Valeäidistä valenaiseksi

torstai 28. kesäkuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Törmäsin eilen kaveriin Kampissa. Ei kai siinä mitään ihmeellistä. Mutta kun huomasin hänet siksi, että bongasin hänen lapsensa hissistä, ja huikkasin suoraan "ootteko menossa kolmanteen?", tajuan jotain peruuttamatonta tapahtuneen. Minä olen äitiytymässä (Oniako se oli, joka tätä termiä käytti, well said).

Jotenkin on käynyt niin, että nykyään on ihan luontevaa olla itse peseytymättä vaikka vuorokauteen kun sopivaa hetkeä ei löydy. Päälle etsiytyy verkkarit tai liian isot farkut jo kolmatta päivää, ja paita sopivin tahrankestoisin värein ja tissiluukuin varustettuna. Ulko-ovella heitän jalkaan tennarit ja olen ylpeä jos ehdin sinä päivänä laittaa oikein ripsiväriä. Puistossa kyselen tottuneesti imelällä hymyllä varustettuna ventovierailta "minkäs ikäinen hän on" ja kannustan tuntemattomia tahmatassuja kun ne niin hienosti otti niistä mun yli-isoista farkuista kiinni ja nousi pystyyn. Matkalla käyn ruokakaupassa ostamassa litroittain maitoa ja makaronilaatikkoainekset. Peilistä katselen ihaillen kun sieltä katseli niin laittautunut nainen (se ripsari) ja kotona leikkaan kynnet ettei ne taas raapisi lapsia. Mielessä kuplii ajatus timanttisormusten poistamisesta "vain hetkeksi" ettei ne olisi koko ajan likaiset, ja kun eihän mulla muitakaan koruja ikinä ole. Käsilaukun tilalle olen harkinnut vakavissani pelkkää hoitolaukkua. Illalla tehdessäni heräteostoksia lastenvaatteiden verkkokaupoissa huomaan, etten ole syönyt kauheasti koko päivänä, tai jos olenkin niin herkullisuus on ollut luokkaa Kalastajan Pata ala Piltti. Paitsi tietenkin ne lapselta salaa syödyt, päivällä kaupasta ostetut karkit. Yöllä saatan pyöriä unettomana, kun suunnittelen ensi viikon ruokalistoja, mietin lähialueen päiväkoteja ja pohdin olisiko sen välikausihaalarin sittenkin oltava koko 92.

Siis mitä helvettiä???

Missä on se korkojen päällä kipsuttava, pitkäkyntinen, aina korujen kerrostama, kiroileva, herkutteleva, liian kalliita vaatteita ostava, hedonistinen, naurava, vittuileva, ihana minä?

Missä on liian pitkäksi venyneet ravintolaillat, joissa aina otan jälkkäriä vaikka olen jo ihan täynnä, sosiaalisesta paineesta ja miellyttämisen halusta (uskokoon ken haluaa) juodut shotit ja skumpat, ne rakot jotka tulee kun tanssii aamuun asti, missä on liian kalliit käsilaukut ja vartin tuska vaatekaapin edessä vaikka oikeasti silloin oli vaikka mitä päällepantavaa? Missä on urheilumattomuuden huonot tekosyyt, ja toisaalta kaikenmaailman spinningit?


Kyllähän mä tiedän missä ne on.

Ne on tuolla tiskivuoren alla, pyykkikoneen uumenissa, legopalikoiden välissä ja mitä suurimissa määrin äidinmaidon peittämiä.

Huomisesta alkaen elän edes hetken sellaista toisenlaista elämää. Aion ryhtyä vallan anarkistiksi. Vedän päälle silkkipaidan ja minihameen, korkeat korot ja pinkit kynnet. Ripsiä ja kynsiä en ehdi tässä välissä laitattaa, mutta kyllä nekin vielä. Sitten menen leikkipuistoon ja kysyn muilta aikuisilta "moi, mitäs sä teet työksesi?" ja ignoraan niiden lapset, ellen huomauta että ethän viitsi tätä mun paitaa tahria. Sitten ajan autolla ilman lapsia Turkuun, kirjottaudun hotellihuoneeseen sisään ja vedän kamalat kännit. Ne korot heitän kattoon aamuun asti, skumppaa metsästän vielä viideltä ja aamulla on paha olo. Enkä muuten ajattele kertaakaan, että lapseni on jossain 3,5h ajomatkan päässä, eikä ole varmuutta saako se syödäkseen ilman minua.

Uskokoon ken haluaa.

Törmäsin eilen kaveriin Kampissa. Ei kai siinä mitään ihmeellistä. Mutta kun huomasin hänet siksi, että bongasin hänen lapsensa hissistä, j...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Pahinta on just noi leikkikenttakeskustelut.. kun ei vaan kiinnosta ne ventovieraiden lapset! Taalla viela se paha etta jos leikkikentalla on muita aiteja paivasaikaan niin se yleensa tarkoittaa etta ne on sellasia career-kotiaiteja, joilla on yleensa aina joku "kasvatusmetodi" ja jotka vaan rakastaa niin paljon sita kotona oloa eika niilla oikeesti ees ole muuta ammattia!! Loyda siina sitten jotain jarkevaa yhteista keskusteltavaa. Toinen vaihtoehto on sitten sellaiset perheet joissa lapsi on pakko laittaa kolmekuisena hoitoon kun ei oo enempaa aitiyslomaa. Olen siis taysin valiinputoja.

    Kuulin myos kautta rantain etta yhden Oskarin tervetulojuhlissa olleen vieraan aiti (en kylla ees tieda miten se sinne oli edes eksynyt) kommentoi etta: "Kaliforniassa se olisi vankilassa" kun naki minut siideri kadessa, ja oli aikaisemmin huomannut etta imetan... ARGH! Itse olen jo sentaan oppinut sen aitiyden kultaisen saannon etta muiden lapsen kasvatukseen ei puututa (ennen kun ollaan kotona ja voidaan puolison kanssa rauhassa kauhistella ;) )!!! En edes alota siita minka nakosena sita tulee talosta lahdettya aitiyden tekosyylla, sanon vaan etta voisko tulla mukaan sinne Turkuun!!!!????

    Vent over :)

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. What? Siis WHAT??? Voi herran perse sentään mulla olis menny murot väärään kurkkuun ja hiekkaa pikkareihin jos joku olisi ikinä kehdannut sanoa noin.

      Huh huh.

      Poista
  2. Nou hätä. Kyllä se leidi sieltä tulee takaisin. Siihen auttaa kun käy siellä suihkussa. Ja ostaa parit silkkimekot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silkkimekot check, suihku vielä käymättä :D

      Poista
  3. Mä jäin vain miettimään, että mihin sä lähetät ne lapset jos sä olet 3,5 tunnin ajomatkan päässä Turussa?

    Ja sitten ihan alvarligt, Tukholmassa näkee leikkipuistossa sellaisia beyond latte -mammoja: yksikin liihotteli taaperonsa perässä korkkareissa ja oranssissa yksiolkaimisessa sifonkimekkossa. Ja mun ensimmäinen ajatus on vain, että hitto miten työlästä. Äitiytynyt? Turha kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jes, mullakin on välillä latte kädessä :D puoliksi perillä, siis. Olitpas nokkela pokkela tossa matematiikassa: Kakkonen menee mummon luo Lahteen hoitoon, joten tehdään dagen efterissämme sellainen rapsakka viiden tunnin roadtrip. Varmaan kivaa.

      Poista
  4. Mä kävin tänään vaateostoksilla. Tämä on mielestäni ihan huomionarvoinen asia, koska ostin vaatetta itselleni. Siitä on tullut käsittämättömän harvinaista. Lapsille on pakko ostaa tasaisin väliajoin jotain uutta, kun on (muka) uusia tarpeita ja aina jotain jää pieneksi. Nyt mä olin yksin ostoksilla ja ostin itselleni... ja tulin sitten supermarketin kautta kotiin kantaen 120 euron edestä ruokaa, vaippoja ynnä muuta himaan.

    PS. Pidä kivaa silkkimekossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silkkimekossa oli kivaa, toivottavasti ostit myös 120€ edestä itsellesi mekkoja :)

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.