunnallisessa hoidossa. Että eipä oo paljon tarvinnut edes miettiä, onko lapsi päiväkodissa vai kotona. Kuntalisä on kuitenkin n. 250 euroa kuussa, aika paljon rahaa kotihoidontukilaiselle...

      En sen kummemmin ota kantaa siihen, mitä sinun kannattaisi tehdä. Paitsi sen verran, että kannattaa tehdä niin, mikä tuntuu hyvältä. Olisiko teillä mahdollisuutta laittaa Ykkönen johonkin kerhoon? Meillä taapero on kaksi kertaa viikossa kerhossa ja se on kiva juttu. :)

      Poista
    6. Hahahaha en oikeesti tullut ajatelleeksi että noita lapsia on kaksi ja sen toisenkin hoitaminen katsotaan tuen arvoiseksi työksi :D eli kustannusvaikuts on se 150€. Tosin en ole yrittänytkään perehtyä kahden lapsen tukiviidakkoon, kelan ohjeistukset kun ei ole mun mieliluettavaa edelleenkään.

      Poista
  3. Mä en voi silleen kommentoida ton tarhassa viihtymiseen osalta, siitä kun ei kokemusta ole. Eikä oikeastaan varsinaisesti arjesta yhden lapsen kanssa. Mutta mä koen sen suurena helpotuksena että Maire on kotona. Siitä on seuraa mulle, vaikka se osaakin vain neljä sanaa ja huutaa uhmassaan vähintäänkin kerran puolessatunnissa. Sen lisäksi ei Väinämöinen viihtyisi lainkaan niin hyvin jos ei olisi isosiskoa mitä seurailla.

    Tosin ne harvat kerrat kun mulla on ollut arkena vain Väinämöinen kotona, niin onhan se mukavaa kun asioiden teko helpottuu huomattavasti ja vaikka se päiväunishoppailu on mahdollista kun ei ole kuin se yksi muuttuja. Mutta mulle ainakin riittää että mulla on yksi (tai kaksi) sellainen päivä kuukaudessa. En mä vaihtaisi Mairea nyt hoitoon vaikka se kävikin mielessä kun Väinämöinen oli ihan mini.

    Mun omalla kohdallani mä ainakin valikoisin mukamas kiireettömät aamut. Kyllä sillä paremmin jaksaa kuin stressata nyt koko yö jo valmiiksi siitä että aamulla pitää saada kersa tarhaan ajoissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Insinööri onneksi hoitaa ton aamuviemisen, niin mun ei siitä (muka) tarvitse stressatakaan :) mutta hyviä pointteja nämä, kiitos!

      Poista
  4. Sulla on vähän nuorempi ykkönen kuin meillä, mutta mun kokemus kahden lapsen arjesta on aika positiivinen! Kun esikoinen nukkuu ja kuopus valvoo, niin saattaa välillä olla jopa vähän tylsää ;) Kokeile sitä lähempää vähän aikaa ja tee sitten päätös? Jos päädyt pitämään kotona koko sakin, niin aina on ne kerhot, joista se taapero saa aktiviteetteja ihan yhtälailla kuin päiväkodistakin :)

    Pagis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerhot on täällä tosi usein vain yli 3v tai 2,5v, mitä en alkuunkaan ymmärrä. Eikö ne silloin jo aika usein ole päivähoidossa anyway? Mut voi olla että ratkaisu on juurikin vaihettainen; pidän sen hetken uudessa paikassa ja katon miten menee. ONneksi on niin sopeutuvainen vekara.

      Poista
  5. Meillä ei tietysti ollut noin pieni ikäero, mutta mä koin elämän helpommaksi, kun se isompikaan ei mennyt enää tarhaan. Taisin viedä sen sinne 2 tai 3 kertaa. Hakureissu oli aina oma operaationsa, ja meidän tarha oli vain n. 5 minsan kävelymatkan päässä... Isommasta on seuraa, vaikka se kahden kanssa puuhaaminen joskus raskasta onkin. Viime talvena isompi oli kerhossa 2 * 3 h viikossa, enkä kyllä meinannut koskaan saada aikaiseksi mitään kunnollista, kun koko ajan takaraivossa jyskytti että kohta se pitää lähteä sieltä hakemaan. Siksi mä ehkä valitsisin sen pari pitempää hoitopäivää, tosin mä siis valitsin, että molemmat on kotona. Rahallisesti se oli merkittävästi kannattavampaa, laiskan äidin ei tarvinnut raahautua tarhalle - ja kun meillä isompi ei oikein halunnut jäädä sinne päiväkodille useamman kuukauden tauon (mun kesälomat, äitiyslomat ja pikkuveljeen totuttelujakso) jälkeen, niin en mä halunnut pakottaakaan kun en oikein itsekään halunnut viedä.

    Jokainen tilanne on tietty erilainen. Vaikka toi nelivuotias on ihan varmasti kypsä menemään päiväkotiin, niin tänään aloitettu harjoittelu veti senkin tosi vakavaksi. "En halua mennä sinne ruotsipäiväkotiin!" - jotenkin tosi kurjaa, koska se nyt sattuu olemaan se niiden päiväkoti, ja sama lapsi on tosi reipas ja puhelias muuten kerhoissa ja vieraiden ihmisten kanssa. Mutta eiköhän se siitä alkukankeuden jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää olisi niin helpoo ratkaisu, jos Ykkönen ei haluaisi tarhaan! Valitettavasti se yleensä haluaa, ja silloin kun Kakkonen syntyi se kiipeili ihan seinille kun ei sinne päässy. Joten sekin vähän painaa vaakakupissa.

      Toivottavasti teidän harjoittelu lähtee pian sujumaan paremmin!

      Poista
  6. ei teillä olis mahollisuutta kerhoon?meillä vanhempi käy päiväkodin kerhossa joka on jokatoinen viikko 2krt ja jokatoinen 3 ja 3 tuntia kerralla eikä maksa mitään:)helpottaa mukavasti omaa jaksamista ja lapsi saa toimintaa.kotona on vajaa 4kk vanha pikkuveli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tosiaan monet kerhot on vähän vanhemmille, mutta aion selvitellä noita ja avoimia päivkoteja ym tässä!

      Poista
    2. siis jos helsingissä asut niinku oon päivityksitä käsittäny ni täälä kyllä pääsee kaupungin kerhoon 2,5vuotiaana ja siis ilman äitiä:) meillä tosiaan tyttö alotti maaliskuussa heti ku sen 2,5 tuli täyteen.katoppa hel.fi sieltä pvkoti kohta ja kerhot..

      Poista
    3. tajusinki just et ykkönen oli nuorempi ku ajattelin...jossain päin helsinkiä on muistaakseeni harjoituskerhoja 2-) tosin niitä ei taida ihan joka kaupunginosassa olla.me saatiin ennen kerhoa hyvää aktiviteettiä myös puistoista ja niiden ohjelmista.meillä ainaki on erillaisia tuokioita lähes joka päivä

      Poista
  7. Mä en ole tässä asiassa yhtään viisas, kun ei omaa kokemusta vielä ole päiväkodista eikä kahdesta lapsesta, mutta pistänpä lusikkaa soppaan silti.

    Mulla on omalla kohdalla vähän sellainen tunne, että esikoisen laittaminen päivähoitoon olisi epäreilua. Lapselle, vauvalle, yhteiskunnalle, no jollekin kai? Kyllä mua se kahden kanssa jaksaminen jännittää, mutta toisaalta, kai ne nyt jotenkin siinä menee sitten? Kompromissiratkaisuksi meille löytyi ihana kaupungin kerho, kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. En tiedä miten sen ajan nyt sitten osaa käyttää fiksusti (tähän mennessä se "oma aika" on kulunut riehakkaasti äitipolilla..) - sovittiin kyllä miehen kanssa että se hoitaa yhden aamun kerhoviennin niin saan sitten pötkötellä mahan ja/tai vauvan kanssa kotosalla melkein yhteentoista asti!

    Jokaisen perheen tilanne on erilainen blablaa, mutta ei MUN mielestä tuollainen (alle?) 2-vuotias _tarvitse_ päiväkotia mihinkään. Fiksua onkin perustella sitä vaihtoehtoa omalla jaksamisella, ei jollain "virikkeillä" ja kavereilla, joita tosiaan voi löytää muualtakin. Jos taas sitä omaa taakkaansa saa kevennettyä jotenkin muuten (kerhot, avoimet päiväkodit, harrastukset, puistokaverit, hoitoapu, puistotädit??) niin ehkä sitä päivähoitoa ei oikeastaan tarvitakaan.

    Teidän tilanteessa ehkä tutustuisin siihen uuteen päiväkotiin, ja ottaisin kaksi hoitopäivää viikossa. Ja jos ne kolme muuta kotona vietettyä on ihan jeessejä, niin jättäisin päikyn kokonaan pois? Tuossa tietysti tulee sitten kaksi muutosvaihetta lapselle...hmm. Jos fiilis nyt sanoo että kotona on kivempaa, niin kuuntelisin fiilistä! Veikkaisin että se konttaavaksi täystuhoksi muuttuva kuopuskin tarjoaa jatkossa yhä enemmän leikkiseuraa esikoiselle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin ajattelin tehdäkin: vaihtaa siihen uuteen ja katsoa miten lähtee menemään.

      Ja Ykkönen ihan oikeasti tuntuu kukoistavan aina tarhakausina. Nyt kun takana on kolme hoitopäivää, se on heti alkanut puhua pidempiä lauseita ja sen kanssa voi _keskustella_. Vieläkään en keksi mitään muuta negatiivista kuin ehkä useammin tulevat taudit.

      Mutta, tosta "epäreiluudesta": ymmärrän kyllä ton ja tunnistan saman tunteen itseltänikin. Se on vaan musta vähän sairasta, just sitä luterilaista kärsimysnäytelmää. Miksi ihmeessä se olisi epäreilua? Se että hoitopaikkoja on liian vähän lapsiin nähden, pitäisi olla kaupungin ja muiden palveluntarjoajien ongelma, ei minun. Kärjistetysti tietenkin. Ja vielä, eikö sekin ole Kakkoselle vähän epäreilua, ettei sen kanssa ehditä ikinä vaan olla? Köllötellä sohvalla ja kutittaa varpaita? Koska sitä me ollaan ehditty tehdä silloin kun Ykkönen on ollut hoidossa, mutta ei muuten. Mua harmittaa se sen puolesta ihan kauheesti.

      Joten, koska se ykköselle tuntuu sopivan, helpottaa mun bondaamista kakkosen kanssa ja kaiken lisäksi auttaa mua jaksamaan, valitsen varmaan sen uuden paikan eri hoitosyklillä, vaikka se tavallaan sitten epäreilua jollekin töihin haluaville olisikin. Kyllähän mäkin siihen joukkoon liityn suht pian :)

      Sori, tuli nyt tämä ajatustyö tähän sun kommenttiin näin paatoksella :D

      Poista
  8. En ehtiny lukea kommentteja mitä muut on vinkanneet mut näin meillä; oon ollu 5v nyt kotona,esikoinen kohta 5v ja kuopus 2v.Alan olla aika piipussa tähän oman elämän puutostilaan mut eihän kaikki ole niin hölmöjä et unohtaa että muutakin elämää pitäis olla kuin lapsia..Esikoinen aloitti avoimen päiväkodin yhteydessä olevan päiväkerhon 3-vuotiaana.Kahtena päivänä viikossa 2,5h.Eihän se paljoa ole mutta saa kuitenkin kontakteja ikäisiinsä,tottuu ryhmässä tekemiseen,erossa oloon.On tykänny kovasti,siirtyi nyt iltapäiväryhmään,joka kestää 3h.Jos teil siellä on jotain vastaavaa niin suosittelen..Kuopuksen kanssa käydään (tai siis on se esikoinen mukana tietty sillonkin) fiiliksen mukaan kerran viikkoon samalla kerholla avoimessa päiväkodissa.
    Itselle hengähdystaukoa,lapselle seuraa ja virikkeitä,on riittänyt meille nuo muutama viikottainen tunti.Päiväkotiin ei olis kyllä mitenkään päin ollu varaakaan,sitäkin mietittiin mut todettiin ettei kannata kituuttaa sen takia et lapsi pääsee 'harrastamaan kaverisuhteita'.Kun kituutella saa jo muutenkin :)

    VastaaPoista
  9. Niinhan se on etta jokainen varmasti kommentoi silla lailla miten on itelle toiminut. Oon tassa vaiheessa oppinut aika hyvin kuuntelemaan sita omaa vaistoa etta mika on parasta. Lahinna oman jaksamisen kannalta, koska meilla molemmat lapset tuntuu olevan kylla ihan yhta onnellisia niina paivina kun vanhempi on hoidossa tai kotona, ja tuskin mitaan syvia sielunhaavoja siellakaan tulee kummankaan vaihtoehdon kanssa. Eli kuuntele itseasi ja ehka sen sisaisen mustan olionkin tilaa, taisit sanoa etta mita jos olet hajoamisen rajoilla? Jos tarviit helpotusta niin koita ihmeessa laittaa ykkonen siihen lahitarhaan pariksi paivaksi viikossa. Kaaospaivia helpottaa huomattavasti ajatus siita etta "huomenna saan hengahtaa hetken kun naita on vaan yksi!". Tietysti mulla on taalla niin vilkas poika asenneuhman keskella (esim. tosi kivaa menna herattaan pikkuveli kesken unien) eli huomaan selkeesti omasta kaytoksestani (tiuskin enemman) etta nyt on hyva etta vanhempi on pari paivaa muualla leikkimassa. Olenkohan sitten epaonnistunut aiti, en tieda, mutta jotenkin on sellanen tunne etta siella hoitotadin luona on kivempaa leikkia kavereiden kanssa kun olla taalla rayhaavan mutsin kanssa :) Kuulostele just siis sita omaa oloa, lapset ei edes suurella todennakoisyydella muista tasta ajasta paljoakaan. Alaka ota skandinaavisluterilaista syyllisyytta lahellekaan paatoksentekoa ;)

    -Henkka

    VastaaPoista
  10. Ajallisesti ja rahallisesti taitaisi olla sellainen win-win tilanne laittaa Ykkönen puistotädin hoiteisiin. Täällä meidän kaupungissa (kaukana pohjoisessa) Folkhälsan järjestää puistokerhoa joka arkipäivä klo 9-12 (tai jotain tuollaista puolen tunnin tarkkuudella). Eli sinne saa viedä lapsukaisensa, maksaa parin-kolmen euron maksun ja hakea sitten kun he lopettaa siltä päivältä. Sinne ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, mutta ensimmäiset kolme kertaa suositellaan, että lapsi on siellä hoitajansa kanssa (ainakin 1-2 vuotiaat, vanhemmat voi jättää varmaan nopeammin yksin.)
    Tällaista suunnitelmaa minä olen kehitellyt meidän esikoiselle (nyt 2,5 v kotihoidossa, vauva tulossa tammi-helmikuussa). Ja uskoisin, että teilläkin päin on tällaista puistotoimintaa jonkin tahon puolesta...?

    Meidän (ja teidänkin?) tilanteessa puistokerhon hyvät puolet olisivat: 1. Saa viedä niinä päivinä kun haluaa (0-5 kertaa viikossa) 2.Poika (teillä tietty tyttö :) ) tykkää leikkiä puistossa 3.Itse saa viettää aikaa vauvan kanssa ja koittaa levätä 4.Ei päivähoitomaksuja (meillä ei tosin sitten saada kotihoidontukeakaan kovin kauaa, kun poika täyttää aika pian kolme sitten kun vauva on tullut).

    Tällaista olen meille miettinyt. Poika on tosiaan tällä hetkellä kotihoidossa, mutta käymme avoimessa päiväkodissa vähintään kolme kertaa viikossa. Sinnekin voimme mennä sitten myös vauvan kanssa, mutta niinä päivinä kun haluaa itse levätä (tai hoitaa asioita), niin pojan voi viedä sitten puistoon.

    VastaaPoista
  11. Päivähoito onkin aihe joka taitaa aina kirvoittaa suuren määrän kommentteja :) Kun teillä kerron on jo Ykkönen päiväkodissa katsoisin varmaan sen lähipäiväkoti vaihtoehdon ensin ja tekisin päätöksen vasta sitten.

    Itse olen tosin sitä mieltä että ei alle 4-5v tarvitse vielä mitään ylimääräisiä virikkeitä. Oma esikoiseni on ollut päiväkodissa ollessaan 1v3kk-3v. Kun jäin äitiyslomalle jäi hänkin kotiin. Arki kahden kanssa rullaa tosiaan ihan mukavasti Tirppa 3v ja Ipana 3kk pyörivät molemmmat tässä ja olemme kuitenkin arkena 10-11h kolmistaan. Hieman helpotusta tilanteeseen tuo toki kerho joka on 2x3h viikossa. Mutta jokainenhan meistä tuntee oman tilanteensa ja voimavaransa parhaiten ja tekee päätökset niiden pohjalta. :)

    VastaaPoista
  12. Itse en ole ollut jatkuvasti useamman lapsen kanssa kotona (vain loma-aikoja yms) ja nytkin kolmannen lapsen syntyessä vanhemmat lapset jatkaa hoidossa. Syinä on tuttu hyvä hoitopaikka, vauvan "lyhyt" kotonaoloaika (meillä lapset ovat menneet kaikki hoitoon 1v. päivän tienoilla) -> täytyisi totutella hoitoon (uudelleen) joka tapauksessa kohta + vielä pikkusisaruksen totuttelu samaan aikaan (kahden pienen lapsen hoitoon totuttelu yhtäaikaa on hankalaa!) ja että meillä on tukijoukkoja tosi huonosti -> tarvitsen helpotusta arkeen.
    En tunne järjestelystä ollenkaan huonoa omaatuntoa vaikka tällä hetkellä nuorin lapsi onkin vasta 2v täyttänyt. Meidän lapset on mielestäni saaneet hoitopaikasta paljon positiivisia kokemuksia ja arki on rullannut mukavasti niin heillä kuin vanhemmillakin.

    Jos teillä on päiväkoti toiminut niin hyvin kuin kirjoitat, niin miksi sitten lopettaisit sen? Pitkän matkan rasitukset toki ymmärrän, ja ehkä mäkin kokeilisin tuossa tapauksessa sitä uutta lähipäiväkotia ja sen toimivuuden perusteella sitten voisi tehdä lopullisia päätöksiä.

    Varmasti monella eri mallilla voi arki sujua kivasti, ja varsinkin jos on hyviä kerhoja tai muuta seuraa lähistöllä. Isomman lapsen "viihdyttävä" vaikutus on myös totta ainakin vauvan kanssa, mutta myöhemmin kyllä olen ainakin itse saanut olla enemmän erotuomarina...

    VastaaPoista
  13. Meille syntyi kaksoset, kun esikoinen oli alle 2 v. En laittanut esikoista päiväkotiin, koska koin, että kahden pienen vauvan kanssa vieminen ja hakeminen olisi ollut paljon suurempi voimainkoitos, kuin se että jo mukavasti itsekseen leikkivä lapsi oli minulle ja vauvoille seurana.

    VastaaPoista
  14. Mulle päiväkoti on lähtökohtaisesti ollut hieman ongelmallinen laitos, kun en ole itse koskaan ollut päiväkodissa ja pidän sitä varmaan siksikin vähän b-luokan sijoituspaikkana lapsille. Oma esikoinen oli 1,5-2 vuotiaana päiväkodissa 4 päivää viikossa ja hän sekä sopeutui että viihtyi hyvin. Kun sitten äitiyslomani alkaessa otin esikoisen 2-vuotiaana pois päiväkodista, hämmästyin hieman itsekin sitä ajatustani, että "kaipaakohan se sitä päiväkodin touhua ja mistäs mä nyt sitten kehitän sille lapselle sosiaaliset ympyrät ja päivittäiset touhut". No huoli oli siinä mielessä turha, että selkeästi lapsi ei päiväkotiin kaivannut, koska ei puhunut mistään päiväkotiin liittyvästä sieltä pois jäätyään ja lisäksi päiväkotipäivät väsyttivät lasta, koska iltakiukuttelu ym. väheni. Enkä ole katunut lapsen pois ottamista päiväkodista, vaikka välillä on käynyt mielessä, että helpompaahan se olisi, jos esikoinen olisi välillä päivät hoidossa. Koen kuitenkin, että tämä ratkaisu on ennenkaikkea lasteni kannalta parempi. Kerhoillaan ja käydään muskarissa, mutta muuten touhutaan ihan kotona / lähipuistoissa ym. Lisäksi pidän siitä, että en ole kovin sidottu aikatauluihin vaan voidaan lähteä helposti (hahaa, tosi helppoahän se lähteminen on juu) vähän mihin vaan.

    Oma mielipiteeni onkin, että kaksivuotias ei kovin suuria aktiviteetteja kaipaa ja päiväkotiryhmä on usein kovin suuri. Mutta jos siellä päiväkodissa on jo oltu, niin tuleehan siitä helposti sellainen olo, että lapsi siellä viihtyy ja lapselta ikäänkuin veisi jotain pois, jos päiväkotipäivät jäävät puuttumaan. Uskon kyllä itse, että ennemminkin se on lapselta sopeutumista. He sopeutuvat tilanteeseen ja viihtyvät siellä kyllä, mutta mieluummin ainakin omani on selkeästi kotosalla touhuamassa muita kuvioita.

    Tosin, meillähän päiväkodissa oltiin siis täysiä päiviä, mikä on lapselle aina tietysti kuormittavampaa. Nyt esikoinen käy yhtenä aamupäivänä viikossa yksikseen kerhossa ja se on kyllä ihan kiva ratkaisu oman jaksamiseni kannalta.

    Mun täytyy kyllä silti sanoa sekin, että jos meillä päiväkotiin viemiset ja haut olisivat noinkin pitkiä ajallisesti, niin en kyllä jaksaisi sitä rumbaa. ;) Niin, ja siksikin on kiva pitää lapsi kotona, että tiedän mitä se syö (mistä raaka-aineista valmistettu). Täällä meillä käytetään eineksiä päiväkodissa mun makuuni ihan liikaa.

    VastaaPoista
  15. Kuten joku aiemmin kirjoitti niin tää on niitä minä tein näin ja se oli hyvä ratkaisu - juttuja! Kuuntele siis itseäsi ja pidä siitä kiinni. Kaikki lapset on erilaisia ja sinä tunnet omasi parhaiten. Itse pohdin keväällä samaa asiaa. Mutta, kun lapsi viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla aloitti kyselyn "mihin tänään mennään, kuka meille tulee, mitä tehdään, mennäänkö puistoon, muskariin, jumppaan, uimaan" jne niin tuli aika, että ehkä tuon energialla on parempi, että käy välillä hoidossa. On nyt kolmena päivänä viikossa ja on ollut reipas ja tyytyväinen. Itsekin olen ollut, varonkin kun puistoissa ei juuri kolmevuotiaita kavereita enää ole. Toisaalta oon pystynyt antamaan edes vähän sitä aikaa kuopukselle mitä esikoinen sai, 10kk joutuikin sitä odottamaan....

    VastaaPoista
  16. Ihana kirjoitus (jälleen). Ja kasa kommentteja (kaikkia niin mietityttävä aihe). En aio sanoa, että lopeta se.... Mutta "oma ykköseni" oli 1v 10kk kun "kakkonen" paukkas paikalle. Ykkönen jatkoi pk:ssa 2pvänä viikossa 2.5kk, kunnes otin hänet pois. Koin aivan samalla tavalla kuin moni muu, että oikeastaan arki kahden kanssa tuntui yksinkertaisesti helpommalta.

    Niin. Ja sitten se morkkis puoli. Olen suht (mielestäni =D) normaali äiti, en tajua kaikkia mammajuttuja enkä ota kauheasti ressiä jokaisesta asiasta. MUTTA se morkkis, jota koin oli aivan omissa mittaluokissaan, vaikka pyrinkin työntämään sitä taka-alalle. Lopetettuani koko kissa-hiiri leikin tajusin kuinka se ainainen "miltäköhän siitä tuntuu" jne. vatvominen vei energiaani.
    Enkä ole päätöstä katunut (nyt 3kk takana kotona). Tykkään päiväkodista ja lapseni siellä viihtyi. Mutta kohtahan ne jo molemmat siellä kirmaavatkin :)

    VastaaPoista
  17. Kiitos kaikille todella paljon kommenteista! Juuri teidän omia kokemuksianne haluisinkin kuulla, eihän tähän oikeaa yleisvastausta olekaan :)

    Tästä oli paljon hyötyä, vahvistitte kaikki omalta osaltanne mun fiiliksiä ja nyt luulen että kokeillaan sitä uutta päiväkotia kunnes mahdollisesti jäädään lopullisesti himaan. Palaan asiaan kun on uutta kerrottavaa ;)

    VastaaPoista
  18. Meillä Ipana hoidossa sillon kun en ole töissä (esim. nyt) ma-ke 8.00-15.00 ja sillon kun olen töissä niin ma-pe 7.30-16.30 yheksältäkin saa viiä, mut sit pitää aamupala syyä kotona joten kyl sinne kasilta on yleensä väännytty. must on hyvä systeemi, saadaan lomaa toisistamme, pystyy hoitaa käytännön asioita, ipana oppii tärkeitä asioita, mutta saan nauttia lapsuus ajasta Ipanan kanssa ja tehdä yhteisiä juttuja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noni, mahtavaa että teilläkin on hyvä systeemi!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.