Symbioosissa stalkerin kanssa

perjantai 27. tammikuuta 2012 Valeäiti 7 Kommenttia

Siinä se makoili taas eilen yöllä. Silmät auki, hiljaa. Väijyi. Puoli neljä aamulla tuli kutsu huoneesta. Ykkönen istui omassa sängyssään ja viestitti katseellaan "jos yrität jättää mut tänne, huudan aamuun asti". Joten väliinhän se tuli. Tuijotteli kattoa ja meitä muita sängynvaltaajia tunnin verran itsekseen, sitten alkoi pyöriminen: kainalosta tyynylle, tyynyltä mahan päälle, lonkan kautta kierimällä jalkojen viereen, jossa lopulta TA-DAA! tähän mä nukahdan.

Viimeöinen symbioosi kuvitettuna
Muuten kiva mutta ryhävalaalle jäi noin 30 sentin kaistale sängystä. Se ei ihan riitä nykyisellä kääntösäteellä ja nukkumamukavuudella. Sitten odoteltiin että pieni väijyjä sai kunnolla unen päästä kiinni, ja siirto takaisin tyynylle. Aamulla sitten pirteänä heräilemään, yksi iloisen yllättyneenä "jaa mä olinkin täällä teidän välissä, kiva!"

Vanhemmuuden mielisairautta on varmaankin sitten se, että kuitenkin, häiritsi se yöunia tai ei (kyllä se häiritsee), niin on oikeastaan aika kiva kun se pikkupaketti tuhisee siinä meidän välissä onnellisena ja turvassa.

(kittakuva täältä)

Siinä se makoili taas eilen yöllä. Silmät auki, hiljaa. Väijyi . Puoli neljä aamulla tuli kutsu huoneesta. Ykkönen istui omassa sängyssään j...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

  1. Joo, meilläkin on menossa "EN VARMAAN NUKU YKSIN!!!" -vaihe. Yksi vaihtoehto on nukkua itse lapsen huoneessa nojatuolissa kunnes lapsi nukahtaa ja jättää sitten peitto tuoliin hämäykseksi ja hipsiä itse takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä toimi viime yönä itä-Helsingissä vähän vahingossa ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä on niin tuttua. Ja jotenkin niin ristiriitaista. Toisaalta ärsyttävää, kun se ei vaan voi nukkua ja toisaalta niin ihanaa, kun se pikku lämpöpatteri on siinä kainalossa. Ja se hetki, kun se väijymisen ja potkimisen ja silittelyn jälkeen rauhoittuu ja itse tajuaa, että nyt se nukahtaa.

    VastaaPoista
  3. Ja eikö ookin vähän sama yöimetyksen kanssa? Vaikka se liian usein heräily on niiiin repivää, niin jotenkin se hetki kun vauva syö rauhallisena, on aika seesteinen. Älkää sitten lainatko tätä kommenttia mulle takaisin tossa 3kk päästä kun alan olla ihmisraunio ;)

    vai nojatuoli, hmm...menisköhän matto + barbapapa tyynynä? :)

    VastaaPoista
  4. Tarkasti ottaen lepakkotuoli; siinä saa ehkä jopa paremman asennon kun nojatuolissa :) Myös lattialla on nukuttu. Siitä viisastuneena meillä on lastenhuoneessa jemmassa myös patja :) Lainaan jo nyt; muistelepa millaista sillon yöllä on herätä imettämään juuri silloin kun olet syvimmässä unessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, patja on jo asteen lähempänä luovutusta :) Se herääminen on niin pahinta kun kroppaan on ohjelmoitu sellainen "nyt on jokin äärimmäinen hätä" -reaktio. Melkein kuin lähtis palovaroitin soimaan keskellä yötä. Paitsi että sen saa nopeammin hiljennettyä.

      Poista
  5. Meilläkin paha symbioosikausi menossa 10 kk vanhan kuopuksen kanssa. Pahimmillaan herättiin kaikki neljä yhdestä kasasta kun esikoinen oli kömpinyt väliimme keskellä yötä. Tai mä mitään herännyt kun en ollut nukkunutkaan enää sen jälkeen. Nyt ollaan palattu taas syksyiseen ja parempaan malliin, eli mies ja isoveli herää toisesta huoneesta ja minä vauvan kanssa toisesta. Nyt voi ainakin pari kertaa viikossa sanoa nukkuneensa ok (eli heräämisiä "vaan" 3-5 kertaa). Muistan elävästi myös noin vuoden takaisen ajan kun piti jakaa pallomahan ja pöyrivän taaperon kanssa reviiriä. Olen tosi herkkäuninen, että tuskin olisin yövaivojen takia muutenkaan nukkunut hyvin. Olipahan ainakin lämmikettä kyljessä. :) Unikoulua pukkaa taas jossain vaiheessa, en vaan tiedä kummalle ensin. Haha. Ja voi olla, että ennen kun ollaan jaksettu ryhtyä tuumasta toimeen, on tilanne jo jotenkin mennyt ohi. Toivossa on hyvä elää. Ja nukkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi teidän tilanne on kyllä aika lähellä mun pahimpia kauhukuvia, sori vaan :D Toivon tosi paljon että teillä paranisi kohta, tietty ehkä vielä enemmän toivon ettei meillä tule samaa settiä ;)

      Mikähän siinä muuten on että se tuntuu olevan aina se äitihahmo, joka ei saa nukuttua noina öinä..? Isät sen kuin kuorsaa menemään.

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.