Miksi ne (ja me) lihoo

lauantai 18. elokuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Amerikkalaisten sanotaan olevan maailman lihavin kansa. Täällä ikuisen kauneuden osavaltiossa pläskiä ei kovin paljon näy, mutta ollaan me silti yksi lihavuuden takia pyörätuolilla shoppailevakin nähty. Ja itsehän olen hyvää vauhtia matkalla samaan suuntaan (onneksi parin päivän päästä alkaa tiukka kaurapuuroruisleipänäännytys. Hahahhahaha, kuka uskoi?), eikä toi Insinöörinkään maha ole ennen turvavöiden väliin tolla tavalla pullistunut. Ykkönen nyt on ihan oma itsensä, sen ruoka-ajat on välillä vähän unohtuneet biitsien ja shoppailun välissä, hups. Ja Kakkonen nyt on Kakkonen; niin tiukka rulla että naapurinkin lapset tietää jo kuka on "Burrito-Manno". Perheemme yhteenlaskettu elopaino elää joka tapauksessa vahvaa nousukautta.

Ollaanhan me syöty vähän niin kuin lomalla syödään, toki. Mutta on tämä "läskiintyminen" kuitenkin osin vähän salakavalastikin käynyt, ja on pistänyt miettimään mikä täällä oikein lihottaa.

Syitä on monta. Hyötyliikunta on ensinnäkin suhteellisen mahdotonta, kun juuri mihinkään ei pääse kävellen. Kotona Suomessa vartin kävelymatka on "ihan vieressä", alle puoli tuntia on "vähän matkan päässä". Vastaavasti täällä kaikkialle ajetaan autolla puoli tuntia, vähemmän on naapurissa. Mutta kävellen ei mennä mihinkään. Ostareiden parkkiksilla on tarkkaan määritelty missä päin on Macy's, Nordström tai Cheesecake Factory (mums), jotta auton osaa jättää oikeaan paikkaan - eli minimikävelyn päähän. Yleisestikin täällä eletään mukavasti ja helposti, eikä luterilaisen kärsimyskunnian kautta. Kun siivooja ostetaan rajan takaa, bensan tankkaa joku muu ja ruokaostoksetkin siirtyy kärrystä suoraan takaisin kärryyn pussitettuna, ei itse tarvitse liikuttaa muuta kuin setelilihaksia.

Toki ruokakulttuuri on toinen erittäin suuri syy. Rasvaa, sokeria ja suolaa käytetään aika surutta ja annoskoot on ihan juuri niin naurettavat kuin luulisikin*. Ruokalistoissa on hienosti kalorit merkattu oikeita valintoja edistääkseen, mutta ei siellä ravintolassa voi kyllä yhtäkään hyvää valintaa tehdä kun "lean" vaihtoehdotkin alkaa 600 kalorista ja ne loput on tonnin, kahden luokkaa.

Tämäkään ei vielä tee meistä amerikkalaisista lihavia, kotonakin voi syödä ja kaupasta saa vaikka mitä kevyttäkin ainesta. Viimeinen naula arkussa on välipalat. Ah, ne ihanat välipalat: pitaleipäsnacksit, juustotikut, juotavat jugurtit, myslipatukat, marjapiirakat...niitä täällä vedellään aivan käsittämättömät määrät. Niin paljon, että lastenvaunuissa täytyy olla kolme mukitelinettä ja ruokatarjotin. Niin paljon, että lapsille myydään purkkeja, joissa on kahvat ja joustava kansi josta pienen käpälän saa sisään menettämättä yhtään herkunjyvää. Nämä meidän ihanat serkkupojatkin syövät aamulla huonosti, lounaalla kitsaasti ja sitten iltapäivällä kysellään "onko mitään snackia?". Välillä vastaan stoalaisesti "juo vähän vettä", välillä tarjoan oman rouskunnan seasta samaa snackia.**

Meidän perheellä on siis pian raju kurinpalautus edessä. Koska tällä hetkellä mulla ei ole mitään oikeutta nillittää päiväkodin pikku jälkkäreistä (kerran ne sai kokonaisen kuorrutetun donitsin per lapsi). Ykkönen syö päivittäin jotain uppopaistettua, jotain sipsiksi luokiteltavaa, mehuja ja muroja.

Kuten sanottu, parin päivän päästä se on kaurapuuroa ja ruisleipää. Siihen asti syön kuin huomista ei olisi (ja kuin housut ei puristaisi kolmen viikon tauon jälkeen).

* Lankomiehen mukaan kyseessä on take away -kulttuuri, eikä kaikkea ole tarkoituskaan syödä kerralla. Hah. Taitaa herra olla vieroittunut minulle tutummasta lautanen tyhjäksi -kulttuurista.

**Näistä ei onneksi kuitenkaan tule ylipainoisia poikia. Lätkätreenejä ja -matseja on vähintään kolmesti viikossa (mm. nyt sunnuntaina klo 6.45. Siis what??), ja välipäivinä niiltä vaaditaan 100 punnerrusta ja vatsalihasta. Ja viikonloppuisin ne viettää kaiken ajan vedessä riehuen ja surffaten. Tehkää ite perässä.

Amerikkalaisten sanotaan olevan maailman lihavin kansa. Täällä ikuisen kauneuden osavaltiossa pläskiä ei kovin paljon näy, mutta ollaan me s...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

  1. Tuollaisen mukitelinevaunuhässäkän mäkin haluaisin! Sais ottaa aamuteet kätevästi mukaan puistoon, jos ei ehdi sitä kotona juoda kun ERÄÄLLÄ on niin hirmu kiire puistoon...

    Mutta tuota snacks-kulttuuria en kaipaa Suomeen. Nyt raskausaikana on alkanut kiloja kertyä siihen malliin, että tähään ei tarvita yhtään lisää herkkuja :D :D Muuten mun pitää hankkia pyörätuoli :D (Tai no eiköhän tuo samainen 2-vuotias vilkas ERÄS pidä huolta siitä, että mamma ei siihen pisteeseen ajaudu ;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks mukiteline vois viela menna, mutta kolme on musta vahan liitottelua. Ja ne snacks-tarjottimet on jotenkin hurjat. Pitaako sita koko ajan olla napsimassa? siis mun pitaa kylla (raskaana tai ei) mutta lasten ei olis pakko :)

      Poista
  2. Valeäiti, mä purin oman mielipiteeni omaan blogiini... sen voi lukea täältä: http://tahdonasiat.blogspot.com/

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.