Siisti koti, hullu nainen

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012 Valeäiti 17 Kommenttia

Unelmoin kodista, jossa sisustus on kaunis ja pinnat puhtaita. Siellä soi joku kiva musiikki, tuoksuu hyvältä ja tunnelma on iloinen. Kaikki kodin tavarat ovat kauniita, käytännöllisiä, tarpeellisia ja säilytettynä järkevästi itselleen sopivissa laatikoissa ja kaapeissa. Sinne ostetaan lapsille oikeankokoiset välikausivaatteet, tehdään terveellistä ruokaa monipuolisesti eri raaka-aineista ja välillä taistellaan oikein metodein uhman kanssa. Rikkinäiset tavarat korjataan tai heitetään pois, liat lähtee vaatteista ja pieneksi jääneet vaatteet lajitellaan kauniisti vintille odottamaan uusia käyttäjiä.

Sen sijaan olen vain ihminen, joten kotini on jatkuvasti epäjärjestyksessä, likainen ja kaoottinen. Siellä vaimo ja mies tiuskii toisilleen likaisten lasten itkiessä taustalla. Tavaraa on liikaa, mutta ei ikinä sopivasti. Vaatteet on liian pieniä tai isoja, täynnä tahroja ja vailla nappeja, joita en saa ikinä ommeltua takaisin, koska ompeluvälineet on jossain kaapissa äx epämääräisessä pussissa. (Enkä osaa ommella). Ruokaa tehdään liian harvoin ja silloinkin se on jotain niistä viidestä ruokalajista mitä osataan ja jaksetaan tehdä. Vintti on kaaos ja "joskus pitäisi" -lista on törkeän pitkä. Kaikki komerot on viittä vaille maanvyöryä ja niiden sisällöistä aktiivisesti käytetään vain sitä ensimmäistä prosenttia joka on lähimpänä. Tiskirätillä hoidetaan lattianpesu ja se rätti haisee muuten aivan hirveältä. Jääkaappi on luonnollisesti täynnä kerran avattuja oliivipurkkeja ja vanhentunutta tavaraa. Jollain hyllyllä on vähän jotain tahraa.

Liioittelusta huolimatta nyökyttelette varmaan osin päätänne; näin meilläkin (paitsi Rouva T, joka elää alussa kuvattua elämää ;)). Ero minussa ja sinussa on se, että minua tämä vaivaa aivan suhteettoman paljon. Näen kodissani joka päivä asioita, joiden "pitäisi olla" paremmin. Keittön pöydällä on turhia laseja ja avattuja kirjeitä, vaatelipasto sotkuinen ja eteisen kaappi ihan horror. Eikä riitä että huomaan ne, vaan ne todella häiritsevät minua, etenkin silloin kun on muuten vaikeaa. Sotkuinen keittiö ja ikuiset tavarakasat on suorastaan meteliä maailmassani. Ne kuuluu koko ajan, vaikka kuinka yritän olla niitä huomaamatta. Aamiaista ei vaan voi tehdä sen metelin keskellä, ensin on pakko siivota. Ja jos päivä on ollut ihan hirveä, lapset huutaa ja aviomies vaikenee raivottaren edessä, eniten helpottaa kun saan kodin siivottua, eli elämän järjestykseen. Sama oli töissäkin: mitä suurempi stressi, sitä siistimpi pöytä ja sitä neuroottisemmin organisoitu to do -lista.

Haluankin tietää mistä ihmeestä olen saanut päähäni, että siisti ja hyvin organisoitu elämä on yhtä kuin hyvä ja onnellinen ihminen? Miksi ihmeessä en mene heti nukkumaan kun lapset kerrankin nukkuisi, vaan siivoan ensin keittiön?? Onhan maailma täynnä niitä nk. boheemejakin ihmisiä, joita ei paljon sotkut haittaa. Tiedän, että teistä osa on ainakin vähän samanlaisia, joten en ole yksin. Mutta millä me päästään tästä eroon? Miten opitaan jättämään sen pyykkien lajittelu miehelle, jotta voisi leikkiä Kiinan Keisaria vaikka kaksi tuntia lasten kanssa?Terveisiä eräältä mökkeilijältä, joka on ainakin puolet ajasta ahdistunut levinneistä matkalaukuista ja ajelehtivista tavaroista olemisesta nauttimisen sijaan.

P.s. Eilen sentään yksi 4h unipätkä, hurraa!

Unelmoin kodista, jossa sisustus on kaunis ja pinnat puhtaita. Siellä soi joku kiva musiikki, tuoksuu hyvältä ja tunnelma on iloinen. Kaikki...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

  1. Mua ei mitenkään äääärettömästi häiritse sotku ja epäjärjestys, mutta huomaan kyllä että mieli on kirkkaampi kun kotikin on järjestyksessä. Kai se on jotain päänsisäistä feng shuita sitten.

    Jos haluaa saada sitä "jonkun pitäisi"-listaa lyhemmäksi, niin viimeaikaisten kokemusten perusteella voin antaa vinkiksi: järjestäkää juhlat! Siis vaikka ihan pienet, muutamalle hengelle, mutta kunhan ne ovat vähän enemmän kuin sellaiset "no ne nyt voi kutsua vaikka eteinen on ihan ryötässä". Me saatiin ihmeen monta to do -listan ikuisuusongelmaa ratkaistua kun viikonlopun juhlat lähestyi ;) Vain komero-ongelmaa säilyy, martatkin neuvovat että siivoa komerot vain jos aiot juhlia niissä. Vaatekaapit ovat kaaoksessa ja keittiön kaappeja ei uskalla edes ajatella, mutta kulissit ovat kunnossa :)

    Noin perusarjessa mä panostan enemmän järjestykseen kuin siivoukseen. Siis tavarat paikoilleen, pölyjen pyyhkimisellä ei ole niin väliä. Kerran viikossa imurointi riittää, tiskivastuu on (onneksi!) miehellä. Ja kun alkaa olla liian karsean näköistä, onkin taas aika kutsua joku päiväkahveille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo tää oli hyvä vinkki, jonka jo blogistasi bongasinkin! :) Toimii kyllä meilläkin. Toinen hyvä on kutsua päiväkahveille nimenomaan niitä marttakavereita, joiden aina siistiä (ja myös puhdasta) kotia itsee katselee kadehtien. Niitä ei vaan kehtaa ottaa vastaan kaaoksen sekaan.

      Ja hei what, kerran viikossa imurointi? Nyt kyllä. Meillä _ihan_ aikuisten oikeasti imuroidaan nykyään ehkä kerran kolmessa viikossa. Arvatkaa kenen vastuulla se on ;) Eli mulla on myös nimenomaan toi järjestys tärkeää, ei niinkään se siisteys :)

      Poista
    2. No okei, "kerran viikossa imurointi" toimii ehkä ajatuksen tasolla, kyllä se vähän lipsuu.. :D Rattaiden mukana vaan tulee eteiseen niin paljon rytöä, että imuri on suht usein pakko kaivaa esiin (ja kengissä, siis miten niin pienissä kengissä voi olla niin paljon hiekkaa aina ulkoilun jälkeen!?). Nykyään meillä imuroi mies ja poika yhdessä, mä vetoan härskisti supistuksiin.

      Mulla on pari kaveria, jotka tunnustautuvat sellaisiksi siivousneurootikoiksi, joiden on aamulla pakko siistiä keittiö aamupalan jälkeen ja illalla pistää koti tip-top. Mulle tulee kyllä vähän saastainen olo kun ne tulee meille, yleensä vaan vinkkaan että käsidesiä löytyy vessasta.. Mä en ikinä IKINÄ tee kotitöitä päiväuniaikaan tai tee illalla muuta kuin korjaan lelut pois sohvan näköpiiristä, jotta illuusio lapsettomasta ajasta säilyy.

      Poista
    3. Meiltä ei löydy koko käsidesiä :D

      Poista
  2. Loistoblogi sulla! Ja mahtava kirjoitus.

    Mitään ratkaisua ei minulla ole ongelmaasi tarjolla, sillä kärsin itse siitä päinvastaisesta syndroomasta: en tajua miksi ihmeessä minun pitäisi siivota kun kohta on taas yhtä sekaista? Siivoaminen on siksi ehkä turhinta ja turhauttavinta työtä ikinä, ja siksi minulla pitää todellakin olla hyvä tekosyy (joulu tai käsityskyvyn ylittävä kaaos) että saan aikaiseksi. Minimihommat hoidan, mutta kaiken muun annan olla.

    Siisti koti ON viihtyisä koti, mutta vaikka siivoaisin se on sitä vaan hetken. Siisti koti on elämässäni siis yhtä utopistinen kuin kommunistinen manifesti, mutta yksi haave minullakin on. Nihkeintä siivoamisessa on sen tekeminen yksin. Silloin on myös ainaminämarttyyriäiti-loukkoon putoaminen lähellä. Että kun siivotaan niin siivotaan sitten kaikki yhdessä.
    t. sekainen koti ja sekava nainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, täällä ainaminämarttyri! Kiitos kommentista, kiva kuulla että noinkin voi asennoitua. Tähtään tohon, koska se on vähän realistisempaa kuin tää mun perfektionistinen asenne.

      Poista
  3. Meillä kakkosen syntymä lähestyy ja to do -lista on edelleen, no, pitkä. Mut just perjantaina huomasin, että kun siivottiin kämppä, niin jopas taas ahdistus helpotti monta astetta. Järjestys kyllä luo mielihyvää ja selkeyden tunnetta, vaikka mä en suoranaisesti ahdistukaan sotkusta. Saan myös jotain mystistä mielihyvää, kun heitän turhia ja tarpeettomia kamoja pois, joten varsinaista romua meiltä ei kauheasti löydy. Mut olen mä itsekseni ihmetellyt, että mikä mielenhäiriö tämäkin on, että kämppä pitäisi saada perin juurin putsattua ennen lapsen syntymää. Voi jee. Mut kun sitä tietää, että sitten ei ainakaan taas vuoteen ehdi tehdä mitään perusteellista uunin siivousta tms. (kun ei ole nytkään näköjään ollut siihen aikaa edellisten kahden vuoden aikana). Ikkunanpesut sentään ulkoistin siivousfirmalle. :)

    Eniten mua silti ärsyttää itsessäni se piirre, että aina kun meille tulee joku vieras kynnyksen yli kämpän ollessa sotkuinen, niin pitää jotain siitä sotkusta mainita. Voi ääh. Mun mielestä kun on tosi ihanaa käydä kavereilla ilman, että kämppä on just puunatun näköinen - voi vaan tupsahtaa siihen niiden arkeen ja ottaa rennosti. Niin meilläkin voi, mutta jostain kumman syystä huomaan itseni aina jotain selittelevän näistä normaalin elämän jäljistä. Mites tästä pääsisi eroon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tämäkin on ärsyttävä piirre. "sori kun täällä on niin hirvee kaaos", yritetäänkö me sillä sanoa jotain että oikeasti me ollaan hei tosi hyviä ihmisiä? :) Mä oon kans maailman paras (tai pahin) heittä kamaa pois, mutta ongelmana on tää mun asenne. Kuten siskoni viimeksi huomautti, olen kyllä "vähän nipo". Mun mielestä ei vaan ole esim keittiö siisti, jollei se ole täydellisen siisti. Joten tavaraakaan ei saisi olla _yhtään_ ylimääräistä nurkissa lojumassa, ja sehän ei ole mahdollista tässä arjessa.

      Uunin pesu, hmm, mielenkiintoinen ajatus...jaa ikkunatkin? voisko se joku ulkopuolinen hoitaa tän kaiken? Siivooja edelleen hankkimatta...

      Poista
  4. Mä en oo kovin kummoinen siivooja ollut koskaan, ja lasten jälkeen mulle on kans tullut se sellainen asenne, että kun ei se järjestys kuitenkaan pysy, niin ei kauheesti jaksa sykkiä. Parhaimmillaan se järjestys, jonka eteen on itse nähnyt pari tuntia vaivaa voidaan kuitenkin tuhota ihan muutamassa minuutissa, kun sotkeminen on niin paljon tehokkaampaa.

    Mä kyllä tykkäisin siististä kodista, mutta meillä on yksinkertaisesti ihan liikaa tavaraa kämpän ja säilytystilan kokoon nähden. Mä panostan siihen, että tietyt jutut on siistejä ja puhtaita: imuroin kyllä monta kertaa viikossa ruokapöydän alta ja keittiöstä, mutta täällä työhuoneessa imuri vierailee todella (TODELLA) paljon harvemmin. Vessaa pesen usein, mut kylppärin kaakeleiden hinkkaus tapahtuu aika satunnaisesti. Ja mähän oon ainoa, joka siivoaa. En jaksa jankuttaa, teen sit mieluummin jo ite.

    Nyt kun mies on kesälomalla ja tälle viikonlopulle ei oltu suunniteltu mitään erikoista, niin mä aattelin, että siistiin kotiin ois kiva palata mökkireissulta ja pesin kylppärin, imuroin (jopa tän työhuoneen :), pesin lattiat, vaihdoin lakanat ja putsasin jääkaapin jne. Nyt voikin sitten levätä laakereillaan varmaan joulusiivoukseen saakka. Siivouksen varjolla saa myös joskus tilaisuuden olla ihan yksin kotona! Tilaisuudet on otettava sieltä mistä niitä sattuu löytymään... Hirvee vuodatus, oon vielä niin euforiassa tän mun epäluonteenomaisen megasiivousurakan jäljiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jos toi euforia jatkuu niin ihan olet tänne tervetullut! Olisi paljon kivoja pinttyneitä tahroja!

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta! Mä olen tosin luovouttanut jo siinä, että musta koskaan tulisi "rennosti chillailevaa äitiä kaaoksen keskellä" vaan sen sijaan hyväksynyt sen tosiasian, että puhdas (tai no, ainakin siisti) koti on yhtä kuin iloinen äiti. Tämä on tosin saanut aikaan perheemme jälikasvussa (1.5v) jopa ihailtavia (ainakin omasta mielestä) piirteitä kun neiti on mallista katseltuaan oppinut viemään tavaran kuin tavaran omalle paikalleen ja siivoaa leikkinsä jälkeensä pyytämättä. Ei siis paha!

    Olen myös päättänyt asennoitua siivoamiseen ja kotitöihin niin että ne nyt ovat osa meidän arkea ja niitä voi tehdä myös leikin varjolla. Eli leikkiminen ja siivoaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita! Imuroinninkin suoritan muksu kantoliinassa jolloin pidän sitä toisinaan jopa spinning-tuntiin verratavana urheilusuorituksena!

    Ja vielä myötätuntotunnustuksia sinulle valeäiti: kun sen keittiön oikeasti siivoaa ennen nukkumaanmenoa, on ehkä tuhat kertaa helpompaa (ja mukavampaa) herätä aamulla tekemään siellä aamupalaa.

    -Kape-

    P.S: Pidätän edellä olevaan kirjoitukseen muuttamisoikeuden sitten kun meillä on kaksi lasta. Helppohan se on nyt huudella tuon yhden kanssa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kato kahden kanssa käy sitten näin että pää hajoaa kun ei enää jaksa siivota riittävästi :) Onnea uudesta tulokkaasta!

      Poista
  6. Ihana kirjoitus.

    Mielenkiintoinen hahmo tuo rva. T.
    En nimittäin voi uskoa että edes siellä keskustellaan oikein metodein uhman taltuttamisesta, saatika sitten että tuollaista kulissia pitävä voisi mitenkään oikeasti nauttia elämästään.

    Siis jos on kaksi pikkuruista lasta, ei vaan voi olla mahdollista (ilman maksetun apuvoiman armeijaa) luoda tuollaista lavastusta.

    Tai jos on, niin silloin ei voi olla aikaa keskittyä elämässä niihin oikeasti tärkeisiin juttuihin Kuten vaikka niiden lasten ainutkertaisiin juttuihin, höpinöihin ja kokemuksiin. Ja ne lapset tai mies saa kärsiä varmasti jokseenkin ylistressaantuneesta mamasta....

    Sotkut on pop. Ja niille neuroottisen siisteille äitiystäville on just hyvä näyttää vähän perspektiiviä siitä miten niidenkin kannattaisi keskittyä johonkin muuhun kuin rättiin ja pölyhiukkasjahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) :) :) Ihana oot itse.

      Mä tein tänään sitten sen, mitä tässä lupailin: keskeytin kirjaimelliseti oman siivoukseni, jätin rätin keskelle pöytää ja pyysin Ykkösen siihen Kakkosen viereen lattialle. Sitten hassuteltiin kolmisteen Kiinan keisarit ja muut läpi ja kumpikin kikatti huolella. Teki muuten aivan helvetisti parepmaa kuin yksi siisti keittiön pöytä.

      Poista
    2. jeiijee, go valeäiti go!! LIKE.

      Poista
  7. Kun mä laiskana oon lapsineni pihalla, niin nään ikkunasta (kyttääjä much, minäkö?) kuinka yks naapurin mamma siivoaa korvat sauhuten koko aamupäivän. Sen nuorin lapsi, joka ei saa tulla yksin ulos, kattelee haikeana partsin kaiteen raosta pihaan. Joskus ne syö eväitä tai lounasta pihalla ja niiden VIISIVUOTIAS käyttää ruokalappua. Lapset lähetetään pihaan syömään tippaleipää. Mut varmasti on siisti ja viihtyisä koti. En mä vaan silti jaksais ihan tolla tasolla pingottaa.

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.