Ei mitään uutta länsirintamalla

keskiviikko 26. syyskuuta 2012 Valeäiti 15 Kommenttia

Rakas ystävä,
alan olla lähellä murtumista. Tätä sotaa on nyt käyty viikkoja, ja taistelut tuntuvat väsyttävän minua enemmän joka kerta. Rintamalla on pelottavaa ja rankkaa, kohtaan viholliset usein yksin.

Tänä päivänä käyty taistelu kesti pitkään, liki 180 minuuttia. En voi valehdella ystäväni, minulla oli luovuttaminen lähellä. Suurvalta numero 1 sai minut otteeseensa viekkailla kuvioillaan. Se käytti hyväkseen kaikki taktiikat. Se jopa houkutteli mukaansa suurvallan numero 2, joka liittoutuikin ilomielin. Pahimmillaan taistelin samanaikaisesti kumpaakin vastaan, samassa poterossa.

Ystävä, minulla oli taipuminen lähellä. En enää montaa kertaa voi olla nauramatta, kun Suurvalta 1 seisoo Suurvallan kaksi rinnalla, kaksi pientä taistelijaa ilkikuriset virneet naamallaan. Minun on myös vaikea pitää itseni kylmänä, kun väsymys iskee ruumiseeni. Selkäni suorastaan tärisee kivusta, jonka jatkuva kyykkääminen, nostaminen ja taipuminen saa aikaan. Mutta en voi näyttää kipujani vastapuolelle. On purtava hammasta ja toimittava, kuin minussa ei olisi heikkouksia ollenkaan. Sillä jos ne saavat ne selville, olen mennyttä.

Lähellä on myöskin tilanne, jossa vaivun epätoivoisiin sotarikoksiin. Mieleni tekisi huutaa säädyttömiä ja ilkeitä sanoja, toivoen että näkymätön auktoriteettini saisi vastapuolen luovuttamaan. Tunnen, kuinka käteni painaa kerta kerralta vihaisemmin vastapuolta, miten oma hermostumiseni näkyy ja tuntuu yhä vihaisemmiksi käyvissä nostoissa ja laskuissa. Ystävä, mitä jos menetän hillintäni? Mitä jos aiheutan peruuttamattomia vahinkoja?

Heikkoina hetkinäni haluaisin luovuttaa taistelut, hävitä koko sodan. Mutta tiedän, että tässä on kyse jostain suuremmasta. Tiedän tekeväni hyvää tekemällä ensin vähän pahaa. Mutta luontoni on kovilla, en tiedä kuinka kauan jaksan tätä alati muuttuvaa sotaa. En ole enää nuori nainen, enkä voi luvata että jaksan katsoa tämän sodan loppuun asti. Milloin tämä loppuu? Milloin?

Rakkaat terveiset kaikille kotijoukoille, toivon pääseväni pian vapauteen.

- Naisenne rintamalla

J.k. Lähettäkää suklaata, jos suinkin omilta tarpeiltanne liikenee.

Rakas ystävä, alan olla lähellä murtumista. Tätä sotaa on nyt käyty viikkoja, ja taistelut tuntuvat väsyttävän minua enemmän joka kerta. Ri...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. se on "purtava hammasta"

    i say no more. tee tiskikoneentyhjentäjä (hihi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta huomasin saman. Voi kai sen hampaan purkaakin, jos vaikka auttaisi :)

      Poista
  2. Aargh, meillä on käyty tota samaa taistoa. Pikkusiskon synnyttyä esikoinen, vajaa kaks v, ei meinannu nukkua ei sit millään. Oikeestaan alko jo raskauden lopulla se venkoilu. 2h15min on mun enkka, mut sen erä voitti tyttö. Nyttemmi on helpottanu, pikkunen 6kk. Et kai se on vaan joku _vaihe_ taas menossa. Meillä tehtiin niin, et esikoinen ei välillä sit nukkunu päikkäreitä ollenkaa, illat oli, ilmeisesti mustasukkaisuuttaan, joka tapauksessa yhtä hälisemistä ni aattelin et en jaksa taistella päivällä paria tuntia ja illalla samaa, ku ilman päikkäreitä iltaunille käynti vei 5 min ja pari tuntia aiemmi.

    Se oli meille oikee ratkasu, ku nyt taas unet menee ok. Tsemppiä teille taistoon, suosittelen oman mielenterveyden kannalta kokeilee vaihtoehtosia päivärytmejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vissiin olisi suht hyvä neuvo joo, antaa olla vaan. Mutta sisäinen supernanny ja natsini saono, ettei voi lopettaa jos on kerarn aloittanu. Sit se vaan oppii että aina pääsee pois ku nriittävästi temppuilee? Toisina päivinä menee sika hyvin (tästä seuraavana meni heti ekasta kerrasta suoraan) ja toisina ei. Tänään "nukuin" sen kanssa sängyssä niin kauan että nukahti. Toimii vain jos velikin nukkuu :)

      Poista
  3. ^jatkuu vielä..

    Siis jos vaan tytön ilta ei mee ihan hysteeriseks ni kokeile joku päivä jotai muuta. (tosin meillä sit piti tosissaa olla ohjelmaa illassa, siinä 5-6 aikaan ois muuten tullu kyllä nukkumatti)

    Sarae

    VastaaPoista
  4. Se on vain vaihe, joka menee kohta ohi, se on vain vaihe, joka menee kohta ohi- mantra auttaa...Ainakin joskus.. Tsemppiä!
    -Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tätä olen tänään sitten toistellut :)

      Poista
  5. Voimia taistoon! Kolmevuotiaan päiväunien kanssa on taisteltu pitkään ja hartaasti. Tänään homma sujui alle 10 minuutissa, olipa se hienoa!

    Illalla mitattiinkin 38 ja risat kuumetta. Alle 10 min ei ehkä sittenkään tule olemaan se seuraava "vaihe".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh. Toivottavasti ei tule kovin kipeäksi ja toivottavasti vielä nukkuisi!

      Poista
  6. Meilla loppui paivaunien nukkuminen isommalta kotona tassa pari viikkoa sitten. Hoidossa nukkuu, mutta ei mamma jaksa just tota kaks kertaa paivassa nukutustaistelua ja iltauniaika onkin nyt aikaistunut melkeen tunnilla ja taistelua ei ole. Mutta kylla siina kahden ja neljan valilla iltapaivalla meilla vois luulla etta gremlin taalla asuu eika kohta kolmevuotias poika. Ja tietysti tama tarkoittaa mamman paivaunien totaaliloppumista, olen kai onnekas kun nukkui paikit ees tonne melkeen kolmeen vuoteen asti. Tsemppia, hoe tota mantraa vaikka kun alkaa keittaa!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mäkin sitä harkinnu että jos jättäis kokonaan pois, voisi helpottaa tietyssä mielessä. Mutta mitä ihmettä me sitten tehdään koko päivä? :) Nyt otan sen levon kannalta sillekin vaikka ei nukkuiskaan, ja saapa Kakkonen nukkua rauhassa paikassa X ne pitkät unet (jotka sille on ilmestynyt jostain, hurraa!!)...

      Katotaan mihin tää menee :)

      Poista
  7. Mä menen sieltä missä on aita matalin. Eli päikkäreitä ei nukuta jos ei nukuta ja illalla mennään nukkumaan samaan aikaan. Mutta joo tämä sopii meidän perheelle, ei kaikille.

    Mun hermo ja kärsivällisyys ei riitä tuollaisiin nukutuksiin, kuka siitä hyötyy? Ei kukaan ne lapsetaan ei kuitenkaan nuku, sinä menetät hermosi kun ne ei nuku ja et kuitenkaan saa sitä omaa aikaa.

    Mutta joo tuo esikoinen onkin helppo tapaus ja aina melkein tyytyväinen, joten ei haittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siitä just nyt kukaan hyödykään, mutta viikkojen päästä hyötyy ainakin lapsi kun saa riittävästi unta. Musta se selkeästi tarvitsee vielä ne päikkärit kun vetää 2,5-3h päivällä ja kuitenkin 11h yöllä.

      Mutta täytyy tosiaan katsella miten tämä etenee ja miettiä sitten jos muuttaisi systeemejä.

      Poista
  8. Juuri kirjoitin blogiin, että meillä poika vihdoin on jättämässä/jättänyt päiväunet pois. JES! Tätä olen odottanut viime keväästä asti kun poika täytti kaksi ja eräs hänen ikätovereistaan jätti päiväunet itsekseen pois.

    Meilläkin tämä homma tapahtui itsekseen tuossa kolmisen viikkoa sitten (muutamat päikkärit tulleet sen jälkeen) ja TODELLA TOIVON, että tämä on pysyvä olotila. Koska arvatkaas, mitä päiväunien poisjääminen on tehnyt yöunille nukahtamiselle? Jep. Poika nukahtaa jopa 5 minuutissa!

    Meillä on koko kaksi vuotta käyty aikamoista taistelua nukahtamisen kanssa (itkuinen allerginen vauva, vilkas taapero ja niin edelleen) joten meille tämä on todella mahtavaa!

    Ja jos joku epäilee, niin tämän tekstin tarkoituksena ei ole leuhkia meitä kohdanneella onnella vaan lohduttaa Valeäitiä (ja muita samassa tilanteessa olevia), että kyllä se joskus helpottaa. Minä en ikinä uskonut meidän pojan nukahtavan noin helposti, mutta nyt se ihme on tapahtunut. Nyt vain toivotaan, että tämä ei ole vain jokin vaihe... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea! Mä uskon että helpottaa kovasti. Ykkönen menee iltaunille ilman mitään ongelmaa, joten sen suhteen ei tarvi jännätä. Toivottavasti teillä jatkuu nyt hyvänä :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.