Nesteytystä

tiistai 31. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Ykkönen sairastaa (vaihteeksi). Eilen illalla ehdittiin jo huolestua kun kuumeinen pikku tekniikkanörttimme ei kiinnostunut edes iphonesta tarpeeksi pysyäkseen hereillä. Insinöörin (lääkäri)sisko osasi onneksi muistuttaa yhdestä pikkupikkujutusta: "onhan se juonut tarpeeksi?" no eipä ollut.

Tänään ollaan sitten juotu senkin edestä. Oma muki on näköjään niin siisti juttu että siitä voi helposti juoda desikaupalla vettä ja lääkkeetkin hurahti kuin huomaamatta samalla alas.

Ja jos vähän roiskuu paidalle touhutessa, niin onpa paha.

P.s. Näit oikein, se istuu keittiön työtason päällä. Vanhan satakuntalaisen sanonnan mukaisesti; flunssassa ja rakkaudessa kaikki keinot sallittu.


Ykkönen sairastaa (vaihteeksi). Eilen illalla ehdittiin jo huolestua kun kuumeinen pikku tekniikkanörttimme ei kiinnostunut edes iphonesta t...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pösilöt for dummies

maanantai 30. tammikuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Insinöörit on Pösilöitä. Kaikkien Pösilöiden isä on Ykkösen insinööri-isoisä Ugi, joka herättää kauhua kaikissa arvonsa tuntevissa vakuutusyhtiöissä. En edes tiedä kuinka monet silmälasit on kohdanneet viimeiset hetkensä Ugin pyllyn ja auton penkin välissä.

Mutta osaa ne nuoremmatkin Insinöörit unohdella, hävitellä ja yleisesti sössiä.  Sen takia niitä pitää vaimohenkisten hahmojen oppia käsittelemään. Avainsanoina on visuaaliset ärsykkeet ja konkretia.

Case-esimerkki: Ongelma
Insinööri unohtaa uikkarit, sekä Ykkösen että omansa, vauvauimalaan. Näin pääsi tietenkin tapahtumaan, koska uikkarit eivät sijainneet juuri lähdön hetkellä Insinöörin näkökentässä. Klassinen Pösilöinti.

Pösilöinnin korjaamiseksi on muistettava lähettää sähköposti vauvauinnin vetäjälle, jos hän voisi napata ne talteen ensi kertaa varten. Tämän saa luonnollisesti hoitaa pösilöinnin suorittaja. Mutta ah ja voi, milläs saat pösilön muistamaan kyseisen meilin lähettämisen?


Ratkaisu: Konkretia ja visuaaliset ärsykkeet 
Saatesanat töihin lähtevälle Insinöörille:
"Muistathan hei lähettää tänään sen meilin (abstraktia, ei aikaan tai paikkaan sidottua). Laita se vaikka metrossa kun olet menossa töihin (konkretia). Muistat kato tehdä sen silloin kun pyllysi koskettaa sitä oranssia ihanuutta (konkretia + visuaalinen ärsyke)".

Vaimolle tekstiviestivahvistus klo 9: "Hyvin ohjelmoitu Insinööri, viesti lähti juuri".

Nyt toivotaan vielä että uikkarit löytyy, koska muuten torstain vauvauinnissa on kiusallisesti kaksi nakupelleä ja yksi ryhävalas, jonka ylle uikkari ei enää säädyllisesti veny.

Insinöörit on Pösilöitä. Kaikkien Pösilöiden isä on Ykkösen insinööri-isoisä Ugi, joka herättää kauhua kaikissa arvonsa tuntevissa vakuutusy...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Nipoja odotellessa

sunnuntai 29. tammikuuta 2012 Valeäiti 2 Kommenttia

Mistä näitä bodeja oikein tulee...
- 26 bodya
- 8 pyjamaa
- 2 sukkahousut
- 4 housut
- 4 puolipotkarit
- 3 t-paitaa
- 3 pipoa
- 1 neule
- 14 paria sukkia ja lapasia

Ja nämä pelkästään koossa 56. Saa tehdä Kakkonen aika monet kakkoset niskaan asti ennen kuin bodyt loppuu kesken. Kasa nimeltä "62" on lähes yhtä pelottavan korkea, vasta koko "68 ja isommat" alkaa näyttää järkevän kokoiselta.

Inventaario jatkuu, mutta voin sanoa jo nyt hyvää tarkoittaville lahjoittajille: olisi kiva saada esim. housuja niiden bodyjen jatkeeksi, ja vaikkapa jotain päällysvaatteitakin. Tai lahjakortteja pyykkäysapuun...

P.s. Kommentoinnissa on ilmeisesti ollut jotain ongelmaa viime päivinä, yritän selvittää asiaa. Meanwhile: koittakaa jaksaa lähettää kommentit vaikka vähän tökkii ja suosittelen ottamaan pitkät löpinät talteen ekan kirjoituskerran jälkeen :)

Mistä näitä bodeja oikein tulee... - 26 bodya - 8 pyjamaa - 2 sukkahousut - 4 housut - 4 puolipotkarit - 3 t-paitaa - 3 pipoa - 1 ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kahvia, puuroa ja reikäleipää

lauantai 28. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Eilisen pajatuksen vastapainoksi kuvaa.

Viikonlopun aamut pesee arjen mennen tullen. Ei tarvi tukka putkella pukea Ykköstä, vaan voi rauhassa sotkea puurolla koko kämpän. Ykköselle näyttää ihastuttavasti kehittyvän mun makuun sopiva kulinaristinen ote: (pullamössö)leivästä syödään tietty eka voit, sitten pehmeä sisus ja lopuksi ehkä nakerretaan kuorta jos jaksetaan. Herkut kunniaan, oujee.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Eilisen pajatuksen vastapainoksi kuvaa. Viikonlopun aamut pesee arjen mennen tullen. Ei tarvi tukka putkella pukea Ykköstä, vaan voi rauh...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Äiti on äidille susi.

perjantai 27. tammikuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Pahoitteluni. Alla oleva liian monisanaisesti kirjoitettu pohdinta ei ole millään tavalla tuoretta, ei sisällä uudenlaista näkökulmaa, eikä ainakaan ratkaise kuvattua ongelmaa. Heitänpä silti rohkeasti lusikkani soppaan. Kiivasta keskustelua odottaessa.

Nimittäin: Voi meitä. Kuluneen reilun vuoden aikana olen oppinut että vanhemmat ovat helppo arvostelun kohde. Varmaan jokaisella kadun tallaajalla on jokin mielipide siitä, miten lapsia tulisi kasvattaa tai hoitaa. Ja mikä pahinta: usein me vanhemmat olemme keskenämme se eniten toisiaan arvosteleva joukko.

Itselleni on käynyt niin, että mitä kauemmin olemme olleet vastuussa tämän yhden lapsen hengestä, sitä vähemmän tekee enää mieli edes kyseenalaistaa toisten tapoja, saatika arvostella niitä. Sitä kun huomaa aika nopeasti joutuvansa syömään omat sanansa. Raskausaikana aloin pikkuhiljaa ymmärtää että nyt ei muuten kannata sanoa "minä en sitten koskaan" -tyyppisiä juttuja, koska ne on ihan pian edessä itselläkin.** Sama pätee entistä vahvemmin lapsen kasvaessa, luoja ties mitä hetkiä on vielä edessä uhmaiässä. Tämä sama haaste lienee kaikilla vanhemmilla, joten miksi me sitten arvostelemme toisiamme?

Minulla on yksi teoria.

Oikein karkeasti ajatellen ja kärjistäen voisi piirtää janan vanhemmuuden valinnoista. Yhdessä ääripäässä olisivat nk. maalaisjärjellä etenevät, ei erityisiä ideologisia valintoja tehneet "valeäidit". Toisessa olisivat lapsenkasvatukseen perehtyneet, tutkimuksia kahlanneet ja niistä omat oppinsa valinneet "oikeat äidit". Ihan hyviä ja kauniita näkemyksiä kumpikin. Yhtä hyvin voisi moittia että ensimmäinen ääripää on laiskaa porukkaa joka menee sieltä, mistä aita tuntuu itselle sopivalta, ja toinen nojaa fanaattisesti muiden luomiin ideologioihin, varmistuen lähinnä siitä että näkee suurta vaivaa lapsensa eteen ja voi siten uskotella tekevänsä absoluuttisen oikein.*

Yksi juttu on kuitenkin varma: absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa ja kasvattaa lapsia ei toistaiseksi ole löydetty. Lisäksi lapset ovat yksilöitä, jotka reagoivat eri metodeihin eri tavoin. Siksi voisin kuvitella, että suurin syy tekemiemme valintojen vertailuun ja siitä johtuvaan keskinäiseen tuomitsemiseen on epävarmuus. Epävarmuus omista ratkaisuista ja lapsen hyvinvoinnista on valtava, etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Uskoisin että jokaisella henkisesti terveellä vanhemmalla on jo biologian sanelema vaistomainen tarve tehdä paras mahdollinen oman jälkikasvunsa eteen. Samaan aikaan emme kuitenkaan tiedä mitä tämä paras mahtaa tarkoittaa. Siksi peilaamme omia valintojamme jatkuvasti toisten tekemiin ja koitamme ymmärtää, olemmeko valinneet riittävän hyvin. Sen sivutuotteena syntynee "me ei ainakaan tehdä noin" -ajattelumalli, jonka perimmäinen tarkoitus on varmistaa että se mitä sitten teemmekin on parempaa tai parasta mitä voi.

Soppaan voidaan varmaankin lisätä myös aito pelko muidenkin kuin omien lasten puolesta. Eri tavoin valinnut vanhempi voi aidosti ajatella että toiset tekevät haittaa omille lapsilleen ja pyrkii siksi estämään tätä haitantekoa kyseenalaistamalla toisten malleja ääneen tai pyrkimällä ohjaamaan heitä omiin tapoihinsa.

Oli syyt kritiikkiin mitkä tahansa, sitä on vaikea ottaa vastaan. Tarve tehdä oman lasensa eteen kaikki mitä voi on niin suuri ja alkukantainen, että jos sitä toteuttaessaan saa kritiikkiä, voi olla vaikea olla ottamatta sitä itseensä varsin pahasti. Kun on joutunut keskellä yötä sydän särkyen miettimään miksi lapsi itkee itkemistään (sattuukohan siihen kauheasti?) tai ei suostu syömään (se ei ole syönyt viiten tuntiin, sehän kuolee kohta nälkään!), ei toisten hyvääkään tarkoittava "rakentava palaute" ole helppo ottaa vastaan.

Kaiken kaikkiaan huono omatunto on mukanamme pretty much koko ajan jatkuvasti joka tapauksessa, koska lapset ovat varsin äänekkäästi protestoivaa porukkkaa. Pieninkin epäkohta lapsen olotilassa ilmaistaan riittävällä vahvuudella, ettei vanhemmalle jää epäselväksi että nyt v****aa. Huono fiilis jo tehdyistä valinnoista saattaa siis soimata vanhempaa jo muutenkin, siihen syssyyn ei tarvita toisen teilaavaa näkemystä, jollei hänellä ole perustellusti enemmän tietämystä kyseisestä aiheesta. Koska neuvojahan me kuitenkin janoamme. Haemme niitä neuvolasta, kirjallisuudesta, netistä ja myös siitä vertaistuesta.

Loppujen lopuksi jokaiselle lapselle omat vanhemmat ovat kuitenkin parhaat vanhemmat, tekivät he mitä valintoja tahansa. Siksi meidän pitänee oppia nousemaan arvostelun yläpuolelle, ja samalla jokainen voisi oppia pitämään tuomiot oman päänsä sisäisinä***. Itse en todellakaan aio väittää olevani vielä riittävän paksunahkainen kaikkea kritiikkiä kestääkseni, enkä myöskään vielä riittävän hyvä ihminen pysytelläkseni täysin poissa muiden tekojen kyseenalaistamisesta. Lupaan kuitenkin jatkaa yrittämistä. Annetaanhan siis kaikki itsellemme ja toisillemme armoa - eiköhän niistä lapsista ihan hyviä ja onnellisia veronmaksajia vielä kasva.

* Suosittelen lukemaan Project maman valeäiti -postauksen kommenttiketjun. Siellä on hyvää pohdetta juurikin tästä kuvitteellisesta kahtiajaosta ja sen tarpeellisuudesta. Ja muistutus siitä että koko Valeäiti -jupakka on pohjimmiltaan vitsi, oli se sitten hyvä sellainen tai ei.

** ja tästä linkkaan Salamatkustajan ja Project Maman lemmenlapsen, Vuoden Mutsi -blogin, postaukseen ja keskusteluun aiheesta. Tsihi.
 

*** ...ellei voi perustellusti olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista ja silloin kuulunee jo olla yhteydessä muuhunkin kuin pelkkiin lapsen vanhempiin. Olisin esim. halunnut ehtiä puuttumaan sen äidin toimintaan, jonka näimme lähtevän sporasta lapsensa kanssa pakkaseen. Äidillä oli toppatakki päällä, turvakaukalossa majailevalla n. 3kk vauvalla body ja verskat. Eikä muuta.

Pahoitteluni. Alla oleva liian monisanaisesti kirjoitettu pohdinta ei ole millään tavalla tuoretta, ei sisällä uudenlaista näkökulmaa, eikä ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Symbioosissa stalkerin kanssa

Valeäiti 7 Kommenttia

Siinä se makoili taas eilen yöllä. Silmät auki, hiljaa. Väijyi. Puoli neljä aamulla tuli kutsu huoneesta. Ykkönen istui omassa sängyssään ja viestitti katseellaan "jos yrität jättää mut tänne, huudan aamuun asti". Joten väliinhän se tuli. Tuijotteli kattoa ja meitä muita sängynvaltaajia tunnin verran itsekseen, sitten alkoi pyöriminen: kainalosta tyynylle, tyynyltä mahan päälle, lonkan kautta kierimällä jalkojen viereen, jossa lopulta TA-DAA! tähän mä nukahdan.

Viimeöinen symbioosi kuvitettuna
Muuten kiva mutta ryhävalaalle jäi noin 30 sentin kaistale sängystä. Se ei ihan riitä nykyisellä kääntösäteellä ja nukkumamukavuudella. Sitten odoteltiin että pieni väijyjä sai kunnolla unen päästä kiinni, ja siirto takaisin tyynylle. Aamulla sitten pirteänä heräilemään, yksi iloisen yllättyneenä "jaa mä olinkin täällä teidän välissä, kiva!"

Vanhemmuuden mielisairautta on varmaankin sitten se, että kuitenkin, häiritsi se yöunia tai ei (kyllä se häiritsee), niin on oikeastaan aika kiva kun se pikkupaketti tuhisee siinä meidän välissä onnellisena ja turvassa.

(kittakuva täältä)

Siinä se makoili taas eilen yöllä. Silmät auki, hiljaa. Väijyi . Puoli neljä aamulla tuli kutsu huoneesta. Ykkönen istui omassa sängyssään j...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

7 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ryhävalaan rähinää

torstai 26. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Nyt se kävi - musta tuli tosi raskas. Luontoäiti on tehnyt musta vissiin aikamoisen suvunjatkajan kun raskaana oleminen on periaatteessa aina ollut varsin mutkatonta. Ykkösen kanssa meni lähes koko aika iloisesti laulaen, eikä Kakkonenkaan ole tuonut mukanaan pahoinvointeja (juurikaan) tai väsymyksiä (liian pahoja) ja maha on pysynyt maltillisen kokoisena. Juuri nyt, juuri tänä päivänä, olo on kuitenkin varsin raskas.

Raskausviikkoja on nyt kasassa melkein 34. Niille, jotka ovat onnellisen tietämättömiä siitä, mitä se tarkoittaa, tiedoksi että kyseessä on noin 12. raskauskuukausi. Ykkönen syntyi viikolla 42+1, joka taas vastaa noin 25. raskauskuukautta ja tunnetaan myös nimellä "Ottakaa se nyt vaan prkl jotenkin sieltä pois" -viikko.

Tänään on siis ollut vähän hankalaa. Jos pitäisi veikata mistä johtuu (sen lisäksi että raskaus nyt vaan on tälläista epäluonnollista olotilaa), sanoisin, että Kakkonen yrittää parhaansa mukaan kääntyä ahtaassa tilassa mutta ei oikein vieläkään tajua minne suuntaan. Henki ei kulje, mahassa pyörivä delfiini tekee kipeää, selkä meni jumiin, oksettaa mutta samaan aikaan on nälkä ja yleinen mielentila on yhtä tasaisen reipas ja iloinen kuin krapulaisella Hulluilla Päivillä. Toppatakki päällä.

Musta on siis tullut Raskaana Olevan Naisen (RON) perikuva: jatkuvasti ähisevä, kiukkuinen, jalat harallaan taapertava muumi, joka haisee pahalta ja näyttää vielä pahemmalta.

Onneksi kodin pakettiin kuuluu myös yksi iloinen peppu, joka pyörii vinhaa vauhtia ympäri kämppää ja toistelee parhaansa mukaan kuulemiaan sanoja. Eilen tuli "tyhjä", tänään "tänne" ja jotain "piia":n suuntaista (joku kiva hoitaja tarhassa?). Tällä kehityksellä se oppii aika pian tämän hetken lempisanat multa. Pitänee siis vaihtaa ne johonkin K-7 sanoihin.

Mielialan piristykseksi siis muutama kuva iloisesta tyypistä, olkaa hyvät.

Tanssiva disco-peppu
Kaksi lempiasiaa: siivoaminen ja kengät
Linssilude
Polkeva peppu

Nyt se kävi - musta tuli tosi raskas. Luontoäiti on tehnyt musta vissiin aikamoisen suvunjatkajan kun raskaana oleminen on periaatteessa ain...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Lapset näkee nälkää

Valeäiti 4 Kommenttia

Välillä ilmeisesti myös täällä Suomessakin. Ykkösen päiväkotiryhmän lapsukaiset oli kaikki "hieman" linssiin viilatun näköisinä tänään ruokapöytänsä ääressä, jotku hikiset näkkärit kädessä. Ei ollut tullut kaupungin lounas, kuulemma kahteen mennessä ehkä tulee. Sinne jäivät muut isänmaan toivot nälkäisinä nukkumaan kun me hurautettiin kotiin vielä ekstraruoalle.

Maailmassa nähdään myös ihan oikeasti aika paljon nälkää. Eräänä hormonihöyryn hetkenä tuli telkkarista Unicefin mainos, jossa 1v lapsukainen painoi 7kg, joten liityin oitis tekstiviestillä kuukausilahjoittaksi (itku kurkussa mulle varsin epätyypilliseen tapaan, damn those hormones).

Jo vaikkapa 8€ kuussa auttaa ruokkimaan aika monta pientä suuta, joten otapa tästä itsellesi halvalla hyvä mieli ja liity myös. Klikkaa tästä nyt, klik!.
(kääk, siellä näyttäisi olevan se sama 7kg lapsi. Jokohan hän olisi osuutensa markkinakoneistossa tehnyt ja saanut sitä puuroakin?)

Välillä ilmeisesti myös täällä Suomessakin. Ykkösen päiväkotiryhmän lapsukaiset oli kaikki "hieman" linssiin viilatun näköisinä tä...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Oo miten seesteistä

keskiviikko 25. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

...on kuulla että vekara hengaa pää ylöspäin JA vinossa. Tuplahuti.

Kakkosella on pari viikkoa aikaa tajuta mikä on itselleen parhaaksi, sitten alkaa väkivalta (eli kauniisti ja virallisesti ilmaistuna tapahtuu "synnytystapa-arvio", joka taas oikeasti tarkoittaa että lääkäri runnoo mahaa päältä ja yrittää kääntää virtahepoa liukumäessä)

Seuraaviksi kahdeksi viikoksi otan siis käyttöön uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen. Ekana tulee mieleen kompassi ja houkutussalmiakki.

...on kuulla että vekara hengaa pää ylöspäin JA vinossa. Tuplahuti. Kakkosella on pari viikkoa aikaa tajuta mikä on itselleen parhaaksi, s...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Nalkutuksen teoriaa, osa I

tiistai 24. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Olemme insinöörin kanssa olleet naimisissa hieman vajaat kolme vuotta. Viimeistään avioliiton auvoisana aikana olen olemme hioneet nalkutuksen liki täydellisyyttä hipovaksi. Olen olemme siinä itse asiassa niinkin pitkällä, että siihen on löydetty monia eri vivahteita, jotka tavalliselta amatööriltä voivat helposti jäädä huomioimatta. 

Tässä siis kokemattomammille nalkutuksen teoriaa, osa I: Nalkutuksen eri esiintymismuodot. 
Muistakaa että kurssi jatkuu käytännön harjoituksilla välittömästi, päättökoe tapahtuu Avioliiton Kehityskeskustelussa, josta opimme myöhemmin. 

Lähinalkutus: Välittömästi tapahtuva, suoraan nalkutettavalle henkilölle välitettävä viesti.
Käyttö: "Sun sukat on taas lattialla."

Etänalkutus: Nalkutuksen välittäminen esim. kännykällä kohteen ja nalkuttajan sijaitessa eri tilassa. Käyttö: "Ai tulit just salilta? Salettiin jätit sukat taas lattialle!" (Huom: yleensä tässä nalkuttaja on oikeassa)

Etukäteisnalkutus: Nalkutus, joka pyrkii estämään nalkutuksen aiheuttavaa toimintaa. Sukua virtuaalinalkutukselle (ks. alla)
Käyttö: "Et sitten jätä taas niitä sukkia lattialle."
 
Virtuaalinalkutus:  Tekniseen laitteeseen, esim. kännykkään, ohjelmoitu nalkutusautomatiikka.
Käyttö: Kohteen puhelimeen asetettu hälytys "muista nostaa sukat lattialta"

Jälkinalkutus: Nalkutus, jota käytetään vaikka tilanne on jo ohi.
Käyttö: "Niin kuin silloin eilenkin kun jätit taas sukat lattialle." 

Välikäsinalkutus: Nalkutus, joka sanotaan muulle kuin kohteelle mutta niin että kohde on samassa tilassa.
Käyttö: "Kato kun isiltä on taas jääny sukat lattialle." (Huom: Erinomainen lapsen kanssa käytettäväksi)

Piilonalkutus: Nalkutus, joka on puettu jonkin muun, esim kohteliaisuuden muotoon.
Käyttö: "Hei sullahan on nykyään tosi kivoja uusia vaatteita, niin kuin noi tossa lattialla olevat sukatkin!"

Peitenalkutus: Nalkutus, jonka tarkoituksena on peittää jotain nalkuttajan tekemää.
Käyttö: "Sulla on noi sukatkin tossa lattialla taas, ja minä saan korjata" (Huom: samaan aikaan voi kätevästi kouraista omat rintaliivit myös pois lattialta)

Itsenalkutus: Nalkutuksen kehittynein muoto, jossa kohde nalkuttaa sisäisesti itse itselleen.
Käyttö: "Parempi ottaa nää sukat pois lattialta ennen kuin tulee taas sanomista." (Huom! esiintyy harvoin, vaatii vuosien ehdollistumista)

Lähteet:
Mummi ja Ugi, jotka ovat olleet jo niin kauan naimisissa etteivät enää muista oikeaa hääpäiväänsä.

Olemme insinöörin kanssa olleet naimisissa hieman vajaat kolme vuotta. Viimeistään avioliiton auvoisana aikana olen olemme hioneet nalkutuk...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

"Rooli on äiti"

Valeäiti 2 Kommenttia

Oli kuulkaa hymyssä pidättelemistä kun käväistiin Ykkösen kanssa hammaslääkärissä ja kerrottiin alkuun taustatiedot. Mun nimen ja puhelinnumeron kirjattuaan hammashoitaja jatkoi mun tietojen naputtelua ja selosti: "Rooli on äiti".

Meinasi tulla pieni naurunpyrskähdys, että nimenomaan, roolihan se :)

Äitiroolin syvintä olemusta pitänee jossain vaiheessa oikein pohtimalla pohtia, jotta saa itsekin selvän mikä niistä äideistä äitejä oikein tekee. Ja joko minä olen sellainen?

Ykkösellä oli muuten hampaita 12 ja oletettavasti reikiä nolla.

Oli kuulkaa hymyssä pidättelemistä kun käväistiin Ykkösen kanssa hammaslääkärissä ja kerrottiin alkuun taustatiedot. Mun nimen ja puhelinnum...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Klassinen maanantai

maanantai 23. tammikuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Aamulla nukuttiin koko perhe pommiin. Ykkönen itki viedessä tarhaan ja sieltä hakiessa. Sitten se nukkui 2h sijaan 15min ja sinä aikana leikkasin itseltäni melkein etusormen pään irti.

Klassinen maanantai.

Pelastukseksi koitui iltapäivän vieraat, pikku M äiteineen, joiden ansioista Ykkönen nauroi ja kikatti ehkä enemmän kuin koskaan elämänsä aikana. No paljon ainakin.

Ilmeisesti kahden pikkutaaperon kesken leikitty kukkuu -leikki on hauskinta mitä voi olla.

In your face maanantai, voitin sut taas! Enää 5-9 vastaavaa ja kaikki viikonpäivät menettää merkityksensä arjen muuttuessa yhdeksi imetykseksi...

p.s. Sain myös suunnatonta riemua tänään siitä havainnosta, että pääsen sanomaan täällä miten "puskin Kakkosta ulos kymmeniä tunteja". tsihsihsihsihih.

Aamulla nukuttiin koko perhe pommiin. Ykkönen itki viedessä tarhaan ja sieltä hakiessa. Sitten se nukkui 2h sijaan 15min ja sinä aikana leik...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Aamuisin

Valeäiti 0 Kommenttia

Ykkönen on aloittanut päivähoidon. Tässä valeäidin synneistä suurin: kyllä, laitoin lapseni hoitoon vaikka itse haisen kotona tästä ikuisuuteen. Ratkaisu on kuitenkin hyvä vaikka kunnallisia tätejä (ja niitä Mikkosia ja ehkä teistäkin joitain) kuinka se ketuttaisi.

Ykkönen saa 3,5h päivässä leikkiä, ulkoilla ja syödä rauhassa ilman jatkuvaa "ei, älä, odota vähän, älä heitä pikkuveljeä kirjalla" -taustamusiikkia, ja mutsi saa ehkä vähän levättyä jotta jaksaa arjen kahden kanssa edes keskivertoäitinä (lue: jollain hermoille varustettuna).

Niinpä Insinööri kärrää Ykkösen aamulla hoitoon ja VÄ käy noutamassa paketin klo 11.30 kotiin. Hirveen hieno systeemi. Paitsi että taloudessamme on muutama aika aamu-uninen tyyppi. En minä.

Siksipä täällä lasketaan välillä aamuisin minuutteja, jotta Ykkönen ei missaisi Helsingin kaupungin rakkaudella tekemää aamupalaa.

Lopputuloksena täällä näyttää usein vähän tältä:

Aamiaisen sijaan vaatteiden vaihtoa.

Edit: Kiire ei ole Ykkösenkään mieleen. Oli kuulemma jäänyt huutamaan suoraa huutoa tädin syliin. Oih ja voih, hieman tekisi mieli just nyt karauttaa hakemaan pois :/

Ykkönen on aloittanut päivähoidon. Tässä valeäidin synneistä suurin: kyllä, laitoin lapseni hoitoon vaikka itse haisen kotona tästä ikuisuut...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Linssielämää ensimmäisten 365 päivän jälkeen

sunnuntai 22. tammikuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Me saatiin jostain idea ja yllytys tyhmään mielenkiintoiseen ja haastavaan projektiin Ykkösen syntyessä: jokaisena päivänä pitää ottaa joku Ykköseen liittyvä kuva ja julkaista se. Ajatuksena oli että juuri ostettu järkkärikamera tulisi väkisin käyttöön, opittaisiin ehkä vähän valokuvausta ja saataisiin kivasti dokumentoitua Ykkösen eka vuosi.

Mitä kävi? Kamera tuli käyttöön, juu. Parisuhteeseen saatiin myös kiva uusi nalkutuselementti kun aika monena päivänä huomattiin noin klo 23 "ei p****e päivän kuva on vielä ottamatta". Eka vuosi tuli myös dokumentoitua kiitettävällä tarkkuudella, ja Ykkösen elämää pääsi seuraamaan myös lähipiiri ehkä vähän eri tavalla. Kaiken kaikkiaan aika tuskainen projekti, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen.

Sitten tuli krapula. Kuka muka jaksaa ottaa valokuvia huvikseen? Siis kantaa mukana isoa kameraa ja miettiä mistä tulisi kivoja kuvia? Ei näköjään ainakaan me, ei ainakaan ensimmäiseen kolmeen kuukauteen projektin päätöksestä. Nyt on havaittavaissa pientä toipumista, ja kameraan on taas tallentunut otoksia. Lisäksi kuvien laatustandardi on nyt laskettu niin alas (jipppiiii!!), että myös kännykällä tulee räpsittyä.

Tässäpä siis satunnaisia räpsäisyjä teidän nautittavaksi, enjoy. 

Ugin 60v juhlissa

Insinööri auttaa Pientä Kenkäfriikkiä hieman suuriin korkkareihin

Ruotsinlaivan vilinä ja pieni ihminen - a match made in heaven

Joinain päivinä puistossa on tosi kivaa. Joinain ei.

Pikkuveljen päällä on oikein hyvä ottaa pienet tirsat.

Me saatiin jostain idea ja yllytys tyhmään mielenkiintoiseen ja haastavaan projektiin Ykkösen syntyessä: jokaisena päivänä pitää ottaa joku...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Stalker with Jazz Hands

Valeäiti 2 Kommenttia

Tää on niin tuttua. Ykkönen parani juuri vauvarokosta, jonka kipeinä öinä saatiin pariin otteeseen 80-senttinen kuumavesipullo lisävarusteena sänkyymme. Aikaisemminkin välissämme vaikuttanut lisuke on selkeästi katsonut ohjeita tästä kaaviosta, niin hyvin sujuu stalkerin elkeet ja satunnaisesti myös jazz hands, ehkä jopa H-asennossa.


Kuva täältä.

Tää on niin tuttua. Ykkönen parani juuri vauvarokosta, jonka kipeinä öinä saatiin pariin otteeseen 80-senttinen kuumavesipullo lisävarusteen...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Se kiipeää.

Valeäiti 0 Kommenttia

Ykkönen on löydetty tänään intoa puhkuen mm. pinnatuolin päältä seisomasta ja puolivälistä parven rappusia. Meillä on noin 3m korkeudessa parvi, jonne johtaa todella jyrkät portaat. Portaiden alapäässä on luonnollisesti turvaportti, mutta eihän nyt sellainen riittävällä tahdolla varustettua täystuhoa estä.

Hahmotelmaa ensi viikon ostoslistasta:
- Laskeutumisalusta parven alapuolelle
- Kypärä + kokovartalopanssari Ykköselle
- Valjaat?
- Häkki?
- Rauhoittavia?

Ykkönen on löydetty tänään intoa puhkuen mm. pinnatuolin päältä seisomasta ja puolivälistä parven rappusia. Meillä on noin 3m korkeudessa pa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Meillä ei vielä kakata pottaan

lauantai 21. tammikuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Kaksi äitiaiheista asiaa. Ensinnäkin, kuten blogin kuvituskuvasta ehkä näkee, Ykkönen ei ihan vielä ole ymmärtänyt potan oikeaa funktiota. Tai riippuu siitä, miten asiaa katsoo, kyllähän noi Brion palikat sinne hirveen kivasti sopii ja kolahti vielä kivasti mennessään. Potalle opettelu on taas varmaankin sellainen asia, jota joku Vähän Parempi Äiti olis hoitanut suuremmalla innolla. En tai emme vaan ole jaksaneet asiaa sen suuremmin vielä ajaa kun talouteen on kohta tulossa yksi vaippalinjaston rajusti ruuhkauttava kone. Siinä touhussa ei yksi toinen vaippailija paljon haittaa. Sitäpaitsi oletan että kesken imetyksen sohvalta on helpompi huudella "joo vaihdetaan se sun vaippa kohta" kuin "ei ei ei ei pliis siinä matolla, oota mä tuun just auttaa..."

Ja siitä aasinsillalla toiseen asiaan: oikeasti varmaan sanoisin "äiti tulee just auttaa". Kaverin FB statuksessa oli mielenkiintoinen keskustelu aiheeseen liittyen. Tämä lapseton kaverini ihmetteli miksi vanhemmat puhuu lapsilleen niinkin dorkasti että kokoajan toistelevat sitä "äitiä". Siihen tuli monta sivistynyttä ja hirveän fiksua vastausta liittyen evoluutioon ja puheen kehitykseen ja ties mihin. Oma inputini tähän oli suunnilleen "no jotenkin se vaan tulee usein suusta ulos". Tajusin että etenkin julkisella paikalla on jotenkin vähemmän tylyn kuuloista sanoa "äiti ei nyt ihan saanut selvää" kuin "mä en yhtään tajua mitä sä haluat".

Joten tunnustan käyttäväni tätä itseäni äidiksi identifioimista lapsen suuntaan melko paljon. Kaipa mä toivon että Ykkönen oppisi että mä olen sen äiti, vaikka itse aina välillä olen siitä edelleen melko hämmästynyt. Eipä tarvii sitten neuvolassa hävetä kun täti kysyy "missä äiti on", eikä lapsella olisi hajuakaan mikä se sellainen hahmo on. Tällä hetkellä itseasiassa aika moni asia (tutti, nokkamuki, herkut, you name it) on "äittiiii", koska sillä saa kätevästi vaadittua juttuja itselleen. Ei siis ihan ole mennyt putkeen sekään.

Hyväksytään siis äidittely. Vaikeampi pala on Me-tauti. Tähänkin saatan itse joskus lipsahtaa, mutta ainakin toistaiseksi värähdän edelleen pienesti sisäisesti inhosta jos satun sen vahingossa tekemään. En nimittäin tajua, miksi lapsen toimittamat asiat lausutaan me-muodossa: "meillä kyllä jo kakataan pottaan". Ihanko tosi, koko perhekö?

Sovitaanko mieluummin että puhutaan sitten vaikka sen lapsen nimellä, jos esim. "toi" tuntuu liian tylyltä. Tai sovitaan vaikka samantien ettei puhuta enää siitä kuka kakkaa mihinkin, ei se enää niin mielenkiintoista ole (toisin kuin alussa kun toisten moottori kävi kerran seitsemässä päivässä ja toisten seitsemän kertaa päivässä, SE oli mielenkiintoista!)

Kaksi äitiaiheista asiaa. Ensinnäkin, kuten blogin kuvituskuvasta ehkä näkee, Ykkönen ei ihan vielä ole ymmärtänyt potan oikeaa funktiota. T...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kahvakuula on niin last season

Valeäiti 0 Kommenttia

Kokeilepa kiivetä pulkkamäkeä ylös Hyvin Raskaana ja 10kg lapsi sylissä, yhteensä siis noin 25kg lisäpainot.

Ei tarvi kahvakuulailla tänään. Ei sillä että mä mitään ikinä edes liikkuisin. Mutta jos liikkuisin niin nyt voisin sanoa tehneeni jo jotain tänään.

Palkinnoksi karkkia, elämän eliksiiriä.

Kokeilepa kiivetä pulkkamäkeä ylös Hyvin Raskaana ja 10kg lapsi sylissä, yhteensä siis noin 25kg lisäpainot. Ei tarvi kahvakuulailla tänää...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tylsistymisestä.

Valeäiti 2 Kommenttia

Meillä on siis Insinöörin kanssa nyt yksi lapsi. Neiti Ykkönen on nyt 1v 3kk ja on saamassa noin puolitoistavuotislahjaksi pikkuveljen, Kakkosen. Joten ei, ei mulla oikeasti tylsää ole. Tai ollaanpas tarkkoja, luppoaikaa ei ole.

Kerrottakoon nyt heti tähän kärkeen yksi Minua Ärsyttävistä Asioista*: tylsyys ei ole sama kuin tekemisen puute. Vastaukseksi valitukseen "mulla on tylsää" ei siis mielestäni sovi esim. "pese vessa" tai "siivoa kellarikomero". Varmaan jokin linjastotyökin tehtaalla on tylsää vaikka faktisesti tekemistä koko ajan olisi. Tylsyys on siis yhtä kuin sinua viihdyttävien asioiden puute.

Koska onhan täällä tuota tekemistä: lapsen hoito ja viihdyttäminen, kodin samanaikainen pystyssä pitäminen, ruoan hankkiminen ja valmistaminen ja luonnollisesti sen syöminen jne jne. Mutta näistä asioista vain harva ja sopivissa määrissä on mun mielestä kivaa tai virikkeellistä. Uskokaa pois, duplolinnoja voi rakentaa vain jonkin aikaa aidosti innostuneena. Ja nyt "oikeasta elämästä", eli työelämästä, n. 1,5v pois olleena, alkaa duplolinnat olla vähän nähtyjä.

Olen siis tylsistynyt siinä mielessä, etten tee riittävästi asioita jotka haastavat, innostavat tai viihdyttävät minua. Sen saa tuta nahoissaan Insinööri, jolta odotan kohtuuttomasti viihdykettä heti kotiin tultua.

Jo tätä blogia harkitessa huomasin selkeän mielialan kohoamisen; voisi olla jotain omaa, jota voisi miettiä ja suunnitella, hioa ja käpistellä. Joka kuitenkin syntyisi suht vaivatta ja toisi näkökulmaa arkeen. "Kehtaiskohan tästä kirjoittaa" tekee ehkä eilisen kaltaisista tilanteista jo tapahtuessaan hauskempia. Eilenhän siis löysin itseni lastenlääkärin asiakasvessasta, kesken toimituksen, huutamassa "apua, älä avaa sitä" samalla kuin Ykkönen tempaisi huonosti toimivan oven auki käytävälle. Sanonpa vaan että housut polvissa olisi voinut olla kivempi juosta lapsen perässä jos samalla olisi suunnitellut mikä blooituksen otsikoksi tulee.

*Jos tämä outo harrastus jatkuu, tulemme huomaamaan että olen aika rasittava tyyppi, ennen kaikkea siksi että moni asia pännii minua suhteettoman paljon.

Meillä on siis Insinöörin kanssa nyt yksi lapsi. Neiti Ykkönen on nyt 1v 3kk ja on saamassa noin puolitoistavuotislahjaksi pikkuveljen, Kakk...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Valeäidin taustaa

Valeäiti 2 Kommenttia

On aika hankalaa miettiä nimeä blogille, joka ei kerro juuri mistään mutta varmaankin liikaa kaikesta. Etenkin kun jutut painottunee lapsiin ja niiden hengissä pitämiseen (koska eihän mulle juuri muuta tällä hetkellä tapahdu), on vaarana että blogia erehdytään luulemaan nk. äitiblogiksi. Ja siitä koituu pieni ongelma.

En nimittäin juurikaan edes vielä, 15kk jälkeen, tunnista itseäni äidiksi. Äidinrakkaus ei tulvahtanut muhun jo siinä vaiheessa kun näin pilkkeen Insinöörin silmäkulmassa, enkä todellakaan ymmärrä mitään kaiken maailman vauvajumpista, muskareista, värikylvyistä ja niiden tärkeydestä. Tähän mennessä ollaan Ykkösen kanssa selviydytty seuraamalla vähän vanhempien vauvojen äitien hommia ja kopioimalla niitä törkeästi. Henkistä tukea matkan varrella on virtuaalisesti tarjonneet myös sarkastista äitiä lämmittävät Salamatkustaja ja Project Mama, joista jälkimmäisen postaus Valeäideistä oli vaan hauskinta ikinä.

Tää on niin mua:

"Tarkkaile myös valeäidiksi epäilemäsi henkilön käytöstä: onko hän toistuvasti hiekkalaatikolla ilman nenäliinoja? Turvautuuko hän julkisilla paikoilla maissinaksuihin ja rusinoihin? Oletko nähnyt hänet työelämässä ennen lapsen kolmea ikävuotta tai ulkona miehensä kanssa?"

...poislukien tietenkin se pieni fakta etten ehtinyt töihin välissä koska herra Kakkonen päätti ilmaantua heti.

Joten kiitos Katja, tästä oli vaan pakko tulla mun likaisen blogielämäni salattu identiteetti.

On aika hankalaa miettiä nimeä blogille, joka ei kerro juuri mistään mutta varmaankin liikaa kaikesta. Etenkin kun jutut painottunee lapsiin...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Miksi ihmeessä?

Valeäiti 0 Kommenttia

Koska kirjoittaminen on aika kivaa. Ja koska Facebookiin ei kehtaa laittaa sataa statuspäivitystä päivässä. Koska mulla olis aina välillä hirveesti tyhmiä juttuja joita tekisi mieli jonnekin älähtää ja netti on suorastaan sitä varten suunniteltu. Ja koska mutsi niin tartti jonkun oman harrastuksen. Ja tärkeimpänä - because I can.

Tämä on harrastus, viihdyke ja luonnollisesti tapa esittää oma elämä maailmalle sellaisena kuin haluaa ja toivoa hartaasti että muut palauttaa siitä ihanan auvoisen kuvan. Mitäpä muutakaan?

Tervetuloa huonojen vitsien, tylpähkön sarkasmin ja tylsähkön elämän maailmaan sekä toivottavasti edes välillä raadollisen rehelliseen arkeeni. Maalataan siitä yhdessä kauniimpi.

Koska kirjoittaminen on aika kivaa. Ja koska Facebookiin ei kehtaa laittaa sataa statuspäivitystä päivässä. Koska mulla olis aina välillä hi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.