Päivän ärinä

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012 Valeäiti 9 Kommenttia

Kyllä taas kyrsii tämäkin, vaikka tänään on ihan hirvittävän hyvä päivä muuten (herra Kakkonen antoi armollisesti kaksi 3h unipätkää).

Lapsetkin joutuu käyttämään suojatietä,
voidaanko siis kaikki käyttäytyä, kiitos?
Kuva Poliisilta, jonne teidät kaikki
ilmoitan jos ette päästä lapsiani
tulevaisuudessa turvallisesti yli.
Jaa että mikä tällä kertaa? Suomalainen, tai ainakin pääkaupunkimme, autoilukulttuuri. Lähinnä suojateiden kohdalla. Opin vihaamaan sitä vietettyäni vuoden Itävallassa, jossa huomasin että bussitkin pysähtyi, jos vahingossa astuit ajotielle, jopa ilman suojatietä. Sen vielä sulatan, että me ei täällä olla osattu opettaa itsellemme oikeaa asennetta suojateiden suhteen. Siis että jos siellä väijyy ja kärkkyy joku ihminen, sinun on pysähdyttävä. Aamen. Voin kuitenkin vielä elää tämän asennevamman kanssa, sellaista se nyt on, ja syyllistyn siihen välillä jopa itsekin.

Mutta se pistää niin saakelisti kiehuttamaan, että ne autoilijat, jotka suvaitsee pysähtyä, tekevät siitä Ison Numeron. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Mulla on tapana katsoa lähestyvää autoilijaa ihan silmiin että "no meinasitko pysähtyä vai jäänkö tähän vielä?" ja ne jotka pysähtyy, tekevät maailman ärsyttävimmän eleen. Sen "No ole hyvä, minä olen nyt sitten niin hyvä ihminen että päästän sinut tästä" -eleen: pieni nyökkäys, ehkä hymynkarekin, ja kädellä huitominen suojatien ylityssuuntaan. Joka kerta tekisi mieli pysähtyä, kävellä ikkunaan ja sanoa että kuule se on ihan lain mukaan niin että minä menen tästä nyt, eikä se ole oikeus jota sinä armollisesti jaat mielesi mukaan. Että pidä vaan se hymysi ja heiluva kätesi.

Sitäpaitsi, mitä kalliimpi auto, sitä selkeämmin eleeseen kuuluu sellainen väsynyt huokaisu ja se hymykin on poissa. "No mene nyt sitten". A.E.L.* pidin omana henkilökohtaisena missionani muuttaa tätä asennemaailmaa. Kävelin aina suojatien yli noin vaan, riippumatta siitä näyttikö autot hidastavan vai ei. Siinähän oppivat kun joutuvat täysillä jarruttamaan. Ja sain antaa tosi pahaa silmää usein. Nyt en enää ihan kehtaa käyttää kahden lapsen panssarivaunua raivaustraktorina tässä hommassa, mutta se Paha Silmä toimii edelleen. Ja se on Paha isolla Peellä, varokaa vaan. 

Me saadaan muuten tästä Insinöörin kanssa aina kina aikaan (eli minä nalkutan ja Insinööri on hiljaa) jos ollaan yhdessä kävellen liikkeellä. Insinööri kun tuntuu olevan autoiljoiden puolella, ja kipittää kiireellä nöyrästi suojatien yli, ettei Autoilijan tarvitse odottaa kun kerran armollisesti antoi tietä. Itsehän haluaisin aina ottaa oman aikana tässä touhussa, ihastella keväistä aurinkoa ja vaikkapa astua vain valkoisille viivoille. Samalla voisin vaikka huutaa että tää on mun aluetta, mun oikeus!

I have spoken.

* Ajalla ennen lapsia

Kyllä taas kyrsii tämäkin, vaikka tänään on ihan hirvittävän hyvä päivä muuten (herra Kakkonen antoi armollisesti kaksi 3h unipätkää). L...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

  1. Samaa mieltä sun kanssa! Sveitsissä ei muuten myöskään tarvi suojatiellä pelätä, toisin kuin täällä Suomessa.

    Mä myönnän silti syyllistyväni tohon huitomiseen. Mut mä asunkin maalla (oikeesti tää on kaupunki, mut ei tätä sellaiseksi voi mun mielestä nimittää, koska asukasmäärä on niin naurettavan vähän) ja täällähän ihmiset ei välttämättä mene suojatien yli, vaikka auto pysähtyisikin. :D Ei ne varmaan uskalla. Tää on varmaan sen verran takapajuinen paikka, et täällä muut vaan suihkii menemään niillä autoillaan suojatiellä olijasta/olijoista huolimatta. :P (No okei, tuskin mä nyt ainoo lakia tässä asiassa noudattava olen tääl, mut kuitenkin. :D)

    VastaaPoista
  2. Kyllä mäkin joskus huidon kädellä, jos jalankulkija jää sinne pientareella tönöttämään eikä meinaa millään uskoa, että Ihan Oikeasti joku autoilija pysähtyi... Mutta en tietenkään niille, jotka uskaltaa lähteä ylittämään katua ilmankin viittilöintiä.

    Mulla on vähän sama se, että mä en kyllä uskalla astua rattaiden kanssa suojatielle, jos en oo varma, että auto pysähtyy. Ja niinhän siellä sitten saa seisoskella usein vaikka kuinka kauan, kun autot sujahtelee tyytyväisinä ohi. Oon huomannut, että jos autoja tulee jonossa, niin todennäköisin pysähtyjä on jonon eka auto. Muut jonossa tulijat (jos siis eka auto ei pysähdy) ei tunnu tekevän päätöksiä itse, vaan menee lammasmaisesti lauman mukana. GRR. Just viimeks tänään kirosin tätä ääneen -- ja myös sitä piikkikuskia, joka päätti sujahtaa aivan mun pienen suojatietä isin kanssa ylittävän 3-vuotiaan nenän edestä.

    VastaaPoista
  3. Mä kuulun myös huitojiin: kun ei Suomessa kukaan muuten uskalla mennä siitä suojatieltä yli. Voin myös väläyttää valoja, että huomaa. Ja mä kyllä usein heilautan kättä pysähtyjälle, kun olen itse jalankulkija. Mielestäni varsin kohteliasta noteerata pienellä kiitoksella kuljettajalle. Voi sitä kiittää oikeuksistaankin.

    VastaaPoista
  4. Minusta liikenteen kuuluu olla sujuvaa. Jalankulkijana odotan mielelläni, että autojono pöristää ohi, ja menen vasta sitten tielle. Minusta on kiusaannuttavaa että korttelin mittainen jono seisoo odottamassa kun ylitän kadun. Sitten kun ylitän kadun, koitan mennä reippaasti ja yleensä kiitän pysähtynyttä autoilijaa moikkaamalla(tämä kiittäminen on lähtöisin hevosen selästä, kun tapana on kiittää riittävästi hiljentänyttä autoilijaa). Autoilijana huidon kyllä jalankulkijoille, jotta tajuaisivat että nyt ihan oikeasti on heidän vuoro ylittää katu, ja saatan hymyilläkin. En tiennyt että siinä on mitään pahaa? Itsellä nousee karvat pystyyn, kun jotkut teinixit laahustavat kadun yli ilman kiireen kierää ja muu liikenne seisoo... Eikö sen kadun ylityksen ajan voisi kävellä hiukan reippaammin? Hitaat mummot jne jotka eivät pääse reippaammin, ovat ok eivätkä hermostuta minua yhtään, mutta terveiden ihmisten laahustelu tuntuu piittaamattomuudelta. Vanhuksille tietä antaessani odotan että pääsevät kunnolla yli kadun ennen kuin lähden liikkeelle, ettei synny vaikutelmaa ettei minulla olisi ollut aikaa odottaa heidän kulkemistaan.
    Tässä jalankulkijat vs autoilijat asiassa en siis voisi olla enempää eri mieltä kanssasi! Minusta kaikkien osapuolten tulisi pyrkiä liikenteen sujuvuuteen, eikä vaan tuijottaa omia oikeuksiaan.

    (ja kyllä, minäkin olen asunut vuoden Keski-Euroopassa ja tutustunut sikäläiseen liikennekulttuuriin, ja ei, minulla ei ole omaa autoa vaan liikun pääsääntöisesti pyörällä tai jalan)

    (:Lapanen

    VastaaPoista
  5. Oujee, keskustelua, eripuraa, mielipiteitä! Mahtavaa! :)

    Aloitetaanpa vastaaminen tosiasioilla: myös minä autoilen paljon, pääsääntöisesti Helsingin keskustassa. Ja myös minä saatan hyvinkin olla se sika, joka unohtaa pysähtyä suojatielle, ja saatan jopa huitoa sitä kättäni. Silloin tosin yleensä jalankulkija katsoo minua kysyvästi kun pysähdyn. Harveemin kyllä huidon, mutta en voi väittää etten koskaan niin tekisin.

    Mutta.

    Mun mielestä toi huitominen vaan vahvistaa tätä vääristynyttä asennetta, vaikka se tuntuisikin kohteliaalta. Samoin ylitys"luvasta" kiittäminen. OIkeuksistaan ei musta pidä kiittää, silloinhan sanoo "Kiitos kun annoit minulle tämä oikeuden". Ja sitähän me autoilijat emme ole antaneet, vaan ihan Suomen laki. Hymyilen ja heiluttelen sinä päivänä kun pysähtyvä autoilija on yleisempi kuin ei pysähtyvä :)

    Lapasen kommenttiin; mun mielestä oleellisinta on turvallinen liikenne. Lisäksi sanoisin kyllä että täällä Suomessa on kyllä ihan aina sujuva liikenne. "korttelin mittainen jono" on aika lyhyt. Täällä kun ei oikeastaan ikinä ole aitoa ruuhkaa, niin ainoa oikea syy tossa sujuvuus -argumentissa on se, että haluamme OMAN autoilumme olevan sujuvaa. Ja tuli muuten tosta vielä mieleen että nekin autoilujat on mun mustalla listalla, jotka kaasuttaa merkitsevästi ja ajaa melkein kantapäille kun jalankulkija on "vihdoin" mennyt hänen tieltään pois :D

    Se, miksi tästä asiasta otan kipinää, on taas kerran lapsiaiheinen. Ihan hirveä ajatus, että muutaman vuoden päästä omat pienet on tuolla suojateiden varrella miettimässä josko kohta uskaltaisi. Mun mielestä mikään syy ei vaan ole riittävä silloin tähän kulttuuriin.

    Sain muuten asiaan kivaa lisäpontta kun tänään joku saakelin eiramamma rupesi kaasuttelemaan merkitsevästi kun menin tien yli (vieläpä valo-ohjatun tien yli ihan vihreillä). Kävelin normaalia reipasta tahtiani, mutta ilmeisesti se että puhuin myös kännykkään, oli liikaa. Tää tantta siis oikeesti katsoi mua ja murisutteli kaasuaan. Että liikettä nainen. Ette usko miten paljon teki mieli oikeesti pysähtyä tasan siihen ja alkaa vähän "keskustella". Hidastin sitten merkittävästi ja katsoin kaikkien aikojen Pahalla Silmällä. Perkele.

    VastaaPoista
  6. Haha!

    Mullakin oli tapana A.E.L. kävellä vailla minkäänlaista pysähtelyä autojen eteen, mikäli liikennevaloton suojatie sattui kohdalla olemaan. Kun muksuja alkoi siunaantua, emon vaistoni heräsivät siinä määrin, etten enää yksin liikkuessanikaan uskaltanut riskeerata lasteni äidin henkikultaa. Varovaisuus vahvistui entisestään käytyäni autokoulun 2 vuotta sitten. Parin tonnin möhkälettä on helvetin vaikeaa pysäyttää, jos etäisyys "kohteeseen" ei riitä...

    Suojatiemääräys: "Ajaessasi sinun on väistettävä kaikkia niitä jalankulkijoita, jotka ovat suojatiellä tai juuri astumassa suojatielle." Ainahan kadun ylitys lienee perimmäinen syy suojatien edessä seisoskeluun, mutta en minäkään ihan joka kerta jaksa pysähtyä odottelemaan, mikäli toinen osapuoli vain seisoo paikallaan kuin peura ajovaloissa. Useimmiten kyllä.

    Tampereella vieraillessani sain muuten oppia, että siellä JALANKULKIJAT EIVÄT KULJE PUNAISIA PÄIN, VAIKKA AUTOJA EI NÄKYISI MAILLA HALMEILLA! Käsittämätöntä. Saatiin stadilaisporukassa TODELLA paheksuvia katseita (muilta jalankulkijoilta siis) ylittäessämme kadun – yli kymmenen kaduntallaajan jäädessä odottamaan valoihin tyhjällä kadulla.

    Valitettavasti tässä maailmassa on valtavasti piittaamattomia autoilijoita, jota eivät välitä paskaakaan sen paremmin liikennesäännöistä, nopeusrajoituksista, vilkun käytöstä kuin suojateistäkään. Tärkeintä eräällekin pikkulapsen kuoliaaksi (suojatiellä punaisia päin ylinopeudella) ajaneelle autoilijalle oli, että hänen Audinsa malli oli kirjoitettu lehtiin väärin.

    Minä, entinen autojen eteen väkisin tunkija, lupaan opettaa lapseni varovaisemmiksi kuin itse olen!



    p.s. Sorry, etten ole reagoinut taannoiseen Vuoden mutsi -tunnustukseen. Kiitos, H! :) Nähtäväksi jää, jaksanko vielä jonain päivänä panostaa vastaamiseenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa mieltä, kaikesta. Amen :)

      Poista
  7. Juu no en minäkään joka kävelijälle huido, vaan tosiaan niille jotka epäuskoisina jäävät seisomaan vaikka auto on pysähtynyt, enkä myöskään joka pysähtynyttä autoa kiitä, vaan sellaisia jotka ovat astetta huomaavaisemmin pysähtyneet(ajattelen että se kiittäminen opettaa myös niitä pysähtymättömiä autoilijoita, kun näkevät että jalankulkija on tyytyväinen ja kiittää kun yksi autoilija pysähtyi -> ehkä hekin seuraavaksi tajuavat pysähtyä kuten kuuluukin). Ja juu, olen sen verran maalta ettei täälläkään punaisia päin kävellä, ei edes illalla kun on hiljaista.

    Turvallisuus on ihan ykkösjuttu, ja niin itsestään selvä etten tajunnut sitä mainita, mutta kirkkaana kakkosena tulee se sujuvuus(vaikkei täällä Suomessa missään pahoja ruuhkia olekaan). Kai se on joku sisäinen viherpiipertäjäni, joka haluaa päästää ne autot eteenpäin käryttämästä ja mielummin odottaa itse, en tiedä. Tai sitten minulla vaan on niin paljon aikaa(vältellessä pakollisten esseiden yms opiskelutehtävien tekemistä) ettei liikenteessä odottelu jalankulkijana häiritse;D

    Yksi mikä autoilijana häiritsee, on se että ihmiset eivät käytä heijastimia! Kaupungissakin on vaikea nähdä mustiin pukeutuneita hiippareita sen jälkeen kun aurinko laskee, joten aikuisten oikeesti heijastimia kehiin kaverit!

    (:Lapanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvin perusteltu :) Toi heijastin-juttu osui ja upposi, olen aivan surkea heijastinten käyttäjä. Ja aina unohdan kävellessä miten huonosti autoilija näkeekään...

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.