Räpätäti riehuu (kohta)

tiistai 19. kesäkuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Sisälläni asuu räpätäti. Se on varmaan perinnöllistä, olenhan erään maailmanluokan valittajan ja toisen negatiiviön risteytys. Olen kohtuuteen asti saanut pidettyä tätä räpätätiä sisälläni hiljaa. Jos silloin tällöin ottaa asiakseen kertoa muille, miten asiat voisi tehdä paremmin, niin onpa paha. 

En tiedä johtuuko siitä yleisestä "pahan kytän" roolista, jota joudun arjessani nykyään vetämään, mutta nyt se räpätäti on alkanut rajusti herätä. Leikkipuistossa komennan muiden lapsia, ojennan ja kehotan käyttäytymään paremmin. Vieraille tarhatädeillekin huomautan, vaikka kautta rantain vielä, että voisivat vahtia holhokkejaan. Teineille tekisi mieli sanoa että lopettakaa se helvetin kirkuminen ja noi roskat roskiin nyt. Ja kyllähän te tiedätte, miten niitä autoilijoita koulin.

Erityisesti sitä räpätätiä houkuttaa päiväkodin pihalla piilotteleva "Mersumies". Pihalle ei saa ajaa autolla, mutta niin vain siellä eräs avomersu aina kököttää aivan oven vieressä. Kerran olen nähnyt herran huristelevan tyytyväisenä siitä itse keksimältään paikalta pois, joten tiedän minkänäköistä saalista vaanin. En ole miehen onneksi saanut sitä hetkeen kiinni itse teosta, ja sen väijyminen oven ulkopuolella on jo niin säälittävää räpätäti/kyttääjä -toimintaa, että olen vielä jättänyt tämän räpätyksen tekemättä. Seuraavan kerran kun saan sen kiinni, aion kertoa että me muut ollaan kuule ihan kiltisti mahat pystyssä roudattu vielä kaukaisemmalta ovelta rimpuilevia kakaroitamme parkkipaikalle, että koita kuule sinäkin jaksaa kävellä se ylimääräinen 50 metriä. Etenkin kun se mun ihana kakara tätä nykyään kävelee tällä samalla pihalla vailla itsesuojeluvaistoa.

Suureksi osin mersumiehen takia räpätäti alkaa käydä kärsimättömäksi. Olen enää parin ilkeän mulkaisun ja äänekkään suun maiskautuksen päässä lopullisesta räjähtämisestä. Pelkään pahoin että kun sen Pandoran lippaan kerran avaan, ei loppua näy. Sitten saavat kaikki röökaajat, roskaajat, etuilijat, ovea-avaamattomat, käytävät tukkivat juoruakat ja suojatien edessä pysähtymättömät pyöräilijät kuulla kunniansa.

Pelastaakseni itseni kaikkien räpätätien pahimmalta kohtalolta (asuvat yksin seitsemän kissan kanssa ja soittavat K-kauppaan valituksia vanhentuneista tuotteista. Apua, sen tein jo.), aion kanavoida pahimmat energiani Phil&Tedsille. Ostamamme vaunut kun näyttävät uhkaavasti tekevän kohta saman kuin kahden tuttavaperheen vaunut: renkaat kuluu puhki. On aivan käsittämätöntä ja epähyväksyttävää, että alle puoli vuotta käytössä olleet (pienen omaisuuden maksaneet) vaunut menee rikki. On todella syvältä jos kahden lapsen logistiikka hajoaa kesken matkanteon.

Nyt pitää vaan päättää lähetänkö järkevän valituksen jo nyt, vai odotanko renkaan räjähtämistä, eli sopivaa raivoa ja räpätädin lopullista nousemista. Innoissani olen tästä mahdollisuudesta kuitenkin.

Sisälläni asuu räpätäti. Se on varmaan perinnöllistä, olenhan erään maailmanluokan valittajan ja toisen negatiiviön risteytys. Olen kohtuute...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Hei, mä niin ymmärrän sua! Mua on kyllä erityisesti lapsen syntymän jälkeen alkanut risoa kaikki teinit, jotka ajavat pyöräteillä skoottereillaan ym. Olen useamman kerran harrastanut avautumista asiasta ko. tyypeille. Onneksi liikun yleensä vaunujen ja koiran kanssa - niillä saa tosi hyvin tukittua koko kaistan. Mun ohitse kun ei prkl laittomilla teillä mennä! Annoin muuten itse just palautetta kunnan virkamiehelle, kun kesäkuun puolivälissä ei ollut mattopesulaiturin kunnostus valmiina. Voi että v*tutti kävellä melkein tunti raskaana ollessa esikoisen ja koiran kanssa matonpesupaikalle toteamaan, että tästäkään suunnitelmasta ei sitten tullut yhtään mitään. Kerroin aika suorasanaisesti mitä mieltä olin heidän projektinjohtamistaidoistaan ja ihmettelin, että missäs ihmeessä ne työmiehet sieltä työmaalta nyt sitten olivat, vaikka oli arkiaamupäivä. Että koskas pääsisi mattoja pesemään - nih!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, räpätädit kunniaan! Tuliko kunnalta ikinä vastausta?

      Poista
    2. Siis mähän luonnollisesti soitin sille virkamiehelle. Aito ja sievistelemätön kuntalaispalaute on varmasti harvinaista herkkua, sen verran mykistyneeltä se miespolo vaikutti. Kyllä siellä oli tainnut ihan oikeastikin vähän noi aikataulut kusta, kun oli ollut sitä ja tätä ja tota. Lupasi ottaa tästä casesta opiksi, kun ensi keväänä menee seuraava matonpesupaikka remonttiin. ;)

      Poista
  2. Hihi, mäkin ymmärrän räpätätiyttä - tämä geeni taitaa asustella minussakin... Asun Ranskassa ja täällä sääntöjen noudattaminen ei ole niin kovin tiukkapipoista (kyllä tähän suojatielle voi pysäköidä jos panee hätävilkut päälle...), ja välillä tekis mieli avautua oikein antaumuksella. Mutta toisaalta olen myös jäänyt räpätätien räjähdyksien kohtaloksi (ai miten niin ajoin väärään suuntaan pyöräkaistalla??), ja voin kertoa, ettei läksyttäminen välttämättä tuota toivottua tulosta. Mussa ainakin herää sisäinen uhmaikäinen niinä hetkinä. Hävettävää kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskassa nyt ei voi koskaan tietää ajaako tietä oikeaan suuntaan, kun ne autot voivat olla pysäköityinä tien reunaan ihan miten päin vain. Suomessa on niin ihanan selkeätä, kun autot on aina parkkeerattu nokka menosuuntaan. :) Vaikka kyllä munkin mielestä olisi kätevää koukkaista vasemman kaistan parkkiruutuun ilman U-käännöstä...

      Mä olen muuten myös avautunut kerran marketin parkkipaikalla yhdelle miehelle, joka parkkeerasi mun nenäni edestä lapsiparkkiruutuun ilman lapsia (mulla oli oma lapsi turvakaukalossa mukana). Mies vetosi sitten siihen, että sillä on kyllä kolme lasta kotona. Voi jee!

      Poista
    2. Ai kauhee, musta ei olisi kyllä eteläeurooppalaiseksi. Vuosi Itävallassa riitti sitä kamalaa anarkiaa, eihän ne edes tottele liikennemerkkejä!

      Pilami: marketin parkkipaikathan on räpätätien parasta seutua.

      Poista
    3. Niin ja piti vielä kertoa että joskus tulee takapakkeja: yksi päivä yritin itse vahingossa mennä punaisia päin vaunujen kanssa. PUhuin tietenkin samalla kännykkään ja kun joku mersumies kehtasi sitten kaasuttaa melkein meitä päin ja mulkaisi sitten vihaisesti, sisäinen räpätätini ja teinini meni aivan oikosulkuun ja näytin sille keskaria. Vastapäätä olleet jalankulkijat nauroi mulle ja kieltämättä hävetti.

      Poista
  3. Ajattelepa mua, kun olen sama sukua, mutta lisäksi opettaja... Mullehan maksetaan ohjeiden antamisesta ja nalkuttamisesta! Nyt kun vielä olen kotona seuraavan iäisyyden, voi Timo parkaa ...

    VastaaPoista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.