Meillä ei vielä kakata pottaan

lauantai 21. tammikuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Kaksi äitiaiheista asiaa. Ensinnäkin, kuten blogin kuvituskuvasta ehkä näkee, Ykkönen ei ihan vielä ole ymmärtänyt potan oikeaa funktiota. Tai riippuu siitä, miten asiaa katsoo, kyllähän noi Brion palikat sinne hirveen kivasti sopii ja kolahti vielä kivasti mennessään. Potalle opettelu on taas varmaankin sellainen asia, jota joku Vähän Parempi Äiti olis hoitanut suuremmalla innolla. En tai emme vaan ole jaksaneet asiaa sen suuremmin vielä ajaa kun talouteen on kohta tulossa yksi vaippalinjaston rajusti ruuhkauttava kone. Siinä touhussa ei yksi toinen vaippailija paljon haittaa. Sitäpaitsi oletan että kesken imetyksen sohvalta on helpompi huudella "joo vaihdetaan se sun vaippa kohta" kuin "ei ei ei ei pliis siinä matolla, oota mä tuun just auttaa..."

Ja siitä aasinsillalla toiseen asiaan: oikeasti varmaan sanoisin "äiti tulee just auttaa". Kaverin FB statuksessa oli mielenkiintoinen keskustelu aiheeseen liittyen. Tämä lapseton kaverini ihmetteli miksi vanhemmat puhuu lapsilleen niinkin dorkasti että kokoajan toistelevat sitä "äitiä". Siihen tuli monta sivistynyttä ja hirveän fiksua vastausta liittyen evoluutioon ja puheen kehitykseen ja ties mihin. Oma inputini tähän oli suunnilleen "no jotenkin se vaan tulee usein suusta ulos". Tajusin että etenkin julkisella paikalla on jotenkin vähemmän tylyn kuuloista sanoa "äiti ei nyt ihan saanut selvää" kuin "mä en yhtään tajua mitä sä haluat".

Joten tunnustan käyttäväni tätä itseäni äidiksi identifioimista lapsen suuntaan melko paljon. Kaipa mä toivon että Ykkönen oppisi että mä olen sen äiti, vaikka itse aina välillä olen siitä edelleen melko hämmästynyt. Eipä tarvii sitten neuvolassa hävetä kun täti kysyy "missä äiti on", eikä lapsella olisi hajuakaan mikä se sellainen hahmo on. Tällä hetkellä itseasiassa aika moni asia (tutti, nokkamuki, herkut, you name it) on "äittiiii", koska sillä saa kätevästi vaadittua juttuja itselleen. Ei siis ihan ole mennyt putkeen sekään.

Hyväksytään siis äidittely. Vaikeampi pala on Me-tauti. Tähänkin saatan itse joskus lipsahtaa, mutta ainakin toistaiseksi värähdän edelleen pienesti sisäisesti inhosta jos satun sen vahingossa tekemään. En nimittäin tajua, miksi lapsen toimittamat asiat lausutaan me-muodossa: "meillä kyllä jo kakataan pottaan". Ihanko tosi, koko perhekö?

Sovitaanko mieluummin että puhutaan sitten vaikka sen lapsen nimellä, jos esim. "toi" tuntuu liian tylyltä. Tai sovitaan vaikka samantien ettei puhuta enää siitä kuka kakkaa mihinkin, ei se enää niin mielenkiintoista ole (toisin kuin alussa kun toisten moottori kävi kerran seitsemässä päivässä ja toisten seitsemän kertaa päivässä, SE oli mielenkiintoista!)

Kaksi äitiaiheista asiaa. Ensinnäkin, kuten blogin kuvituskuvasta ehkä näkee, Ykkönen ei ihan vielä ole ymmärtänyt potan oikeaa funktiota. T...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

  1. Samaa mieltä olen "täti" sanan käytöstä. Tänään juuri viimeksi mietin E-miehelle sanoessani "täti tuli mummin autolla", että olisiko pitänyt sanoa oma nimi, tai minä. Mutta kun kerran täti olenkin (vaikka vielä kiva sellainen), olkoon nimi täti. Äidit olkoon siis äitejä ilman mitän hienoa pedagogiikka ja tädit tätejä :)
    T.SEN täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tästä pitikin kanssa sanomani! Tekstistä vaan tuli liian pitkä muutenkin, sukuvika ;) Tädittelyyn syyllistyn ihan todella paljon. Tässä kun nyt samalla pohdin, niin en kuitenkaan sedittele..hmm. Kaksinaismoralismia siis myös puhutteluissa, oh gee.

      Ja hei papukaijamerkki ihka ensimmäisestä kommentista! Saat joskus munkkirinkilän.

      Poista
  2. Mulla on jo niin pää pehmennyt tän viimesen neljän vuoden aikana, että mähän oon äiti ihan jokaiselle pikkupallerolle. Pääsisinköhän naistenlehtien kansiin kertomaan, kuinka mun pitäs "etsiä itseäni" tai jotain muuta yhtä henkevää? :-)

    Mä voin suosittaa pottatreenien ottamista rauhallisesti. Kuten meille neuvolassa sanottiin, ei ne yleensä kouluun mee vaipoissa. (Mut mä oonkin ihan maailman laiskin mutsi enkä tosiaan jaksa kykkiä potan vieressä tuntikausia -- meidän jr huutaa selkä kaarella jos sitä yrittää potalle istuttaa, joten ratkaisu on aika selvä: en yritä.) On myös aika repivää, kun vauva on just rauhottunu rinnalle ja vessasta huudetaan pyyhkimään -- jos et mee, niin kylmää ajatella mitä jälkeä kohta tulee, mutta jos meet, niin on aika kylmää dumpata se vauvakin. Mut jotenkin siitä selvittiin. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa enpä tajunnut että noinkin voisi käydä :D Pliis sano että menet kaupassa sanoo tuntemattomille vekaroille että kuules nyt tuut nätisti pois sieltä karkkihyllyltä tai äiti laittaa jäähylle? ;)

      Potattamisesta ja sen laiskasta välttämisestä olenkin ajatellut tismalleen noin. Nyt voin siis hyvällä omallatunnolla aloittaa harjoittelun tuossa vuonna 2016 jotta Ykkönen pääsee kuivana ala-asteelle. Thanks!

      Poista
  3. Mahtava tämä sinun blogi!
    Mutta siis tosiaan huoli pois pottailun "viivästymisestä". Meillä anoppi opetti mulle loistavan termin herkkyysvaihe. Jokaisella lapsella on tietyille oppimisjaksoille oma herkkyysvaihe, kun ovat valmiita nuo uudet asiat oppimaan. Eli väkisin ei kannata istuttaa. Mä olin jo ihan paniikissa, kun melkein 3-vee esikoinen ei tehnyt mitään pottaan, sitten se yhtäkkiä keksi potan olemassaolon ja napero oli kuiva 2 päivässä. Kun aika on oikea, niin hommat hoituu.

    Tunnustan myös kuuluvani ryhmään joka kutsuu itseään tai ainakin lähes aina meinaa kutsua itseään äidiksi kaikille pihan lapsille...Tosi vaikea keksiä itselleen käypää nimitystä naapurinlapsille, en koe olevani täti, eikä ne välttämättä tiedä mun etunimeä..eikä kaikki pihan naiset voi olla naapurin tätejäkään...argg.

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos! Näinhän ne sanoo, että on niitä herkkyysvaiheita. Ainakin syömisessä se oli aika selkeä: neiti nappasi lusikan kädestä ja halusi syödä itse :) Potan kanssa on vähän myös laiskuutta mukana, koska kyllä se siihen istuisi jos muistuttaisi, ja yrittää joskus jopa jotain sinne tehdä..mutta en tosiaan ota paineita siitä, oppikoot kuivaksi sitten kun siltä tuntuu.

    Naapurinlapset on aika paha dilemma, voisko sitä sitten yrittää opettaa niille sen oman etunimen? jos edes Tädin etuliitteeksi?

    VastaaPoista
  5. Voi mä voin myöntää, että pari kertaa töissä äitiyslomalta palattuani aloin höpöttelemään itkevälle vauvapotilaalle että "voi sä saat kohta maitoa, mutta äiti ensin vaihtaa vaipan sulle". Uaaaarggghh... onneksi ensinnäkin kyseessä oli vauvat (=ei pysty kantelemaan vanhemmille että hullu täti väitti olevansa mun äiti) ja toisekseen kyseessä oli yövuorot eli ne oikeat vanhemmat eivät olleet paikalla... uusi lukija tervehtii, HEIPS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Heips vaan, tervetuloa! :) aika paha paikka sulla, mä varmaan kans äidittelisin siellä kun välillä sorruin siihen ihan kavereidenkin lasten kanssa :D

      Poista

Kerro vaan, ihan rohkeasti.