Eeppinen eritepäivä

torstai 5. huhtikuuta 2012 Valeäiti 10 Kommenttia

Noniin, teitä on varoitettu, seuraa eritteitä. Eilinen ilta oli kertakaikkiaan mahtava. Se tiivisti jotenkin kauniisti Valeäidin syvimmän olemuksen, tämänhetkisen univelkatilanteen ja vielä herra Murphyn opit. Jännärityyliin kerron teille ensin lopun ja sitten rullaan koko fiaskon auki.

klo 2100, eräässä Helsinkiläisessä porttikongissa:
Märkähousuinen Valeäiti kiroilee ja yrittää repiä jumiin jääneitä vaunuja pois portista. Vaunuissa nukkuu (huutoonsa nukahtanut) neliviikkoinen vauva liian suuressa yöppärissään, jossa on oksennusta. Repussa vaunujen sisällä kahdet paskaiset / pissaiset / oksennuksiset vaatteet ja yksi todella, todella käytetty harso. Ja yksi vastikään ostettu ja avattu vaippapaketti.

klo 1730, Kampin kauppakeskus: 
Jätän Ykkösen Insinöörin hoiviin ja lähden kahdestaan Kakkosen kanssa shoppailureissulle ennen tyttöjen kanssa sovittua paidattomien miesten tuijottelua skumppalasi kädessä kotileffailtaa. "Ihanaa!", ajattelen, saan shoppailla omassa rauhassa ilman tylsistyvää taaperoa. Tää vauvahan menee ihan tässä ohella työnnellessä. Saavumme Bebesiin, ehdin tehdä yhden kierroksen kärryillä kun vaunuista tulee äkäinen ilmoitus että Mutsi hoi, en ole kolmeen tuntiin syönyt. No ei se mitään hei, me ollaan Bebesissä! Täällähän on imetyssohvat ja hoitohuoneet ja kaikki. Kuuliaisena äitinä käyn ensin vaihtamassa mieheltä vaipan, jotta olisi kivempi olla, matkalla vilautan myyjille et eiks tää oo hei sulonen tää ihan pieni vauva. Päälle puhdas mutta huono Liberon vaippa, ja imettämään. Mies kylläiseksi ja autuaaksi, jään seurustelemaan sen kanssa kun kerrankin on aikaa. Kakkonen lötköttelee tyytyväisenä mun polvien päällä, ja sitten se alkaa. Tyhjentyminen. Mainittakoon ettei Kakkonen ole tehnyt kakkosta kahteen päivään tässä kohtaa.

No ei se mitään hei, täällähän on hoitohuone! Ja tietenkin kaikilla hyvillä äideillä, myös minulla, on (vauvalle) varavaatteet mukana, joten ei haittaa jos tulee pieni vahinko. Ja vahinkohan tulee. Tässä kohtaa niin sanotusti kakka osui tuulettimeen. Hoitohuoneessa huomaan että joo varavaate löytyy (liian iso ja se on yöppäri), mutta vaippoja ei. Se huono Libero, jonka ylevästi vaihdoin päälle, oli viimeinen. Ja joo, se on vuotanut. Siinä määrin että sinappia on jo Kakkosen kädessä, naamassa, neuletakissa ja pipossa pelkän bodyn ja housujen lisäksi. Hoitolaukussa on liivinsuojia (wtf?), wet wipeja (sentään), yksi (1) jo maidosta märkä harso, se yöppäri ja jotain vyöhyketerapialappusia. Katselen epäuskoisena vuoroin laukun surkeaa sisältöä ja yhä enemmän sotkeentuvaa vauvaa. Ykkösen aikana hoitolaukusta löytyi ihan kaikkea, siinä määrin että oltaisiin selvitty pari päivää pommisuojassa. Nyt ei sitten sillä tavalla.

Vauva pesuun, vaatteet myttyyn hoitolaukun pohjalle, ja Bebesin hienon hoitohuoneen tarjoama pyyhe beiben ympärille. Seuraa nolo matka kassalle; ei teillä vaippoja olisi? No ei olisi. "Laita toi harso vaipaksi". Mutisen takaisin että joo sitä mäkin mietin, pääni sisällä soi "milhelveel tollanen taitetaan vaipaksi?" - ralli. Syöksy vaunuille osoittaa että mukana on myös Ykkösen hoitolaukku. Ja sieltä löytyy yksi (1) vaippa. Samalla kun päätän että koon 5 (7-11kg) housuvaippa on nelikiloiselle vastasyntyneelle ihan hyvä, lupaan pyhästi pitää parempaa huolta hoitolaukkujen sisällöstä.

Episodi ei lannista minua kuitenkaan, vaikka olen nyt jo siitä leffaillasta myöhässä. Kotiinhan en mene perkele kun kerran semivapaailta on saatu. Siispä äkkiä kauppaan ostamaan miehelle uudet varavaatteet (ihan vain ollakseni kerrankin vähän valmiimpi jos jotain vielä sattuu) ja suunta kohti kaveria. Matkalla pysähdyn kauppaan ostamaan vielä niitä vaippoja, samallahan voin ostaa kotoa puuttuvat maidot ja voin. Jonotettuani kassalle viisi minuuttia huomaan unohtaneeni ne vaipat. Takaisin.

Sitten leffailtaan. Kauniisti sisustetussa kodissa on kauniita naisia, skumppaa ja niitä miehiä sopivat herkut. Vaihdan ensitöikseni Kakkoselle sopivan vaipan ja juuri ostetut uudet vaatteet (koska ne on kivemmat kuin pääsiäispupun värinen yöppäri). Pyydän emännältä varuiksi jonkin vanhan pyyhkeen suojaksi, ettei vaan tule jotain pissavahinkoja. Kaikki hyvin! Kakkonen ilmoittaa että lisää maitoa pitäisi saada, joskin hieman mietin että ei sillä varmaan vielä ihan nälkä kyllä olisi. Hienosti kuitenkin maistuu. Syötän sen sohvalla, pidän sen yhden likaisen harson ja juuri saamani pyyhkeen lähellä jos sattuisi tulemaan puklu (jota ei kyllä ikinä tule). Sitten taas lötkötellään tyytyväisenä äidin jalkojen päällä, ja tuotetaan suloääniä ilmoja päästellen. Pahoittelen hymyillen ja nostan Kakkosen olalle. Näin huomaan että sieltä tulikin muuta kuin ilmaa. Sinappia uusilla vaatteilla (selässä) ja äidin farkuilla. Pyyhe suojaksi sohvalle ja vaihtotoimiin. Pyyhkeeseen tulee heti tahra, koska unohdin sen kapasiteettinsa rajamailla olevan harson siitä välistä. Sorisorisorisori ja vessaan pesuille. Harso tiukasti miehen ympärillä ettei se nyt vaan vielä jotain keksi. Kun odotan että vesi lämpenee, Kakkonen tyhjentää vaihteeksi nestevarastonsa. Pissaa äidin farkuilla ja paidalla, emännän lavuaarissa ja kylppärin matolla. Pesin kaiken minkä pystyin ja palasin (jos mahdollista), vielä nolompana olkkariin.

Kakkoselle taas se yöppäri päälle, pyyhe alle suojaksi ja leffailta jatkuu. Sitten alkaa oksentaminen. Mähän sanoin, ettei sulla ole nälkä. Nolouden aste alkaa olla jo aika äärimmäinen, kun yritän torpata siihen emännän pyyhkeeseen desikaupalla pulppuavaa oksennusta. Tällä kertaa sohva ei säästy damagelta. Eikä enää se yöppärikään. Huomaan, että meidän on aika lähteä kotiin. Kiireesti siirryn (hienon karvaisen sellaisen) maton päälle pakkaamaan Kakkosta vermeisiinsä, samalla villisti punastuen ja anteeksi pyydellen. Emäntä jaksaa vielä ihastella Kakkosen söpöyttä ja lirkutella heipat. Sanon Kakkoselle vitsillä, tunnelmaa keventääkseni "älä nyt sit vielä oksenna". Ja se puklaa siihen matolle. Voi elämä, nyt pois täältä ja äkkiä.

Varttia myöhemmin seison siellä porttikongissa vaunuja nykimässä ja mietin, missä meni vikaan?

Anteeksi Hanna ja Timo. Anteeksi. Lähettäkää mulle lasku.

Never again.

Noniin, teitä on varoitettu, seuraa eritteitä. Eilinen ilta oli kertakaikkiaan mahtava. Se tiivisti jotenkin kauniisti Valeäidin syvimmän ol...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

  1. Jep, jep. Mä olen ostanut asemalla junalippua vauva sylissä ja sinapit valumassa pitkin hamettani. Sen jälkeen kävely kaupungin halki kotiin vaunuja tiyukasti edessä pitäen. Onneksi oli kukallinen vaaleankeltainen hame...

    VastaaPoista
  2. Nauroin aaneen...ei silleen vahingoniloisesti, mutta pisti nauramaan tuo sinun kirjoituksesi!! Kiitos tasta!

    VastaaPoista
  3. Olipahan erittein hauska kertomus kakastrofaalisesta päivästä.

    VastaaPoista
  4. Alkoi just tehdä mieli tehdä lapsia, NOT! Voi Gee!

    VastaaPoista
  5. Voi ei, kaikki sympatiat :) Ei mennyt sun leffailta (paidattomien miesten tuijottelu) ihan putkeen... Jos kaverillasi ei ole lapsia, luultavasti takasit ettei tulekaan ;)

    VastaaPoista
  6. Voi apua. Taas muistaa, miksi on aina lähtiessä mukana laukullinen tavaraa ihan vaan varmuuden vuoksi ;)

    VastaaPoista
  7. Apuaaa... Mä olisin varmaan mennyt paniikkiin jo siinä vaiheessa, kun puhtaita vaippoja ei ollut enää yhtään jäljellä (paitsi se yli-iso). Ja sitä paitsi, kun aivot on (Lähiömutsin blogia lainatakseni) turtuneet maapähkinän kokoisiksi, niin en tiedä, olisinko pystynyt selviämään tuosta koko koettelemuksesta. Paitsi, et hädässä se on sit kai pakko. Ja sähän selviydyit tuosta kunniallisesti (kaikista eritteistä huolimatta, ;))! Mä olisin varmaan sopertanut itku kurkussa jotain hätäpuhelua siellä hoitohuoneessa. :D

    VastaaPoista
  8. Hahah, en taaskaan ole yksin ongelmieni kanssa, mahtavaa :D

    Nauroin tolle sinapilla koristellulle kukkahameelle taas hyvän tovin..

    Heini: voin ottaa sulle muutaman kuvan nukkuvista lapsista niin alkaa taas tehdä mieli.

    Nuppu: taisin tehdä lähtemättömän vaikutuksen siihen suuntaan. Onneksi kyseisen talouden miespuolinen henkilö (eli yleensä se vaikeammin vakuutettava) tuli paikalle vasta kaiken tämän jälkeen..

    Sanna: käväisi se mullakin mielessä, pitäisi olla joku lapsiperhehätäpuhelin sen imetystukilinjan lisäksi! Sinne voisi aina soittaa että "hei mä tein sen taas, millä mustikkasoseet saa pois jääkaapin seinästä?" tai: "miten 1-vuotiaan sormi irroitetaan lattiakaivosta?".

    VastaaPoista
  9. Loisteliasta... :) Yleisesti ottaen olen niin lapsiystävällinen olio, että mua ei haittaa pulju pääsääntöisesti missään... Meillä otukset on yrjönneet sohvat ja matot pesulakuntoon, mutta meillä ei olekaan disainia, joten antaa mennä vaan. Kerran kysyttiin hivenen huumoria, kun puolivuotias poju antoi mennä oikeesti urakalla meikäläisen paljaalle jalalle ja sitä mujua ei meinannut saada pois varpaanvälistä ei sitten millään... Mutta siltikin se kakara on niin huippu tyyppi muuten, että pienen nieleskelyn jälkeen nauroin jo sillekin... :) Mitä sitä suotta pikkuasioista valittamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D iso yök limaisille varpaanväleille :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.