Äitzheimer - kun järki alkaa mennä

torstai 22. maaliskuuta 2012 Valeäiti 23 Kommenttia

Univelan karttuessa aletaan nähdä klassisia pienten lasten vanhempien toilailuja. Jokainen äiti on varmaan löytänyt joskus kännykän jääkaapista, avaimet vessan kaapista ja itsensä paikasta x ihmettelemässä mitä siellä oli tarkoitus toimittaa (vinkki: jos siellä on juoksevaa vettä, peseydy. Jos tuoksuu hyvältä, syö). Tämä on ilmeisesti jokin ihan oikea tieteellinen ilmiö, johon taas kerran ne hormonitkin liittyy. Sitä kutsutaan leikkisästi nimellä Äitzheimer.

Itseltäni tässä tilassa lähtee ensin ajantaju ja sitten koordinaatio käsistä. Ykkösen vauva-aikana tiputin mm. yhden kokonaan lasisen pöytälampun ja useita juomalaseja. Ne vaan tippui otteesta. Tällä kierroksella muistan kaiken tapahtuneen "eilen" ja Insinööri kertoo perässä korjaillen: "eli tiistaina".

Samoin olen jokaisella yösyötöllä autuaan tietämätön siitä, milloin baari oli auki edellisen kerran. Vaikka kuinka yritän sen aina painaa mieleeni, niin ei vaan pysy. Eilen oli täysi farssiyö, jonka aikana myös Ykkönen heräili jatkuvasti. Välillä suoraan huutoon, välillä viereisestä huoneesta kuului yhtäkkiä innostunut "vauva, vauva!". Kakkonen ähisi tapansa mukaan mahaansa ja oli levoton kunnes herätti meidät kaikki 06.30 täyteen huutoon. Ja jossain välissä äiti leikki taas unetonta parin tunnin verran.

Lopputuloksena pientä hapuilua, jolloin ei kannattaisi esim yrittää täyttää kaurapuuropurkkia. Katselin siinä silmilläni miten purkin reuna tuli vastaan ja ohitettiinkin, mutta käsi ei vaan lopettanut kaatamista. Onneksi loppui puuro kesken pussista.


Univelan karttuessa aletaan nähdä klassisia pienten lasten vanhempien toilailuja. Jokainen äiti on varmaan löytänyt joskus kännykän jääkaapi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

23 kommenttia :

  1. Sulla on ihan mainio blogi, kiitos siitä. Musta tuli heti vakkarilukija. :) Kauhunsekaisella tunteella luen sun juttuja ja odotan elokuuta, kun meidän 2-vuotiaan seuraksi putkahtaa perheen neljäs jäsen. Mut kai siitä sit vaan selviää, kun on pakko. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! :) onnea myös hurjasti teille tulevasta kakkosesta, kaipa siitä aina jotenkin selviää :)

      Poista
  2. Kun typsy oli vauva, löysin (nestemäisen) pyykin pesuaineen pakastimesta. Enkä ollut edes ihmetellyt mihin täysinäinen pesuainepakkaus oli hävinnyt, koska nähtävästi en muistanut että sellaisen olin ostanut... Vaan eipä se näin seitsemän vuoden jälkeen näytä yhtään paremmalta, mutta kun äo on yhtä suuri kuin kengännumero, mitä muutakaan voi odottaa ;)

    VastaaPoista
  3. Voi, näitä tarinoita olisi varastossa niin paljon, niin paljon. Onneksi Äitzheimer on siitä armollinen tauti, että se auttaa näidenkin värikkäiden muistojen nopeatahtista haalistumista lähimuistista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Tästä tuli mieleen Kakkosen synnytys ja kätilön kommentti "oksitosiini on siitä kiva hormoni että se aiheuttaa myös lähimuistin menettämisen". Tämä siis kommenttina siihen kun valitin että miten helvetissä olen taas saanut itseni tähän tilaan ja en varmaan enää ikinä...;)

      Poista
  4. Tulin tekemään saman ilmoituksen kuin pilami: musta tuli tällä viikolla sun lukija, eikä vähiten siksi, että syyskuussa on tulossa toinen laps tähän taloon. En siis edelleenkään tajua, miten handlataan kaksi lasta, mutta on sitä ennenkin syvään päähän hypätty...

    Mun äitzheimer näkyi erityisesti puheen hidastumisena. Kaveri kysyi ristiäisissä missä meillä säilytetään jotain keittiötavaraa. Istuin sohvalla imettämässä, enkä päässyt näyttämään. Se ehti etsiä ainakin viidestä paikasta, ennen kuin sain änkytettyä että siellä, siinä... paikassa jossa kuivataan astioita (=kuivauskaappi). En siis kerta kaikkiaan saanut sanaa mieleeni. Ja voin kertoa, ettei sanoista normaalisti ole puutetta, eikä nopeudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, tervetuloa sullekin! Johan tässä ihan häkeltyy kun lukijoita pamahtelee joka nurkasta :)

      Ja mulla muuten tosiaan sama ton puheen kanssa. Yleensä puhun (liian) paljon ja (liian) nopeasti, takeltelematta. Näinä aikoina saatan unohtaa mikä oli se juttu joka laitetaan kahden tilan väliin niin että toiseen ei enää pääse.

      Onnea vielä sullekin omasta kakkosesta, kerrohan sitten miten siellä syvässä päässä uidaan :)

      Poista
  5. Äitzheimer on tuttua täälläkin :) Ja meillä on vain yksi lapsi, joka sekin on pian kaksivuotias. Mutta siltikin puhe- ja ajattelukyky ovat pysytelleet poissa luotani.

    Varmaan tilanne helpottaa sitten joskus kun ei ole parin vuoden univelkaa niskassa. Ja sitä ei tule varmaan vähäänn aikaan tapahtumaan, koska minä haaveilen toisesta lapsesta...

    Ja täällä minä taas roikun lukemassa hyvää blogia kun pitäisi olla nukkumassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä unohda raskausajan hormoneja ja niiden aiheuttamaa totaalista älynmenetystä :)

      Toivottavasti menit järkevään aikaan nukkumaan!

      Poista
    2. Voi apua, sehän alkaa jo raskausaikana! Olin totaalisesti unohtanut sen. Jälleen yksi merkki äitzheimerista :)

      Juu ei tullut ihan mentyä nukkumaan järkevään aikaan... Mutta eilen menin jo kahdeltatoista, kun silmät eivät enää pysyneet auki flunssan aiheuttaman väsymyksen takia. (Vai olisivatko flunssa ja väsymys jälleen yksi merkki alkaneesta raskaudesta. Testin tekemiseen on vielä pari päiväää, joten jännitys tiivistyy...)

      Sanoin miehelle jo puolitoista vuotta sitten, että kaikkien lasten on parasta tulla mahdollisimman pian, koska tähän rumbaan en suostu kovin montaa kertaa elämässä. Tämä hormonipöllyssä eläminen on sellaista aikaa, joka on ihan kiva kokea, mutta on sitten taas kiva palata "normaaliin" elämään. Eli siihen, että pystyy käyttämään edes sitä kymmentä prosenttia aivokapasiteetistaan. Näin raskaus- ja imetysaikana se prosenttiluku tuntuu laskeneen jonnekin 0,1 tienoille.

      Yritä siinä sitten opiskella ja kirjoittaa tosi vakuuttavia portfolioita, kun lauseen lopussa et muista mistä asiasta sen aloitit :D

      Poista
    3. Hui jännää!! tuut sitten heti ekana meille kertomaan mitä testissä kävi, eikö vaan? :)

      Mietin eilen samaa kaverin kanssa; pienessä ikäerossa on se hyvä puoli ettei ehdi päästä "normaalin" elämän makuun. Samoilla univeloilla menee :D

      Poista
    4. Nyt näyttää pahasti siltä, että ei tarvitse odottaa enää paria päivää. Halusin kertoa hyviä uutisia, mutta nyt ei ehkä käykään niin.

      Tuossa jos joku haluaa käydä lukemassa: http://inssiaiti.blogspot.com/2012/03/naisen-elamaa-osa-3.html

      Poista
    5. Voih :( voimia odotteluun tai seuraavaan yritykseen...

      Poista
  6. No niin. Ei se Niagaraksi muuttunut, mutta tein silti testin. Negatiivinenhan se oli. Nyt täytyy sanoa että onneksi. Jos testi olisi ollut positiivinen tällä verenvuodolla, niin olisin ollut hermoraunio ultraan asti (ja luultavasti koko loppuraskauden).

    Ja olin jo etukäteen päättänyt, että toisessa raskaudessa yritän olla hermoilematta (kuten aiemmin jo kerroin, ensimmäinen meni hermoillessa).

    Muuten. Taas tuli todistettua se, että väillä on hyvä olla tietämätön! Etsin eilen illalla tietoa "verenvuoto alkuraskaudessa". Menin suoraan asiantuntija sivuille (NIIN HULLU EN OLLUT, ETTÄ OLISIN YÖLLÄ USKALATAUTUNUT KESKUSTELUPALSTOJA LUKEMAAN). No sielläkin tuli ilmi, että jos se veri on tietynlaista, niin se saattaa olla merkki kohdunulkoisesta raskaudesta... Jee. Taas yksi uusi asia murehdittavana.

    Mutta se murhe hävisi tämän aamun testin jälkeen.

    Ja nyt on yllättävän onnellinen olo :) Aion seuraavien kahden viikon aikana tehdä kaikkea sellaista, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt joko raskauden, imetyksen, pojan allergioiden tai 'olen ehkä raskaana' takia.

    Eli eilen popsin kaikkea sellaista, mille poika on alleginen (vehnähillomunkkia ja mudcakea. aaahhh.), nyt aion juoda monta kuppia kahvia, ja ensi viikonloppuna tämä mamma lähtee viihteelle! Edellisen kerran kävin viihteellä kesäkuussa 2009... Nyt on siis korkea aika! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava asenne! Joten en siis pahoittelekaan niin kovasti, hienoa että jaksat löytää iloistakin :) ja onhan se aina kuvaa kun saa syödä ja juoda mitä haluaa. ykkösellä on / oli allergioita aika paljon, pahimmillaan en imetysaikana saanut syödä mitään viljaa, maitoa, kananmunia tai ananasta. Sitte olikin 1,5 vapaata elämää ja PAM herra Kakkonem tulossa. Joten nyt nauti vapaudesta!! :)

      Poista
    2. Hmhh, kivaa ei kuvaa, 1,5kk ja herra Kakkonen ei Kakkonem :)

      Poista
    3. Muutama lyöntivirhe sinne tai tänne ei menoa hidasta :D Minullakin on uusi läppäri alla, niin näppäimiin totutteleminen aiheuttaa aina lyöntivirheitä.

      Pakko tästä kaikesta on jotain positiivista repiä! Eihän sitä muuten jaksais tätä ihmisen parasta aikaa =D

      On niin kaksipiippuinen tilanne, että ei kehtaa hirveän harmissaan olla. Vaikka toinen lapsi olisi ollut tervetullut jo yli puolentoista vuoden ajan, niin lopetin ensimmäisen imettämisen vasta toissapäivänä. Eli kai tässä realistina pitäisi antaa ainakin vuosi aikaa. (Olen todella huono odottomaan, joten menee korkeintaan neljä kuukautta, niin hyppelen jo seinille =D )

      Ja meillä on jo yksi lapsi. Monet eivät saa sitäkään. Miehen kanssa totesimme eilen, että emmehän me tiedä, saammeko ikinä toista lasta. Sellaisen asian odottaminen, jota ei välttämättä koskaan saa, estää ihmistä elämästä tässä hetkessä, ja nauttimasta siitä mitä jo on.

      Mutta haikeaahan tämä on, vaikka kuinka yritän etsiä asiasta positiivisia puolia. Joten kiitoksia pienistä pahoitteluista :) Yrittäminen jatkuu.

      Poista
    4. Sinullekin on siis tuttua tuo ruokarajoitteisuus :) Meillä ei onneksi tarvinnut jättää kananmunaa pois. Olin kyllä vahingossa pari viikkoa ilman kananmunaa, jonka jälkeen olikin sitten helppoa todeta, että se sopii pojalle. Kananmuna-allergia tuntuu niin hankalalta, kun sitä on joka paikassa, ja allergiareaktio on monesti todella voimakas.

      Eli jälleen löytyi yksi syy olla iloinen :D Vaikka allergialista on muuten aika pitkä, niin yhtään henkeä uhkaavaa allergiaa pojalla ei ole.

      Onko teidän Kakkosella ilmaantunut allergiaoireita? Eihän se välttämättä tule joka lapselle, mutta minä ainakin varaudun henkisesti 'pahimpaan' :)

      Poista
    5. Ykkösellä oli myös onneksi varsin lievät noi allergiat, ei mitään hengenvaaraa eikä edes kovin pahoja oireita. Paitsi kananmunasta. Mutta maitoa pystyy jo tänä päivänä pienissä määrissä sietämään. Ja kaikki menee onneksi kypsennettynä niin saa edes vähän niitä maitotuotteitakin!

      Kieltämättä ollaan nyt viime päivät mietitty onko kakkosella kanssa maitoallergiaa, sen verran kipeästi huutaa tota mahaansa. Mutta en ehkä vielä viitti kokeilla maitotuotteiden poisjättämistä, on se kalsium varmaan tässä vaiheessa kuitenkin vielä myös aika tärkeä. Katotaan ensin mitä disflatyl ja cuplaton ym kaverit saa aikaan, ja sitten se vyöhyketerapia tietty...

      Poista
    6. Voi ei ole kivaa katsoa pientä kipeää vauvaa. Toivottavasti tilanne helpottaa pian. Mekin kävimme aikoinaan vauvahieronnassa ja vyöhyketerapiassa, mutta vasta allergisoivien ruoka-aineiden poisjättäminen helpotti meidän tilanteessamme. Vauvahierontakurssi oli kyllä tosi kiva, joten suosittelen jos sellaista järjestetään teillä päin!

      Minulla itselläni on maitoproteiiniallergia, joten soija- ja kauratuotteilla on menty jo pitkään. Ja lisäks purkkikalsiumia. Sitten huomasinkin pojan olevan soijallekin herkkä, niin sain vaihtaa pelkkään kauramaitoon. (Sen takia imettäminenkin jatkui niin pitkään, kun lehmänmaito ja soija eivät sopineet.)

      Mutta nyt saan syödä soijajäätelöäkin! Aaahh. Taidampa hakea sitä mansikanmakuisena (mansikka on meillä aiheuttanut isoimman reaktion. Siis myös mansikka-aromi, jota lasten Panadol sisältää. Joten suppo-linja jatkuu täällä aika pitkään... Olen muuten miettinyt, että miksi ihmeessä lasten lääkkeeseen laitetaan mansikkaa, kun se on yleensä juuri se mansikka joka ei sovi. Miksei vaikka vadelmaa?).

      Poista
    7. Jep, täällä hierotaan useita kertoja päivässä ja pumpataan jalkaa ja miestä täyteen lääkkeitä ja yritetään pitää ruokataukoja..toivotaan että kohta vähän jeesais :) Toivottavasti soijajäde oli hyvää!

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.