Huvilaa tai ainakin huussia

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Nyt on kuulkaa varsin lähellä tuo keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen, sillä parin viikon sisällä omistan suunnilleen kymmenyksen hyttysiä, puskaa, saunaa, laituria, kylmää uimavettä ja vanhoja korttipelejä. Mökkiä.

Olemme vaivihkaa muuttuneet mökkiväeksi viime viikkoina, vaikkei nimet ole vielä edes lopullisissa papereissa: Wannabe-crocsit on ostettu, kesän viikonlopuista lähes kaikki on vietetty tuolla mökiksi naamioidulla työleirillä, jalat, kädet, naama ja sielu on uusia hyttypuremia ja vanhoja rupia täynnä ja selkä on kipeänä "maa-mansikooden" poimimisesta arvon neidille. Olen mökkihousujen päässä täydestä landeistumisesta.

Olemme ostamassa Insinöörin perheen kanssa heidän sukunsa vanhaa mökkiä. Mökki on ollut suvun yhteiskäytössä jo vuosikymmeniä, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana se ei ole ollut oikein kenenkään huolilistalla. Paikat ovat päässeet siis ränsistymään isosti. Tekstiilit ovat kostuneita, iso tontti on puskaa ja villikasveja täynnä (seassa toki myös mansi- ja mustikoita), nuket ovat päättömiä ja keksipurkit vanhentuneet vuonna 1998. Viimeiset merkinnät saunakirjassakin ovat ajalta, jolloin mainitseminen arvoista oli se kuinka monta kertaa Insinööri serkkuineen kävi uimassa. Ja viereen on piirretty heppoja Insinöörin siskon toimesta. Ihan pari vuotta sitten siis.

Mökillä on sähkö, mutta ei juoksevaa vettä. Rakkauden, rahan ja käytön tarpeessa ovat mökin kaikki huoneet, piha, huussi, ranta, laituri ja saunarakennus. Siis lähes kaikki. Siellä on liikaa puita, eli paljon varjoa ja paljon hyttysiä. Siellä on epämääräinen joukko vanhoja astioita ja ruoanlaittofasiliteettinä toimii itsemuurattu grilli pihakeittiössä.

Joko nyt kysytte mielessänne miksi olemme ostamassa tämän kaaoksen? Koska siitä tulee ihan sairaan hieno. Jos tämä olisi Huvila&Huussi, ihastelisitte tunnin päästä sitä muodonmuutosta, jonka puutarhatyökalut, valkoinen maali ja Ikea voivatkaan saada aikaan. Sen sijaan te ja me saamme odottaa useita vuosia, että projektimme alkaa tuottaa kunnolla hedelmää. Mutta hyvä siitä tulee, uskokaa pois.

Tässä mökissä jos jossain on sitä kuuluisaa potentiaalia: se sijaitsee upeissa maisemissa veden äärellä, alle kaksi tuntia Helsingistä isolla tontilla, jonka pihalle pääsee autolla, mökki on iso ja rakennusoikeuttakin on vielä jäljellä.

Minussakin alkaa näkyä potentiaalia mökinomistajaksi. Poimin vapaaehtoisesti marjoja ensimmäistä kertaa elämässäni, vaihdan vaippoja saunalla, tiskaan kylmässä joessa ja mietin, mihin alppiruusut kannattaisi siirtää. Ja olen tämän kaiken keskellä ihmeellisen tyytyväinen. Voin vain kuvitella miten iso virne naamallani on sitten kun juon kylmää spritzeriä mahtavalla terassillamme fatboylla makoillen ja vahdin puolilaiskasti rinteessä juoksevia lapsia.

Siihen asti puunaan, siivoan, remontoin ja sisustan. Ja matkalla löydän kaikkea jännää vanhasta Monopolista kuvassa näkyviin peppupyyhkeisiin. Nam.

P.s. Saatanpa myös hyödyntää tätä blogia jonkinmoisena päiväkirjana raksan edistymisestä. Lukekoot ken haluaa.



Nyt on kuulkaa varsin lähellä tuo keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen, sillä parin viikon sisällä omistan suunnilleen kymmenyksen hyttysi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.