Onko siellä kivaa?

keskiviikko 8. elokuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Ilmeisesti Facebookissa hengailee aika väsynyt hahmo, kun moni on kysynyt "onko teillä siellä ollenkaan kivaa vai onko vaan rankkaa?". No tuota, mitähän tähän sanoisi.

On meillä kivaa, ja on meillä välillä vähän kovaakin. Ennen kaikkea täällä on juuri sitä, mitä (monen mielestä pessimistisesti) ajattelin: samaa arkea eri olosuhteissa. Ihan kuin kotonakin, täällä mennään aamulla puistoon, sitten kotiin lounasta tekemään ja syömään, päikkäreiden aikana on tuskaisen tylsää ja yritetään pitää vauva(t) tyytyväisenä eli hiljaisena, sitten välipalaa, ehkä jotain tekemistä ja lopulta kuumeisesti töissäkäyvien odottelua.

Terkut Suomeen.
Erona kotioloihin on tällä viikolla tuskainen (normisti ihana) kuumuus, ja rikkinäinen ilmastointi, jotka tekevät meistä kaikista kiukkuisia.* Ja se aurinko, joka yhä edelleen ruskettaa mun kauniin valkoisia vauvoja, vaikka kuinka niitä suojaan.

Lisäksi täällä on se yksi ekstravauva, ja toisaalta Insinööri apuna. On siis (vähän väsynyttä) seuraa ja miljöö on parempi. Mutta joka paikkaan pitää ajaa autolla vähintään vartti, ja lapsemme tykkää huutaa autossa. Ja logistiikka on muutenkin vähän hankalaa 3-5 lapsen kanssa. Joten elämämme rajoittuu vahvasti tähän taloon ja sen ympäristöön.

Lapsenvahti skarppina.
Oikeastaan alan kuitenkin jo olla aika zen sen kanssa, ja osaan nauttia myös näistä pienistä iloista, joita näissä olosuhteissa normityöni tekeminen aiheuttaa. Kuten herkkuusmoothie maauimalassa, iso kasa pyjamakansaa aamulla sängyssä, hävyttömän hyvät avocadot ja lupa olla rönttävaatteissa ja flipareissa ihan koko ajan. Lämpimät illat, takuuvarma lämpö ja Starbucksin vastajauhetut kahvipavut kotikahvina on nekin ihan kivoja.

Pyjamakasan kuningas ja alamaiset.

Kiität minua tästäkin sitten riparipuheen aikana.

Ruokakaupassa käy sitäpaitsi joku muu (lompakkoineen) ja tuo sieltä aina kilon rasiat peukalon kokoisia musti- ja mansikoita. Silti olen suht fiiliksissä että kohta koittaa lauantai.

* on ihmisiä, jotka ei kykene mihinkään muuhun kuin raivoon, jos on nälkä, ja sitten sellaisia, joista unen puute tekee kamalia. Sitten on minä, joka murhaan kaikki lähelle tulevat jos en saa nukkua, mutta voin olla vaikka päivän syömättä, ja joka lisäksi kiehun heti kun on liian kuuma. Usein selittämätön ketutus loppuu kun riisun vaatteet. Ja siitäpä aiheutuu kiusallisia tilanteita.

Ilmeisesti Facebookissa hengailee aika väsynyt hahmo, kun moni on kysynyt "onko teillä siellä ollenkaan kivaa vai onko vaan rankkaa?&qu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.