Mistä on pienet naiset tehty

torstai 8. maaliskuuta 2012 Valeäiti 13 Kommenttia

Tänään on naistenpäivä. Siis kolme hurraa-huutoa kaikille ihanille naisille ympäri maailman:

Hurraa!

Hurraa!

Hurraa!

Naisethan on aivan mahtavia otuksia: samaan aikaan marttyyreitä ja sankareita, ottajia ja antajia, helliä ja superjulmia. Vartalollamme pystymme kasvattamaan sisällämme lapsen, synnyttämään sen ja vieläpä imettämään sitä. Käsittämätön ihme, josta olen todella kiitollinen.

Me osaamme kaikkea mitä miehetkin, mutta ei aina haluta vaan antaudutaan viattoman avuttomiksi (koska miksi puhdistaa lattiakaivoa kun joku muukin sen voi tehdä). Me vaadimme itseltämme, toisiltamme ja etenkin puolisoiltamme paljon ja vielä enemmän. Paitsi työnantajalta, siltä me unohdamme pyytää lisää liksaa ja kunnon projekteja. Lopulta jauhamme tyttökavereillemme omista ja muiden tekemisistä ja tekemättömyyksistä purskahtaen aina välillä "puhdistavaan" itkuun ja nauruun sitäkin useammin. Aivan mahtavaa! Ja ihanan stereotyyppistä!

Ihan yhtä mahtavia on miehet ja lapset, äidit ja isät, homot ja lesbot. Onneksi näistä melkein jokaiselle on oma juhlapäivänsä. Meitä aikuisia juhlitaankin saavutustemme lisäksi usein myös siksi, mihin "lokeroihin" kuulumme. Se lienee osa ihmisen perusluonnetta, joka hakee kaltaistansa ryhmää. Siksi en ihan aina ymmärrä, miksi lapset eivät saisi kuulua omiin lokeroihinsa. Kyllä vain, seuraa sekava hajatelma nk. sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta.

Meidän perheen pienin on aikamoinen mininainen. Voide- ja meikkipurkit halutaan auki, niistä mukasivellään omalle poskelle meikkiä, kenkiä vaihdellaan pitkin päivää, pinni on saatava just nyt päähän - ja tämä kaikki tehdään luonnollisesti peilin edessä. Geneettistä? Ympäristövaikutteista? Olen aika varma että sekä että. Sukupuolisensitiivistä täällä ei ainakaan todellakaan ole. Neiti kulkee usein melkein päästä varpaisiin pinkissä (mummin ostamissa vaatteissa, huomauttaisin. Ja kun päällä on samaa väriä, saa nopeammin punaisen pyykkikoneellisen täyteen) eikä meillä taida olla yhtäkään autolelua. Eipä ole nukkejakaan. Kotona painitaan ja tanssitaan ja tuhmista teoista seuraa soo-soo.

Tuomas Enbuske kirjoitti jokin aika sitten Vauva-lehden kolumnissaan hyvin aiheesta. Ajatus meni suunnilleen niin, että sukupuolisensitiivisyys ei palvele tasa-arvoa, vaan tuntuu pyrkivän vähentämään tyttöyttä. Jos ajatuksena on että ketään ei kohdeltaisi tietyllä tavalla sukupuolensa takia, herää kysymys, mikä on se tietty tapa jota pyritään vähentämään. Valitettavasti naisten kohtelussa lienee enemmän niitä ongelmakohtia, joten pyritäänkö tässä "piilottamaan" tyttöys?

En todellakaan osaa sanoa. Sen tiedän, että minustakaan ei ole ok jos sama käytös tytöllä ja pojalla saa eri kohtelun esim. päiväkodissa tai koulussa. Ja että on ok jos poika haluaa laittaa huulipunaa ja leikkiä nukeilla. Mutta eikö lapsen luontaisia taipumuksia silti saisi vahvistaa? Jos meidän mininainen kerran haluaa matkia äidin meikkirutiineja, eikö sitä saisi sallia? Kohtahan se sitten nähdään tekeekö Kakkonen samaa vai teeskenteleekö parranajoa. Ajattelin senkin sallia, peräti kannustaa.

Se mistä olen varma on tämä: minua ärsyttää aivan suunnattomasti se, että lapsia käytetään omien aatteiden sanansaattajina. Niinhän me kaikki jossain määrin tietenkin teemme ihan huomaamattamme kun kerran lapsi elää meidän elämässämme ja valitsemassamme elämäntavassa. Mutta "emme kerro sukulaisille onko meidän Ruu tyttö vai poika, koska haluamme edistää maailman tasa-arvoa" on musta jotenkin vaan tosi syvältä. Lapsiraukka sitten menee ala-asteelle niissä hamppuvaatteisaan, esittelee itsensä Ruu:na ja syö vain vegaaniruokia. Eikä ymmärrä yhtään, miksi.

Miten olisi sellainen lähestymistapa, että kohdellaan lapsia niin kuin itseään haluttaisiin kohdeltavan?

Tätä periaatetta jalostamalla "ihmisiä" synnyttävät naiset saisivat mun puolesta sitten vaihtaa oman nimensä vaikka Roudaksi, lopettaa meikkaamisen, leikata pottatukan, pukeutua vain vartalonpiilottaviin vaatteisiin ja julistaa maailmalle että "sukupuoleni on määrittelemätön". Koska jos lapsesi mielestäsi voi parhaiten niin, etkö silloin itsekin?

Betty has a point!

Tänään on naistenpäivä. Siis kolme hurraa-huutoa kaikille ihanille naisille ympäri maailman: Hurraa! Hurraa! Hurraa! Naiseth...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

13 kommenttia :

  1. Itse pohdin myös sukupuolisensitiivistä kasvatusta pari viikkoa omassa blogissa: http://nuputtelua.blogspot.com/2012/02/sukupuolisensitiivinen-kasvatus-pyh-ja.html . Kuten kirjoituksesta ehkä käy ilmi, en ole järin suuri kasvatussuunnan kannattaja... Jokainen toki taaplatkoon tyylillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mähän oon kuule käyny about kaikki sun tekstit jo lukemassa, tuon myös. Erinomaisen hyviä ajatuksia, mulla jotenkin jäi yli puolet sanomatta kun kirjoittelin tota hetken mielijohteesta. Tämä sanomasi on nimittäin juurikin todella totta: "Ja sitä paitsi sukupuolisensitiivinen on sanana täysin harhaanjohtava. Sensitiivinen tarkoittaa herkkyyttä ja altista, kysyn vaan miten tuossa muka ollaan herkkiä sukupuolisuudelle?".

      Musta just tämä on se ongelma: jos yritetään tehdä "ihmisiä", hävitetään samalla kaikki ilo ja ylpeys tytöistä ja pojista. Ennemmin pitäisi saada koko sukupuoliasenne kohdilleen: esim yritysten johtotehtävistä naiskiintiöt pois, koska naisten tulisi olla riittävän hyviä ehdokkaita itsessään. Ymmärrän että tämä on vaikea tehtävä, ja ehkä tämä Ruska ja Ruu -ilmiö yrittää pureutua siihen jo alkutilanteessa. Mutta kun: ihmisellä on tarve luokitella itseään ja toisiaan, jotta löytää niitä jotka ovat itselleen oleellisimpia lajitovereita. Vauvavaiheessa erottelukeinoja ei vielä ole oikein muita kuin "onko se tyttö vai poika?", valitettavasti. Olisi outoa kysyä: Onko se puklaaja vai ei?

      Ja se mikä mua tosiaan eniten tässä kyrsii, on se, ettei tätä hienoa aattellisuutta sitten viedä riittävän pitkälle, ts. itseensä. Yhtä hyvin voisi silloin väittää ettei pitäisi kertoa muille kanssaihmisille omaa sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, lempiruokaa tai ammattia, koska se "Ohjaa liikaa toisten näkemystä minusta".

      Totta helvetissä se ohjaa, niin me ihmiset toimitaan. Ilmeisesti se että syntyy tiettyyn sukupuoleen, on tässä se ongelma. Tiedoksi vain sukupuolettomat: ihminen syntyy myös tiettyyn seksuaalisuuteen, temperamenttiin, älykkyysosamäärään ja pituuteen. Ei niitäkään silti tarvitse piilottaa väärien asenteiden pelossa.

      Poista
  2. Ups, tulipahan pitkä kommentti, sori :) Näemmä mulla on tästä asiasta hirveesti mielipiteitä vaikken siitä mitään mieltä olekaan. Näin niitä omia mielipitetiä etsitään, keskustelemalla.

    Siispä olisi hauska kuulla eriäviä, vastaan väittäviä mielipiteitä!

    Ekoisillä olisi varmasti aika paljon sanottavaa mutta hänen kanssaan en uskalla aiheesta keskustella ennen kuin ymmärrän itse enemmän omasta mielipiteestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hirveen mielellään kyllä piilottaisin mun äo:n, joka on samaa luokkaa kuin kengännumero ;) Harmi vaan kun sen huomaa heti kun aukaisen suuni...

      Minä niiiiiin toivon että tyttöni oppii arvostamaan omaa naiseuttaan ja sitä kautta itseään, ja että hän niin kuin sanoit omilla ansioillaan etenee elämässään. Toivon myös että hän säilyttää raisunkin puolensa uskaltaen näyttää myös senkin.

      Itseensä asti tosiaan ei kukaan lukemieni artikkelien vanhemmista ole suuntausta vienyt, tuota aspektia en ole tullut ajatelleeksi. Itselle se olisi mahdotonta, koska näitä hinkkejä olisi aika toivotonta piilottaa :) Ja olisi todellakin mielenkiintoista kuulla päin vastaisiakin mielipiteitä.

      Poista
    2. Ahahaahaha, lol ät "hinkit" :D :D Mitenhän tuonkin sanan käyttö, mahtaako olla nykypäivänä korrektia :)

      Kai se on niin että meissä kaikissa on sekä naista että miestä. Itse olen saanut eräältä kaverilta "äijäpisteitä" jo vuosia, koska käyttäydyn välillä ilmeisen miehekkäästi. Sama tyyppi tosin totesi kerran ettei ole ennen nähnyt mua housuissa, yleensä aina hame päällä. Joten kai sitä on itsekin välillä naisellinen.

      Toivelistaa tulevaisuuteen: kyky säilyttää oma naisellisuus JA miehisyys, kyky ohjata Ykkönen ja Kakkonen näkemään kumpiakin piirteitä itsessään ja olemaan niihin tyytyväinen, kyky pitää itsellä avoin asenne eikä sortua käyttäytymään tietyllä tavalla ihmistä kohtaan sukupuolen takia. Too much to ask? :)

      Poista
    3. Korrekti ei kuulu mun sanavarastoon :)ja mäkin varastan Betty Whiten, se on todella loistava.

      Poista
  3. Itsekin stressasin jossain maarin kyseisesta aiheesta kunnes meidan ykkonen opetti etta kylla ne lapset kasvaessaan viestittaa vanhemmilleen mista ne millonkin tykkaa. Heti kun poika oppi puhumaan selkeammin ja viestimaan muutenkin mielenkiintojaan mm. toistamalla tiettyja mieleen jaaneita asioita kerta toisensa jalkeen leikeissa ja puheissa, meidan oli paljon helpompi huomata selkeita mielenkiinnon kohteita, riippumatta sukupuolesta. Taallakin matkitaan aitin meikkausta/hiusten laittoa, mutta myos isin seisaaltaan pissaamista :)Mun pointtina on vissiin etta se "sukupuolikasvatuksen" stressi vahenee huomattavasti kun lapsi alkaa selkeesti kiinnostumaan tietyista asioista ja tulee niista iloiseksi; silloin unohtuu ihan taysin ne "onks taa nyt liian tyttomaista/poikamaista" huolet kun voi heittaytya lapsen maailmaan ja leikkiin ja katsella kun "pickup" ja "alex" (molemmat leluautoja) menee ostamaan kaupasta maitoa :). Ja syoda "pitsaa" joka on paistettu leikkiuunissa, nam!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei se tippaakaan stressaa, päinvastoin! Musta olis tosi hauskaa jos Ykkönen päättäisi olla autohullu. Äitikin tykkää autoista :) Mut stressaa ne vanhemmat jotka tekee tästä asiasta itselleen maailman suurimman ristin kannettavaksi ja sitä kautta altistaa lapsensa (mun mielestä) melko erikoiseen maailmankuvaan.

      Mut hauska tietää että pojatkin matkii meikkailuja! Yhtä hyvin ne vois vaan matkia sitä, johon samaistuvat enemmän, eli siihen jolla on se juttu ;)

      Poista
  4. P.S. Pakko varastaa toi Betty White FB seinalle, ihan paras :D:D:D!

    VastaaPoista
  5. Älkää nyt ampuko mua heti alas :D mutta mä olin siinä käsityksessä, että sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraalisuus olisivat kaksi eri asiaa. Mä olen omiin väsyneisiin aivoihini erotellut ne aika yksinkertaistetusti:

    Sukupuolineutraalisuus olis mun käsityksen mukaan sitä, että ei esimerkiksi kerrota lapsen sukupuolta. Ja että ei vaikka puhuta 'tädeistä' ja 'sedistä' vaan 'aikuisista'. Eli kuten tuolla jo aiemmin kirjoitettiin, niin yritetään "häivyttää" sukupuoli.

    Ja sitten taas sukupuolisensitiivisyys olis mun käsityksen mukaan sitä, että ei pakoteta lasta mihinkään tiettyyn muottiin hänen sukupuolensa perusteella. Eli että pojan ei ole pakko leikkiä autoilla vain sen takia, että 'poikien kuuluu leikkiä autoilla'. Ja että tyttöjen ei tarvii pukeutua vaaleanpunaisiin tyllihörhelöihin vain siksi että 'kaikki tytöt on prinsessoja'.

    En ole tarkemmin tutustunut näihin asioihin enkä myöskään ideologioihin niiden takana. Ja myös käsitykseni noiden termien määritelmistä saattavat olla vääriä. Jos näin on, niin pyydän anteeksi :D Tahallani en ole väärässä :D

    Meillä on vähän alle 2-vuotias poika. Hän rakastaa autoja, muumeja, mopoja hevosia, koiria, traktoreita ja kissoja. Hänellä on olkapäille ulottuvat luonnonkiharat hiukset ja suuret siniset silmät. Hän rakastaa mäenlaskua rattikelkalla ja kovia vauhteja keinussa. Hän rakastaa myös halimista ja suukottelua.

    Vaikka hänellä sattuisi olemaan kaikki päällään olevat vaatteet sinisiä, niin häntä luullaan hiusten takia usein tytöksi. Ja täytyy myöntää, että se ei tunnu minusta kovin mukavalta. Viime syksynä kävimme sitten ensimmäisen kerran parturissa. Tarkoitus oli vain vähän lyhentää pisimpiä kiehkuroita. No. Parturi leikkasi hänelle perinteisen lyhyen poikatukan. Ja voin kertoa, että se ei näytä kovin hyvältä luonnonkiharassa ohuessa tukassa. Onneksi tukka on nyt kasvanut takaisin, ja jatkossa aion itse lyhentää sitä tarvittaessa keittiösaksilla.

    Olin ajatellut meidän olevan sukupuolisensitiivisiä kasvattajia, kun emme yritä ahtaa poikaa perinteiseen pojan muottiin. Tukka saa olla pitkä, hän saa haleja ja suukkoja aivan mahdottomat määrät. Hän saa itkeä kun itkettää, emmekä sano hänelle mitään niin typerää kuin 'eivät isot pojat itke'.

    Mutta emme me kyllä ole hänelle nukkeja tai barbeja ostaneet. (Hänellä on nalleja ja muumeja, joita hän saa halia. Ja meillä on kaksi koiraa, joita hän silittää ja halailee, ja joiden kanssa hän painii ja juoksee ympäri taloa.) Emmekä ole pukeneet häntä vaaleanpunaiseen :D Sepäs olisikin näky kiharan tukan kanssa :D Hänen kiinnostuksen kohteensa ovat tulleet sekä minulta että mieheltä. Ja mitään kiinnostuksen kohdetta emme ole kieltäneet häneltä (ainakaan vielä) emmekä mitään ole tuputtaneetkaan (ainakaan vielä). Never say never, joten mitään en vanno, vaikka silloin tällöin joudunkin syömään sanani.

    VastaaPoista
  6. Eihän täällä ketään ammuta alas, hyvänen aika! :) Aina hyvä saada vähän erilaisiakin näkökulmia, tosin tämäkin musta noudatteli edelleen keskustelun yleislinjaa. Sori, et onnistunut vielä väittämään vastaan :)

    Asiaan, jos on näin että on kaksi eri termiä, niin silloin tuo "sukupuolisensitiivisyys" on jotenkin aika dorkaa mun kirjoissa. Eikö tuon kuuluisi olla jokaisen normaalijärkisen ihmisen toimintatapa eikä mikään "ideologia"? Ehkä se vaan sitten on niin, että olen itsekin tietämättä ja luokittelematta sukupuolisensitiivisesti käyttäytyvä ja kasvattava, vaikka en lastani Ruuksi nimennytkään. Tai en mä ainakaan ajatellut pakottaa tyttöä tyttöjen leikkeihin, enkä poikaa poikien.

    Ehkä tämä johtuu vähän siitä, että Ykköstä luultiin ja luullaan myös tosi usein pojaksi :) Pahimmillaan oli pinkkiä päällä päästä varpaisiin ja silti kysyttiin "Onko tyttö vai poika?". Mua se lähinnä nauratti, onhan noi raukat pienenä aika samanlaisia pallopäitä sukupuolestaan riippumatta.

    Vielä yksi juttu tuli tästä mieleen, toi äskeinen kysymys nimittäin esitettiiin tässä ihan vähän aika sitten päiväkodissa. Joku kollegamamma tiputti oman lapsensa hoitoon ja näki mun tulevan Ykkösen kanssa vastaan. Kysyi "onko tyttö vai poika?" johon vastasin hämmentyneenä että tyttö, päällä kun oli taas jotain rusetteja ja hörhellystä. Se mikä tästä teki vähän outoa, oli se, ettei ko. äidillä ollut mitään muuta kysyttävää, kommentoitavaa tai keskusteltavaa. Ei edes vastannut mitään kun kerroin että on tyttö. Silloin vähän kyllä ihmettelin että mitähän tarkoitusperää se kysymys palveli? Miksi piti saada tietää kumpi Ykkönen on?

    Hitto, asuukohan mun sisällä joku pieni sensitiivinen hippi :D

    VastaaPoista
  7. " Eikö tuon kuuluisi olla jokaisen normaalijärkisen ihmisen toimintatapa eikä mikään "ideologia"?"
    Niin voisi luulla. Kummipoikani lempiväri oli pienenä poikana pinkki ja hän tuli hyvin surulliseksi kun hänen mumminsa kielsi häntä käyttämästä punaista peppuliukuria ("se on tyttöjen väri! Olet poika, sun täytyy ottaa sininen"). Onneksi kummipojan äiti on fiksu ja kertoi pojalleen, että mummi puhuu paskaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buahahahaa mahtavaa: "mummi puhuu paskaa" :D :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.