Vaaranhetkiä vauvauinnissa

perjantai 24. helmikuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Ykkönen on käynyt nelikuisesta asti ainoassa harrastuksessaan, överihintaisessa vauvauinnissa. Mutta kun se tykkää siitä niin kauheasti niin käydään sitten. Saadaan samalla tsekattua äitilomakkeen ruksi nimeltä "harrastan lapseni kanssa kehittäviä ja lasta stimuloivia aktiviteetteja".

Vuoden aikana ryhmän vekarat ovat oppineet sukeltamaan, eli pidättämään hengitystä, merkin saatuaan. Nykyään eivät tarvitse välttämättä merkkiäkään, ymmärtävät kyllä kun menevät uppeluksiin.

Siihen nähden vauvauinnissa oltiin ehkä mun nähdäkseni vähän takakireitä eilen.

Ykkönen istui muovisen minipuutarhatuolin päällä altaan reunaa vasten, josta harjoiteltiin itsekseen sukelteluun lähtöä. Vanhemmat edessä lirkuttelee, saaden vekaran syöksähtämään veteen josta vanhemmat sen sitten noukkii ylös hurjasti kehuen - simple. Paitsi jos vekaran istuessa tuolillaan vanhemmat onkin kumpikin kääntyneenä melkein selin lapseen ja kuuntelee seuraavan leikin ohjeistusta.

*plumps*

Silmäkulmasta ehdin nähdä kun valkoinen torpedo syöksähtää veteen.

"Oho!" todettiin lähes yhteen ääneen Insinöörin kanssa kun noukittiin äkkiarvaamatta veteen sujahtanutta, varsin iloista ja temppuunsa tyytyväistä, Ykköstä ylös. No sitä sattuu, ainakin tällaisille astetta huolimattomammille vanhemmille. Ei mitään moitittavaa.

Mutta se naurukohtaus, jonka sain, ei ilmeisesti ollut ihan kosher. Insinööri sai oman hekotuksensa päättymään vielä hyväksyttynä aikana ("he-he"), minä pistin menemään hysteerisesti kikatellen, koko terapia-allas kaikuen, kunnes meinasin vähintäänkin synnyttää tai hukkua. Vaarallista tämä vauvauinti.

Seurasi klassinen Valeäiti-hetki: mun mielestä juuri tapahtunut on hirvittävän hauskaa, nurkasta muut äiti-ihmiset ja ohjaajat suuntaa hiljaa sellaista "ihan vain pikkuisen paheksuvaa" -Katsetta.




P.s. taisi olla viimeinen uintikerta tälle valaalle Valeäidille muutenkin hetkeen. Uikkari meni vielä päälle mutta eihän sitä enää siveelliseksi tai kauniiksi voi kutsua kun pitää päättää paljastaako bikinirajat (joita en itse näe), tissit, jenkkakahvat vai pakarat. Loiskikoot keskenään ensi viikolla, tyydyn (hihittelemään) altaan reunalla.

Ykkönen on käynyt nelikuisesta asti ainoassa harrastuksessaan, överihintaisessa vauvauinnissa. Mutta kun se tykkää siitä niin kauheasti niin...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

  1. Hahaha! Kai lirautit edes kostoksi katseille?

    VastaaPoista
  2. Kyyneliä, lapsivettä vai pissaa? Ensin mainittuja en ainakaan. Kahdesta muusta en voi mennä takuuseen :D

    VastaaPoista
  3. lol!! tikahduin viimeistään uimapukuvaiheessa.
    kati

    VastaaPoista
  4. Aivan loistavaa =) Mulla on vaan tuo sama uikkariongelma vaikken ole edes raskaana ;) Jos sun raskaus menee yli lasketun ajan, tiedät mitä teet, menet tietty taas vauvauintiin saamaan hepulikohtauksia. On kumma jos ei synnytys ala siitä. Ja sitten ei edes haittaa vaikka tulisi syöksysynnytys, koska olet lämpimässä vedessä mihin vauvan on hyvä pujahtaa. Millaisiakohan katseita sitten saisit osaksesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava idea! Sinnehän se pulahtaisi sopivasti, tulis puhtaaksikin samalla siitä kaikesta oksettavasta kamasta jonka peittämänä tulee arvokkaasti maailmaan :D

      Ykkönen meni 15 päivää (kyllä, tarkka päivien määrä ON oleellinen) yli, joten eiköhän tämäkin. Minut siis voi bongata vauvauinnista kommandona noin 3,5 viikon päästä. Ähisemässä.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.