Haasteellinen aamu

maanantai 21. toukokuuta 2012 Valeäiti 13 Kommenttia

Heräsin keskellä yötä (onpa ihme). Kaikki oli ihan hiljaa, eikä kukaan imeny mua kuiviin roikkunut minussa kiinni. Mun päässä vaan sattui pyörimään Uhrilampaat 4, jossa minä olin pääuhri ja yhdeltä mieheltä oli juuri syöty naama. En sitten ihan heti uskaltanut silmiäni uudestaan ummistaa, joten kävin kuikuilemassa blogimaailmassa rauhoittuakseni.

Hetken luulin painajaisen unien jatkuvan, kun näin päivän sivulatausten määrän: 1019. Siis tuhat kertaa olette klikkailleet täällä eilen. Oli pakko penkoa asiaa, ja huomasin että eräästä mahtavasta blogista oli paukannut paljon ihmisiä. Syykin löytyi, Onia oli haastanut minut. Ensimmäinen haaste ever, joten kiitos siitä Onia! Ja tervetuloa tänne löytäneille uusille lukijoille!

Huomauttauisin vielä että Onialla oli käynyt kyllä pieni virhe: "Seuraava kysymyspatteri lähtee äitiysblogosfäärin positiivisimmille muskettisotureille, eli Valeäidille, Täti-ihmiselle ja Liisalle. Olkaatten hyvät!" Siis positiivinen? Positiivisin?? Joko sinä olet lukenut huonosti tai mun tarvii palata takaisiin ruotuun. Minä mitään positiivinen ole. Sen todisteeksi marisevat vastaukset kymmeneen haastavaan kysymykseen:

1. Mitä teet ihan ensimmäiseksi aamulla, kun olet noussut ylös sängystä?


Valitan. Päänsärkyä, väsymystä, kankeaa kroppaa tai useimmiten kellonaikaa. Teen tämä joko ääneti tai kovaan ääneen, valituksen aiheesta ja suurudesta riippuen. Sen jälkeen jaksan taas (teko)hymyillä vieressä kitisevälle pikkumiehelle. 

2. Minkä jäätelön tilaat useimmin kioskilla?

Tämä kysymys olettaa että mulla olisi joskus käteistä, sitähän ei ole. Kuten ei ole nenäliinoja, meikkejä tai välttämättä kotiavaimiakaan. Jos satun osumaan kortteja syövän kioskin eteen, ostan yleensä lakua tai minttusuklaata. 

3. Milloin valehtelit viimeksi?
Kysymyksessä numero 1. En mä aina valita. Sen lisäksi aivan varmasti lapselle, todennäköisesti "tää on aikuisten ruoka, sä et tykkäisi tästä" karkkia syödessäni tai "se loppu kato jo" kun kakkua takaisin jääkaappiin tungin.

4. Jos saisit nyt tuhlattavaksi 100 euroa, mitä ostaisit?

Pakko myöntää että helposti menisi Ykkösen vaatevarastoon kun se ei olekaan lopettanut kasvamistaan maagisesti. Ja puikulalapselle on kivempi ostaa vaatteita kuin rytkyjä omien jenkkakahvojen peitoksi. Mutta jos vain itseeni tuhlaisin, ostaisin mekkoja. Kasapäin mekkoja.  Tai uuden lompakon. Tai ripset. Tai kynnet. Tai yhden baarivapaaillan.

5. Oletko ostanut ulkoiluhousut äitiyden tähden?
Crap, täytynee myöntää itselleen, että olen! Mutta pääsääntöisesti ne ja se "tuulitakki" näkyvät vain lenkkipoluilla / leikkipuistossa. Muuten olen suhteellisen kaupunkikelpoinen.

6. Mikä on lempikaupunkisi?
Kyllä se on nyt jo tämä kotikaupunkini Helsinki. Espoolaisena tyttönä en olisi ikinä uskonut näin käyvän, mutta nyt kuuden asukasvuoden jälkeen olen kyllä rakastunut siihen, että kävelen lähes joka paikkaan, ihmisiä näkee melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ympärillä on vanhaa rakennuskantaa ja ihana meri. Tämä kaikki siis lähinnä keskustan etuja. En niinkään lämpene metroon, junaan ja niiden varrella aiheutuviin lieveilmiöihin. En myöskään romantisoi spugeja ja muuta "underground" kulttuuria. Tää elitistinen Punavuori sopii mulle paremmin ;) On kyllä mainittava myös rakas opiskelukaupunkin Turku, joka on edelleen kesäkaupunkina ihana ihana ihana. Ja siellä asuu inania kavereita (tulkaas jo tänne). Ja Turussa on aina hyvä sää, tää Helsingin merituuli on aivan syvältä. Ulkomaisista kaupungeista Köpis, Barcelona, Pariisi, Rooma.

7. Jos voisit muuttaa yhden tapahtuman kuluneelta viikolta, mikä se olisi?

...kylläpä kestää tämän miettimisessä. Joko lähimuisti on totaalisen mennyttä tai sitten viime viikko oli oikeasti aika hyvä. Tietenkin sen seitsemän päivää kestäneen päänsäryn olisi voinut jättää pois. 

8. Mitkä ovat ne viisi nettisivua, jotka avaat aina ensimmäiseksi?
Facebook, Gmail, Blogger, Iltalehti, Hesari. Tosin nämä on aina ja ikuisesti auki, en juurikaan enää "avaa" sivuja. Lisäksi huomaan nyt että oikeastaan vain ekat kolme avaan, ja lähden niistä sitten etenemään mihin menenkään. Uutiset katon useammin iPhonen kautta suoraan lehtien omista app:eista.

9. Ketä haluaisit kiittää ja miksi?
Ravintolapäivän jäljiltä edelleen kaikkia täällä käyneitä, mutta etenkin Insinööriä, Heiniä, Ugia ja Mummia paljon kaivatusta avusta, Tammiston perhettä superkivasta viikonlopusta (miten me päädyttiinkin viettämään se melkein kokonaan yhdessä? :)) ja vielä sääguruja kesästä. Olen päättänyt että se tuli eilen.

10. Mikä on oma käytännön vinkkisi kahden lapsen arjesta selviytymiseen?

Älä tee sitä! Hommaa hyvä tukiverkosto ja riittävästi apuvälineitä (hyvät vaunut, kantovälineitä, tutti, tuttipullo...you know). Laita isompi lapsi hoitoon edes osaksi aikaa viikkoa / päivää niin sekin saa riittävästi kivaa tekemistä päiväänsä. Toivo että toisen lapsen syntyessä on kevät tai kesä, jolloin pääsette aina ulos pakenemaan. Karsi kotiaskareet välttämättömiin (ei niitä lakanoita nyt koko ajan tarvitse vaihtaa, oikeesti) ja opettele sanomaan sekä itsellesi että muille "ei" jos tuntuu ettet jaksa. Jätä osa päivästä aina tyhjäksi menoista. Ole rehellinen itsellesi jaksamisesta. Kerro ääneen myös puolisolle mikä painaa. Yritä olla stressaamatta mahdollisista haasteista ja ongelmista etukäteen, kohtaa ne sitten kun ovat päällä. Ja ota rennosti, ei se niin kamalaa ole. Muista että pahin mitä ne voi tehdä on huutaa (helvetin kovaa) yhtäaikaa, ja siihen auttaa korvatulpat.

Siinä se. Tulipas pitkä ja tylsä teksti. No, se ratkaisee sen sivulatausten määrän kun kaikki lukijat häviää.

Heräsin keskellä yötä (onpa ihme) . Kaikki oli ihan hiljaa, eikä kukaan imeny mua kuiviin roikkunut minussa kiinni. Mun päässä vaan sattui ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

13 kommenttia :

  1. Tottahan Onian määre "positiivinen" oli ironiaa, tai sitten sitä kuuluisaa huumoria, josta niin usein kuulee puhuttavan. Ainakin jos katsoo missä seurassa olet. (Muskettisotureiden seurassa...?)

    Tai siis Liisa ei oo kauheen positiivinen, mä olen toista maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, multa on siis poistettu logiikan lisäksi sarkasmi tässä univelkaoperaatiossa. No sehän on helvetin hieno juttu, mitä jää enää jäljelle?

      Kyl toi muskettisoturi -määritelmäkin oli aikamoinen :) Terve vaan toveri!

      Poista
    2. Siis oikeastihan mä olen lähes Arja Koriseva. Täti nyt vaan sekoilee.

      Poista
    3. :D Mä oon sit se Arja Korisevan ja Marco Bjurströmin lapsi. Joka seurustelee Antti Tuiskun kanssa.

      Poista
    4. No nyt oli JOKU kyllä imettänyt itsestään sarkasmintajun ulos :D Teidän kolme kopla muodostaa mun suosikkibloggaajiston osittain juuri hyvän huumorintajun takia. Nyt täytyykin ehkä pistää top-lista uusiksi... Mutta jos soturitkin haluaa välillä lällyillä, niin mun blogista löytyy suorastaan siirappinen haaste, senkin saa ottaa vastaan!

      Poista
    5. Myönnän, sinne se meni maidon mukana. Nyt ei pysty kyllä tollsiin positiivisiin haasteisiin :D

      Poista
    6. Ai niin, toi sun kymppikohdan vastaus ei ollut kyllä yh-tään kannustava :D Tehty jo, pikkusisarus syntyy syksyllä, vaunut puuttuu, kantoreppu puuttuu, tuteista en tiedä mitään, tukiverkostossa on valtaisia reikiä, hoitoon en halua laittaa (no okei, kerhoon kyllä) ja niin edelleen. Täytynee panostaa niihin korvatulppiin ;)

      Poista
  2. Siitäs saat, kun kirjoitat niin hauskasti ja vielä usein! Kummasti tulee käytyä aika usein kurkkaamassa, mitä teille milloinkin kuuluu =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja yritän pitää tahdin yllä :) nyt on kauhee paine, mitähän tänne keksii enää kirjoittamista että kaikille uusillekin kelpaa..

      Poista
  3. Täällä yksi uusi lukija, tervehdys vaan. Ja kiitos!

    Oon nyt viikonlopun ajan kahlanut tätä blogia läpi ja nauranut itseni uuvuksiin. Ihan mieletöntä, miten hyviä huomiota olet lapsiperheen arjesta tehnyt ja vielä mielettömämpää on se, miten tuot nämä huomiot ilmi. Sulla on sana hallussa. Kiitos siis erittäin naururikkaasta viikonlopusta. Mulla on samanikäinen kuopus kuin sulla ja lisäksi vajaa kolmevuotias (ihanan uhmaikäinen) esikoinen ja elämä on välillä yhtä kaaosta. Mutta täytyy käydä täältä aina tankkaamassa nauruterapiaa, jotta tästä kaaoksesta selviää järjissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa jaa eli sinä olet tehnyt ne kaikki sivulataukset tänne!

      Terve vaan, ja tervetuloa, ja kiitos, ja tsemppiä :)

      Poista
  4. tulipas ikävä Helsinkiin ... ja hyvää puistoseuraa! että ihan itsellenne kiitos vaan, olipas kovasti hauskaa!
    ps. "kato kakku loppu jo" voi olla vähän heikko mikäli ykkönen on kuitenkin huomannut ne porkkanakakkujen massat, ja tämä lapsihan ei todellakaan ole tyhmä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pirulainen on tajunnu a) mitä jääkaapissa on ja b) miten jääkaappi avataan. Tänään on oikeesti heitettävä noi loput pois :D

      Mä muuten tänään aattelin syvänvihreällä kateudella teidän pihaa kun kökin täällä sisällä lähes koko päivän..

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.