Valmistautumista

maanantai 30. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Kippistin juuri tyttäreni kanssa. Ja kuten kuvasta näkee, sekä äiti että miehistä pienin saa samalla nestetankkausta.

Se on siis viittä vajaa vappu (joka kestää meillä tänä vuonna noin 2h).

Iloista vappua kaikille!

Kippistin juuri tyttäreni kanssa. Ja kuten kuvasta näkee, sekä äiti että miehistä pienin saa samalla nestetankkausta. Se on siis viittä va...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Lusikallinen, tarkoitan kilo, sokeria tuskiin kolmesti päivässä

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Kyllä olen tunnesyöjä. Ehkä jopa sokeristi (onneksi en alkoholisti). Jos on oikein paha / poikkeuksellisen hyvä päivä, se huuhdotaan alas sokerilla. Kaikkihan (naiset) tekee niin? Eikö?

Kyllä en myöskään olisi tätä päivää jaksanut ilman tätä täydellistä porkkanakakkua iltapalaksi.

Ykkösellä on molemmissa korvissa tulehdus. Muita lapsia voi tavata tartuttamatta seuraavan kerran kun ei ole enää räkäinen. Näillä näppäimillä tuo päivä näyttäisi koittavan noin heinäkuussa.

Taidetaankin olla kotona keskenämme suurin osa vapusta. Ja syödään ihan perkeleesti tota ihanaa kakkua, johon tuli kuorrutteineen lähes kilo sokeria. Njamn.

Ykkönen tosin ei nyt syö, oksentaa vaan ruoat limoineen jos yrittää (ei se enää yritä). Se on kuumeinen ja sitä "attuu" päähän, ainakin sinne osoittavan sormen mukaan.

Äidille tuli lähes yhtä kurja olo antibioottifarssin aikana. Ei vaan ole mitään hirveämpää kuin tunkea väkipakolla lääkettä oman lapseen, jota pidetään väkisin paikoillaan. Kun se katsoo takaisin punaisilla silmillään kauhusta kankeana ja näyttää kysyvän "MIKSI??". Siksi, että sulle tulisi parempi olo. Pliiiis nielaise nyt. Ja sitten mietitään menikö lääkettä edes yhtään alas asti.

Ehdottomasti siis sokeripalkinnon paikka.

P.s, Insinööri lipsautti freudilaisen totuuden kakkua maistaessaan: "olet sä kyllä aikamoinen marttyyri. Eikunsiis martta". Niinpä.

Kyllä olen tunnesyöjä. Ehkä jopa sokeristi (onneksi en alkoholisti). Jos on oikein paha / poikkeuksellisen hyvä päivä, se huuhdotaan alas so...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

So cute it hurts

lauantai 28. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Voi elämä näitä hormoneja. Tai ainakin toivon että on niiden syytä, kun meinaan itkeä liikutuksesta Ykkösen puristaessa lelukoiraa / aurinkolaseja / lapiota kädessään. Miten siitä on tullut noin helkkarin söpö?

Kyllä tänään yksi perusteltukin (?) liikkishetki oli: Ykkönen ojensi sormensa Kakkoselle, joka puristi sitä. Ja koko perhe oli taas ällöttävän onnellinen.

P.s. Kumpikin lapsi on vielä hengissä eikä oksuja tullut.
P.p.s. Nähdään tänään ehkä ihanat kauan kaivatut ystävämme, en kestä miten kivaa! Lapset: ei farssi-iltaa, kiitos!
P.p.p.s Ollaan matkalla pyöräilykauppaan. Huh tylsyyttä.

Voi elämä näitä hormoneja. Tai ainakin toivon että on niiden syytä, kun meinaan itkeä liikutuksesta Ykkösen puristaessa lelukoiraa / aurinko...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Paluu tulevaisuuteen

perjantai 27. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Kello on yhdeksän illalla, ja minä vedän yli kaikkien stressikäyrien. Ykkönen on ollut nukkumassa eli yskimässä tunnin, ja kuuntelen jokaista yskää sydän hypähtäen: "nyt se oksentaa". Farssi on tuttu eiliseltä. Kun oksennus sitten tuli, olin varsin tyyni, ehkä suorastaan helpottunut. Sieltä se sitten tuli.

Mutta tänään yskäoksua odotellessa Kakkoselta meni yhtäkkiä ääni aivan käheäksi. Tietenkin oletan että se on kurkunpääntulehdus, ja nyt odotan myös sen pahenemista. Jokaisen käheän itkun kohdalla vatsassa kivistää iso ahdistusmöykky kun mietin, kuinka paha tauti ton ikäisellä voi olla. Eikä kyllä helpota muuten yhtään, että viimeksi kun Ykkönen oli "vähän sairaana" ja veti perus yskäoksennuksiaan, päädyimme Lastenklinikalle. Viikoksi.

Insinööri yrittää rauhoitella vieressä ja toivoo että keskittyisin nykyhetkeen. Nythän on kaikki vielä hyvin, miksi olettaa että pahempaa on tulossa? No ensinnäkin, synnytin tuossa seitsemän viikkoa sitten. En suostu ottamaan täyttä vastuuta hysteriani stressini tasosta. Nyt alan kuitenkin myös huomata, että tämähän on minun peruspiirteeni. Tulevan odottaminen, hyvällä tai pahalla. Ei todellakaan ole mikään carpe diem minun mottoni, olen vahvasti "toivo parasta ja pelkää pahinta" -ihminen.

Odotan aina jotain. Iltaa, viikonloppua, kesää, tulevia juhlia, Kakkosen siirtymistä kitinäpallosta vauvaluokkaan, Ykkösen monisanaisia lauseita, matkoja.  Siksi varmaan kevät on mielestäni parasta aikaa, kaikki hyvä on vielä edessä. Kesällä alkaa jo ahdistaa, kohta on syksy ja talvi.

Ei siinä mitään, hyviä asioita on tavallaan ihan kiva odottaa. Mutta niiden pahojen odottaminen on aivan helvetillistä. Ja sitä teen varmaan enemmän.

Varmaankin siksi yritän kontrolloida elämääni ennakoimalla. En halua yllättyä ikävästi. Pessimisti ei koskaan pety, pirujen maalaaja ei ylläty. Suunnittelen parhaani mukaan kaikki menot ja tekemiset niin, että ne menee fiksuiten. Dink-elämässä tämä oli lievää neuroottisuutta, Monicamaisuutta, josta kaikki osapuolet varmaankin osin myös nauttivat: meillä oli elämä aika hyvin järjestyksessä. Ei ollut kuulkaa passit hukassa matkustaessa, ja ne häät meni ihan juuri niin kuin piti.

Nyt lapsiperhehelvetissä äitinä on alkanut ongelmat. Enhän mä voi ennakoida, suunnitella ja valmistella kaikkea. Pelkkä yritys ahdistaa ja jos pystynkin joskus jotain valmistelemaan (vaikka uloslähdön päikkäreiden jälkeen), teen sitä hulluuden rajamaille. Lopetan aina suunnilleen siinä vaiheessa kun huomaan asettelevani hiuspampulaa parempaan paikkaan. Ja huh huh mitkä stressikertoimet tulee Carpe Diem -ihmisen (Insinööri) ehdottamasta ex-tempore metsäretkestä Nuuksioon. Päässäni alkaa välittömästi pyöriä yhtäaikaisesti to do - ja pakkauslistat (kellonaikoineen(, ja toisaalta "asiat, jotka voivat olla ongelmallisia" -lista. Onpa kiva siinä sitten iloisesti rallatellen lähteä "vähän metsäretkelle". Tai kuukaudeksi Jenkkeihin viiden lapsen hoitajaksi.

Millä ihmeellä tästä pääsee eroon? Vai pääseekö? Mielessä pyörii lapsuudenkotini iltanäkymä; aamiaistarvikkeet aina sievästi aseteltuna valmiiksi keittiön pöydälle siihen järjestykseen, missä niitä tarvitaan. Onko tämä taas yksi niitä asioita, joissa minusta tulee äitini? Haittaakse?

Vai onnistunko relaamaan kun minulta viedään kontrolli kokonaan? Ykkönen tulee sairastumaan vesirokkoon, Kakkonen myös. Niistä kummastakin kasvaa lapsia, jotka puhuu kokonaisia lauseita, eikä halua äidin syliin. Tulen vielä joskus olemaan työn, kodin ja harrastusten välisessä tulessa. Avioliittomme tulee olemaan tiukissa tilanteissa. Ja näistä yhtäkään en voi ennakoimalla helpottaa. Auts. Ja huh.

Kello on yhdeksän illalla, ja minä vedän yli kaikkien stressikäyrien. Ykkönen on ollut nukkumassa eli yskimässä tunnin, ja kuuntelen jokaist...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tee-se-itse -tarhapäivä

Valeäiti 2 Kommenttia

Ykkönen oksensi eilen yöllä, hurraa! (tietenkin sinä yönä kun Kakkonen olisi kerrankin nukkunut hyvin) Kyseessä oli onneksi yskäoksennus eikä laattatautioksennus, mutta kotiin se silti jäi räkimään. Tähän oli myös salaisena syynä lievä neuroottisuus: vähän pelottaa tarhassa puolet lapsista kaatanut laattatauti. Me ei musta tarvittais sellaista.

Potentiaalisesti erittäin pitkä ja tuskainen aamupäivä selätettiin lähtemällä ulos. Kylään kaverille ja vähän puistoon. Lopulta siitä tuli oikein hyvä tarhapäivä, vaikkakin vähän eri metodein kuin normaalisti.

Kiitos Lapinlahdenkatu hyvästä tarhapäivästä! :)

Tarhaan sai tänään poikkeuksellisesti tuoda
oman lelun tuttitelineen pikkuveljen.
Opetushetkessä tutustuttiin eläimistöön

Eläimistö up close and personal:
Sano hei Batman- koiruudelle
Perinteinen tarhalounas nautittiin ulkona

Ykkönen oksensi eilen yöllä, hurraa! (tietenkin sinä yönä kun Kakkonen olisi kerrankin nukkunut hyvin) Kyseessä oli onneksi yskäoksennus ei...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Valeäiti goes Facebook

torstai 26. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

En voinut vastustaa. Koska olen töissäkin näitä juttuja joskus ihmetellyt ja viisastellut, halusin kokeilla mitä tämän blogin vieminen naamakirjaan toisi mukanaan.

Valeäiti löytyy siis jatkossa myös täältä:
https://www.facebook.com/Valeaiti

Että naks vaan ja "laikkaamaan"!

Toivon, että tästä olisi lukijoille jotain hyötyä (ja mulle myös luonnollisesti, en vielä tiedä mitä). Niille, joiden kanssa olen Facebookissa jo henkilönä kaveri, tämä ei tuo mitään muuta kuin yhden ärsyttävän tyypin lisää news feediin. Siis jos tästä sivusta tykkää. Ja tietenkin tykkää jos meinaa mun kaveri jatkossakin olla. Teille, jotka ette ole mun kavereina Facebookissa, saattaa jopa olla jotain hyötyäkin. Jos ei muuta niin pääsette tänne suoraan sieltä Facebookista jossa kuitenkin roikutte koko työpäivän.

Pyrin myös laittamaan tänne lyhyemmät "jutut", tai nopeat kuvapäivitykset, jotka ei ihan kokonaisen postauksen arvoisia ole.

Iso muutos on tietenkin se, että jos siellä FB:n puolella tykkää tai kommentoi näitä juttuja, niin nimihän siinä näkyy sitten ja profiilikuva. Mutta ehkä te kestätte sen, reippaat tyypit? :)

Tämä on nyt kuitenkin jonkinlainen kokeilu. Jos ei meinaa toimia tahi rupeaa teitä (tai minua) kyrsimään niin se on hellurei ja hellät tunteet.

En voinut vastustaa. Koska olen töissäkin näitä juttuja joskus ihmetellyt ja viisastellut, halusin kokeilla mitä tämän blogin vieminen naama...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

"Suloinen tyttö"

Valeäiti 2 Kommenttia

Sukupuolisensitiivisyysneutraalisuusmikäsenytonhippiliike on näemmä taas muissakin blogeissa pinnalla. Mutsilassa asiasta on käynnissä mielenkiintoinen kommenttiketju, jossa vertaillaan neuvolakorttien satoa.

Käväisin eilen kahden lapsen voimin (melkoinen sirkus, josta selvittiin häkellyttävän hienosti) neuvolassa, Kakkonen oli näytillä sekä terkkarilla että lääkärissä.

Kotiin saatiin mahtava muisto kaoottisesta elämästämme, joka sai näemmä lääkärinkin pään pyörälle:

No onhan se suloinen.

P.s. Ei ole muuten mikään pikkumies. 5,7kg ja 57cm kuuden viikon iässä (syntymäpaino 3,3). Herran pystysuora +14% (maksimi +20%) kasvukäyrä sai jo aikaan pientä vihjailua: söisiköhän se välillä vaan lohduksi, vähän liikaa? (no shit, kun ei se muuten ole hiljaa niin tungetaan sinne sitte lisää maitoa!) Kohta ne varmaan laittaa mut tai vauvan dieetille. Eli nykyaikaisemmin karppaamaan.

Sukupuolisensitiivisyysneutraalisuusmikäsenytonhippiliike on näemmä taas muissakin blogeissa pinnalla. Mutsilassa asiasta on käynnissä miel...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Oi miten komea!

Valeäiti 0 Kommenttia

Tulin tuossa ajatelleeksi,  miten älytöntä nk. babytalk on. Tiedättekö, se lässytys, jota vauvaikäisten vanhemmat puhuu toisten vauvaikäisten vanhempien kanssa:

Onpa hän söpö! 
Joko teillä käännytään?
Sähän liikut jo hienosti, äiti saakin kohta juosta sun perässä!
Onpas sulla hienot hampaat, kyllä kelpaa noilla narskutella!

Normaali-ihminen huomaa heti, että ylläolevat on melko naurettavia lauseita. Lässyttäville äiti-ihmisille* tämä ei ehkä ole selvää, joten kehitin pienen ajatusleikin. Korvataan vain puheen kohteena oleva vauva miehellä, kas näin:

Voi miten komea hän on!
Joko teillä lasketaan pytyn kansi alas? 
Ohhoh mitkä lanteet, sinä oletkin varmaan hyvä sängyssä!

Ja tietenkin: 
Osaatkos sinä jo kakata siistisi?

*Kuulun itse onnellisesti näihin. It´s those damn hormones again. Tai ryhmäpaine.

Tulin tuossa ajatelleeksi,  miten älytöntä nk. babytalk on. Tiedättekö, se lässytys, jota vauvaikäisten vanhemmat puhuu toisten vauvaikäiste...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Laatuaikaa x 2

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Aamupäivät on äiti-poika-laatuaikaa. Me katsellaan keinutuolissa edellisen illan ohjelmia jota ei jaksettu katsoa kun nukahdettiin puoli kymmenen. Kakkosen mielestä tosin tämä laatuaika on välillä kiva viettää huutaen ja olemalla ärsyttävä. Tänään taas kuitenkin ollaan näin, ihan mukavasti.


Iltapäivällä on sitten Ykkösen vuoro. Silloin vietetään äiti-tytär-laatuaikaa. Peuhataan sohvalla Haisulia piilottaen ja väistellään puistossa ärsyttäviä lapsia.

Kakkosen kanssa on sovittu että silloin nukutaan. Jooko?

Aamupäivät on äiti-poika-laatuaikaa. Me katsellaan keinutuolissa edellisen illan ohjelmia jota ei jaksettu katsoa kun nukahdettiin puoli kym...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hatunsyöntiä

tiistai 24. huhtikuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Keskittykääs nyt oikein tarkasti: *viuh*. Näittekö? Siinä se takki kääntyi!

Perun nimittäin ehkä vähän puheitani. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa tai ainakin siinä "ideologiassa" onkin ehkä vähän järkeä. Myönnän myös että olen asennoitunut asiaan varsin mustavalkoisesti. Ymmärrän kyllä että siinä, miten lastaan sukupuolirooleihin kasvattaa, saattaa olla harmaankin sävyjä.

Kärjistävän kirjoitukseni myötä olen alkanut kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Ja voihan hitto. Kyllä vaan on kuulkaa niin paljon noita mummeleita jotka sanoo "ei pojat saa itkeä" ja ukkeleita jotka sanoo tytölle että "jokos sulla on oma nukke". Ja sitten on todella paljon kaikenikäisiä äitejä, jotka kommentoi asiaan kuin asiaan "se on kato tyypillinen tyttö / poika".

Sisäinen hippini alkoi nostaa päätään viimeistään leikkipuistossa, siinä samassa jossa ne kaikki ärsyttävät lapset käy. Huomasin, että ne ei ole pelkästään ärsyttäviä, ne on myös ohjelmoitu vanhempiensa miniklooneiksi. Kaksi eskari-ikäistä tyttöä raivostuttavasti omi taas itselleen leikki yhdessä eräässä telineessä. Ennen kuin näin mitä siellä touhuttiin, pelästyin jo hetkeksi että siellä leikkiikin tyttöjen aikuiset äidit. Sisältä kun kuului "älä kävele hei kengillä siinä, mä just lakaisin tästä. Nämä täytyy kyllä nyt putsata, on aivan likaisia. Laitatko teen tulemaan".Jne. Pelottavan tuttuja lauseita, suoraan äitien suusta.

Samaan aikaan kun nämä kaksi tyttöä kyyristeli siellä telineellä ja harjasi jotain halvatun hiekkaa ees sun taas (ja samalla tietenkin taas tiuskivat mun täydelliselle lapselle joka oli muka tiellä, hmph.), telineen ulkopuolella pojat peuhasi keskenään pallopelien kimpussa. Mua vähän säälitti. Toiset (pojat) saa kunnon hien pintaan ja happea keuhkoihin ja nauraa räkättävät siinä mennessään. Toiset (tytöt) könyää jossain minikodissa ja tekee askareita. Ja nalkuttaa.

Mistähän lie oppineet nämä mallit? Alan ymmärtää ongelman. Mutta en usko vieläkään, että tämä ongelma ratkeaa siten, että Ruska ja Ruu juoksentelee ympäriinsä sukupuolettomina. Luulen että tärkeämpää olisi saada meidän aikuisten maailma vähän vähemmän stereotypiasidonnaiseksi, ja se alkaa kotoa.


Pyhä lupaus itselle: nalkuta vähemmän, mutta huijaa mies silti maagisesti enemmän kotitöihin. Juokse välillä lasten kanssa pallon perässä.

Painiminen meillä onkin jo hallussa ja meidän tyttö puree, joten eiköhän tässä aika hyvässä jamassa olla. En mä silti Kakkosta Ruskaksi aio nimetä.

Keskittykääs nyt oikein tarkasti: *viuh*. Näittekö? Siinä se takki kääntyi! Perun nimittäin ehkä vähän puheitani . Sukupuolisensitiivisess...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Heureka!

Valeäiti 0 Kommenttia

Nyt sen kekkasin! Tiheän imun kausi! Joo, niin se on. Vaikka ei olisikaan, tungen sen tänään niin täyteen ruokaa että varmasti nukkuu.

Miehille tiedoksi, kyseessä ei nimestään huolimatta ole miehen unelma. Pikemminkin tämä aika pitää teidät yhä kauempana puolisostanne.

Nyt sen kekkasin! Tiheän imun kausi! Joo, niin se on. Vaikka ei olisikaan, tungen sen tänään niin täyteen ruokaa että varmasti nukkuu. Mie...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Viiden tähden postaus

maanantai 23. huhtikuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Eräs vakuutusyhtiö jakelee mainontansa mukaan ****-laskuja. Eipä ole näkynyt, vaikka asiakkaita ollaankin.

Minä jakelen nyt ****-tekstiä, koska taaperotaloudessa ei kuulemma saisi kiroilla.  Eihän se vielä ihan täydellisesti lukea osaa, mutta harjoitellaan nyt sitten tässä samalla.

Aloitin aamun sanomalla *****, koska yö oli ihan ********. Kaveri heräsi ekan kerran jo klo 01 ja jatkoi siitä tunnin-kahden välein herätäkseen taas kuudelta puoleksi tunniksi. Seitsemältä oli tietenkin loppuperheen herätys.

Siitä jatkoimme ********* päivään, jonka aikana Kakkonen nukkui yhteensä tunnin verran. Muut ajat se huusi tai oli vaan ******* kiukkuinen. Koko Ykkösen 2h päikkäreiden ajan nukutin sitä taas siellä ***** vessassa puolentoista tunnin (turhan) ****** verran. Klassinen kidutuskeino; juuri kun silmät ovat menossa kiinni ja vauva näyttää rauhoittuneen, se räväyttää ne ******** toljottimensa auki ja rupeaa huutamaan niin **********. Tunnin kohdalla aloin itkeä ja huusin kuiskaten "nyt ***** ole hiljaa tai nuku, pliiiiiiiis" joka kerta kun se teki edellämainitun kidutusmuuvinsa.

Koko loppupäivä meni samalla mallilla, mitä nyt välissä käytiin puistossa ja kylässä. Mutta Kakkosen menoa se ei haitannut. Tälläkin hetkellä se kiduttaa yrittää nukahtaa tossa keittiön lattialla ja tasaisin väliajoin alkaa hyperventiloimaan jotain maailman suurinta ongelmaansa, jonka takia kohta on alettava huutaa.

Nyt ***** oikeesti. Kuka ******* väitti, että vastasyntyneet nukkuu paljon? Tai nukahtaa helposti vaikka rinnalle? Haistakoot ******, tämä ******** demoni vauva ei ainakaan nukahda ****** ikinä.

Toivottavasti huomiseksi on taas luvattu hattaraa.

Eräs vakuutusyhtiö jakelee mainontansa mukaan ****-laskuja. Eipä ole näkynyt, vaikka asiakkaita ollaankin. Minä jakelen nyt ****-tekstiä, ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Nilkkaa kivistää

Valeäiti 5 Kommenttia

Vastasin tänään aiemmin erääseen kommenttiin näin:

"Tässäpä hyvä vinkki: rumasta vauvasta voi aina sanoa "onpa se pieni!".
Vähän isommasta, mutta edelleen rumasta, voi sanoa: "onpa sillä söpöt vaatteet!".
Toimii aina, ja nyt tiedät oliko omat lapset rumia vai ei" 

Sitten kelasin mielessäni, mitä Kakkosesta on sanottu.

Tunsin miten nilkkaa rupesi sattumaan. Siihen osui pilkka.

Tajusin, että meillä on ruma, äitinsä näköinen vauva.

Vastasin tänään aiemmin erääseen kommenttiin näin: "Tässäpä hyvä vinkki: rumasta vauvasta voi aina sanoa "onpa se pieni!"....

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hipit meni metsään (nukahtamaan)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Kuten ilmeisesti koko muukin kaupunkiväestö, suuntasimme tänään hetken mielijohteesta Nuuksioon päiväretkelle. Tapojeni vastaisesti onnistuin (melkein) säilyttämään "no mennään vaan miten mennään, ei niillä päiväuniajoilla ja syömisillä niin väliä ole" -asenteen. Kotona katselin kelloa puhisten ja meinasin monta kertaa sanoa ettei ole järkeä lähteä kun se on jo noin ja noin paljon ja kohta on jo päikkäriaika ja missäs ne sitten nukkuu, niin.

Asenne säilyi yhtä pirteänä vielä kansallispuiston parkkipaikallakin. Seisoin ison lumikasan päällä erääseen kankaaseen sotkeutuneena ja huusin kuin paraskin uhmaikäinen "v***u mä inhoon kantoliinoja". Kakkonen oli selkeästi samaa mieltä ja huusi ensimmäiset ja viimeiset viisi minuuttia k.o. kankaaseen käärittynä. Toinen osa hippipartiotamme (kantoliinat ja rintareput = hippi) heilui suhteellisen tyytyväisenä rintarepussa Insinöörin kyydissä.

Hymy löytyi sieltä pyllystä huulille siinä vaiheessa kun Ykkönen teki Nuuksiosta oman ulkoilma-HopLopin. Ei näemmä ole olemassa mitään siistimpää kuin kävellä, könytä, kaatua ja pujotella keskellä metsää. Imaistiin parit karjalanpiirakat huiviin, ihmeteltiin kanssakulkijoita ja niiden valtavia koiria, könyttiin hetki siellä mättäissä, ja sitten olikin aika lähteä kotiin. Tietenkin huomasin että kello oli puoli kaksi, ja päiväuniaika alkoi kello 12. Stressasi, mutta olin kerrankin hiljaa. (Kakkonen ei, se jatkui taas sitä hippien vastaista anarkiaansa)

Ykkönen osoitti kuitenkin erinomaista sopeutumiskykyä. Se nukahti kävelymatkalla rintareppuun (eka kerta ikinä), jatkoi unia autossa oltuaan välissä 10 minuuttia hereillä (todella harvinaista), heräsi auton pysähtyessä mutta jatkoi vielä unia sänkyyn asti (en olisi uskonut ellen olisi itse todistanut). Nyt 3,5h tuntia nuotiopaikalta lähdettyämme se nukkuu edelleen, tällä kertaa kannettuna takaisin keittiön lattialle. Haalari yhä päällä. Ehkä toista kertaa Ykkösen 1,5v taipaleen aikana joudun pian herättämään sen väkisin, että nukkuisi vielä yölläkin.

Huomauttaisin vielä että myös Kakkonen nukkuu. Se on ollut noin kymmenen minuuttia hereillä tänään. Ja minä nukuin autossa. Insinööri taas sohvalla istuen. Nyt jos koskaan havaitsen raittiin ilman myrkytyksen oireita.

Kuten ilmeisesti koko muukin kaupunkiväestö, suuntasimme tänään hetken mielijohteesta Nuuksioon päiväretkelle. Tapojeni vastaisesti onnist...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Siitä sen tietää

perjantai 20. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Voit olla varma että aamupäivä on ollut melko raskas, kun harkitset jääväsi nukkumaan vessan lattialle ettei se nyt s****na taas herää.

Tunnin taistelun (imetys, kanto, hyssytys, tutti, toistakaikkialusta) jälkeen kaksi lasta nukkuu ja yksi äiti hengittää taas.

....

Jahas, se ei nukahtanutkaan. Palaan työpisteelle.



Kuva otettu noin kolme sekuntia tämän postauksen
alkukappaleiden kirjoittamisen jälkeen.
Hitto toi tuijottava silmä on ärsyttävä.

Voit olla varma että aamupäivä on ollut melko raskas, kun harkitset jääväsi nukkumaan vessan lattialle ettei se nyt s****na taas herää. Tu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Mä inhoon lapsia

torstai 19. huhtikuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

"Meidän äiti inhoo kissoja"
(naapurin tyttö, 6v)

"Sä voit sanoo teidän äidille että mä inhoon lapsia"
(kolmen lapsen, mm. minun, äiti)

Äitini puolustukseksi sanottakoon että ko. tyttö oli melko ärsyttävä ja lisäksi pyytämättä meidän pihalla valittamassa meidän (ihanista) kissoista. Ja meidän mutsi on myös vähän ihmisvihaaja outo.

Tässäpä kuitenkin taas päivän tabu: pitääkö lapsista tykätä? (vastaus on luonnollisesti ei). Musta on outoa, kun joskus ihmisiltä kysytään "pidätkö lapsista?". Sehän on about sama kuin kysyisi "pidätkö aikuisista?" ja vastauksenkin uskoisin olevan kumpaankin sama: "en kaikista."

Toiset tuntuvat ihan oikeasti pitävän "lapsista", yksilöön katsomatta. Heille vauvat ovat niin ihanan söpöjä ja voi kun se raukka itkee, taaperot ihastuttavan hassuja ja uhmaikäiset vain "koettelevat rajojaan". Ne jaksaa katsella eskarilaisten dorkia leikkejä ja huomionhakuisuutta, tai jopa osallistuvat ja yllyttävät!

Minä kuulun siihen osaan ihmisiä, joka ei kauheasti välitä lapsista. Olen tasaveroisen ennakkoluuloinen sekä aikuisia että lapsia kohtaan: jos olet kiva, tykkään susta. Jos olet ärsyttävä, välttelen. Nykyään on tosin tarkennettava, etten kauheasti välitä muista lapsista tai ainakaan vieraista lapsista. Omat on ihan kivoja.

A.E.L. näin lapset suunnilleen näin: vastasyntyneet itkee kauheasti ja on vaikeita kantaa, ja lisäksi ne haisee pahalta. 1-2v osaa olla aika hauskoja, silloin kun ovat iloisia. Pääasiallisesti niiden kitinä on rasittavaa. 2+ on uhmaikä, ´nuff said. 3-5v on ärsyttävän huomionhakuisia. Eskari-ikä tarkoittaa rasittavan pikkuvanhoja lapsia. Tilanne ei juurikaan ole muuttunut omia lapsia saatuani. Edelleen muut lapset ovat enemmän tai vähemmän rasittavia. En mä niistä omistanikaan tykkää silloin kun ne on noissa edelläkuvatuissa tiloissa. Rakastan kyllä, mutta en tykkää.

Erityisen haastavaksi tämä muodostuu joka iltapäivä leikkipuistossa. Lähin iso puisto on silloin aina täynnä noita noin 4-6 vuotiaita räkänokkia, jotka selittävät itsestään pää polleina ja varaavat omille leikeilleen kaikki hiekkalaatikot ja telineet. Innosta puhkuva pikku taaperoni sysätään pois tieltä, sille tiuskitaan tai ainakin suojataan kaikki mahdollinen leluista hiekkaan sen lähestyessä ja huudetaan "älä!". Sisälläni herää raju naarastiikeri joka kerta: anna mun lapsen olla, mikä kuningas sä täällä muka olet? Enkä todellakaan jaksa leikkiä toisten lasten leikkejä, hyvä kun jaksan Ykkösen juttuja seurata ja kommentoida. Joten puhelias "mä teen tähän linnaa" lapsi saa valitettavasti osakseen teeskenneltyä kiinnostusta, ja se tönivä vekara saa ensin multa tiukan katseen ja lopulta pienen läksytyksen jos ja kun kauempana kavereidensa kanssa läyskyttävä pk-hoitaja ei asiaan puutu.*

Enkä muuten todellakaan oleta muidenkaan vastaavasti pitävän minun mussukkoideni kitinöitä ja temppuiluja ihanina "ikävaiheina", ymmärrän että ne kyrsii muita ihmisiä. Kyllä ne vähän muakin kyrsii. Ja ehkä ne munkin mussukat on muiden mielestä ihan lähtökohtaisesti ärsyttäviä, sekin on ihan ok. Varsin moni pitää minuakin ärsyttävänä, ja sekin on sallittua (ja ymmärrettävää). Nyt siis tiedät vielä senkin, että en ole ainoastaan ärsyttävä, vaan lisäksi inhoan lapsia. Valitan.

*Poikkeuksiakin onneksi on, jotkut lapset on oikeasti niin söpöjä ja hyvin käyttäytyviä että saavat minutkin puolelleen noin vaan. Kuten se yksi ihana tyttö siellä samassa puistossa, joka muisti mut vielä raskauden jälkeenkin "onko toi nyt se sun vauva?". Raskaudenhan hän varmisti aikoinaan kysymällä onko mulla vatsassa vauva. Kun vahvistin epäilyt, hän totesi viisaasti: "eka mä aattelin että siellä olis pallo".

"Meidän äiti inhoo kissoja" (naapurin tyttö, 6v) "Sä voit sanoo teidän äidille että mä inhoon lapsia" (kolmen lap...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hattaraa ja pilivilinnoja

Valeäiti 0 Kommenttia

Neiti Ykkönen on hieman
heitellyt ja sotkenut
piirtänyt.
Aika vaihtaa vaihteeksi hattaravaihteelle ja fiilistellä vähän. Sillä jos oikein tarkkaan katsoo, niin elämä on juuri nyt aika mahtavaa.

Osasyynä onneen on luonnollisesti kaksi perättäistä hyvää yötä. Kakkonen heräsi eilen vain kaksi kertaa, Ykkönen ei kertaakaan. Sille iso hurraa än yy tee nyt!

Mutta muutenkin alkaa jotenkin helpottaa. Tunnelini päässä näkyy valoa. Huomasin sen, kun ystäväni kehui että "olet pärjännyt hirveän hyvin". Vastauksena aloin sanoa jotenkin että no tämä nyt on vasta alkua, kunnes tajusin että eihän ole. Johan tässä on kolme viikkoa eletty ihan oikeasti kahden lapsen arkea. Eikä kertaakaan ole tarvinnut soittaa Insonöörille itku kurkussa että nyt äkkiä kotiin. Kyllä, mä pärjään!

Itseasiassa jos ihan rehellinen olen, parhaina hetkinä nautin tästä ihan älyttömästi. Eikä niitä pahoja hetkiä oikeasti juuri ole, tai sitten en niitä juurikaan noteeraa: menevät siinä omalla painollaan. Jotenkin stressikäyrä on lähtenyt jyrkkään laskuun, enkä enää yritä miettiä "miten asiat parhaiten hoituisi", siinähän hoituvat.

Ja sitä hattaraa tästä täyslaidallinen: Ykkönen on jotenkin superihana taas. Halii, pusii, juttelee, hassuttelee, oppii mieltä räjäyttävän määrän uusia juttuja päivittäin ja on kaikin tavoin mahtava perheenjäsen. On sillä niitäkin hetkiä että se ottaa veljeltään tutin yhtäkkiä pois tai heittää sitä omalla tutillaan täysiä päähän. Mutta pääsääntöisesti se on ihana takkutukka.

Kakkosesta on myös tulossa oikein hieno pieni mies. Se ihmettelee, jutteleekin jo välillä, pötköttelee ja on söpö. Huutaa kuin hinaaja pääsääntöisesti, mutta silti osaan jotenkin nyt nähdä miten lyhyt tämä hetki on: kohta sekin on spagettina jossain puiston laidalla kun ei saanut viedä kaverin lapiota. Joten nuuhkuttelen, paijailen, silittelen ja nostelen tota toistaiseksi pientä pötikkää täynnä onnea ja yritän siivilöidä mahdollisimman paljon muistiin.

Aika ihkumuhkuja noi on.

Noniin, hattarahekti ohi. Palaan viimeistelemään "mä vihaan lapsia" päivitystä, joka tulee huomenna.

Neiti Ykkönen on hieman heitellyt ja sotkenut piirtänyt. Aika vaihtaa vaihteeksi hattaravaihteelle ja fiilistellä vähän. Sillä jos oike...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Käsitöitä

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Suuri osa päivästäni menee joko yhden viisikiloisen tai yhden kymmenkiloisen ihmisenalun kannatteluun. Uskoisin tulleeni mestariksi Soveltavassa Ratkaisemisessa, jossa päätetään aina sekunneissa, miten ja millä käsillä asiat pystyisi hoitamaan. Tässä muutama seksistinen ja vihjeitä sisältävä  ei-sukupuolisensitiivinen havainto:

Naiset: 
Esimerkkejä 1 kädellä onnistuvista asioista (soveltuvin osin suuta voi käyttää apuvälineenä):
  • Imettäminen ja samanaikainen blogin kirjoittaminen ja ylipäänsä netin käyttö
  • Hampaiden peseminen, hiusten pesu, dödöttäminen, meikkaaminen
  • (Alaosien) pukeminen, riippuen farkkujen kireystasosta
  • Taaperon nostaminen syliin / vaunuihin / syöttötuoliin ja niistä pois
  • Taaperon nostaminen makuuasennosta pystyyn leikkipuistossa (haalarin niskasta kiinni naps)
  • Ruoan sekoittaminen ja ainesosien mittaaminen
  • Tiskaaminen pienessä mittakaavassa
  • Sängyn petaaminen, pyykkien laittaminen, apk:n tyhjennys ja täyttö, pölyjen pyyhintä imurointi..
  • Lähes kaiken muun paitsi pihvin syöminen. Tai no kyllähän sekin onnistuu, mutta ei tyylikkäästi
1,5 kädellä onnistuvia asioita (em.lisäksi, puolikas käsi on se, joka kannattelee vauvaa / taaperoa):
  • Purkkien, pussien ja rasioiden avaaminen
  • Leivän voitelu
  • Napit, vetskarit, tarrat (sulkeminen tai avaaminen, en todellakaan kiinnittele näitä. Käsitöitä en harrasta otsikosta riippumatta)
2 kättä vaativat toimet:
  • Kaikki vaarallinen: ruoka-ainesten pilkkominen, kynttilän sytytys, uuniruokien käsittely 
  • Miehen auttaminen (vähemmillä käsillä vastaus on aina: "auttaisin kyllä, mutta mulla on just nyt tämä vauva..")
2-4 kättä vaativat toimet:
  • Vastaan taistelevan taaperon pukeminen / lääkintä / nukutus...
  • Enkehtaakirjoittaa 
Huom: Nainen kykenee myös 0 käden toimiin. Näitä ovat ainakin nalkuttaminen ja shoppaaminen (laita mies / ystävätär asialle).

Miehet: 
1 kädellä onnistuvia asioita:
  • Enkehtaakirjoittaa
  • Pissaaminen

1,5 kädellä onnistuvia asioita:
  • Lapsen kantaminen
Huom: miehen suorittaessa jotain yllämainituista, menetetään samanaikaisesti kuulo- ja puheominaisuudet. 

Mitä tästä opimme? Mies, älä lankea naisesi tekosyihin, oikeasti sen ei tarvitse päästä yksin shoppailemaan! Mies, älä enää selitä niitä tekosyitä. Voit ihan hyvin jeesata, sulla on sentään vaan yksi vekara just nyt sylissäsi.

Nämä ostokset tehtiin kahdella kädellä vauva rintarepussa.
Klassinen Hullujen Päivien musta hetki
"käyn vaan vähän pyörähtämässä".

Suuri osa päivästäni menee joko yhden viisikiloisen tai yhden kymmenkiloisen ihmisenalun kannatteluun. Uskoisin tulleeni mestariksi Soveltav...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kyllä olen yllättynyt

tiistai 17. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pirteä päivä

Valeäiti 3 Kommenttia

Hurraa, sain vaihdettua pottakuvan legomieheksi! Seuraavana jouluna kirjoitan muuten pukille kirjeen jossa pyydän InDesignin ja taidot käyttää sitä. Ja luovan suunnittelun / graafisen suunnittelun koulutuksen vaikka samaan syssyyn. Vaikka onhan toi PowerPoint myöskin oikein kiva työkalu tälläiseen säheltämiseen.

Päivä on siis tänään melko pirteä, vaikka yö oli taas sellainen etten edes jaksa selittää. Voisiko joku kuitenkin opettaa tolle tyypille että klo 05 on vielä aamuYÖTÄ, ei -päivää, eikä silloin siis vielä herätä oikeasti. Varsinkaan jos on herännyt kahden tunnin välein koko yön. Sain kuitenkin nukuttua tunnin mininokokset aamulla, joten johan jaksaa taas olla ja hengittää.

Ykkösen hakureissulla risteili sitten oikein pirteät ajatukset päässä. Mietin, mahtoiko kahvinkeitin jäädä päälle (normaalia). Sitten mietin, että no ei se mitään, jos koko kämppä palaakin niin ainakaan meillä ei ole ketään kotona kuolemassa (vähän vähemmän normaalia). Sitten aloitin mielikuvituskulutusjuhlan: mitä tavaroita korvattaisiin ja mitä ei? Minkälaisen upgraden voisi tehdä omaan kotiin ja elintasoon kun ostaisi vähemmän mutta parempaa? (ei enää normaalia).

Oikeasti, miettikääpä. Meillä on nyt kirjahylly, jossa on kirjoja. Kannattaisiko kotiin vol.2 ostaa vakuutusyhtiön rahoilla kirjahylly? Tuleeko niitä kirjoja enää ostettua luettavaksi fyysisinä vai onko ne vaan sisustuselementtejä? Ja jos niillä vaan sisustetaan, niin sitten en varmaan osta enää Bridget Jonesia vaan jonkin vähän älykkäämmän oloisen teoksen (Sota ja rauha nyt ensimmäisenä tulee mieleen).

Ja entä ne vaatteet? Saisi kerrankin rakennettua sen "klassisen" vaatekaapin jossa on ajattomat pakolliset ja sitten muutama kausivaate. Ongelma nimeltä teknisesti vanhentunut CD ja DVD varasto poistuisi kokonaan. Samoin liian pienet ja täynnä tahroja olevat lastenvaatteet -ongelma.

Astiastot saisi kerralla kuntoon nyt kun tietää jo mitä tarvitsee. Matosta saisi vähän hygieenisemmän (kunnes aikaa taas kuluu riittävästi). Sohva on kyllä niin hyvin palvellut, etten ehkä edes haluisi sitä vaihtaa...Mahtava ajatusleikki, jos ottaa oletuksena ettei kukaan kuollut ja tärkeimmät muistot (valokuvat ym) on säilyneet kuin ihmeen kaupalla.

Tässähän menee koko päivä.

Hurraa, sain vaihdettua pottakuvan legomieheksi! Seuraavana jouluna kirjoitan muuten pukille kirjeen jossa pyydän InDesignin ja taidot käytt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

3 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tee-se-itse kahvila

maanantai 16. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Kun kaksi mamaa kohtaa puistossa, saadaan helposti kahvila pystyyn.

Tarvitaan vain termari, rikkinäinen tupperware (jossa suklaalevyn jämät) ja minigrip-pussi (jossa pari suklaakeksiä).

Mielikuvituksella muutetaan kaksi vaunuissa hengaavaa vauvaa ja yksi keinussa istuva taapero viileiksi hipstereiksi Omenoineen ja ironisine viiksineen.

Samoin meistä toinen muuttui mielikuvituksella ihan nätiksi ja laittautuneeksi (ja suihkussa käyneeksi). Toinen oli jo.


Kun kaksi mamaa kohtaa puistossa, saadaan helposti kahvila pystyyn. Tarvitaan vain termari, rikkinäinen tupperware (jossa suklaalevyn jämä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tehokkaampi työaika, enemmän tulosta

Valeäiti 2 Kommenttia

Minun on annettu ymmärtää, että moni lukee tätä blogia töissä. Olkaa hyvät, teitä varten on nyt hämäysotsikko! Varmuuden vuoksi tässä tekstissä on myös työhenkinen ulkoasu, hämäyskuvaa myöten. Ei enää hätäisiä paniikkiratkaisuja, kuten koneen nielaisemista, pomon kulkiessa ohi. Nyt olet ehdolla Vuoden Työntekijäksi.

Hämäyskuva by hämäysfirma Ibari.

Vieläkö ahdistaa? Painaako sinuakin pelko stigmasta ihmisenä, joka lukee "vauvablogia"? Luetko blogia salaa muiden katseilta? Nyt voit tulla huoleti plokikaapista ulos, ja kertoa kanssakulkijoille tekeväsi tärkeää yhteiskunnallista työtä! Kas näin se toimii:


Tämä blogi:  
Hillitsee väestönkasvua: Säännöllisen lukemisen on todettu vähentävän nk. vauvakuumeen oireita. Herkistyneen ehkäisytietouden ansiosta sekä ei-toivottujen että harkittujen raskauksien määrä vähenee ja maailman väkiluvun kasvu pysyy aisoissa. Siis maailma pelastuu. Menetelmä on myös muita ehkäisymenetelmiä edullisempi. Muista nauttia päivittäin.

Suojaa masennukselta (ei hormonaaliselta): Epätoivon määrä vähenee tutkitusti huomattavasti kun huomaa, ettei muillakaan aina niin lujaa mene. Lisäksi inhorealistinen kuvaus arjesta useamman lapsen kanssa auttaa nauttimaan vauva-ajasta vain yhden lapsen kanssa, lievittäen baby bluesia.

Kohottaa itsetuntoa: Vertaistuen merkitys itsevarmuuden ja -tunnon kohoamiseen on kiistaton. Lukemalla aktiivisesti voi jokainen vanhempi hyväksyä omatkin virheensä ja omaksua täysin rinnoin roolinsa valeäitinä /-isänä. Vastaavasti voi jokainen huomata olevansa sentään kirjoittajaa parempi vanhempi, ja myhäillä tyytyväisenä.

Parantaa työtehoa: Pienten taukojen pitäminen työpäivän aikana nostaa työtehoa. Työajatuksista pääsee sitä tehokkaammin irti, mitä kauempana työstä ajatukset tauon aikana liikkuvat. Huom: ei päde kotiäideille.

Nostaa elinajanodotetta: Nauru pidentää ikää.

Jos vielä emmit, kerrottakoon että kanssalukijasi ovat paljon muutakin kuin kotiäitejä. Tunnettuja lukijoita ovat mm. 59-vuotias arkkitehti (nainen), 60-vuotias toimitusjohtaja (mies), 38-vuotias ohjelmoija (mies), 29-vuotias insinööri (sekä naisia että miehiä) ja jopa eräs lentokapteeni.


Sitäpaitsi, blogien lukeminen on niin ysäriretroa että se on jo cool. Hipstercool.

Minun on annettu ymmärtää, että moni lukee tätä blogia töissä. Olkaa hyvät, teitä varten on nyt hämäysotsikko! Varmuuden vuoksi tässä teksti...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Illanvietto Valeäidin tapaan

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012 Valeäiti 6 Kommenttia

Tässä taas muutama vinkki teille kaikille, tällä kertaa käsittelemme illanviettoa omassa kodissa Valeäidin tapaan.

Aloita kutsumalla vieraat hetken mielijohteesta luoksesi illalliselle. Pohdi kuumeisesti vielä puoli tuntia ennen sovittua tapaamista "mitä tänään syötäisiin", ja sovi sitten vieraiden kanssa että he käyvät kaupassa ja hoitavat ruoan. Älä jätä aikaa valmistautumiseen, vaan suhaa ympäri Kampin kauppoja  viime hetkeen asti ja saavu kotiin minuuttia myöhemmin kuin sovittu. Mielellään niin, että vieraat jo odottavat kylmissään portin luona. Ja niin että lapset ovat kiukkuisia, väsyneitä ja nälkäisiä, joten vierailun ensimmäinen vartti menee tilanteen rauhoittamiseen.

Kun olet muistanut moikata ja toivottaa vieraat tervetulleeksi, laita heidät valmistamaan ruokaa samalla kun itse hääräät tuoreiden ostostesi kanssa ja hoidat edelleen niitä lapsia. Valita vieraiden tuomisten olevan puutteellisia ja lähetä mies kauppaan. Pyydä että joku vieraista ojentaa sinulle oluesi. Viiden minuutin välein. Kun ruoka on valmista, huomauta että on vanhemman lapsen nukkumaanmenoaika, joten ruokaa pitää vielä hetki odottaa.

Kun olette ruokailleet vieraiden kattaman ruokapöydän antimet ja juoneet vieraiden tuomat juomat, aloita nuoremman lapsen yövalmistelut. Tässä vaiheessa on bonusta, jos olet syönyt edellisenä päivänä jotain imeväisikäiselle sopimatonta ruokaa. Seuraavan tunnin ajan voitte puolisosi kanssa vuorotella; toinen kantaa hysteerisesti huutavaa vauvaa vessassa ja toinen rauhoittelee tähän minuutin välein heräävää taaperoa lastenhuoneessa. Huolehdi, että tiuskit stressantuneena miehellesi vieraiden edessä. Samaan aikaan vieraat siivoavat ruokailun jäljet.

Kun tilanne vihdoin (näennäisesti) rauhoittuu, voit kohteliaasti osoittaa illan päättyneen tekemällä omat iltapesusi. Palaa sitten kuolemankalpeana ja meikittä keittiöön, jossa illallisseura istuu yksinään kohteliaasti kuiskien ettei ne lapset enää heräisi. Ole tylsä ja valita oloasi, nukahda lähes pystyyn.

Kun vieraat sitten lähtevät kesken juomiensa kotiin klo 21.30, voit rojahtaa nukkumaan tulevaa yötä naurettavan stressaantuneesti peläten.

Onneksi ne oli sukua, ne ei voi olla kauhean vihaisia. Ja onneksi aviomiesten kuuluu kestää kaikenlaista.  

Auringon paistaessa meno on rennompaa.

Tässä taas muutama vinkki teille kaikille, tällä kertaa käsittelemme illanviettoa omassa kodissa Valeäidin tapaan. Aloita kutsumalla viera...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Päivän yllätys (myös itselleni)

lauantai 14. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Valeäidin vinkit: vieraisiin valmistautuminen

perjantai 13. huhtikuuta 2012 Valeäiti 7 Kommenttia

Olet sopinut treffit teille. Kotona on eilen siivottu, mutta koska talouteenne kuuluu yksi mies ja taapero, aamulla koti on taas kuin pommia vailla. Sinulla on päänsärky, et muista koska olet viimeksi kastellut tukkasi, ja lapset ovat alasti / likaisissa vaatteissa. Ei hätää, näillä vinkeillä saat pahimmankin sikolätin nopeasti tilaan, jossa voit vain hymyillä pahoitellen "olen tosi pahoillani tästä sotkusta, meidän luottosiivooja Ingrid palasi eilen yllättäen Skåneen poikaystävänsä luo". Ystäväsi luonnollisesti katsovat tässä kohdin siistiä kotiasi kauhulla: jos tämä on "sotku", miltä täällä yleensä näyttää? Eivätkä sen jälkeen kyseenalaista siisteyttä, edesauttaen seuraavien toimien onnistumista:


Vaihe A: Koti esiin elämän alta
1. Köytä lapset syöttötuoliin, sitteriin tai telkkarin eteen. Anna herkkuja ja videoita. 
2. Avaa ikkuna siivouksen ajaksi
3. Taltuta kaaos kahden P:n säännöllä: Pinoa ja Piilota. Kasaa kaikki pöydille ilmestyneet tavarat yhteen mahdollisimman pieneen kasaan ja / tai siirrä ne piiloon. Älä aliarvio kotisi piilotusmahdollisuuksia! Onhan teillä uuni? Isommat esineet, kuten vaatteet, kannattaa kasata laakeasti, ei päällekäin. Esim: vaatteet sängylle likaisuuteen katsomatta, päälle päiväpeitto. Astiat astianpesukoneeseen ja roskat saunaan ulos. Kaikki lelun näköiset lastenhuoneeseen ja ovi kiinni (tarkista ettei joukkoon mene aikuisten leluja).
4. Feikkaa puhtaus: Pyyhi vahvasti tuoksuvaan siivousaineeseen kostutetulla rätillä eteisen pinnat. Vieraat astuvat sisään puhtaalta tuoksuvaan kotiin. Käy lattia nopeasti läpi likaisella harsolla sukallasi kostealla mikrokuitumopilla. Pyyhi Windexillä (toimii ihan kaikkeen!) ja talouspaperilla ne tasot, jotka osuvat vieraan silmään: ruokapöytä, vessanpöntön nuppi, vessan lavuaari, ehkä se vessan peilikin.


Vaihe B: Ihmiset taas ihmisen näköisiksi
1. Pidä lapset alasti lähes siihen asti kunnes vieraat tulevat
2. Käy itsesi nopeasti läpi: onko missään kakkaa? Muista tsekata rintojen ja mahan alta. Jos ei, voit pitää samat vaatteet. Jos kyllä, heitä päälle neule.
3. Tukka leteille, helvetisti lakkaa. Dödöä kainaloon vanhojen päälle, hajuvettä hajuja peittämään ja silmien alle päivän viides kerros peiteainetta. Mahdollisimman näyttävät korut päälle totuutta peittämään! Aurinkolasit jos olet luonteeltasi outo. Vaihda sukat, jos käytit niitä vaiheessa A.
4. Juuri ennen vieraiden tuloa tsekkaa onko lapsilla sinappia housuissa. Jos ei, heitä niille uusi puhdas vaate vanhojen päälle (tai suoraan iholle jos olivat alasti). Nopeinta on tytöille mekko, pojille Batmanin viitta. Putsaa naamat wet wipella, lopuksi samalla omat kädet.

Vaihe C: Tarjoilut
1. Osta muutaman päivän välein hyvin säilyviä herkkuja varastoon: keksejä, suklaata, karkkia.
2. Koska olet syönyt ne jo kaikki, tarjoa Taloussuklaata.
3. Koska sekin on jo syöty, luota siihen että vieraat tuo mukanaan. Olisihan se epäkohteliasta tyhjin käsin tulla.
4. Jos ne on epäkohteliaita, tsekkaa viinikaappi. Pöhnässä kukaan ei huomaa keksien puutetta.
5. Pidä huoli että talossa on aina kahvia ja maitoa. Jos ei ole, ei ole syytä elää. 

Vaihe D: Vierailu. 
1. Iske vauva ensimmäisen sisääntulevan syliin
2. Pakota toinen viihdyttämään taaperoa
3. Käy sohvalle istumaan, yritä pysyä hereillä.

 Lopuksi, when all else fails: Syytä miestä lapsia.

Aamun vieras toimi oikein. Leipäkori oli herätessäni tyhjä.
Lapset eristettynä omaan paikkaansa.
Lapsi sidottu ja hiljennetty.

Olet sopinut treffit teille. Kotona on eilen siivottu, mutta koska talouteenne kuuluu yksi mies ja taapero, aamulla koti on taas kuin pommi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tahaton syömishäiriö

Valeäiti 2 Kommenttia

Kahvilassa nähtyä:

Mummeli istuu vichyä hörppien, pullaa natustellen. Hänelle tilataan taksia, ilmeisesti on meinannut tuupertua. Taitaa olla jo fysiikka vähän vanhentunutta.

Mutta on hänellä vissiin jo pari lehmääkin sieltä navetasta karannut. Mummeli listaa väsyneenä sairauksiaan ihmisille, jotka ei kuuntele. Kuten minä, haluaisin vaan sen päivittäisen pullafiksini.

Korvat kuitenkin teroittavat toimintansa kun mummeli huokaisee, pulla yhä kädessään:

"Ja sitten mä olen vielä anorektikko."

"Eikun mikä se on, diabeetikko."

En ole muuten ainoa, joka joutuu puremaan huulta.

Kahvilassa nähtyä: Mummeli istuu vichyä hörppien, pullaa natustellen. Hänelle tilataan taksia, ilmeisesti on meinannut tuupertua. Taitaa o...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Fiksu tyttö

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Käytiin toimistolla.

Pitkän aikaa jäädyteltyään Ykkönen lähti vihdoin liikkeelle. Se käveli suoraan ulko-ovelle ja sanoi "avaa".

En pystynyt vastustamaan noin fiksua argumentointia joten lähdettiin puistoon ja jätettiin toimistorotat vielä kyhjöttämään. Terkut tytöille, näin näitä aiheita syntyy kuin itsestään ;)

Käytiin toimistolla. Pitkän aikaa jäädyteltyään Ykkönen lähti vihdoin liikkeelle. Se käveli suoraan ulko-ovelle ja sanoi "avaa"....

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Päivän ärinä

Valeäiti 9 Kommenttia

Kyllä taas kyrsii tämäkin, vaikka tänään on ihan hirvittävän hyvä päivä muuten (herra Kakkonen antoi armollisesti kaksi 3h unipätkää).

Lapsetkin joutuu käyttämään suojatietä,
voidaanko siis kaikki käyttäytyä, kiitos?
Kuva Poliisilta, jonne teidät kaikki
ilmoitan jos ette päästä lapsiani
tulevaisuudessa turvallisesti yli.
Jaa että mikä tällä kertaa? Suomalainen, tai ainakin pääkaupunkimme, autoilukulttuuri. Lähinnä suojateiden kohdalla. Opin vihaamaan sitä vietettyäni vuoden Itävallassa, jossa huomasin että bussitkin pysähtyi, jos vahingossa astuit ajotielle, jopa ilman suojatietä. Sen vielä sulatan, että me ei täällä olla osattu opettaa itsellemme oikeaa asennetta suojateiden suhteen. Siis että jos siellä väijyy ja kärkkyy joku ihminen, sinun on pysähdyttävä. Aamen. Voin kuitenkin vielä elää tämän asennevamman kanssa, sellaista se nyt on, ja syyllistyn siihen välillä jopa itsekin.

Mutta se pistää niin saakelisti kiehuttamaan, että ne autoilijat, jotka suvaitsee pysähtyä, tekevät siitä Ison Numeron. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Mulla on tapana katsoa lähestyvää autoilijaa ihan silmiin että "no meinasitko pysähtyä vai jäänkö tähän vielä?" ja ne jotka pysähtyy, tekevät maailman ärsyttävimmän eleen. Sen "No ole hyvä, minä olen nyt sitten niin hyvä ihminen että päästän sinut tästä" -eleen: pieni nyökkäys, ehkä hymynkarekin, ja kädellä huitominen suojatien ylityssuuntaan. Joka kerta tekisi mieli pysähtyä, kävellä ikkunaan ja sanoa että kuule se on ihan lain mukaan niin että minä menen tästä nyt, eikä se ole oikeus jota sinä armollisesti jaat mielesi mukaan. Että pidä vaan se hymysi ja heiluva kätesi.

Sitäpaitsi, mitä kalliimpi auto, sitä selkeämmin eleeseen kuuluu sellainen väsynyt huokaisu ja se hymykin on poissa. "No mene nyt sitten". A.E.L.* pidin omana henkilökohtaisena missionani muuttaa tätä asennemaailmaa. Kävelin aina suojatien yli noin vaan, riippumatta siitä näyttikö autot hidastavan vai ei. Siinähän oppivat kun joutuvat täysillä jarruttamaan. Ja sain antaa tosi pahaa silmää usein. Nyt en enää ihan kehtaa käyttää kahden lapsen panssarivaunua raivaustraktorina tässä hommassa, mutta se Paha Silmä toimii edelleen. Ja se on Paha isolla Peellä, varokaa vaan. 

Me saadaan muuten tästä Insinöörin kanssa aina kina aikaan (eli minä nalkutan ja Insinööri on hiljaa) jos ollaan yhdessä kävellen liikkeellä. Insinööri kun tuntuu olevan autoiljoiden puolella, ja kipittää kiireellä nöyrästi suojatien yli, ettei Autoilijan tarvitse odottaa kun kerran armollisesti antoi tietä. Itsehän haluaisin aina ottaa oman aikana tässä touhussa, ihastella keväistä aurinkoa ja vaikkapa astua vain valkoisille viivoille. Samalla voisin vaikka huutaa että tää on mun aluetta, mun oikeus!

I have spoken.

* Ajalla ennen lapsia

Kyllä taas kyrsii tämäkin, vaikka tänään on ihan hirvittävän hyvä päivä muuten (herra Kakkonen antoi armollisesti kaksi 3h unipätkää). L...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

9 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Imettävä äiti ei dokaa

tiistai 10. huhtikuuta 2012 Valeäiti 7 Kommenttia

Tiedättehän, miten aina sanotaan ettei imettävä äiti saisi juoda (paljoa) alkoholia tai että ainakin pitäisi pumpata limudiskoon sopivaa kamaa ulos ennen viinaan kajoamista? Että saat olla ihan yhtä kuivin suin kuin viimeiset 10kk? Antakaas lapset kun Valeäiti taas paljastaa vähän totuuksia.

Äidinmaidossa on yhtä paljon promilleja kuin sen ryypänneen äidin veressä. Eli jos saat itsesi kahden promillen känniin, juotat lapselle suunnilleen ykkösoluen vahvuista maitoa (ykkösmaitoa!). Ei sillä että lapselle välttämättä ykkösolutta juottaisin, mutta ymmärtänette tästä laskelmasta ettei pari-kolme annosta alkoholia vielä tee lapsestasi tahatonta AA-kerhon nuorisojäsentä. Oleellista on se, että kahden promillen kännissä ei ole kovin kannattavaa suorittaa vaarallisia, koordinaatiota ja hienomotoriikkaa vaativia taitoja - kuten ajaa autoa tai käsitellä pientä lasta. Hiprakassa voi olla ok kaataa viinilasi matolle, mutta lasta ei ehkä kannata lennättää perässä.

Kerron teille kuitenkin vielä paremman syyn jatkaa (puoli)kuivaa kautta vielä raskauden jälkeenkin: imettäessä tulee infernaaliset krapulat. Ja kyllä, tiedän mistä puhun. Viime vuonna oli rakkauden kesä, ja saimme kunnian juhlia naimisiin meneviä ystäviämme peräti seitsemän kertaa. Luonnollisesti myös polttareita oli seitsemät. Minähän en kuppiin juuri sylje, joten viikonloput olivat kosteita. Ensimmäiset polttarit, joissa olin kaiken lisäksi kaasona, olivat kaksi kuukautta Ykkösen syntymän jälkeen. Kun könysimme morsiamen kanssa kotiin viiden aikaan aamuyöllä, tulin miettineeksi "minkähänlainen olo huomenna on"? Voin kertoa että olo oli aika priceless. 10kk juomatauon jälkeen kun rykäisee "kaason kännin", ja päivätyönä on maitobaari, nestehukka on jotain aivan järisyttävää. Siitä ei ihan parilla gatoradella selviä.

Pääsiäisenä taisin saada esimakua samasta. Alkoholiannoksia ei tainnut kulua kuin kolme, mutta yhdistin siihen lahjakkaasti koko päivän kestäneen sokerijuhlan, kofeiinin juomisen mutta muuten tipattoman (veden suhteen) päivän, ulkoilun sekä loppuun vielä saunan. Voitto kruunattiin korvaamalla unohtunut päivällinen sipseillä ja karkilla. Yöllä Kakkosta hoitaessa huomasin että vatsa kramppasi heti jos liikuin. Lopulta jouduin soittamaan Insinöörin apuun alakerrasta (hurraa teknologia!). Taitaa tämä mutsi pysytellä kaatokänneistä erossa hetken.

Tiedättehän, miten aina sanotaan ettei imettävä äiti saisi juoda (paljoa) alkoholia tai että ainakin pitäisi pumpata limudiskoon sopivaa kam...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ne jutut, joista ei varoiteta

lauantai 7. huhtikuuta 2012 Valeäiti 26 Kommenttia

Lapsen syntymä on aika heviä kamaa. Itse synnytys nyt on mitä on, verta, suolenpätkiä jne, mutta se on (yleensä) kuitenkin jossain määrin kestettävissä ja siitä palautuu muutamassa viikossa siedettävään kuntoon lähes normaaliksi. Mutta sitten on vielä aika monta juttua, joista ei varoitella. Tässä valeäidin vinkit raskaana oleville naisille, näitä asioita voitte hermoilla etukäteen:

1.  Jälkeiset
Hyi mikä sana. Kertoo kaiken. Juuri kun olet pusertanut 3-5kg melonia ulos ja vedät helpottuneena henkeä, kuulet kätilön sanovan "ja sitten synnytetään tämä istukka". The what now? Edessä on toinen synnytys, jälkeisten ulos pusertaminen. Ei hätää, tämä on yleensä varsinainen huviretki äskeiseen verrattuna ja kätilö jeesaa sua siinä. Ja saat vielä kaupan päälle uudet ilokaasukännit, jos niistä kovasti nautit. Mutta sitten tulee vielä tikkaus. Tämäkin on ok, puudutteet ja kaikki ja johan sitä vähän kovempaakin kipua kestettiin. Mutta sitten (joko alkaa ahdistaa?) tulee jälkisupistukset. Seuraavat viikot päivät saat nauttia imetyksen aikaisista supistuksista, jotka voivat olla luokkaa menkkakipu tai missähelvetissäseilokaasunyton. Menee ohi, joillain nopeammin ja joillain hitaammin. Särkylääkkeet kunniaan, eikä mitään hiton panadoleja kun nyt kerran saa ekaa kertaa 10 kuukauteen syödä ibuprofeiinia. Joillain onnekkailla supistuslotto tuottaa siis ennen synnytystä usean viikon supistustreenit, sitten vuorokauden-pari kestävän itse synnytyksen ja sitten vielä parit viikot synnytyksen jälkeen. Ja toisilla koko touhu rajoittuu ihan oikeasti muutamaan tuntiin synnytyksen aikana.

2. Se vauva
"Vastasyntyneet syö ja nukkuu". WRONG. Vastasyntyneet syö ja itkee. Siinä välissä ne nukkuu, jotkut enemmän, jotkut vähemmän ja jotkut ei ikinä yli vartin pätkiä. Useimmiten ne nukkuu silloin kun sinä haluaisit että ne olisi hereillä ja toisinpäin. Tätä tilaa kestää kunnes vauvasta tulee joko koliikkinen, mahavaivainen tai muuten vain vauvainen vaivainen ja se muuttaa vielä osan uniajoistaan itkuajoiksi. Sitten se alkaa kääntyä, ja turhautuu osaamattomuuteensa. Sitten sille tulee hampaita ja kitisee niitä öisin. Sitten se alkaa liikkua oikeasti ja harjoittelee sitä yöt. Sitten sille tulee eroahdistus, päiväkoti, uhma, murrosikä ja kolmenkympin kriisi. See the pattern? Tästä loppuelämän ensimmäisen vuoden piinasta voi lukea lisää Vuoden Mutsista. On ne kivojakin ne vauvat oikeasti, ei niitä muuten useampia toivoisi saavansa. Mutta sen sanon että omakohtainen kokemukseni ihan vastasyntyneestä ei ole se, jota moni odottaja ehkä kuvittelee. Se ei todellakaan ole pelkkää vauvantuoksun haistelua ja söpöjen minivaatteiden ihastelua. Tällä kierroksella mukaan on mahtunut tuotakin vaaleanpunaista höttöä, mutta odotan silti innolla että pötkäleestä tulee vähän enemmän ihminen tuossa muutaman kuukauden päästä. Lasken melkein viikkoja siihen kolmeen kuukauteen. Joten: älä pelkää synnytystä, prosessoi sen sijaan jo valmiiksi sitä, ettei alkuajat vauvan kanssa ehkä ole sittenkään niin ihanan leppoisan lutuisia.

3. Imetys
Nyt päästään siihen aiheeseen, mistä alunperin tänään piti kirjoittaa. Oletetaan nyt että olet päättänyt (yrittää) imettää lastasi. Onneksi olkoon, fiksu ratkaisu! Läski sulaa, ruokaa ei tarvitse muistaa pakata sinne hoitolaukkuun ja lapsikin kiittää mukavasta ja ilmeisesti ravinnollisesti parhaasta ruoasta. Nyt tarvitsee enää ylittää muutama este:
  • Imuote: kohta toistelet unissasikin (siis jos saat nukuttua treeneiltä) "hampurilainen, linnunpoika, hamuaminen". Tekniikka, jossa vauva saa suunsa sinun maitolaitoksen ympärille, ei ole ihan helppo. Etenkin ensikertalaisen yrittäessä yhdistää kahta erilaista anatomiaa (omasi ja vauvan) ihmeellisissä asennoissa, nostellen vauvaa jota ei vielä uskalla nostella, ja muotoillessa siitä tulevasta nahkarukkasesta jonkinäköistä hampurilaista, voi epätoivo iskeä. Tämä tapahtuu yleensä synnärillä, joten pyydä apua. Jokaiseen imetykseen. Kunnes luulet osaavasi. Sitten pyydät ne tädit vielä kerran auttamaan. Ja pyydä että ne selittää yksityiskohtaisesti mitä pitäisi tapahtua, ja missä teet väärin. Tämä kaikki tulee käyttöön sitten kotona keskellä yötä kun yrität toistaa oppeja.
  • Maidonnousu: tuleeko maitoa? tuleeko riittävästi? jos kyllä, edessä on ensin tuskainen hormonimyrsky ja sitten maitoshow, josta voit lukea lisää Keltanokalta. Hyi hitto.
  • Kysyntä ja tarjonta: Tässä ei kuulkaa kansiksen opinnot auta. Kehosi tuottaa maitoa sen verran, mitä vauva sitä pyytää. Vauva tilaa maitoa syömällä. Ja tämä tilaustoiminta menee rinnoittain. Eli jos imetät aina samalta puolelta, päädyt Putous-hahmon näköiseksi. Usein  toinen puoli on vielä luonnostaan yliaktiivinen, joten päädyt leikkimään "kumpi puoli on vuorossa" -leikkiä, jossa palkintona on suunnilleen tasainen rintavarustus tai yksi räjähtävä rauhanen, riippuen siitä arvasitko oikein. Lisäksi varustuksesi ei osaa päätellä onko tilaaja vauva vai pumppu, joten jos pumppailet, tilaat ohi pomosi, eli vauvan.
  • Ruokailutahti: Vauvat syö 5 minuutin - 3 tunnin välein. Tai sitten ei. "Lapsentahtinen imetys" kuulostaa helpolta; syötä vauva aina kun se itkee. Tämä tosin päätyy helposti myös aikamoisiin oksennustilanteisiin. Ja jos syötät liian usein, mahavaivat voi pahentua. Jos syötät liian harvoin, se syö liian ahneesti ja mahavaivat pahenee. Itseasiassa ainoa varma tässä asiassa on, että mahavaivat pahenee. 
  • Ravintolan ravinto: Vauvasi on, mitä syöt. Jos Syöt chiliä, kaalia, sipulia jne, vastaat itse seurauksista. Ks. edelllinen kohta ja ainoa varma asia. 
  • Muut pakettiin kuuluvat asiat: Rumat tai epäkäytännölliset vaatteet, imetys julkisesti vai no?, kahden tunnin lieka kotiin, vauva ei syö pullosta tai syö vain pullosta, mitkään rintsikat ei ole sopivat, pumppu tulee mukaan bileisiin, maitoa on jokahelvetinpaikassa sohvasta vaatteisiin, puklut. Nämä kaikki kuuluvat asiaan silloin kun kaikki onnistuu hyvin. 
  • Kun kaikki ei onnistu hyvin: Kipeät tisst, kipeät hartiat. Rintatulehdukset: kipua, kuumetta ja ikäviä kotikonsteja. Maito ei nouse tai sun anatomia ei ole vauvalle paras: tervetuloa rintakumien ja -pumppujen maailmaan (ja ei, nämä eivät ole seksileluja). Vauva on allerginen, joten saat leikkiä että sinäkin olet: hyvästele maitotuotteet, vilja, kananmuna..
Alkuvaikeudet ohitettu, tervetuloa ihana imetys? Odotas. Edessä on vielä kasvava vauva, jolloin saat vaihdella taas asentoja, ja tutustua mm. rintaraivareiden maailmaan.

Jotta selviät hengissä, muista nämä: pyydä apua synnärillä, neuvolassa, muilta äideiltä, imetystukipuhelimesta (041-5285 582) ja -listalta. Panosta vähän rahaa kunnon tarvikkeisiin. Jos imetys onnistuu, pakasta tai lahjoita maitoa. Samoin jos se onnistuu hyvin, muista harjoitella pulloakin. Ja tärkeintä: valitse itse. Imetyksen saa aina lopettaa ja olla aloittamatta, vauva ei todellakaan kuole siihen. Jos tuntuu pahalta, ota huomioon että 4kk täysimetyksen jälkeen imetyksen suurimmat hyödyt on saavutettu. Sen jälkeen ei ole oikeasti mitään eroa vauvan hyvinvoinnin kannalta mitä maitoa se juo. Parasta vauvalle on hyvinvoiva äiti.

Lapsen syntymä on aika heviä kamaa. Itse synnytys nyt on mitä on, verta, suolenpätkiä jne, mutta se on (yleensä) kuitenkin jossain määrin ke...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

26 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Puistopäivä

perjantai 6. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Ykkönen on nykyään suhteellisen fanaattinen puistossa kävijä. Vaikka ne leikkii aina hyvän tovin aamupäivällä tarhan omassa puistossa, iltapäivällä on vielä päästävä uudestaan. Usein heti päikkäreiden jälkeen alkaa tomera vaatimus ulkoilusta, vaikkapa ottamalla äidin saappaat käteen ja heittämällä tuomalla ne mutsin jalkojen juurelle.

Tänään meillä oli vieraita aamulla, joten ei ulkoiltu ennen lounasta. Iso virhe. Päikkäriajan koittaessa ovela vekara yritti kaikki keinot päästä vielä ulos. Se meni kenkien luo ja sanoi tomerasti "kengä", asteli ylös ulko-ovelle ja osoitti ulos puistoon, "buist". Loppuun vielä kysyvä, hieman jo lannistunut "aalai?" osoitus kohti haalaria. Lapionkin se löysi vaunuista ja otti sen voitonriemuisena käteensä, "buist!". Kerroin kohteliaasti että ei kun nyt nukutaan päikkärit, sitte välipala ja sitten mennään puistoon, eikö vaan? "eieieieieieieiei!!!" ja itkupotkuraivaripunainennaama. Tein kompromissin ja kannoin sen sänkyyn lapio kädessä.

Tasan kaksi tuntia myöhemmin sängystä ilmoitetaan että hereillä ollaan. Repeän täysin kun tulen lastenhuoneeseen. Vekara seisoo pinnasängyssä edelleen sama tomera ilme päällä, lapio tanakasti kädessä ojossa kohti buistia ja naama täynnä lapionjälkiä. Ei tainnut ote irrota koko unien aikana. Koska ulkona tuli kuitenkin jotain koirien, pienten akkojen ja lumen välistä, päätimme livetä hieman lupauksestani ja jättää puistot väliin. Korvaukseksi suuntasimme ekaa kertaa ikinä HopLopiin ja pyydettiin mukaan vielä ihana pieni serkkumies (2,5v) ja sen isä (32v). 

Ykkönen pettyi hieman kun päälle ei puettu haalaria, mutta löysi autolle kävellessämme kuitenkin paljon hyviä lapiointikohteita, kuten asvaltin, sadevesikourun ja lätäkön. Lapio tipahti kädestä vasta HopLopin pihamaalla. Hetken kreisiä menoa kummasteltuaan Ykkönen liittyi jo hikisenä touhuavan ja sukkansa hävittäneen serkkumiehen seuraan. Ja voi veljet mikä paikka se HopLop onkaan. Ei kannata mennä krapulaisena, sanoisin. Lapsilla oli kuitenkin aivan älysiistiä siellä, joten halvalla (7,5€) saa helposti lapselle huvit. Paikka on kiitettävästi pehmustettu, joten lapset uskaltaa jopa päästää vähän omin nokkinensa touhuamaan. Tosin sitten voi käydä näin (disclamer; ei sitä sattunut, jatkoi nauraen menojaan):

video

Mitä isot serkut edellä, sitä pienemmät perässä. 
Videossa ei valitettavasti kuulu pään aiheuttama "KOPS".


P.s. Serkkumiehen sukat löytyivät pomppulinnasta, josta hän ne ystävällisesti isälleen ojensi. 
P.p.s. 1,5 -vuotiaan iskeminen pomppulinnaan noin viisivuotiaiden seuraksi aiheuttaa kohtuullista stressisuonta valvojalle. Ja raivokkaat naurunkikatukset sille puolitoistavuotiaalle.

Ykkönen on nykyään suhteellisen fanaattinen puistossa kävijä. Vaikka ne leikkii aina hyvän tovin aamupäivällä tarhan omassa puistossa, iltap...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Aamuisin, nykyään

Valeäiti 0 Kommenttia

Alakerrasta kuuluu joka aamu aika tarkalleen klo 7 "vauva!" ja hetken päästä pienet varpaat tepsuttelee jo parven (ent. telkkarihuone, nykyinen vauvalandia) portailla matkalla äitiä ja vauvaa katsomaan.

Tänään se löysi samalla kaukosäätimen ja aamutukka jäi tuijottamaan telkkaria.

Alakerrasta kuuluu joka aamu aika tarkalleen klo 7 "vauva!" ja hetken päästä pienet varpaat tepsuttelee jo parven (ent. telkkarihu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Lesson learned

torstai 5. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kiitos YouTube

Valeäiti 0 Kommenttia

Tämä päivä on mennyt ihan supernappiin. Tätä youtuben tarjoamaa helpotusta ei olisi edes tarvittu, mutta hyvä tietää että Ykkösen saa katatoniseen tilaan Uki-nimisen animaation avulla. Kiitos Ellu vinkistä :)

Tämä päivä on mennyt ihan supernappiin. Tätä youtuben tarjoamaa helpotusta ei olisi edes tarvittu, mutta hyvä tietää että Ykkösen saa katato...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Eeppinen eritepäivä

Valeäiti 10 Kommenttia

Noniin, teitä on varoitettu, seuraa eritteitä. Eilinen ilta oli kertakaikkiaan mahtava. Se tiivisti jotenkin kauniisti Valeäidin syvimmän olemuksen, tämänhetkisen univelkatilanteen ja vielä herra Murphyn opit. Jännärityyliin kerron teille ensin lopun ja sitten rullaan koko fiaskon auki.

klo 2100, eräässä Helsinkiläisessä porttikongissa:
Märkähousuinen Valeäiti kiroilee ja yrittää repiä jumiin jääneitä vaunuja pois portista. Vaunuissa nukkuu (huutoonsa nukahtanut) neliviikkoinen vauva liian suuressa yöppärissään, jossa on oksennusta. Repussa vaunujen sisällä kahdet paskaiset / pissaiset / oksennuksiset vaatteet ja yksi todella, todella käytetty harso. Ja yksi vastikään ostettu ja avattu vaippapaketti.

klo 1730, Kampin kauppakeskus: 
Jätän Ykkösen Insinöörin hoiviin ja lähden kahdestaan Kakkosen kanssa shoppailureissulle ennen tyttöjen kanssa sovittua paidattomien miesten tuijottelua skumppalasi kädessä kotileffailtaa. "Ihanaa!", ajattelen, saan shoppailla omassa rauhassa ilman tylsistyvää taaperoa. Tää vauvahan menee ihan tässä ohella työnnellessä. Saavumme Bebesiin, ehdin tehdä yhden kierroksen kärryillä kun vaunuista tulee äkäinen ilmoitus että Mutsi hoi, en ole kolmeen tuntiin syönyt. No ei se mitään hei, me ollaan Bebesissä! Täällähän on imetyssohvat ja hoitohuoneet ja kaikki. Kuuliaisena äitinä käyn ensin vaihtamassa mieheltä vaipan, jotta olisi kivempi olla, matkalla vilautan myyjille et eiks tää oo hei sulonen tää ihan pieni vauva. Päälle puhdas mutta huono Liberon vaippa, ja imettämään. Mies kylläiseksi ja autuaaksi, jään seurustelemaan sen kanssa kun kerrankin on aikaa. Kakkonen lötköttelee tyytyväisenä mun polvien päällä, ja sitten se alkaa. Tyhjentyminen. Mainittakoon ettei Kakkonen ole tehnyt kakkosta kahteen päivään tässä kohtaa.

No ei se mitään hei, täällähän on hoitohuone! Ja tietenkin kaikilla hyvillä äideillä, myös minulla, on (vauvalle) varavaatteet mukana, joten ei haittaa jos tulee pieni vahinko. Ja vahinkohan tulee. Tässä kohtaa niin sanotusti kakka osui tuulettimeen. Hoitohuoneessa huomaan että joo varavaate löytyy (liian iso ja se on yöppäri), mutta vaippoja ei. Se huono Libero, jonka ylevästi vaihdoin päälle, oli viimeinen. Ja joo, se on vuotanut. Siinä määrin että sinappia on jo Kakkosen kädessä, naamassa, neuletakissa ja pipossa pelkän bodyn ja housujen lisäksi. Hoitolaukussa on liivinsuojia (wtf?), wet wipeja (sentään), yksi (1) jo maidosta märkä harso, se yöppäri ja jotain vyöhyketerapialappusia. Katselen epäuskoisena vuoroin laukun surkeaa sisältöä ja yhä enemmän sotkeentuvaa vauvaa. Ykkösen aikana hoitolaukusta löytyi ihan kaikkea, siinä määrin että oltaisiin selvitty pari päivää pommisuojassa. Nyt ei sitten sillä tavalla.

Vauva pesuun, vaatteet myttyyn hoitolaukun pohjalle, ja Bebesin hienon hoitohuoneen tarjoama pyyhe beiben ympärille. Seuraa nolo matka kassalle; ei teillä vaippoja olisi? No ei olisi. "Laita toi harso vaipaksi". Mutisen takaisin että joo sitä mäkin mietin, pääni sisällä soi "milhelveel tollanen taitetaan vaipaksi?" - ralli. Syöksy vaunuille osoittaa että mukana on myös Ykkösen hoitolaukku. Ja sieltä löytyy yksi (1) vaippa. Samalla kun päätän että koon 5 (7-11kg) housuvaippa on nelikiloiselle vastasyntyneelle ihan hyvä, lupaan pyhästi pitää parempaa huolta hoitolaukkujen sisällöstä.

Episodi ei lannista minua kuitenkaan, vaikka olen nyt jo siitä leffaillasta myöhässä. Kotiinhan en mene perkele kun kerran semivapaailta on saatu. Siispä äkkiä kauppaan ostamaan miehelle uudet varavaatteet (ihan vain ollakseni kerrankin vähän valmiimpi jos jotain vielä sattuu) ja suunta kohti kaveria. Matkalla pysähdyn kauppaan ostamaan vielä niitä vaippoja, samallahan voin ostaa kotoa puuttuvat maidot ja voin. Jonotettuani kassalle viisi minuuttia huomaan unohtaneeni ne vaipat. Takaisin.

Sitten leffailtaan. Kauniisti sisustetussa kodissa on kauniita naisia, skumppaa ja niitä miehiä sopivat herkut. Vaihdan ensitöikseni Kakkoselle sopivan vaipan ja juuri ostetut uudet vaatteet (koska ne on kivemmat kuin pääsiäispupun värinen yöppäri). Pyydän emännältä varuiksi jonkin vanhan pyyhkeen suojaksi, ettei vaan tule jotain pissavahinkoja. Kaikki hyvin! Kakkonen ilmoittaa että lisää maitoa pitäisi saada, joskin hieman mietin että ei sillä varmaan vielä ihan nälkä kyllä olisi. Hienosti kuitenkin maistuu. Syötän sen sohvalla, pidän sen yhden likaisen harson ja juuri saamani pyyhkeen lähellä jos sattuisi tulemaan puklu (jota ei kyllä ikinä tule). Sitten taas lötkötellään tyytyväisenä äidin jalkojen päällä, ja tuotetaan suloääniä ilmoja päästellen. Pahoittelen hymyillen ja nostan Kakkosen olalle. Näin huomaan että sieltä tulikin muuta kuin ilmaa. Sinappia uusilla vaatteilla (selässä) ja äidin farkuilla. Pyyhe suojaksi sohvalle ja vaihtotoimiin. Pyyhkeeseen tulee heti tahra, koska unohdin sen kapasiteettinsa rajamailla olevan harson siitä välistä. Sorisorisorisori ja vessaan pesuille. Harso tiukasti miehen ympärillä ettei se nyt vaan vielä jotain keksi. Kun odotan että vesi lämpenee, Kakkonen tyhjentää vaihteeksi nestevarastonsa. Pissaa äidin farkuilla ja paidalla, emännän lavuaarissa ja kylppärin matolla. Pesin kaiken minkä pystyin ja palasin (jos mahdollista), vielä nolompana olkkariin.

Kakkoselle taas se yöppäri päälle, pyyhe alle suojaksi ja leffailta jatkuu. Sitten alkaa oksentaminen. Mähän sanoin, ettei sulla ole nälkä. Nolouden aste alkaa olla jo aika äärimmäinen, kun yritän torpata siihen emännän pyyhkeeseen desikaupalla pulppuavaa oksennusta. Tällä kertaa sohva ei säästy damagelta. Eikä enää se yöppärikään. Huomaan, että meidän on aika lähteä kotiin. Kiireesti siirryn (hienon karvaisen sellaisen) maton päälle pakkaamaan Kakkosta vermeisiinsä, samalla villisti punastuen ja anteeksi pyydellen. Emäntä jaksaa vielä ihastella Kakkosen söpöyttä ja lirkutella heipat. Sanon Kakkoselle vitsillä, tunnelmaa keventääkseni "älä nyt sit vielä oksenna". Ja se puklaa siihen matolle. Voi elämä, nyt pois täältä ja äkkiä.

Varttia myöhemmin seison siellä porttikongissa vaunuja nykimässä ja mietin, missä meni vikaan?

Anteeksi Hanna ja Timo. Anteeksi. Lähettäkää mulle lasku.

Never again.

Noniin, teitä on varoitettu, seuraa eritteitä. Eilinen ilta oli kertakaikkiaan mahtava. Se tiivisti jotenkin kauniisti Valeäidin syvimmän ol...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ne prioriteetit

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Kotiintulo tarhasta noudattaa tätä kaavaa:

(Nukkuva) Ykkönen sänkyyn, Kakkonen odottaa ulkona vaunuissa. Kakkonen sisään, riisutaan pahimmat ja pidetään hyssyttelyetäisyydellä. Äidille ruokaa (jotain nopeasti mikrossa lämmitettävää ja vauhdilla syötävää. Eli olen palannut pinaattilettujen suurkuluttajaksi. Ja karkin). Kakkoselta loput kerrokset pois. Äiti ja Kakkonen parvelle nukkumaan.

Ja näköjään myös välissä päivitetään blogi.

Kuvasta voi nähdä että tämän päivän puuhissa ollaan jo voiton puolella.


Kotiintulo tarhasta noudattaa tätä kaavaa: (Nukkuva) Ykkönen sänkyyn, Kakkonen odottaa ulkona vaunuissa. Kakkonen sisään, riisutaan pahimm...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Rakkaudesta vyöhyketerapiaan

Valeäiti 6 Kommenttia

Aaaaaaaah. 

Ykkönen omassa
käsittelyssään 1,5v sitten.
Viime yö: syöttö 21.30, nukkumaan 22, syöttö 01.00, syöttö 04.30, rinnalle jatkamaan unia 6.00. Tajuatteko?? Kaksi kolmen tunnin unipätkää. Ja ei yhtäkään itkua. This is amazing.

Herää kysymys, olisko tämä vyöhyketerapian ansiota? Ykkönen vietiin aikanaan 7-viikkoisena paineltavaksi, Kakkosen kanssa ajattelin ottaa varaslähdön. Koska niitä tunnin kestäviä itkuja ei vaan jaksa kuunnella, etenkin jos ei ole pakko. Eilen (oikeasti eilen, nyt muistan kun olen nukkunut) oli ensimmäinen käynti. Kakkonen näytti viihtyvän ihan hyvin ja oli illallakin melko rento. Ja sitten toi yö. Ah ja voih, toivottavasti tästä tulee tapa.

Jos tämä suuntaus jatkuu, saatan jaksaa jopa blogata!

Päivän kuvituskuva on meidän viimevuotisesta 365-projektista. Otettiin Ykköseen liittyvä kuva joka päivä syntymästä lähtien, ja julkaistiin Facebookissa / Flickr:ssä. Ihan järkyttävän ärsyttävä projekti, joka aiheutti jokailtaisen klo 23 "shit, päivän kuva on vielä ottamatta"-paniikin. Nyt jälkeenpäin projekti onkin tosi jees, se toimii hyvänä päiväkirjana Ykkösen ekalta vuodelta. Huomaan että muistan hyvin tiettyjä juttuja, koska muistan että siitä oli sellainen ja sellainen kuva ja oisko se ollu päivä 35. Raukka herra Kakkonen ei tule saamaan samaa projektia, hyvä jos jaksetaan kirjoitella jotain oleellisia juttuja vauvakirjaan (tyyppiin se oppi just kävelemään..). Insinööri on tosin aloittanut oman 365 -projektin, jossa se ottaa joka päivä suoraan edestä naamakuvan vauvasta. Vuoden päästä on siis tiedossa jännittävä evolutionaarinen video.


P.s. huomasin että tunnisteissa on "imetys", mutta en ole varmaan juuri mitään siitä kirjoittanut. Onneksi, saattaa moni nyt miettiä..mutta hiljaisuus kertonee siitä että ko. aktiviteetti on onnistunut tällä kertaa tosi hyvin, eikä siitä juuri ole raportoitavaa. Mutta voisinpa kirjoittaa joku päivä siitä suuresta huijauksesta joka imetykseen liittyy. Tiedättehän, se, jossa tuleville äideille ei kerrota miten saakelin vaikeeta perseilyä se on. Palataan tähän.

Aaaaaaaah.  Ykkönen omassa käsittelyssään 1,5v sitten. Viime yö: syöttö 21.30, nukkumaan 22, syöttö 01.00, syöttö 04.30, rinnalle jat...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

6 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pureva hipsteri

tiistai 3. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Ykkönen palautui tarhasta viime viikolla tyylikkäät hampaanjäljet kädessä. "Eilen" (eli joku päivä menneisyydessä, en tiedä mikä) uskalsin kysyä mitä on tapahtunut. Tädeiltä ei herunut tietoa, paitsi että yksi tiesi jotain: "viime viikolla näin kun se (ykkönen) yritti purra yhtä poikaa, ehkä se on purrut takaisin". Okei, tää on kahdella tapaa noloa: se yksi poika on meidän tuttujen poika. Lisäksi kiva siinä olla tuohtuneena valittamassa ettei vahdita, jos se hirviö onkin meidän lapsi.

Eilen (?) todistin sitten vielä itse miten ykkönen yritti purra kaveriaan. Olen kasvattanut hirviön.

Tänään selitinkin melko nolona tarhassa että joo tota öh se taitaakin olla toi meidän tyttö joka leikkii kannibaalia..että yritetään opettaa tavoille (miten? Esitetään tilanne uusiksi kurkulla?)

Vein hipsterikannibaalin tänään kuitenkin vähän tuulettumaan. Ei purrut ketään. (varoittakaa silti lapsianne Helsingin ydinkeskustassa, en aio ostaa kuonokoppaa. Vielä.)



Ykkönen palautui tarhasta viime viikolla tyylikkäät hampaanjäljet kädessä. "Eilen" (eli joku päivä menneisyydessä, en tiedä mikä) ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pää hiljenee

maanantai 2. huhtikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Isyysloma ohi ja takana on ensimmäinen päivä yksin kotona. On rankkaa mutta hengissä ollaan (kaikki kolme). Ja just nyt väsyttää aika tosi paljon.

Kakkonen rääkyi suuren osan viime yöstä tukkoista nenäänsä ja äidillä alkaa silmät lupsua jo kävellessäkin. Joten pää on melko tyhjä, siellä ei liiku juuri mitään. Siksipä huomaan ekaa kertaa sitten blogin aloituksen, ettei tunnu olevan tännekään oikein mitään sanottavaa.

Sallikaa siis pieni hiljaisuus :)

Isyysloma ohi ja takana on ensimmäinen päivä yksin kotona. On rankkaa mutta hengissä ollaan (kaikki kolme). Ja just nyt väsyttää aika tosi p...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ekaa kertaa autossa?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Ei se meidän laitapuolen kulkija oikein autossakaan osaa olla ihmisiksi. Sammui heti.

Ei se meidän laitapuolen kulkija oikein autossakaan osaa olla ihmisiksi. Sammui heti.

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Valeäiti 0 Kommenttia

Kakkonen löysi ilmeisesti sisäisen rauhan täällä Mukkilassa (suom: anoppila). Tässä me vaan kumpikin pötkötellään auringonpaisteessa ja syödään aina välillä kun joku muu kantaa ruoat eteen. Nukkuisin itsekin jos toi aurinko ei houkuttelisi niin paljon. Taidan kuitenkin liittyä Ykkösen ja Insinöörin seuraan järven jäälle.

Aurinkoista ja runsasruokaista sunnuntaita kaikille!

Kakkonen löysi ilmeisesti sisäisen rauhan täällä Mukkilassa (suom: anoppila). Tässä me vaan kumpikin pötkötellään auringonpaisteessa ja syöd...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.