Ne jutut, joista ei varoiteta

lauantai 7. huhtikuuta 2012 Valeäiti 26 Kommenttia

Lapsen syntymä on aika heviä kamaa. Itse synnytys nyt on mitä on, verta, suolenpätkiä jne, mutta se on (yleensä) kuitenkin jossain määrin kestettävissä ja siitä palautuu muutamassa viikossa siedettävään kuntoon lähes normaaliksi. Mutta sitten on vielä aika monta juttua, joista ei varoitella. Tässä valeäidin vinkit raskaana oleville naisille, näitä asioita voitte hermoilla etukäteen:

1.  Jälkeiset
Hyi mikä sana. Kertoo kaiken. Juuri kun olet pusertanut 3-5kg melonia ulos ja vedät helpottuneena henkeä, kuulet kätilön sanovan "ja sitten synnytetään tämä istukka". The what now? Edessä on toinen synnytys, jälkeisten ulos pusertaminen. Ei hätää, tämä on yleensä varsinainen huviretki äskeiseen verrattuna ja kätilö jeesaa sua siinä. Ja saat vielä kaupan päälle uudet ilokaasukännit, jos niistä kovasti nautit. Mutta sitten tulee vielä tikkaus. Tämäkin on ok, puudutteet ja kaikki ja johan sitä vähän kovempaakin kipua kestettiin. Mutta sitten (joko alkaa ahdistaa?) tulee jälkisupistukset. Seuraavat viikot päivät saat nauttia imetyksen aikaisista supistuksista, jotka voivat olla luokkaa menkkakipu tai missähelvetissäseilokaasunyton. Menee ohi, joillain nopeammin ja joillain hitaammin. Särkylääkkeet kunniaan, eikä mitään hiton panadoleja kun nyt kerran saa ekaa kertaa 10 kuukauteen syödä ibuprofeiinia. Joillain onnekkailla supistuslotto tuottaa siis ennen synnytystä usean viikon supistustreenit, sitten vuorokauden-pari kestävän itse synnytyksen ja sitten vielä parit viikot synnytyksen jälkeen. Ja toisilla koko touhu rajoittuu ihan oikeasti muutamaan tuntiin synnytyksen aikana.

2. Se vauva
"Vastasyntyneet syö ja nukkuu". WRONG. Vastasyntyneet syö ja itkee. Siinä välissä ne nukkuu, jotkut enemmän, jotkut vähemmän ja jotkut ei ikinä yli vartin pätkiä. Useimmiten ne nukkuu silloin kun sinä haluaisit että ne olisi hereillä ja toisinpäin. Tätä tilaa kestää kunnes vauvasta tulee joko koliikkinen, mahavaivainen tai muuten vain vauvainen vaivainen ja se muuttaa vielä osan uniajoistaan itkuajoiksi. Sitten se alkaa kääntyä, ja turhautuu osaamattomuuteensa. Sitten sille tulee hampaita ja kitisee niitä öisin. Sitten se alkaa liikkua oikeasti ja harjoittelee sitä yöt. Sitten sille tulee eroahdistus, päiväkoti, uhma, murrosikä ja kolmenkympin kriisi. See the pattern? Tästä loppuelämän ensimmäisen vuoden piinasta voi lukea lisää Vuoden Mutsista. On ne kivojakin ne vauvat oikeasti, ei niitä muuten useampia toivoisi saavansa. Mutta sen sanon että omakohtainen kokemukseni ihan vastasyntyneestä ei ole se, jota moni odottaja ehkä kuvittelee. Se ei todellakaan ole pelkkää vauvantuoksun haistelua ja söpöjen minivaatteiden ihastelua. Tällä kierroksella mukaan on mahtunut tuotakin vaaleanpunaista höttöä, mutta odotan silti innolla että pötkäleestä tulee vähän enemmän ihminen tuossa muutaman kuukauden päästä. Lasken melkein viikkoja siihen kolmeen kuukauteen. Joten: älä pelkää synnytystä, prosessoi sen sijaan jo valmiiksi sitä, ettei alkuajat vauvan kanssa ehkä ole sittenkään niin ihanan leppoisan lutuisia.

3. Imetys
Nyt päästään siihen aiheeseen, mistä alunperin tänään piti kirjoittaa. Oletetaan nyt että olet päättänyt (yrittää) imettää lastasi. Onneksi olkoon, fiksu ratkaisu! Läski sulaa, ruokaa ei tarvitse muistaa pakata sinne hoitolaukkuun ja lapsikin kiittää mukavasta ja ilmeisesti ravinnollisesti parhaasta ruoasta. Nyt tarvitsee enää ylittää muutama este:
  • Imuote: kohta toistelet unissasikin (siis jos saat nukuttua treeneiltä) "hampurilainen, linnunpoika, hamuaminen". Tekniikka, jossa vauva saa suunsa sinun maitolaitoksen ympärille, ei ole ihan helppo. Etenkin ensikertalaisen yrittäessä yhdistää kahta erilaista anatomiaa (omasi ja vauvan) ihmeellisissä asennoissa, nostellen vauvaa jota ei vielä uskalla nostella, ja muotoillessa siitä tulevasta nahkarukkasesta jonkinäköistä hampurilaista, voi epätoivo iskeä. Tämä tapahtuu yleensä synnärillä, joten pyydä apua. Jokaiseen imetykseen. Kunnes luulet osaavasi. Sitten pyydät ne tädit vielä kerran auttamaan. Ja pyydä että ne selittää yksityiskohtaisesti mitä pitäisi tapahtua, ja missä teet väärin. Tämä kaikki tulee käyttöön sitten kotona keskellä yötä kun yrität toistaa oppeja.
  • Maidonnousu: tuleeko maitoa? tuleeko riittävästi? jos kyllä, edessä on ensin tuskainen hormonimyrsky ja sitten maitoshow, josta voit lukea lisää Keltanokalta. Hyi hitto.
  • Kysyntä ja tarjonta: Tässä ei kuulkaa kansiksen opinnot auta. Kehosi tuottaa maitoa sen verran, mitä vauva sitä pyytää. Vauva tilaa maitoa syömällä. Ja tämä tilaustoiminta menee rinnoittain. Eli jos imetät aina samalta puolelta, päädyt Putous-hahmon näköiseksi. Usein  toinen puoli on vielä luonnostaan yliaktiivinen, joten päädyt leikkimään "kumpi puoli on vuorossa" -leikkiä, jossa palkintona on suunnilleen tasainen rintavarustus tai yksi räjähtävä rauhanen, riippuen siitä arvasitko oikein. Lisäksi varustuksesi ei osaa päätellä onko tilaaja vauva vai pumppu, joten jos pumppailet, tilaat ohi pomosi, eli vauvan.
  • Ruokailutahti: Vauvat syö 5 minuutin - 3 tunnin välein. Tai sitten ei. "Lapsentahtinen imetys" kuulostaa helpolta; syötä vauva aina kun se itkee. Tämä tosin päätyy helposti myös aikamoisiin oksennustilanteisiin. Ja jos syötät liian usein, mahavaivat voi pahentua. Jos syötät liian harvoin, se syö liian ahneesti ja mahavaivat pahenee. Itseasiassa ainoa varma tässä asiassa on, että mahavaivat pahenee. 
  • Ravintolan ravinto: Vauvasi on, mitä syöt. Jos Syöt chiliä, kaalia, sipulia jne, vastaat itse seurauksista. Ks. edelllinen kohta ja ainoa varma asia. 
  • Muut pakettiin kuuluvat asiat: Rumat tai epäkäytännölliset vaatteet, imetys julkisesti vai no?, kahden tunnin lieka kotiin, vauva ei syö pullosta tai syö vain pullosta, mitkään rintsikat ei ole sopivat, pumppu tulee mukaan bileisiin, maitoa on jokahelvetinpaikassa sohvasta vaatteisiin, puklut. Nämä kaikki kuuluvat asiaan silloin kun kaikki onnistuu hyvin. 
  • Kun kaikki ei onnistu hyvin: Kipeät tisst, kipeät hartiat. Rintatulehdukset: kipua, kuumetta ja ikäviä kotikonsteja. Maito ei nouse tai sun anatomia ei ole vauvalle paras: tervetuloa rintakumien ja -pumppujen maailmaan (ja ei, nämä eivät ole seksileluja). Vauva on allerginen, joten saat leikkiä että sinäkin olet: hyvästele maitotuotteet, vilja, kananmuna..
Alkuvaikeudet ohitettu, tervetuloa ihana imetys? Odotas. Edessä on vielä kasvava vauva, jolloin saat vaihdella taas asentoja, ja tutustua mm. rintaraivareiden maailmaan.

Jotta selviät hengissä, muista nämä: pyydä apua synnärillä, neuvolassa, muilta äideiltä, imetystukipuhelimesta (041-5285 582) ja -listalta. Panosta vähän rahaa kunnon tarvikkeisiin. Jos imetys onnistuu, pakasta tai lahjoita maitoa. Samoin jos se onnistuu hyvin, muista harjoitella pulloakin. Ja tärkeintä: valitse itse. Imetyksen saa aina lopettaa ja olla aloittamatta, vauva ei todellakaan kuole siihen. Jos tuntuu pahalta, ota huomioon että 4kk täysimetyksen jälkeen imetyksen suurimmat hyödyt on saavutettu. Sen jälkeen ei ole oikeasti mitään eroa vauvan hyvinvoinnin kannalta mitä maitoa se juo. Parasta vauvalle on hyvinvoiva äiti.

Lapsen syntymä on aika heviä kamaa. Itse synnytys nyt on mitä on, verta, suolenpätkiä jne, mutta se on (yleensä) kuitenkin jossain määrin ke...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

26 kommenttia :

  1. Ihan mahtavasti kirjoitettu. Äkkiä nääkin asiat vaan unohtuu, omalla tytöllä on ikää vasta vajaat kaksi vuotta, mutta silti mun muisti oli onnistunut deletoimaan noi alkupään tosiasiat aika tehokkaasti. Sun teksti kyllä palautti ne taas elävästi mieleen ja muistutti mua myös siitä, miksi päädyin siihen että tartten lapsilleni vähän suuremman ikäeron. Aina kun meinaan harhautua ajattelemaan jotain muuta, palaan lukemaan tän sun tekstin . :D Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, hyvä pitää siis tämä jossain kirjanmerkeissä akuutin vauvakuumeen varalta :) Täytyy itsekin muistaa palata tähän jos joskus hairahdun unohtamaan...

      Poista
  2. Luen tekstin vasta synnytyksen jälkeen. Alkaa ahdistaa muuten liikaa... :S

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus! Joo, ne jälkisupistukset on kyl niin ihania... Luulin, ettei ensikertalaiselle tule mitään pahoja sellasia, mut mitä vielä. Mahassa kasvoikin reilusti yli nelikiloinen vauva (ei näyttänyt siltä ulospäin ja vauvan piti olla tehtyjen tutkimusten mukaan pienempi) ja kohtu otti semmosen rytinän, aina kun imetin, et huhhuh...

    Mut miten olenkaan tämän kaiken jo unohtanut. Tuonkin, et maitoa tulvi joka paikkaan kuin suihkusta konsanaan. Ja mahavaivahuudot oli kyl kans yhtä tuskaa. Onneksi nekin loppuivat aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä yksi perkele että saa tollasta kipua vielä synnytyksen jälkeen! Mä oon kummallakin kerralla valittanut että tää on aivan liian epäreilua, eikö sitä kipua jo ollut tarpeeksi??

      Poista
  4. Ne jälkeiset. En ollut jotenkin ollenkaan kartalla niiden kanssa. Olin ymmärtänyt, että istukka tulee ulos lapsen jälkeen ja eräs ystävä oli puhunut joutuneensa jopa ponnistamaan sitä ulos, mutta en siltikään ollut ollenkaan valmistautunut, kun kätilö sanoi "painaisevansa kohtua". Siitä oli pienet painaisut kaukana, kun käsivarret suorana runnottiin napa selkärankaan.

    Imetyksestä olin unohtanut, että jouduin pistämään paperille ylös kummasta tissistä viimeksi imetin (ja aika suunnilleen, että huomaa jos joku kerta on unohtunut kirjata). Koska ei todellakaan voinut muistaa kummalta puolelta viimeksi syötin. Ja se ruokailu kesti ja KESTI. Jos tulossa oleva toinen lapsi syö yhtä hartaasti, esikoinen kääntää siinä ajassa jo koko kämpän ympäri... Kai sitä sitten oppii vauva tissillä tekemään viisitoista asiaa eikä vaan mähöttämään sohvalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on onneksi pikaruokailevia lapsia, ei tarvi homehtua sohvalla kauheen pitkään. Eikö yöllä tarvi olla siinä maailman epämukavimmassa kylkiasennossa tuntitolkulla.

      Poista
    2. Niin ja tässä kahden lapsen show'ssa imetys eu todellakaan ole mitään istumatyötä :D viimeksi Olin sairaan ylpeä kun osasin imettää kävellen, nyt kävelen, nostelen, kyykin ja teen ruokaa samalla :D

      Poista
  5. Voih! Kiitoksia kattavasta listasta, mutta puuttumaan jai ehka se kaikkein ihanin: jalkivuoto eli ainakin kuukauden kestavat kuukautiset. Jotenkin se vaippa housussa kaveleminen ei vain ollut mun juttu. Maidonnoususta tihkuvat, turkasen kipeat ja kivikovat tissit eivat myoskaan aiheuttaneeet riemunkiljahduksia, varsinkaan 30 asteen helteessa. Mutta ovathan nuo lapset ihania, hyvana paivana ja nukkuessaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin edes osan roiskeista mainitsematta ettei kaikki oksenna / steriloi itseään ;) mutta kyllä, noi edellämainitut on yksi karsein seuraus synnytyksestä.

      Poista
    2. Ja mä lisäisin listaan vielä yhden jutun: lantionpohjan lihakset. Niistä ja niiden treenaamisesta vouhkaaminen ei ookkaan ihan perusteetonta...! 8)

      Poista
    3. Hämmentävästi mä en ole ikinä havainnut tätä! VArmaan tarkoittaa ettei mulla ikinä ollutkaan niitä lihaksia :D toisen raskauden tosin huomasin siitä että tavaraa tuli pyytämättä kun hypin nyrkki pystyssä keikalla...

      No aattelin kuitenkin että nyt on toinen lapsi jo, joten nyt vetelen treenejä joka kerta kun kävelen hakemaan ykköstä hoidosta. jos vaikka joskus pääsisi lenkillekin ilman kahta vessataukoa..

      Poista
    4. Komppaan 110-prosenttisesti tuota jälkivuotoa. Sen loputtomuudesta ja määrästä ei kyllä kukaan kerro totuutta. Jälkisupistuksista taisinkin sitten päästä aika helpolla.

      Ja imetykseen lisäisin sellaisen vähän myöhemmin kuvaan astuvan ihanuuden kuin pureminen :)

      Muuten mulla taisivat hormonit huolehtia siitä, etten kokenut lapsen kitinää yms. niin kauhean raskaana. Mies kyllä sitten kai munkin edestä. No, voi olla, että asiat kohta muistuvat paremmin mieleen ja perun sanani ;)

      SS

      Poista
    5. Mun mutsi sanoi kun kerroin että Ykkönen kieltätyi rinnasta että "se on sen tapa kertoa että nyt riittää, anna sille jo jotain oikeaa ruokaa ennen kuin rupeaa puremaan" :D Että siihen se sitten kuulemma pitääkin lopettaa ;)

      Ja jälkivuoto on perseilyä, täysin. Etenkin kun joutuu käyttämään niitä vaippoja, hyi helvetti. Neljä viikkoa se tuska tällä kertaa kesti.

      Poista
    6. Buaah, imettäisin varmaan vieläkin (tai sit en), ellen haluaisi varustukseni hetkeksi rauhoitettua ennen kuin joku muu taas kohta tarvitsee niitä ravintotarkoitukseen ;)

      Jäkivuoto, yök yök yök. Vaipat on vauvoille, ei äideille.

      Hyvää viikonloppua!

      SS

      Poista
  6. Good stuff! Kuvittelin jo kommentoineeni tätä mutta en näköjään osaa käyttää kännykkää nettilaitteena. :)
    Mun kommentit on vähän samat kun Onnan yllä. Hirveet traumat jääny siitä kun oli juuri kuvitellut että se helvetti on ohi, jälkeiset synnytetty ja tikit tikattu, ja sit tulee se "Mä ihan vähän vielä painelen" - hirvee runnominen ja rutistaminen (täällä on vielä jotain). Siis sitä mahaa jota oli ensin venytetty 9kk ja sit työseknnelly täysteholla 1,5 vuorokautta. Eipä saanu kukaan muutamaan viikkoon koskea siihen mahaan sen jälkeen...

    Ja mä laitoin sellasen nipsun paidankaulukseen sille puolelle mistä oli viimeks imettäny! Kunnes mä huomasin etten muistanu siirtää sitä nipsua. :) On toi imettäminen kyllä aika järkkyä touhua jopa sillon kun se on parhaimmillaan! :)t. Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookin järkyttävää touhua? Parhaimmillaankin vaikeaa ja monella tavalla epämukavaa. Vaikka joskus harvoin siitä tulee myös ihan hyvä fiilis: sain lapseni syötettyä, Wuhuu!

      Mulla oli tietty Iphonesovellus käytössä jolla kellotettiin samalla syöttöjä. Ihan snadisti ahdistavaa kun vehje rupes keskellä Kamppia piippaa ilmoittaakseen että nyt pitäis syödä. Tällä kertaa meen fiiliksellä, eli ropellan paidan sisällä ja arvon kumpi on täydempi. Ja: when in doubt, imetä laiskemmasta!

      Poista
    2. Ei kyllä olis pitänyt tulla lukemaan näitä teidän kommentteja! Itselläni ei ole lapsia mutta suunnitelmissa kyllä. Tieto lisää tuskaa ja synnytys ja vauva-aika kuulostavat vielä paljon rankemmilta kuin haluaisin kuvitella.

      Ikää on jo yli 30v. ja näin vanhana osaa arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta, omaa aikaa, laiskottelua ja siistiä kotia. Joskus paljon nuorempana olisin ollut varmaan paljon sopeutuvaisempi äidin rooliin, nyt pelkään että tulee olemaan pinna kireällä ensimmäiset kuukaudet, ei kun vuodet, ei kun kaksikymmentä vuotta...

      Hyvin on tuo luonto tämän suvunjatkamisen järjestänyt, kun kaikesta huolimatta siltikin yhä vaan haluan sen oman lapsen(tai siis kaksi sellaista).

      (:Lapanen

      Poista
    3. Tällä forumilla nyt ei sattuneista syistä aina korosteta niitä elämän kivoja puolia, mutta on niitäkin :) siksihän ihmiset näitä useampiakin haluaa...

      Hormonaalinen muistinmenetys on aliarvostettu hyöty! :)

      Poista
  7. Listasta on unohtunut se synnytyksen jälkeinen vessassa käynti. Rautaa vetänyt 9kk vatsa aivan kovana ja sitten repeät niin pahasti että tikkejä tarttee enemmän kuin yhden. Niin aika jännitys on sen kakkosen tulo seuraavat kuukaudet :/ oppii arvostamaan pieniä asioita synnytyksen jälkeen. Sit kun ei tee enää kipeetä; istuminen, aivastus, vessassa käynti ym ym :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina ollut mulle onneksi vähän pienempi ongelma. Tunnen kyllä tuskasi kuitenkin, ei kai se kenellekään täysin vaivatonta ole tollasen puserruksen jälkeen..

      se suihkussa käyminen synnytyksen jälkeen on muuten kamalaa - ja ihanaa. Niin kiva tunne päästä vähän puhdistautumaan mutta hitto kun ei meinaa pystysssä pysyä ja pitäisi jaksaa jotain suihkutella. Onneksi oli sellaiset mummotuolit siellä ja käsilö joka auttoi kuivaamaan ja pukemaan :)

      Poista
  8. Mahtava blogi! t.jostainkummansyystälapseton :)

    VastaaPoista
  9. Aivan kipeen hyvä blogi! Voisin kuitenkin lyödä vetoa, ettei yksikään mies lue tätä, no ehkä tämä ei ole heille tarkoitettukaan... Itselleni oli kaikki nämä kokemukset niin tuttuja myös, moni on halunnut lisätä puuttuneita juttuja, ja omalta kohdaltani jäi puuttumaan imetyksen alkuvaiheet TUSKAISET KIVUT. Nännit oli niin kipeät, että imetyksen aloittaminen oli ihan järkyttävää ja siitä oli imetyksen auvoinen ihanuus yhtä kaukana kuin Mars on Venuksesta. Toisen lapsen kohdalla osasin jo odottaa kauhulla tätä aloitusaikaa ja ehkä siihen asennoituminen mukamas helpotti vähän, vaikka oikeesti nännit oli niin kipeet, että tuntui kuin olisi veitsellä viilletty kun vaavi aloitti imemisen. Aikaa kun kului muutama viikko, niin se onneksi helpotti.

    Toinen juttu, joka itselle oli jäänyt ikävästi mieleen, oli se vonkaaminen. Omassa mielessä ei juurikaan ollut parisuhde-elämä, muuta kuin sellainen parisuhde-elämä joka tarkoittaa sitä, että se toinen puolisko ottaa kitisevän nyytin ja antaa mun nukkua. Mutta siis se intiimi elämä ei olis voinut olla kauempana kuin Mars on Venuksesta! No, tarpeeksi kun aikaa kului, alkoi sekin helpottaa, mutta ei mies ja nainen kyllä samasta puusta ole veistetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että viihdyt! :) Noi imetyskivut puuttuu tosiaan listalta, varmaan siksi että (sentään) niissä pääsin suht vähällä. Tai onhan ne ekat 10sekuntia alussa sellaisia että luontainen reakio olisi mätkäistä vauvaa, mutta aika nopeasti mulle ne onneksi helpotti.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.