U-sana mainittu

torstai 5. heinäkuuta 2012 Valeäiti 15 Kommenttia

Kakkonen nukkuu taas ihan legendaarisen hyviä yöunia, heräillen noin tunnin välein. Mainitsin asiasta tänään puhelimessa neuvolatädille, joka alkoi about heti puhua unikoulusta.

Voi paska sanon minä. Olin oikeasti ajatellut, että tämä vamma menisi itsestään ohi tai että sille löytyisi jokin helppo syy ja ratkaisu, kuten maitoallergia. Mun maailmassa maidon jättäminen pois ruokavaliosta on helpompaa kuin systemaattinen lapsen huudattaminen (siihen se tassuttelukin johtaa), etenkin kun taloudessa on jo yksi lapsi, jota en halua toisen huudolla herättää. Mutta myönnettävähän se on: tolla on selkeästi ongelmia nukahtamisessa. Eihän se päivälläkään nuku yli puolta tuntia kerralla, koska ei osaa nukahtaa uudestaan syklien välissä. Ja on se niinkin, että 90% ajasta se nukahtaa rinnalle tai syliin. Voin laskea yhdellä kädellä kerrat kun se on nukahtanut itsekseen ei-liikkuvissa olosuhteissa.

Joten jotain tuskaa lienee edessä, mutta maanantaina neuvottelen tilanteesta vielä uudestaan neuvolassa. Jos ne vaikka keksii jonkun muun konstin eka. Kuten viskin.

Ps. Päästin itseni tänään vihdoin Helsingin COSiin, jonka tiedän olevan mun henkkoht. taloudelle täysi kuolema. Oli myös fiksua käydä siellä univelkaisena, kyllähän te tiedätte mitä se tarkoittaa. Ainakin sitä että huomenna hiekkalaatikon reunalla on yksi onnellinen, mutta rahaton, materialisti kirkkaissa väreissä ja isossa hatussa.

Kakkonen nukkuu taas ihan legendaarisen hyviä yöunia, heräillen noin tunnin välein. Mainitsin asiasta tänään puhelimessa neuvolatädille, jok...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

15 kommenttia :

  1. Taa on taas naita nain meilla vastauksia bare with me ;). Oltiin menossa samaan suuntaan niin aloitin kiinteat ja lahes samantien iltapuuron. Nyt vaavi syo desin tujua riisipuuroa illalla ja heraa enaa kerran. Tosin mina en siltikaan nuku mutta.... Meidan ykkonen nukkui koko vauvaaikansa puolen tunnin patkissa ja 6kk eteenpain nukkuikin kahdet kahden tunnin paikkarit paivassa ja 12h heraamatta yossa. Ja oikeudenmukaista onkn etta ei ole koko 3v elamansa aikana tuon 6kk jalkeen pitanyt meita kuin 2 yota hereilla. Yritan kai talla sanoa etta tsemppia! asia voi muuttua yllattaenkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää näin meillä -vastauksethan on parhaita! Hyvä idea toi puuro, kiinteät aloitettiinkin tässä jo niin eiköhän kohta päästä suoraan sitten puuroihinkin.

      Poista
  2. Täällä toinen näin meillä vastaus:)
    Mutta siis meillä ei nelikuiseksi asti myöskään nukkunut kuin tissi suussa tai liikkuvissa olosuhteissa... Mutta unikoulu auttoi parilla noin vartin huudolla, eli mitään kauheuksia ei tarvittu. Pidettiin myös aina sylissä, ettei olisi niin traumaattista. Sitten, kun rauhoittui, laitettiin omaan sänkyyn. Unikoulua on myös toistettuaika ajoin, kun unitavat on huonontuneet tai kun esim. Luovuttiin yösyötöistä. Aina on mennyt ilman suurempaa huutoa, vaikka toiotus muuten on aika tahtova tyyppi. Aika ei meillä ole auttanut yhtään, se söis tissia tunnin väliin vaikka armeijaan saakka, jos sais ktse päättää:) tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ELi siis teittekö te niin että laskitte sänkyyn hereilä ja jos (kun) alkoi huuto, nostitte takaisin syliin kunnes rauhoittui (hereillä)? Tolla tyylillä ollaan nyt pari kertaa yritetty ja täytyy myöntää että myös luovutettu kun vartin kohdalla huuto vain yltyi ja yltyi.

      Poista
    2. Joo, jos tassuttelu ei auttanut, otttiin syliin, ja hetki rauhoittumisen jälkeen hereillä takas sänkyyn. Onhan siinä väheän selkäjumppaa, mutta meillä toimi. Toivottavsti auttais teitäkin! Viisaat taitaa sanoa, että unikoulu vaatii kärsivällisyyttä, ja ehkä korvatulpat... Mut ojasta allikkoon, nyt se pentu oppi nousemaan seisomaan pinnojen varassa, ja vaikkei se yöllä enää niin paljoa heräilekään, niin nukuttaminen on pirun rasittavaa. On tää tälllästä!

      Poista
    3. Tätä on nyt kokeiltu, melko hyvin tuloksin! Kiitos vain ja tsemppiä sinne seuraavaan vaiheeseen :)

      Poista
  3. Ja vielä yksi näin meillä...
    Eli poika alkoi oikeasti nukkua vasta kun oli löydetty kaikki ruoka-aineet, joille hän oli allerginen (ja yliherkkä, ja joita vatsa ei sulattanut), ja poistettu ne ruokavaliosta. Ikää pojalla oli silloin 1 v ja 9 kk. Ja koska ihan kaikille ruoka-aineille voi olla allerginen (lisäks tietty eläimet, siitepölyt, homeet, pölypunkit, lateksi ja niin edelleen), niin pelkkä kysymys maitoallergiasta ei välttämättä riitä.

    Eli meidän tilanteessa se, että lapsi ei pystynyt nukahtamaan uudestaan itse, johtui ennemmin kivuista ja epämukavasta olosta, kuin siitä, että "hän ei olisi osannut" tai mihin niissä unikouluissa vedotaankaan.

    Joten minun vinkkini tähän asiaan olisi se, että selvität ensin mahdolliset allergiat (koska teillä niitä epäilyjä on).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää pitää toki selvittää, maanantaina on onneks neuvola + neuvolalääkäri missä voin vielä kysellä lisää. Maitoallergia ei kai ole periytyvää, mutta on tolla musta monia saman tyyppisiä oireita jo. Kysyn huomenna jos ne olis samaa miletä että kannattaa jättää maito vaikka viikoksi pois ja kattoa mitä tapahtuu.

      Poista
  4. Ja näin meillä..
    Poika nukkui n.2kk-6kk kanssa vain 30 min kerrallaan päivällä ja yöt oli hyvinkin rikkonaisia (en todellakaan muista, kuin usein herättiin!). Lisäksi sen mielestä oli ihan ok aloittaa päivä siinä klo 5 kieppeillä aamulla! Oltiin n.1,5h hereillä sit taas kiskastiin 30 min torkut.. kiitti. Neuvolan täti vaan sanoi, että jotkut on tollasia torkkujia. Ei koskaan kuultu U-sanaa (paitsi tietty netistä). Sitten joskus siinä reilun puolen vuoden aikoihin alkoi välillä käydä niin, että kun poika heräsi ja nostin hänet syliin, hän päättikin jatkaa unta siinä. Aina ei saanut heti kipattua takaisin sänkyyn.. välillä syliteltiin yksi sykli ja sitten vielä vedettiin puolituntinen sängyssä. Pikuhiljaa 30min torkut alkoi jäädä historiaan (joo, kyllähän siinä muutama kuukausi tasi mennä) ja lopulta meilläkin opittiin nukkumaan kärryissä. Jee :)

    Prosessi oli pitkä, mutta vuoden ikään mennessä yösyötöt oli kaukana historiassa, päivällä nukuttiin 1 päikkärit (2-3h!) ja joskus nukuttiin jopa yö putkeen. Nyt poika on 1,5v ja käsittääkseni aivan normaali nukkuja tuon ikäiseksi. Välillä herää yöllä (lähinnä kun hampaita on tulossa) ja välillä nukkuu VAAN 1,5h päikkäreitä :D Jos jonkin asian olen tässä oppinut (kyseessä esikoinen), niin sen, että nää on kaikki vaan vaiheita. Ihan sama, onko kyse nukkumisesta, syömisestä, tietystä leikistä tai uhmauksesta (jo?), vaihe menee ohi. Kun asiat on hyvin, pitää nauttia, koska kohta ne on taas huonosti :D Mut kyl ne sit taas parin kuukauden päästä on hyvin! ..hetken ;)

    Unikoulusta sen verran, että omaan sänkyyn itsekseen (äiti/isi kyllä vieressä) nukahtaminen oli pitkään hankalaa (huomaa yllä mainittu sylissä nukkuminen) ja sen eteen tehtiin pikkasen hommia. Huudattamista en kestä, meillä pääsee aina syliin. Eli sylitankkausta ja omaan sänkyyn laittoa.. otti aikansa, mutta enää ei ole siinäkään ongelmia. Vähän siinä oli välillä selkä kovilla kun muutama kymmenen kertaa illassa nosti ja laski pojan pinniksen pohjalle, mutta oli se sen arvoista. Kellekään ei käsittääkseni tullut paha mieli ja taas nukuttiin paremmin.

    Aikansa se ottaa, mutta kyllä säkin vielä saat nukkua! Kohta huomaatkin, että sun suloiset pikkuvauvat onkin teinejä, joita saa potkia ylös sängystä, että ehtivät auringon nähdä ;)Tsemppiä ja jaksamista myös pullotteluun! Sitä meillä ei opittu.. mutta se onkin jo toinen tarina ja sen kirjoittamiseen tarvitsisin toiset pojan päikkärit :D

    -tintti

    ps. kiitti ihanasta blogista, monta tuttua tunnetta tullut vastaan. vertaistuki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kivaa jos olen ollut vertaistuki! :) Mulla on varsin sama kokemus, vauvojen kanssa kaikki on vaiheita. Hyvä tai huonoja. Mutta ongelma tässä on se, että tämän jannun kanssa ne hyvät (yli 3h pätkissä) yöt on lähinnä ne erikoiset vaiheet ja normitila on se surkee kaksi tuntia tai vähemmän kerralla.

      Nyt oon vähän keskittyny tohon sylittelytekniikkaan enemmän, katotaan miten käy!

      Poista
  5. Hei, eksyin linkin kautta tänne blogiisi ja ajattelin kommentoida, vaikken tiedä onko tästä teille mitään apua. Täällä meilläpäin saa MLL:stä apua uni- ja ruokailuasioihin. Tulin maininneeksi neuvolassa, että vauvassa taitaa olla joku vika, kun se ei nuku. Laitokselta kotiin tultuamme lapsi nukkui kerran 6 tuntia putkeen ja ehdin jo iloita ennenaikaisesti. Meni parikin kuukautta niin, että vauva ei osannut nukkua päivällä eikä yöllä.

    Ristiäisten aikoihin meillä kävi MLL:n terveydenhoitaja, joka opetti meitä aikuisia opettamaan vauvalle nukkumista. Kaikki alkoi päivärytmin opettelusta, eli aamusta alkaen. Vauva nukutettiin päiväunille vaunuihin parvekkeella ja heiluteltiin kevyen unen vaiheessa (tai tarvittaessa rauhoiteltiin sylissä). Ensin poika oppi nukkumaan yli 2 tunnin päiväunia ja lopulta heräsi öisin kolmen tunnin välein syömään. Poika ei löytänyt itse rytmiä, vaan tarvitsi siihen apua - ja tarvitsee edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, on näistä apua! Rytmi meillä on varmaan aika hyvä, koska eletään Ykkösen rytmin mukaan niin tiukasti. Ainakin toi Kakkonenkin heräilee ja nukahtelee (aamut ja illat) tosi säännökllisin ajoin ja osa päikkäreistäkin on jo vakiinnuttanut paikkansa. Harmi vaan että ne kestää sen 30min.

      Nyt täytyy kyllä myöntää, että olen aivan totaalisesti mokannut ton yhden jutun. En nimittäin ole oikeasaan enää yrittänytkään nukuttaa tota uudestaan sen kevyen unen heräilyn jälkeen. Alku varmaan traumatisoi mut liikaa kun se nukahti aina vaan uuden 20 min huudon jälkeen. Nyt täytyy siis todella uudelleen kokeilla tota että "pakottaa" sen nukkumaan vaikka pari tuntia aina uudestaan nukuttamalla. Kiitos siis hyvästä muistutuksesta, ja vinkistä MLL:n suhteen!

      Poista
  6. Ma en kans ikina pystynyt huudattamaan esikoista, varsinkaan kun sen huuto ei tosiaan lopu ja kovenee vaan, ja sen jalkeen ollaan entista enemman laheisyyden tarpeessa. Meilla nukuttiin aluksi ihan ok, mutta just tossa 3-4kk aikaan poika alkoi heraileen sen 2h valein yolla. Paikkarit sujui onneksi vaunuissa, mutta yolla auttoi lopulta vaan se etta otettiin se sankyyn meidan valiin (sangyn vieressa omassa sangyssa ei kelvannut ennen kun vasta 1,5 vuotiaana). Siina se vielakin nukkuis parhaiten (12h), mutta onneksi sentaan hyvin (10h) myos omassa sangyssa omassa huoneessa nykyaan 2,5 vuotiaana. Mulla kesti pari kuukautta tottua siihen etta vauva oli valissa, mutta sen jalkeen saatiin kaikki paremmin unta. Yon lapi kyseinen esikoinen oppi nukkumaan vasta kun paivahoito alkoi ja lopetin vihdoin imetyksen (14kk), ilmeisesti just se jokapaivainen sama rytmi auttoi.

    Toivottavasti ratkaisu loytyy helposti esim. sylittelylla ja ilman etta tarviit rannetuen kaveriksi selkatukea, ja kakkonen tottuu omaan sankyyn, paljon kaytannollisempaa kun toi perhepeti. Vaikka matkalla hotellihuoneissa se onkin ihan katevaa kun ei tarvii extra sankyja :)

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui viela sanoa etta muutamilla tutuilla sen sijaan auttoi se etta laittoi vauvan eri huoneeseen, loppui turhat herailyt kun aiti ei ollu valmiina vieressa. Eiko ookkin ihanaa etta mika toimii yhdella ei toimi toisella...argh! Ja meilla on myos molemmat pojat tykanneet tiukasta kapaloinnista niin ettei kadet paase nukkuessa naamalle tai ettei hatkahdysrefleksi herata, varsinkin taa uusi vauva heraa siihen tosi helposti. Jotkut on myos sanonu etta jos vauva tykkaa syoda nyrkkia niin voi koittaa kapaloida silleen "kadet suulla" :) Sori jos tulee liikaa paasausta, muistan kylla miten ite esikoisen kanssa luin pakonomaisesti kaikkea mita loysin vauvan unen parantamisesta, enka tiia oliko siita sitten loppujen lopuksi muuta apua kun se etta tiesi olevansa yksi monesta saman ongelman kanssa (zombielamaa)elavasta :)

      Poista
    2. No mut hyvä sitä vaan et on monia keinoja kokeiltavana ja ainakin tietää ettei tämä kenelläkään helposti mene :) Hei toi kaveri on aaaaaaina nyrkit suussa (tissin lisäksi sinne ei oikein muuta emnekään), joten joku tollanen ratkaisu vois olla kans hyvä. Rintarepussakin nukahtaa aina nyrkit naamalla. Siis omansa.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.