10 helppoa askelta rentouttavaan spa-hetkeen

lauantai 29. joulukuuta 2012 Valeäiti 10 Kommenttia

1. Osta vanha tuttu hiusväri netistä hyvissä ajoin lokakuun puolella. Tavoitteena on värjätä tukka ennen marraskuisia pikkujouluja, juurikasvukin alkaa jo olla merkittävä.

2. Kun takana on kahdet pikkujoulut, itse joulu sekä tyttöjen ilta, ja vuoden vaihtumiseen on kaksi päivää aikaa, tartu toimeen. Sovi miehen kanssa, että hän vahtii isompaa lasta spa-hetkesi ajan, laita vauva unille.

3. Kun hiuksesi ja kylppäri ovat täynnä värimyrkkyä ja käsissäsi vasta levitettyä kynsilakkaa, on hyvä hetki vahtia potalla istuvaa taaperoa.

4. Välittömästi värjäämisen alettua heränneen vauvan liittyessä seuraan olisi hyvä olla muitakin aikuisia valvomassa. Viimeistään siinä vaiheessa kun vauva roikkuu (alastomassa) jalassasi syliin rääkyen, ja esikoinen kaatuu naama edellä vessanpöntön ja seinän väliin, kutsu aviomiestäsi lempeällä, hunajaa tihkuvalla äänellä "vähän auttamaan".

5. Miehen poistuessa punanaamaisen vauvan ja vertavaluvan leikki-ikäisen lapsen kanssa takaisin telkkarinasennuspuuhiin, jatka rauhassa kirjasi lukemista värin vaikutusajan loppuun saakka (-1 minuutti).

6. Nyt voit siirtyä suihkuun huuhtelemaan väriä pois. Kuullessasi keittiöstä huudon "älä potki pikkuveljeä", kaksi poksahdusta ja kovaa tuplahuutoa, käännä suihku kovemmalle. Kun väri on kokonaan huuhdeltu ja hoitoaineen vaikutusaika kulunut, käännä vesi pois.

7. Käännä vesi uudestaan päälle seuraavan itkun pärähtäessä käyntiin. Unohdithan pestä varpaasi.

8. Kuivaa hiukset huolellisesti pyyhkeeseen ja kiedo se pääsi ympärille turbaaniksi. Kun kuulet keittiöstä seuraavan kriisin, huuda "niillä on nälkä" ja tunge sitten välittömästi pyyhe myös korviisi. Jatka jotain tärkeää, kuten pyykinpesua, kunnes huuto keittiöstä lopppuu.

9. Ota pyyhe pois hiustesi ympäriltä ja huomaa, että väri on ollut väärä.

10. Varaa aika kampaajalle.


1. Osta vanha tuttu hiusväri netistä hyvissä ajoin lokakuun puolella. Tavoitteena on värjätä tukka ennen marraskuisia pikkujouluja, juurikas...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kuinka vesipeto kesytetään

keskiviikko 26. joulukuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Johdanto: Lahjoista parhain 
Jouluaatto, perhe on kokoontunut isovanhempien luo joulunviettoon. On aika avata lahjat.

(Kertoja): Ja sattui sinä iltana, ett' pukki oli oikein oivaltava. Jälkeen kinkun, herneen ja joka sortin jälkimaun, on aika tavarailoittelun. On katveessa puun voittaja piilossa, vain yhdelle se avautuu. Kah, pian paperista on jo kuoritut, kääröistään sulautuneet, tiukasti osaksi lasta. Voi riemua loputonta! Ei laps unta saa, mieli jo vetten keskellä, kertaa seuraavaa odottaa. Kas siitä tarina tää alkunsa saa.

Ensimmäinen näytös, jossa into on suuri
Tapaninpäivä, perheen koti. Joululahjat on levitetty ympäri asuntoa, aamiaista syödään väsyneinä uusien leikkien jatkuessa taustalla.
  
(Valeäiti, aamukahviaan puristaen, iloisesti mutta väsyneenä): Mennäänkö tänään uimaan?
(Ykkönen, innosta punaisena): Joo! JOO! Otetaan lasit, otetaan räpylät, otetaan Roksit! Pakataan kamat! Otetaan uikkarit Ykköselle, otetaan uikkarit Kakkoselle, otetaan uikkarit isille, otetaan uikkarit äidille. Joo-o, ihan oikein!

Valeäiti pakkaa perheen tarvikkeita, vaan jotakin ei näy. Kassit yhä eteisessä, kellon kiivaasti kohti lounasta tikittäessä, etsii nainen kuumeisesti, tuntien jo nalkutuksen sisällään.

Toinen näytös, jossa narrin lailla viedään
Lavastuksissa perheen kylpyhuone, pyykit lattialle heiteltyinä. Toisen puolen näyttämöä vauvauintihalli, löytötavarakori.
 
(Valeäiti, nalkutusta nieleskellen, pahinta aavistaen): Siis onko sulla jotain havaintoa sun ja Ykkösen uikkareista? Ne ei ollu pesussakaan?

(Insinööri, vaikeroiden, totuuden jo aavistaen): eeeeei...ettei ne vaan olisi jääneet taas sinne vauvauintiin? 

(Valeäiti pyöräyttää silmiään yleisöön päin, kokoaa itsensä ennen vastaamista): Miten sä...okei, no mitähän sitten keksitään. Soitetaan sinne jos olisivat jääneet.

Kohtaus siirtyy vauvauinnin vastaanottoon, jossa Valeäiti ohjataan ystävällisesti löytätavarakorille.

(Vastaanottotiskin työntekijä, osoittaa isoa kasaa erinäisiä uima- ja alusvaatteita): Tässä näitä nyt olis. Ne on kuivatettu ennen kuin on laitettu tähän kasaan.

(Valeäiti, jo kasan silmäiltyään ja kahdesti pengottuaan): Joo ei ne kyllä täällä ole. Tossa tosin kuivuu jonkun samanlainen isä-lapsi-setti, mutta väärissä väreissä. 


Näytös päättyy epäuskoisen Valeäidin paluuseen autolle. Yleisölle selviää, että toinen perheenisä on ollut yhtä hajamielinen kuin Insinööri, ja ottanut Perheen tavarat omiensa sijaan.


(Valeäiti, turhautuneena, mutta jo huvittuneena): Joku muu on ollut vielä sua pösilömpi, no can do. 
 
Kolmas näytös, jossa vauva kuumaksi käy
Uimahallin vastaanotossa ja lastenaltaassa. Perheen iloinen polskinta päättyy nopeasti. 

(Kertoja): On perheemme esteensä selättänyt, varpaansa jo veteen löytänyt. Uima-asua on löydetty lainaan, ja pienen lapsenkin mieli on taas riemuissaan - jo laseja käyttää saa! Vaan turhaan on onni huipussaan, jos kohta vaanii harmi nurkan taa. Perheestä pienin, vauva vasta, on kuuma hipiältänsä. Liekö flunssa unen takana, harmin aiheuttajana?

(Valeäiti): Tää on kyllä aivan kuuma, ei tätä kehtaa uimassa pitää. Me mennään jo, tulkaa kohta perässä. 

(Kertoja): Hän lapsensa pesee, huolella kuivaa. Pukuhuoneen puolella pieni hymyssä suin katselee, vaan on väsynyt yhä vain. Äiti lapselleen sylin antaa, lohdun maidolla suo. Pian on jo unessa pieni taas, vaikk'ei olis aika tuon. Niin jää lounaat, jää liukumäet. On tämän lapsen unta saatava, kotiin päästävä.

Neljäs näytös, jossa uni voiton vie
Perheen autossa ja kotona, lounasaikaan

(Kertoja): Niin käy perhe pieni matkaan, vailla ruokaa vaan iloa täynnä. On päivä suur ollut koettelemusten, käy perhe autossaan vatsat tyhjinä pitkin katuja. Talven lumo saa silmät kostumaan, säteet auringon mielen lämpenemään. Kiireinen kaupunki on kai nukahtanut joulun viettoon, ei kaduilla muita näy. Vaan hetkinen, mikä on? Kuinka on niin hiljainen, myös hiljaa rullaava auto perheemme?

Kah, näky ennenkuulumaton, kohtaa vahtivat silmät pienten emon. On toinenkin laps unen löytänyt, levon saavuttanut. Silmäluomia nyt unet koristaa, suu pieni puheetta jää. Ja katso, mitä puuttukaan? Ei ole suussa mitään muutakaan - ei tuttia, ei rusinan murentakaan.

On pian jo kotona perhe onnellinen, ja uni jatkua saa. Onnellisna näin nyt vanhemmatkin silmänsä ummistaa, leikkejä seuraavia odottaa.

Esirippu laskeutuu.






Johdanto: Lahjoista parhain   Jouluaatto, perhe on kokoontunut isovanhempien luo joulunviettoon. On aika avata lahjat. (Kertoja): Ja satt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Jouluterveiset rastapäältä

maanantai 24. joulukuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Nopeasti laskettuna meidän lapset tulee tänään saamaan vähintään 10+ pakettia per nenä. Oh dear. Siis ne samat, joiden mielestä paperi on paras lelu ja siihenkin keskitytään kymmenen sekuntia.

Onneksi Ykkönen kertoi, että myös äiti ja isi on olleet kilttejä ja saa paketteja. Jee! Lupaan keskittyä!

Mahtavaa syöttöjuhlaa ja tavarakimaraa, ennen kaikkea naurun täytteistä joulua kaikille! Kiitos että olette täällä! :)

Me taidetaan aloittaa oma joulumme hiusten harjauksella.


Nopeasti laskettuna meidän lapset tulee tänään saamaan vähintään 10+ pakettia per nenä. Oh dear. Siis ne samat, joiden mielestä paperi on pa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Haetaan: Joustavia moniosaajia

lauantai 22. joulukuuta 2012 Valeäiti 10 Kommenttia

Kasvukoti on voimakkaasti kasvava, kotimainen palveluyritys. Olemme toimineet Suomen markkinalla jo kaksi vuotta, joiden aikana olemme tuplanneet sekä tuotantomme että liikevaihtomme. Toimintamme on vahvasti voitollista. Tavoitteenamme on tilikauden 2013 aikana laajentaa myös kaupallisiin palveluihin, työelämäsektorille. Alati kasvava toimintamme uusine haasteineen tarjoaa mahdollisuuden todelliseen näköalapaikkatyöhön. Jos olet joustava, pitkäpinnainen, nopeasti oppiva ja tehokas moniosaaja, tarvitsemme juuri sinua. Tule mukaan kehityksen kärkeen!

Etsimme nyt: 

Keittiöpäällikköä: 
Työtehtäviisi kuuluu viiden aterian (kaksi lämmintä) valmistaminen päätuotteiden 1 ja 2 sekä ylimmän johdon (toimitus- ja talousjohtajat) tarpeisiin päivittäin. Työtehtäviisi kuuluu ruoanlaiton lisäksi raaka-aineiden hankinta, työpisteen ja ruokailutilan puhtaanapitäminen sekä jätehuolto. Olet kokenut ammattikokki, joka ei pelästy tyhjintäkään jääkaappia. Osaat suunnitella viikottaiset annokset ottamalla huomioon tärkeimmät ravitsemukselliset vaatimukset ja kauden raaka-aineet. Menestyäksesi tehtävässä, sinulla on oltava tiukka ote budjettiin, kiireisiin aikatauluihin ja vaikeaan asiakaskuntaan.

Vaatehuollon projektipäällikköä:
Tehtävänäsi on hankkia, puhdistaa, varastoida, korjata ja valita päätuotteiden pakkaukset. Osaat ennakoida vuosittaisen kasvun, sekä ottaa huomioon eri vuodenaikojen asettamat haasteet. Löydät oikeat välineet vaikeisiinkin tilanteisiin, etkä jää neuvottomaksi katastrofitilanteissa. Vastaat suoraan yrityksen johdolle, joten sinun on muistettava palvella useampaa sidosryhmää. Toivomme, että sinulla on hyvä visuaalisen silmä, budjettiymmärrystä ja käytännöllinen ote.
 
Energiavastaava: 
Tehtävänäsi on vastata kahden päätuotteen henkisestä ja fyysisestä kuluttamisesta optimaalisesti niin, että Keittiöpäällikön ja Univahdin työtehtävät voidaan täyttää. Saat valita mielesi mukaiset toiminnat, mutta sinun tulee sekä täyttää viikottaiset vaatimukset ulkoilma-ajasta että pysyä digimediabudjetin rajoissa. Sinulla on rajoitettu määrä välineistöä käytössäsi, mutta uskomme että huippuosaajan tärkein työväline on lentävä mielikuvitus! Olethan koulutukseltasi vähintään kasvatustieteiden maisteri.
 

Logistiikkainsinööriä:
Mahdollistat päätuotteiden kuljettamisen tehdas-alueelta pois ja sinne takaisin. Avullasi saamme tuotannon liikkumaan niin jalan, pyörillä kuin vedessäkin. Työssäsi sinun on otettava huomioon vuodenaikojen vaihtelu, mahdolliset vaaratilanteet (kuten uudemman tuotteen äkillinen vuoto tai vanhemman käyttöliittymän oikosulku), sekä muiden aktiviteettien mahdollistaminen. Raportoit Vaatehuollon projektipäällikölle uuden pakkauskaluston hankinnan osalta, ja hoidat itsenäisesti kuljetuskaluston huollot renkaiden täyttämisestä kantoreppujen hankintaan. Huomaa, että tarvitset myös tiivistä kommunikointia Jätevastaavan ja Univahdin kanssa.
 

Univahti:
Huolehdit siitä, että päätuotteet asettuvat niille mitoitetuille lepohetkillä päivittäin. Saat itse valita miten ja missä, mutta aikataulusta et saa lipsua. Päätuotteiden fyysinen käsittely tai huumaaminen ei ole missään nimessä sallittua. Tässä tehtävässä menestyy vain rautaiset hermot omaava, virkeä ihminen. Huomaa, että tehtävää hakiessasi sinun tulee toimittaa psykiatrinen lausunto henkilöstöosastolle. Tehtävästä maksetaan vaarallisen työn lisää henkisen kuormituksen osalta.

Jätevastaavaa: 
Huolehdit päätuotteiden tuottaman kuonan poistamisesta. Tarkemmat yksityiskohdat annetaan haastattelussa. Tehtävästä maksetaan vaarallisen ja likaisen työn lisät.

Laitossiivoojaa:
Mahdollistat koko tehtaan toiminnan toimittamalla tarvikkeet oikeille paikoilleen, pesemällä työvälineistöä ja toimittamalla jätteet pois tehtaan tiloista. Olet tehokas ikiliikkuja, joka noukkii nopeasti, luuttuaa tehokkaasti, pyyhkii pikkutarkasti ja tarvittaessa vaihtaa lamput. Mikään roska ei ole sinulle liian pieni, yksikään lammikko liian epämääräinen. Huomaa, että työ on kokopäiväinen kolmivuorotyö.

Mikäli löysit sinua kiinnostavan paikan, lähetä avoin hakemus sekä psykiatrin lausunto meille. Liitä mukaan myös palkkatoiveesi, aina saa toivoa. Hakuaika ei pääty koskaan.

Kasvukoti on voimakkaasti kasvava, kotimainen palveluyritys. Olemme toimineet Suomen markkinalla jo kaksi vuotta, joiden aikana olemme tupl...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Rauhallinen zombiefani

torstai 20. joulukuuta 2012 Valeäiti 17 Kommenttia

Ykkönen on välillä vähän omituinen tyyppi. Ainakin siinä mielessä, että se pelkää vähän omituisia asioita. Pienestä pitäen sen kanssa ei ole voinut leikkiä kovin riehakkaita leikkejä, altistaa liian nopeille suunnanmuutoksille. Kaiken maailman ylös "heittely" ja hyppyyttäminen ei tullut kyseeseen ollenkaan, se aiheutti vielä vuoden ikäisenäkin normaalisti kai kuusiviikkoisena loppuvan Moron-refleksin. Kädet ylös ja tuskainen ilme. Vieläkään sen kanssa ei voi hurjan kovia leikkejä leikkiä, heittää liian kovaa tai liian korkealle. Ykkönen onkin aina ollut rauhallinen riehuja: ei kilju, ei karju, ei riehu eikä juokse kovaa. Itseasiassa se juoksi ensimmäiset kuukaudet aina vain paikallaan, kunnes uskalsi siirtyä eteenkin päin.

Pahinta on kuitekin omituiset tilanteet ja (kovat) äänet. Iso väkijoukko jo sinällään on vähän pelottava, mutta etenkin jos se joukko yhtäkkiä hiljenee, on varmaan jotain ihan kamalaa tekeillä. Tämä yhdistettynä siihen epämääräisten äänten inhoon varmistaa se, ettei syntymäpäiväjuhlilla kannata juuri laulella. Vaikka eihän se paljononneeaavaaan meidän muidenkaan mielestä niin kauhean kauniilta kuulosta, ei kukaan muu laita käsiä korville ja aloita pelästynyttä paniikki-itkua. Tietenkin meillä imuroidaan, tai käytetään KitchenAidia, vain ja ainoastaan jos metrisellä on "kuulaimet" päässä, ja yleisten vessojen käsien kuivausdyson on paholainen pahimmasta päästä. Onneksi en laittanut sen käsiä sinne ekana...

Tänään pelottavien asioiden kerhoon tuli pari uutta jäsentä. Kummisetä Jossun esittelemä, kokoontaitettava kameran jalusta, oli ihan kamala ja sen toivottiin pikaisesti siirtyvän "takaisin laukkuun". Saman kohtalon koki kattoon heijastettu, hienoa kuvioita tekevä vihreä laservalo, jonka luulimme olevan jännä juttu. Sitten toisaalta tämä ääriherkkä pamahduksenpelkääjämme pyysi tohkeissaan "haluu nähdä likainen Jossu", ja esiin kaivettiin uudestaan tämä jo piilotettu kuva:


Okei, ehkä me myytiin tämä kuva hyvin, kun sanottiin että jossu on varmaan tehnyt mustikkapiirakkaa ja sotkenut marjalla ja jauholla. Mutta on se vähän outoa, että kuitenkin kaikin puolin reipas tyttö pelkää välillä ihan hassun tuntuisia asioita, ja toisaalta haluaa nähdä punasilmäisen friikin. Sen verran outoa, että rupesin oikein miettimään, mitkä kaikki asiat on aiheuttaneet hätää.

Syntyi eräs teoria, katsotaanpa: Ykkönen pelkää siis kovia ääniä, ja voimakkaita, äkillisiä liikkeitä ylös/alas. Se ei kamalasti riehu, ainakaan "oman akselinsa ympäri". Se ei halua uimassa millään mennä veden alle, paitsi hyppäämisen pakollisena seurauksena. Se voi pahoin herkästi sekä autossa että liiallisesta sohvalla pomppimisesta. Voisiko sillä olla herkät korvat, tarkemmin sanottuna sisäkorva, jossa sijaitsee kuulon lisäksi myös tasapainoelin? Onko muilla vastaavia kokemuksia herkkäkorvaisista/-sieluistia mini-ihmisistä? Teoria ei ole ihan aukoton, koska keinuminen on kyllä ihan todella siistiä Ykkösen mielestä. Toisaalta liukumäet ei kelpaa, joten ehkä se vaan on vellihousu.

Ps: ymmärtänette miksi en ole kovin innoissani siitä, että tämän herkän korvan pikkuveli on varsin kova keuhkoistaan ja esittelee sitä usein..oli muuten mukavat ensikuukaudet. Ei ollut monikaan paniikissa täällä meillä.

P.p.s: uusimman flunssani aikana viskibassoksi muuttunut lauluääneni on saanut Ykkösen vihaamaan myös äitinsä ihanan suloista laulantaa. Aina kun yritän (nyt jo normalisoituneella äänelläni) vähänkin laulaa, se sanoo tiukasti ei ja laittaa kädet korville. Anteeksi vain neiti kriitikko, toiset ovat kyllä tykänneet.

Ykkönen on välillä vähän omituinen tyyppi. Ainakin siinä mielessä, että se pelkää vähän omituisia asioita. Pienestä pitäen sen kanssa ei ole...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Piparii piparii

keskiviikko 19. joulukuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

Joulun mukana tulee jokavuotinen piparibakkanaali. Siis se, että niitä tungetaan joka paikassa tarjolle. Valitettavasti minä olen varsin piparinirso, syön ainoastaan äitini tekemiä pipareita ja niitä ohuita Anna's:in pipareita. Jälkimmäisissä on syytä olla homejuustoa päällä, jos hyvältä haluavat maistua. Mutta ne mun äidin piparit, voi mums. Tai etenkin se taikina, niin kuin kaikissa pipareissa. 

Joulusta tulee aina ensimmäisenä mieleen yksi vahva lapsuusmuisto: punainen taikinakulho jääkaapissa ehdottomasssa koskemattomuudessaan, ja siihen jätetyt kolme "huomaamatonta" lusikanjälkeä. Äiti saattoikin yön aikana hävitä puolet piparitaikinastaan, mutta mikäpäs siinä, vähemmän kaulittavaa. Vähän epäilen, että taikinaa alkoi olla vuosi vuodelta enemmän, jotta itse paistettua tuotosta riitti lahjoiksi asti. Näitä pipareita kun toivoi kaikenmaailman naapurinrouvat ja ruokakauppatutut aina omaan joulupöytäänsä, joten äitihän leipoi. Luonnollisesti leipuri itse ei syö pipareita. Ja tietenkin ohje löytyy meiltä kotoa haalistuneen sanomalehtipaperin muodossa, revittynä jostain naistenlehdestä kaksikymmentä vuotta sitten. 
Tänä jouluna päätin olla piparituoksuinen mutsi (hihi) ja pakotin äitini monistamaan reseptin sieltä kovia kokeneesta muovikansiosta sähköpostissa minulle. Ja nyt, nyt mulla on se jääkaapissa. Koko taikina itselleni, ja lusikka ihan rehellisesti valmiina odottamassa yöllistä salaretkeä. Nyt kuin olen iso, saan mennä ihan miten paljon haluan taikinalle! Saa nähdä tuottaake se rajun inflaation. Hommassa on kyllä edelleen suuri jännitysmomentti, sillä nyt jääkaapille hiipiessä pitää varoa nukkuvaa Burritoa, olla herättämättä. Katsotaan mitä lusikanjälkiä huomenna löytyy, ja kuinka kipeä maha tällä mamalla on. 


Jos olette samanlaisia piparinirsoja, antakaa näille mahdollisuus. Niissä on kermaa.   

Suvi-mummin maukkaat piparit:
200 g voita
2.5 dl sokeria
1 dl kuohukermaa
1.5 dl siirappia
1 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
0.5 tl inkivääriä
n. 7 dl jauhoja
2 tl soodaa
Sulata voi ja lisää siihen sokeri, kerma ja siirappi. Vatkaa seos kuohkeaksi ja lisää mausteet edelleen vatkaten ( sihdin läpi, huomauttaa mummi ). Sekoita sooda jauhoihin ja
lisää sihdin läpi taikinaan. Sekoita. Taikinan pitäisi olla valmiina notkeaa, ei murustelevaa. Jauhoja voi mennä vähemmän kuin 7dl. koveta taikina jääkaapissa ( yön yli, huomauttaa mummi ) ja kaaviloi ohueksi levyksi (se mitä jäljellä on, huomauttaa tytär)
Ota muotilla pipareita ja kypsennä 250 asteessa n.6-8 minuuttia.
(tyttären huomio: mitä raaempaa, sen parempaa.)

Käytä jauhoja reilusti kun kaaviloit taikinaa, ainakin minulla se helpottaa työskentelyä. Taikinaa kannattaa myös ottaa aina vain pieni määrä kerrallaan, ja jättää loput vielä jääkaappiin odottamaan.
Valmiit piparit on parhatia "notkeina", ei perinteisinä rapsakkoina pipareina. Siispä ohuita pipareita selyhyttä paistoaikaa ja hyvä tulee.
Laita piparit hiukan lämpiminä peltirasiaan, jolloin niistä ( Tian teoria ) tulee nahkeita.

T.Suvi Mummi


EDIT: ja kuinkas sitten kävikään? Joku oli aika innokas apuri ja meidän taikinaan päätyi vähän liikaa jauhoja. Se teki kaulimisesta ja pipareiden irroittamisesta vähän vaikeaa, mutta ei se mitään, maistuu ne päättömätkin puput ihan hyviltä. Paistamisessa kävi klassiset: eka setti paloi kolmessa minuutissa (oli uuni vahingossa kiertoilmalla), toinen jäi vähän raa'aksi (mums) ja viimeiset kaksi oli onnistuneita. 

Joulun mukana tulee jokavuotinen piparibakkanaali. Siis se, että niitä tungetaan joka paikassa tarjolle. Valitettavasti minä olen varsin pi...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kipeäksi tahdonvoimalla ja muita iloisia asioita

Valeäiti 4 Kommenttia

Valivalivalivali..ei kun odotas, käännetään vaihdetta. Tänään onkin hyvä päivä!

Kahden todella pitkän ja kamalan päivän jälkeen päätin, että lapset on tulossa kipeiksi. Päätöstä avitti käheästi huutava Kakkonen sekä yön läpi yskinyt ja sylivauvana heräävää Ykkönen (Terkkuja Kauniaisten tytöille, toivottavasti eivät heti sairastu vaan vaikka vasta jouluaattona).

Ei niillä vielä varsinaiseti kuumetta ole ja nokatkin valuu maltilla, mutta päätin silti että kipeitä ovat ja sisään jäädään. Isompi syy päätökselle oli oma asenne: kun ajattelen että ne on tulossa kipeiksi, kiukuttelulle ja huonolle nukkumiselle löytyy syy. Silloin mutsikin jaksaa vähän paremmin olla lempeä eikä raivoa kuin kaksivuotias. Tiedättekö muuten tämän tunteen, osana sitä kiellettyjen tunteiden paskamutsisoppaa, että toivoo lapsen olevan kipeä? Siis ei sillä että haluaisi että sillä on huono olla, mutta olisi ainakin järkevä syy jatkuvaan kiukkuun ja tappeluun?

No, nyt se on päätetty. Lempeää rakkautta ja sisäpelejä tänään siis. Heti tämän päätettyäni sekä lapset että äiti ovat olleet ihan eri tuulella tänään. Nyt ne kummatkin nukkuu, sen kunniaksi listaan vähän kivoja asioita tähän päivään:

- Kakkonen (sänkyineen) siirrettiin takaisin keittiöön nukkumaan ja yö meni vähän paremmin. Sen äitikin oli paljon rennompi kun ei pelännyt isosiskon heräävän.

- Vastaavasti iltanukutus meni paljon paremmin kun äitihahmo pysytteli poissa ja Oy Isä,poika&pullo Ab sai hoitaa hommat itsekseen.

- Siihen päälle äidiltä kaksi pitkäpinnaista ja lempeää tasuttelunukutusta nyt päivällä, ja unikoulu vol 4 on hyvässä vauhdissa. Kirkko&kaupunki herätti lapsen mutta minähän kuulkaa nukutin sen uudestaan! Tissittä!

- Iloinen ja ihana Ykkönen siirtyi jossain välissä itse nukkumaan. Siis itse.

- Illalla kotiin tulee miehen lisäksi joulukuusi, ja aion tehdä itselleni yöksi piparitaikinan. Siitä ehkä tehdään pipareitakin. Illalla siis glögiä, kuusen koristelua, lahjojen pakkaamista, piparitaikinaa ja ehkä jopa joululauluja. Saattaa tulla jouluinen tunnelma.

- Tämän viikon avulla päätös töihin paluusta keväällä alkaa helpottua.

- Insinöörin puolentoista viikon lomaan TJ 2.

Valivalivalivali..ei kun odotas, käännetään vaihdetta. Tänään onkin hyvä päivä! Kahden todella pitkän ja kamalan päivän jälkeen päätin, et...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Niitä päiviä

maanantai 17. joulukuuta 2012 Valeäiti 16 Kommenttia

Tänään:

Olen ajanut volat kaakossa autoa - että lasten huuto hukkuisi.

Olen seissyt hiljaa paikallani ja katsellut kun vauva raivoaa vaunuissa - ja harkinnut vakavasti poistuvani kylmästi paikalta.

Olen myös kuiskaillut uhkauksia Ykkösen korvaan - ettei muut kuuulisi miten surkea ja lyhytpinnainen äiti olen.

Olen itkenyt keittiön lattialla tiskirätti kädessä - ilman järkevää syytä.

Onneksi huomenna on uusi päivä. Onneksi kotona on vielä niitä irtokarkkeja.

Tänään: Olen ajanut volat kaakossa autoa - että lasten huuto hukkuisi. Olen seissyt hiljaa paikallani ja katsellut kun vauva raivoaa vau...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

16 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Irtokarkkiteorioita

sunnuntai 16. joulukuuta 2012 Valeäiti 14 Kommenttia

Tyyppi, joka iskee käden pussiin ja syö mitä vastaan sattuu tulemaan: välinpitämätön ihminen, joka ei ota mitään vakavissaan. Sukat lojuu lattialla ja kaapin ovet jää auki.

Valikoi karkkinsa huolella, ehkä jopa pari suupalaa eteenpäin: normaali, hieman neuroottinen järjestyksen ihminen. Hyvä maku.

Syö karkit vain tietyssä järjestyksessä ja huolehtii jo täyttövaiheessa että hedelmä- ja salmiakkimerkkarit menee tasan. Koska ne syödään pareittain (samoin kuin Ranskan pastillit väreittäin): Neuroottinen sääntöhullu, ei osaa valita ruokaa ravintolassa eikä syö punajuurta yhtäaikaa porkkanan kanssa.

Mitä enemmän salmiakkia pussissa, sitä sarkastisempi ihminen.

Uhoaa syövänsä nääääin ison pussin, ostaa alle sata grammaa ja puolet jää syömättä: tekopyhä teeskentelijä, joka piereskeleekin vain vessassa.

Luulee ostavansa vähän, pussi painaa yli puoli kiloa: ei osaa päättää muistakaan asioista elämässään, vaikeus hillitä itseään. Nollasta sataan tyyppi, joka on joko absolutisti tai herää sunnuntaisin pöydän alta.

"En oikeastaan syö irtokarkkeja ollenkaan". Epäilyttävä, epäluotettava epäihminen. Vältä. Saattaa myös olla salaa puolen kilon tyyppi.

Supersiistit tyypit lähettää tuoreelle äidille postitse ison säkin hyviä (ks. seuraava kohta) irtokarkkeja.

Tosiystävän tai elämäsi rakkauden tunnistaminen on helppoa: hän osaa valita sinulle sopivan kokoisen (tai liian ison) pussin oikeita karkkeja.

Hyvän itsesuojeluvaiston omaava ihminen osaa myös pitää näppinsä erossa sinun karkeista yhteisessä pussissa. Eikä esim syödä raskaana olevan naisen kumpaakin pusuhuulta.
.

Tyyppi, joka iskee käden pussiin ja syö mitä vastaan sattuu tulemaan: välinpitämätön ihminen, joka ei ota mitään vakavissaan. Sukat lojuu la...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kahdeksan tunnustusta

Valeäiti 5 Kommenttia

Sain taas A blog with substance -tunnustuksen, peräti kahdesti. Kiitos tunnustuksesta (Entinen) sadan kilon keijukainen ja Tyttönen tuolta!

Tässä kahdeksan uutta satunnaista faktaa minusta:

1. Luen muotilehdistä jutut, kuvia en jaksa katsoa. Järkevää.

2. Olen meluherkkä. Epäsäännölliset (kovat) äänet saavat inhottavan stressireaktion aikaan. Pitkään luulin että olen vain ärsyttävä nalkuttaja ("laita nyt se huono musa pois"), mutta sitten huomattiin että Ykkösellä on sama ongelma ja sen mummi osasi kertoa että vaiva on perinnöllinen.

3. Olen todella kaksinaismoralistinen, etenkin kotiasioissa. Tai siis lähinnä kaikki on aina Insinöörin syytä.

4. Olen käynyt melontakurssin, jolta muistan lähinnä että puuvilla on kastuessaan kylmää, villa lämmintä.

5. Joudun aina hetken miettimään kumpi on itä ja kumpi länsi. Muistisääntöinä on venäjä ja jenkit.

6. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen (aka laiska), pyrin välttämään turhia askareita. Lapsena bravuureitani oli hammasharjan kastelu tahnan kera "hammaspesuna", turvavyön "kiinnittäminen" kädellä kiinni pitäen (saavutettu hyöty kyseenalainen) ja aikaisin "nukahtaminen" ja siten kanin häkin siivouksen "unohtaminen". Nykyäänkin osaan kysyä tarpeeksi myöhään "oisko voinu auttaa?", jolloin työpanostani ei enää kaivata, mutta saan silti pisteet sen tarjoamisesta. Laiskuutta häiritsee kovasti suorittajaluonteeni, joka siivoaa ja touhuaa kotona. On sitäpaitsi pakko johtaa esimerkillä minua vielä laiskempaa Insinööriä.

7. Olen lähettänyt koelaulunauhan (c-kasetin, tietty) Tenavatähtiin. Laulettiin naapurin tytön kanssa "Lintu ja lapsi" mitä sydäntä riipaisevimmalla tulkinnalla, mutta ovi ei auennut.

8. Vältän kiusallisia tilanteita kuin ruttoa. Joskus yritän pelastaa tilanteen valkoisilla valheilla, jolloin joudun vielä kiusallisempiin tilanteisiin. Yksi pahimmista keisseistä koitti kuntosalilla, jossa esitin lopulta tuntevani jonkun täysin tuntemattoman ihmisen ja pakoilin vastaanottovirkailijaa.

En laita tällä kertaa enää tunnustusta eteenpäin, napatkoon ken haluaa!

Sain taas A blog with substance -tunnustuksen, peräti kahdesti. Kiitos tunnustuksesta (Entinen) sadan kilon keijukainen ja Tyttönen tuolta! ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Lastensuojelua vaikka väkisin

Valeäiti 28 Kommenttia

Päivän Hesarissa oli kolumni lastensuojeluilmoituksista, tai siitä miten helposti niitä nykyään tehdään. Puistossa mäyräkoiran kanssa tavattu 17v tai huoltsikalle kotiintuloaikaa venyttämään paennut nuori merkitään rekisteriin. Siis siihen samaan, johon merkataan hakatut, nöyryytetyt ja muut kaikin puolin suojattomissa olosuhteissa elävät lapset.

Sattumalta samaan aikaan kuulin keskustelun, josta opin että päiväkodin hakuajasta (17.30) vähänkin myöhästyneiden vanhempien lapset viedään lähimpään lastenkotiin ja tehdään lastensuojeluilmoitus heitteillejätöstä.

Kummatkin jutut on jotenkin todella järkyttäviä. Ensinnäkin se, että pahimmassa hädässä olevat lapset ei saa heti apua koska Pirkko nyt selvittelee tuliko se Aleksi ajoissa kotiin vai ei. Tai arkistoi sitä päivän viidettä ilmoitusta. Toisaalta se, että ylitöihin joutuneet, bussia odottelevat tai nokkakolaria selvittelevät vanhemmat saavat myöhästymisestään järjettömän rangaistuksen. Ja etenkin näiden lapset. Auttakaa ymmärtämään. Minkä helvetin takia lapselle aiheutetaan aivan suhteettoman suuri trauma rangaistuksena vanhemmasta, joka ei nyt ihan ehtinytkään paikalle ennen päiväkodin sulkeutumista? "Sä menet nyt katsos tänne tuntemattomaan paikkaan odottamaan kun sun äiti jätti sut heitteille"?

Miksi päiväkodit eivät voi joustaa vaikka puolta tuntia? Joutuu sitä muutkin työntekijät välillä venyttämään työaikaa itsestään riippumattomista syistä. Siitä maksetaan usein rahaa. Sepä lieneekin tässä ongelma. Veikkaan, että päiväkodeissa on nollatoleranssi myöhästymisen, koska kaupungilla on nollatoleranssi ylityökorvauksiin. Aika on rahaa ja lapset saa taas kärsiä.

Kumpikin tapaus kuitenkin osoittaa myös sen, että holhouksen aste Suomessa on outo. Toisaalta lapsi saa (joutuu) jäämään elämään ihan karmiviin olosuhteisiin, koska vanhemman oikeuta lapseensa ei Suomessa voida (haluta) rajoittaa. Toisaalta epätäsmällinen lapsenhakija tai kotiutuva teini merkitään rekisteriin lastenhakkaajien ja tuhopolttajien väliin.

Mitäpä, jos vaikka vähän mietittiin uudestaan näitä virkareittejä ja toimintamalleja? Mitäpä jos päiväkotien aikatauluja ja työvuoroja vähän tarkistettaisiin? Mitäpä jos käytettäisiin vähän maalaisjärkeä, osoitettaisiin vähän armoa?

Töihin paluu tuntuu taas tänään jotenkin vähän vähemmän houkuttelevalta.

Päivän Hesarissa oli kolumni lastensuojeluilmoituksista, tai siitä miten helposti niitä nykyään tehdään. Puistossa mäyräkoiran kanssa tavatt...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

28 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Jouluaatto, vol 1

lauantai 15. joulukuuta 2012 Valeäiti 5 Kommenttia

Poskilla loimottaa saunan kuumuus, mahassa turvottaa ihan liian monta konvehtia, torttua, kakunpalaa ja piparia iso satsi riisipuuroa ja uusia lahjoja on fiilistelty. Lisätään vielä rauhallinen musiikki ja joulukuusen kynttilöiden lempeä valo, ja tekin huomaatte että puhutaan jouluaatosta.

Mepä nimittäin vietettiin joulua jo tänään. Insinöörin vanhemmat karkaavat oikeaksi jouluksi Amerikan serkkujen luo, joten me kokoonnuimme tänään jo koko naidun suvun voimin joulua viettämään. Ja vaikka kalenteri väittää ettei jouluaatto vielä ovelle kolkuttanutkaan, tämä toimi oikein mainiosti. Ainakin oli todella valkoinen joulu, telkkarista tuli hyvääkin ohjelmaa (toki Lumiukko on silti parasta mitä televisio tarjota voi), ja kaiken lisäksi tämän kivan päivän jälkeen on vielä yksi jouluaatto jäljellä. Ei huono. Sitä paitsi, harvoin sitä pääsee jouluaattona rinteeseen.

Lasku- ja minttukausi korkattu,
ja kuopattu, mikäli edellisiin vuosiin on uskomista.
Valeäiti kuittaa päivän kuvien kera, ja painuu vain lievästi turvonneen huulensa* kanssa turvonneen mahan viereen pötköttelemään. Toivottavasti joulu on yhtä kiva ensi viikollakin!

*Note to self: älä yritä suukottaa kymppikierroksilla riehuvaa lasta otsaan, siitä seuraa omien hampaiden muotoinen mustelma huuleen.














Poskilla loimottaa saunan kuumuus, mahassa turvottaa ihan liian monta konvehtia, torttua, kakunpalaa ja piparia iso satsi riisipuuroa ja uu...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

5 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Koirankopin muodonmuutos

torstai 13. joulukuuta 2012 Valeäiti 22 Kommenttia

Valeäiti goes sisustusblogi! Tai sitten ei, mutta jos nyt kuitenkin vähän vilautan erästä (Insinöörin) suurta työtä ja sen tuloksia. Jokin aika sitten postasin tänne kodistamme, kuvien kera. Lastenhuoneen karmeus iski viimeistään silloin kasvoille, ja oli aika toteuttaa kauan suunniteltu "makeover". Joten maalia, tikkaita ja rautaisia hermoja ostamaan. "Senhän maalaa parissa tunnissa" -suunnitelma muuttui melko nopeasti tilanteeseen "tikkaat on sittenkin vähän liian lyhyet ja nää raidat on aivan syvältä", joka eskaloitui eräänä iltana tähän näkyyn:


Viikon, saakeli Parin hetken päästä tuli kuitenkin jo valmista, ja Insinöörimäisen tarkasti suunnitellut ja toteuttamat raidat ovat lopulta melko upeat, eikö? (kehukaa nyt paljon, että se pääsee traumoistaan yli).





Raidat näkyy hauskasti olkkarin puoleltakin ikkunoiden läpi, ja sopii onneksi hyvin viereisen huoneen harmaaseen tapettiin. Sitten vain toinen seinä mustaksi, toiselle pari uutta julistetta, ja se oli siinä. Kaikkeen sitä pystyykin, vaikka tikkaat on kengät jalassakin liian lyhyet ja maalarinteippi on loppu. Kaksi kertaa. Koska miksi ostaa kerralla tarpeeksi.

Katon sävy valittiin erityisen tarkkaan - ja maalipurkin avattuamme huomasimme, ettei sävy vastannut ollenkaan maalin luvattua sävyä. Kylmän tipunkeltaisen sijaan meillä onkin nyt cheddarin värinen katto. Se on ehkä kuitenkin ihan hyvä sävy, vaikka se mua pitkään harmittikin. Musta seinä sen sijaan onnistui ihan niin kuin pitikin, sudittiin siihenkin samaa liitutaulumaalia kuin keittiön ja olkkarin väriseen käytävään. Jonain päivänä siihen pitäisi vielä jotain maalata tai antaa lasten tuhria se "hienoksi".







Kuvien jälkeen huoneessa on tapahtunut myös sellainen oleellinen muutos, että vaatekaappeja vasten on tungettu vielä Kakkosen pinnasänky. Koirankoppi alkaa olla tilaihmeenäkin jo hieman äärirajoillaan, mutta kyllä ne tonne just ja just mahtuu. Ja jos kaapille on asiaa, aina voi siirtää pinnasänkyä. Tosi kätevää. Sitten joskus (vuoden päästä?) ostetaan loput Jollasta, ja Ykkösen sängystä tuleekin kerrossängyn alakerta.

String, kuva FDS*
Huoneen minikoosta huolimatta, tai ehkä vähän siitä johtuen, mietinnässä on edelleen muutama hankinta. Olisi kiva saada korkeille seinille säilytys-/sisustustilaa, jos saisi vaikka jotain übersöpöjä vanhoja vauvakenkiä tai yksvee mekkoja esille. Samoin lelusäilytystä voi aina miettiä uusiksi, niitä pyörii tuolla jaloissa ihan riittämiiin sen yhden huopakorin volyymin yli. Helppo ja varsin blogiuskottava ratkaisu seinälle olisi String-hylly* vaikka teemavärissä keltainen, ja liitutauluseinälle olisi kiva saada jotain koukkua / naulakkoa. Ultimateihana, ja sekin blogiuskottava, olisi Vitran klassikkonaulakko Hang it All, toisaalta Norman Copenhagenin pisarat* voisi olla kivat.

Dropit, kuva FDS*

Hang it All, kuva Vitra
En vaan pysty (faktisesti enkä periaatteellisesti) maksamaan yli kolmea sataa 14 pallosta ja metallikehyksestä. Halpojakin kopioita ratkaisuja on, katotaan mihin päädytään. Toistaiseksi kulutan kuitenkin lähes päivittäin hetken aikaa Finnish Design Shop:issa*, suu kuolaa valuen. Voisin ostaa varmaankin ihan kaiken kotona tarvittavan tuolta, huokaus sentään.

Jos teillä on sama addiktio tai havaitsitte syvältä sisimmistänne suuria tarpeita sisustamiseen liittyen, Finnish Design Shop:ista saatte nyt 10€ alennuksen ja ilmaisen kotiinkuljetuksen yli 100€:n ostoksista. Alekoodi JOULU2012 on voimassa 18.12. asti. Ja eikun ostoksille*

(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty tähdellä *)

Valeäiti goes sisustusblogi! Tai sitten ei, mutta jos nyt kuitenkin vähän vilautan erästä (Insinöörin) suurta työtä ja sen tuloksia. Jokin a...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

22 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Päätöksiä, päätöksiä

keskiviikko 12. joulukuuta 2012 Valeäiti 18 Kommenttia

Tuntuuko kenestä muustakaan siltä, että nämä kotiäidin päivät ovat täynnä kysymyksiä ja päätöksiä? Ja että niiden päätösten tekeminen on välillä ihan tuskaa? Olen joskus uloslähtiessä pohtinut eri vaate- ja välinevaihtoehtoja niin kauan että olen jo joutunut aikataulukysymystenkin pariin. Luulisi, että päätöksenteko helpottaa kokemuksen lisääntyessä, mutta alan uskoa että tilanne onkin toisinpäin. Kysymysten määrä ei ole vähenemässä ollenkaan, sekaan on tullut vain erimakuisia ja -kokoisia pulmia ja päätöksiä.

Pitäisköhän sun jo nyt syödä vähän vai nukutko ensin?
Laitetaankohan villahaalari vai sittenkin pelkkä toppapuku?
Kypärähuppu vai vaan paksumpi pipo?
Rattaat ja pulkka vai Manduca ja pulkka vai matkarattaat ja pulkka vai auto?
Ehditäänkö enää ulos ollenkaan?
Mitä tänään syötäisiin?
Taltutetaanko ensin uhmakiukku vai äläjätämua-itku?
Kenen ruoka lämmitetään ensin?
Syönkö itse vai käynkö vessassa?
Ripsari vai hiustenharjaus?
Blogit vai päikkäriyritys?
Töihin vai kotiin?
Flunssa vai hampaat, lääkettä vai lovee vai kumpaakin?
Pottaa itsenäisesti tyhjentävä kaksivuotias vai ammeen päälle kiipeävä vauva?
Vauvauintiin vai tulikohan siitä aivorätähdys?
...
Oliskohan se kohta jo tulossa töistä kotiin?

Tuntuuko kenestä muustakaan siltä, että nämä kotiäidin päivät ovat täynnä kysymyksiä ja päätöksiä? Ja että niiden päätösten tekeminen on väl...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

18 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Se aika kuukaudesta

tiistai 11. joulukuuta 2012 Valeäiti 20 Kommenttia

Flunssakaudella on vaihtuvat vastaukset. Kysymykseen: "meidän lapsella on kyllä vähän yskää ja nuhaa, uskallatteko silti nähdä meitä?" saa eri vastauksia ajankohdasta riippuen.

Edellisen flunssan alusta päivä:
"Nää on kans sen verran kipeitä, ettei ehkä voida leikkiä. Tai kai sitä vois vähän ulkona tavata."

Edellisen flunssan alusta kolme päivää:
"Samat pöpöt näillä on, tervetuloa"

Edellisen flunssan alusta kaksi viikkoa:
"Näillä on edelleen kanssa räkänokkaa, Samapa tuo." (huomaa, että todellisuudessa välissä on alkanut jo toinen flunssa)

Edellisen flunssan alusta on kuukausi:
"Joo joo ei kai sieltä mitään tule. Jos ne nyt ei kauheasti pussaile." (huomaa, ettei tätä vastausvaihtoehtoa ikinä pääse käyttämään)

Edellisen flunssan lopusta viikko:
"Me päästiin just vasta edellisestä eroon, en ehkä viitti riskeeraa" (huomaa, että seuraava flunssa on siis jo tulossa vaikket sitä vielä tiedä).

Poikkeus: kysyjän lapsi onkin oksentanut:
"Ei kyllä on nyt parempi jättää väliin, siirretään pari päivää" (huomaa, että tätä perhettä vältellään seuraavat kaksi viikkoa)

Flunssakaudella on vaihtuvat vastaukset. Kysymykseen: "meidän lapsella on kyllä vähän yskää ja nuhaa, uskallatteko silti nähdä meitä?&q...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

20 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Antakee armoa

maanantai 10. joulukuuta 2012 Valeäiti 11 Kommenttia

Tänään heräsin vähän siihen, että itselleen voisi vaikka välillä olla vähän armollisempi. Tänään on ollut kaikilla mittareilla nk. paskamutsipäivä: kaikkia väsyttää, kodissa on järkyttävä kaaos, lapsilla oli yöppärit pitkälle iltapäivään ja minun teki ainakin kolmella erillisellä kerralla mieli huutaa, raivota, itkeä tai vaan lähteä hetkeksi pois ja jättää lapset yksin vaunuihin. Esimerkiksi silloin kun Kakkonen huusi niin kovaa kuin ikinä pystyy ja samaan aikaan Ykkönen veti spagetiksi hanskahetkellä ja oma nenä valui poskelle.

Siinä sitten Kakkosen vihdoin nukahdettua, vaunuja työnnellessä, kuuntelin Ykkösen vaihteeksi iloista jutustelua ja tajusin, että ei kaikki olekaan mennyt pieleen. Tänään olen tehnyt kahta eri ruokaa, leikkinyt lasten kanssa isolla pahvilaatikolla, vienyt ne pulkkamäkeen ja kaakaolle, käynyt postissa ja ruokakaupassa. Näennäisesti surkea suoritukseni onkin itseasiassa ollut varsin aikaansaava, iloinen ja hauska päivä.

Miksi ihmeessä tollanen epämääräinen kamakasa ja tiskivuori saa minut luulemaan että kaikki on mennyt huonosti?

Nyt siis vähän armoa itselle, aika hyvä suoritus kuitenkin neljän tunnin yöunilla. Eikä meiltä edes varastettu pulkkia kaakaohetken aikana, tai vaunuja niin kuin eräiltä tänään. 

Tänään heräsin vähän siihen, että itselleen voisi vaikka välillä olla vähän armollisempi. Tänään on ollut kaikilla mittareilla nk. paskamuts...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

11 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Pakollinen pulkkamäki

Valeäiti 2 Kommenttia

Kun äiti nukkuu yöllä yskänsä takia vain neljä tuntia, herättää sillä liian aikaiseen aamuun vauvan, joka herättää siskon päiväunilta kaksi tuntia ennen aikojaan, on parempi suunnata ulos.

Kun liukurilla oli vedetty kymmenen kertaa alas ja niistä kaksi naamalla, oli välipalakaakao ansaittu. Etenkin kun siellä sisällä raivotessani olin unohtanut pienen yksityskohdan nimeltä välipala.

Ensimmäistä kaakaotaan lusikalla syövä Ykkönen on kuitenkin nyt tosi tyytyväinen, ja koiramme Kakkonenkin odottaa tyynesti ulkona. Kai tämä taas tästä.

Kun äiti nukkuu yöllä yskänsä takia vain neljä tuntia, herättää sillä liian aikaiseen aamuun vauvan, joka herättää siskon päiväunilta kaksi ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

2 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Kakkonen 9kk

sunnuntai 9. joulukuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

Eräs naantalin aurinko on tänään ollut mahanahkan oikealla puolella yhtä kauan kuin sen sisäpuolella. Yhdeksän kukautta on jotenkin vilahtanut ohi parin hassun puistoilun ja soseruokailun muodossa, toisaalta elämää ennen Kakkosta ei tunnu koskaan olleenkaan. Alkuaikojen vaikeus alkaa jotenkin vasta nyt hahmottua: sitä tosiaan joutui hyssyttelemään yhtä pinnasängyssään paniikissa huutavaa taaperoa samalla kun vastasyntynyt oli rinnalla. Nykyhetki ja tulevaisuus taas näyttävät paljon valoisammalta, kuin mitä olisin heti niiden kahden viivan jälkeen uskonut. Lapset leikkii jo kiltistikin keskenään, ja saavat toisistaan ihan hurjasti iloa ja turvaa. Ja me alamme olla jo ihan oikeasti nelihenkinen perhe, enää ei tarvitse jatkuvasti muistuttaa itseään että lapsia on kaksi.

Voisi siis sanoa, että hyvin menee, mutta menköön. Jos tämä on näin kivaa nyt, mitä kaikkea on vielä edessä?

Kakkonen 9kk:
  • Syö edelleen hyvin, mutta kovaäänisesti. Juo itse nokkamukista ja syö lusikalla jos joku täyttää sen esipalveluna.
  • Tankkaa mutsibaarista useita kertoja päivässä, mutta öisin ei. (Hurraa!)
  • Nukkuu periaatteessa yöt heräämättä, nyt ollut mukavia kello kahden huutokonsertteja. Pari kertaa yössä pitää vähän hyssytellä ja se nukuttaminen on edelleen tuskaa. Päivisin nukkuu 2-3 päikkärit, joskus pitkään ja joskus sen 45min.
  • Konttaa, nousee pystyyn, kiipeää, sukeltaa, taputtaa. Ihan kohta päästää toisenkin käden irti ja pysyy tolpillaan itse pystyssä yli puoli sekuntia. 
  • Kävelee taaperokärryn kanssa iloisesti virnistäen. Ja taaperokärryllä tarkoitan mitä tahansa, joka lähtee liikkeelle kun tarpeeksi nojaa.
  • Hymyilee tai kikattaa lähes aina hereillä ollessaan. Jos ei hymyile, itkee. Kovaa.  Sillä tavalla tärykalvot halkeaa -kovaa. 
  • On saanut siskonsa edellä mainitusta syystä herkäksi koville äänille.
  • On aika äijä, sillä on mm. leveämpi selkä kuin Ykkösellä. 
  • Tosiäijä ei myöskään puhu. Se mölisee. Edelleen niitä tavuja odotellessa.
  • Tämä äijä toisaalta pussaa sitäkin enemmän, tai ainakin halii. Punkee mielellään syliin ja hengailee siinä pitkiä aikoja. Olisi aina lähellä jos saisi.  
  • On pysynyt hyvin terveenä, pieniä nuhia lukuunottamatta. Kaikki kohta kuusi hammastakin ovat tulleet lähes vaivatta läpi.
  • On niin rento tyyppi, että se on tehnyt minustakin rennomman äidin. Kellokalle on kuollut niin totaalisesti että jouduin kirjoittamaan päivän rutiinit liitutaululle itselleni kurinpalautukseksi. (Silti me syödään ihan milloin sattuu mitä sattuu, ja yö alkaa oikeasti vasta kymmenen aikaan illalla. Vielä Ykkösen aikana vartin myöhästimen iltapuurosta oli minun kirjoissani täysikatastrofi. Oh well.)
  • Fanittaa edelleen isosiskoaan enemmän kuin ketään muuta
  • On täysi mammanpoika, joka huutaa keskellä yötäkin vaikka tunnin saadakseen Sen Ainoan Oikean sylin taas ympärilleen. 
  • On veli ihanalle siskolle ja serkku kolmelle mahtavalle pojalle sekä kahdelle aivan liian söpölle minitytölle. 

Eräs naantalin aurinko on tänään ollut mahanahkan oikealla puolella yhtä kauan kuin sen sisäpuolella. Yhdeksän kukautta on jotenkin vilahtan...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Raatopulkkailua

lauantai 8. joulukuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Uusin innovaationi tarvinnee vielä kuomun, mutta kyllähän tuossakin jo nukkua voisi.

Uusin innovaationi tarvinnee vielä kuomun, mutta kyllähän tuossakin jo nukkua voisi.

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Tiedoksi muillekin idiooteille

perjantai 7. joulukuuta 2012 Valeäiti 27 Kommenttia

Koko hurjan melkein vuoden kestäneen blogiurani olen harmitellut, miten vaikeaa on muistaa mihin blogiin on käynyt kommentoimassa. Kun tietenkin piti aina käydä väijymässä, onko se tähtikirjoittaja vastannut just mulle.

Huomasin sitten vahingossa näppivirheen kautta, että ei ole ihan pakko käydä latailemassa sitä blogia sataa kertaa päivässä, kun voi saada uudet kommentit suoraan sähköpostiinsa, kas näin:

Tästä sitten klikkaat oikeassa alanurkassa näkyvää linkkiä, "tilaa sähköpostitse". Niin helppoa se on.

Ja sitten siitä omasta sähköpostista voi poistaa tämän tilauksen kun se sinun idolisi on käynyt kehumassa että olipa hyvä kommentti ja kyllä olet fiksu. Niin että jos sinäkään et tätä aiemmin tiennyt, voit nyt käydä rauhallisin mielin nukkumaan ja odottaa sitä vastaustani kommenttiisi!

...samalla tulet huomaamaan että oikeasti vastaan aina viikon myöhässä. Hitto kun jätän nämä aina tälläiseksi "rästityöksi", vaikka kommentit on ihania ja niihin vastaaminen kans. Sori.

P.s. minun oma pieni kummityttöni on i h a n a. Ykkönenkin halusi koko ajan sitä paijata, ah ne on kaikki niin söpöjä <3

Koko hurjan melkein vuoden kestäneen blogiurani olen harmitellut, miten vaikeaa on muistaa mihin blogiin on käynyt kommentoimassa. Kun tiete...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

27 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

17 on uusi 20?

Valeäiti 35 Kommenttia

Ja taas nousi verenpaineet.

Suurimmaksi osaksi erään täysiä karjuvan vauvan takia, mutta satuin samalla selaamaan juuri kotiin kannettua Vauva-lehteä. Sivulla 38 alkoi ärsyttää: siis minkä ikäisiä nämä äidit oikein on? Piti oikein tarkistaa, joten lähdin kirjoittamaan muistiinpanoja.

Vauva-lehden artikkeleissa esiintyvät äidit esikoisen syntyessä olivat: 21, 33, 30, 19, 19, 17(!), 20, 23, 24, 24, 31, 23, 19, 19, 25, 23, 31.

En haluaisi olla ikärasisti, mutta on siinä musta jotain outoa että kaksikymppiset tai alle (6/17kpl) on Vauva:n maailmassa ihan normaali-ikäisiä ensisynnyttäjiä. Kolmekymppiset on reilusti kaksikymppisten alakynnessä, ja yli 35 (0 kpl) on jo tässä seniori, outo tapaus, joka esiteltäisiin vain jossain artikkelissa "mikä on hyvä ikä saada lapsi".

No mikä on hyvä ikä saada lapsi? Itse halusin aina noudattaa äitini mallia: 25, 27, 30. Päädyin vähän myöhästymään, aloitin 28 -vuotiaana. Toisaalta kaksi niitä oli jo 29-vuotiaana. Kolmonen ei tosin ole vielä pilke kenenkään silmäkulmassa. (31v pamahtaa maaliskuussa 2014, tulee kiire).

Fysiologisestihan kaksikymppiä on huomattavasti parempi kuin kolmekymppiä. Kulttuurisesti taas 30vee on totutumpi normi. Elämän rakentamisen kannalta omasta mielestäni olisi hyvä olla koulutettu (asteesta riippumatta vaikka meidän lapsista vähintään maistereita tuleekin) ja työelämässä kiinni. Ihan vaan että kaurapuuroa riittäisi jatkossakin. Nelikymppinen on mun näkemykseni mukaam ihan yhtä hyvä ikä kuin muutkin, mutta kroppa voi olla toista mieltä.

Mitä mieltä te olette? Mulla on lähipiirissä kaikkia vaihtoehtoja, ja kaikki on loistavia äitejä ja kuumia kissoja vailla pidätysongelmia. Eli niistä en saa vastausta.

Miehistä tässä nyt ei tarvitse puhua, nehän hoitaa vaan alussa jonkun yksityiskohdan ja sitten onkin konjakin ja sikarin vuoro. Ja sikari on kaikkien ikäryhmien mielestä pahaa.

Ja taas nousi verenpaineet. Suurimmaksi osaksi erään täysiä karjuvan vauvan takia, mutta satuin samalla selaamaan juuri kotiin kannettua V...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

35 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Moottori(turpa) yskii

Valeäiti 0 Kommenttia

Pahoittelen päivitystahdin ja -laadun heikkenemistä. On taas menossa se jokin vaihe, jolloin ei tunnu olevan tänne mitään sanottavaa. Koko internet saa nyt levätä, minä en ole äänessä.

Ehkä syynä on viikon kestänyt, naisen kaatava tappajayskä. Ainakin se estää myös nukkumisen, ja puhumisenkin kello 23 jälkeen (mikä sinänsä lienee ihan hyvä). Inspiraatiota ja vähän parempia keuhkoja odotellessa me jatketaan niin kuin aina ennenkin. Käydään jumppailemassa, ihmetellään pikaisesti kehittyvää Kakkosta ja isoksi tytöksi muuttunutta Ykköstä - ja eritoten sitä ihan ihmeellisen pientä vauvaa. Se on kuulkaa ihan ylisöpö.

Sillä aikaa kun minä parantelen sekä yskääni että writer's blockiani, annan puheenvuoron Ykköselle. Tässä muutama helmi menneeltä viikolta:

R-kioskin edessä Insinööriä odotellessa:
"Isi hakee kaljaa" (ei muuten hakenut)

Kylässä emännälle:
"Saisinko kaljaa kiitos" (vei sen Insinöörille)

Kotona itkevälle Kakkoselle, vaunuja heilutellen:
"Nuku vaan, silmät kiinni"

Aamiaisella ruisleivän palaa ranteelle asettaen:
"Mulla paljon kello"

Vastaus äidin esittämään vauvamahakysymykseen ('mitä tädillä on mahassa?'):
"Kakkaa!" (Ja räkäinen nauru päälle)

Pahoittelen päivitystahdin ja -laadun heikkenemistä. On taas menossa se jokin vaihe, jolloin ei tunnu olevan tänne mitään sanottavaa. Koko i...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Sankarilukuja

keskiviikko 5. joulukuuta 2012 Valeäiti 8 Kommenttia

28 tuntia
1 minuutti täyttä kipua
3,5 minuutin välein
0 epiduraalia
52 cm
3,7 kg
1 sankarisynnyttäjä
1 maailman kaunein brunette, rakas uusi kummityttö

Se on mun sisko ja mä oon ylpeä siitä <3

28 tuntia 1 minuutti täyttä kipua 3,5 minuutin välein 0 epiduraalia 52 cm 3,7 kg 1 sankarisynnyttäjä 1 maailman kaunein brunette, rak...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

8 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Hampaissa löytyy

tiistai 4. joulukuuta 2012 Valeäiti 10 Kommenttia

Suussa on muutama, paidassa vielä enemmän.

Suussa on muutama, paidassa vielä enemmän.

Facebook-kommentit

Muut kommentit

10 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Ja kuinkas sitten kävikään

maanantai 3. joulukuuta 2012 Valeäiti 0 Kommenttia

"Mulla ei oo mitään kirjoitettavaa blogiin, ei inspiroi nyt."

"Mut sä lupasit viime postauksessa kertoa lisää jostain"

Crap, niin teinkin. Joten huolimatta todella ärsyttävästä ärsyttävästä* yskästäni, palaan nyt raportoimaan.

1. Se nukkuminen. Yllättävää kyllä, me olemme edelleen saaneet lähes täysiä yöunia, ilman huutoja, ainakin ilman syöttöjä. Toki välillä sänkyyn ilmestyy yksi unissaan helikopteria leikkivä isohko lahna, ja välillä se pienempi ulahtaa jotain sieltä niiden nyt yhteisestä (jee!) huoneesta. Mutta pääsääntöisesti hyvin menee. Paitsi se nukutus. Voi härregud. Sen viime tekstin jälkeen Kakkonen heräsi tietenkin puoli tuntia tirsailtuaan ja kukkui / huusi hienosti lähemmäs puolta yötä. Lauantai oli vielä katastrofisempi, silloin olin onnekseni vieläpä yksin hoitovuorossa. Kiljukaula (miksi se huutaa niin tolkuttoman kovaa??**) taisi nukahtaa lopullisesti klo 24, heräsi 02 huutamaan ja nukahdettuaan taas huutoonsa, heräsi vielä huutamaan kello 03. Siinä vaiheessa vein sen kanssani parvelle nukkumaan, ja siellä se olikin onnellinen aamuun asti. Oli katsokaas henkilökohtainen palvelija ja yöpala ihan suuetäisyydellä.

Sama rumba jatkui sunnuntaina ja tänään, sillä erolla että olemme vähän luovuttaneet ja nukutetaan sitä nyt vaunuihin, josta se nostetaan sitten sinne omaan sänkyynsä.

Onhan sillä toki hampaita taas tulossa ja uusia taitoja ja vaikka mitä, mutta jotain rajaa taas tähän nukuttamiseen, kiitos. Toivotaan että homma helpottaa lähiaikoina jonkun uuden vaiheen astuessa taas kuvioihin.

2. Ei se mun kummityttö ole vieläkään tajunnut syntyä. En ole ylpeä. Tilasin sen kuitenkin huomenna syntyväksi.

3. Bonusasia, vieläpä tisseihin liittyvä! Arvelen nimittäin, että elämäni maitotetrana on päättymässä. Siitä kielii ikuisuuden kestävä syöttö, jo tyhjän leilin väkisintyhjentämisen aiheuttama kipu, pullansyönnin näkyväksi muuttuminen the alapömpän palattua ja jonkinnäköinen henkinen tasaantuminen. Ei kiehu enää niin paljon, kun ei riitä tänne blogiinkaan hönkää!

En olisi kyllä kovin hajalla jos imetys kohta loppuisi, aukkopaidat ja ne kahdet rintsikat saa kyllä jo palaa roviolla mun puolesta.

* Yskänlääkkeet on harvinaisen osuvasti kuvailtuja, oletteko huomanneet? On ärsyttävään ja limaiseen yskään, ja just sitähän ne on. Harvemmin näkee myytävän esim. tamponeja extraällöttävään vuotoon tai lääkkeitä korviahalkovaan ja liikkeet lamauttavaan päänsärkyyn. Markkinoinnin uudelleen miettimisen paikka, sanoisin.

** Tuoteinnovaationkin tein tänään! Lapselle yöksi pidettävät korvatulpat, jotka ei mene korvakäytävän sisään, mutta eivät myöskään pullota Peltorina tyynyn yli: Ear Shut-it! (vrt. Ear Band-it). Se on ohut ja mukava panta, jossa on korvien kohdalla kunnon äänieristeet. Ettei tarttis noiden esikoisraukkojen yrittää nukkua kädet korvilla.

"Mulla ei oo mitään kirjoitettavaa blogiin, ei inspiroi nyt." "Mut sä lupasit viime postauksessa kertoa lisää jostain"...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

0 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Sissipäivä

perjantai 30. marraskuuta 2012 Valeäiti 4 Kommenttia

Heräsin aamulla siili kurkussa ja pato nenässä. Sairaspäivät on kuitenkin duunareita ja luusereita varten, joten mars ylös ja puuronkeittoon.

Aamiaisen jälkeen harjoiteltiin potalla istumista ja ilman vaippaa hengailua, saldona pari pissaa oikeaan paikkaan ja nolla väärään.

Antti Tuiskusta huolimatta puin itseni ja lapset tanakasti, ripustin toisen sellaiseen lapsentappajaan roikkumaan takkini alle ja toisen istutin pulkkaan. Tein hetken lumitöitä ja sain ulko-oven kiinnikin perässämme.

Illalla lumitöitä joutui tekemään jo joku muukin.
Kuva meidän ulko-ovesta sisältä katsottuna.
Kävimme jumpat, leikimme, söimme pullat ja selviydyimme vielä kotiinkin. Pulkkamäen kautta.

Iltapäivällä ostin yhdeltä istumalta, vauva rinnalla, puolet joululahjoista.

Sitten kävin hierojalla - jonka jouduin ensin päästämään ulkokautta ulos postiluukun kautta käydyn pelastuskeskustelun ja avainten toimittamisen jälkeen. Oli ovi turvonnu Antin pelossa kiinni. Se hieronta sattui muuten ihan perkeleesti, mutta teki todella eetvarttia.

Kotona teimme Ruokatorstaista, tuosta maailman pelottavimmasta ruokakirjasta, kalamureketta. Oli ihan sikkehyvää. Juotiin myös vähän viiniä, kun hieroja muistutti että tänään pitää juoda paljon.

Illalla nukutimme (tai siis Insinööri nukutti) kaksi lasta yhteen pienen pieneen huoneeseen.

Lopulta vietimme neljään pekkaan laatuaikaa - Insinööri, viskibassoksi muuttunut vaimonsa, loput viinistä ja Netflix.

Tämä päivä oli kaikkien Kalapäivien äiti, täynnä sissitekoja.

P.s. Stay tuned kaikkien aikojen kamalimman yön raportoinnissa. Eihän ne voi nukkua siellä hyvin koko yötä...
P.p.s Siskoni on luvannut synnyttää mulle tänään vielä kummitytön. Aika hiljaista on. Sillä on menny viikot sekaisin.

Heräsin aamulla siili kurkussa ja pato nenässä. Sairaspäivät on kuitenkin duunareita ja luusereita varten, joten mars ylös ja puuronkeittoon...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

4 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Muutama lisäys Murphyn tunnettuun lakiin

torstai 29. marraskuuta 2012 Valeäiti 14 Kommenttia

Kun lapsen leipä tippuu syöttötuolista, se ei ainoastaan laskeudu voipuoli alaspäin, vaan myös sinusta katsoen väärälle puolelle, niin että joudut nousemaan.

Kun olet saanut lapsen nukutettua tunnin taiston jälkeen, se herää sinun naksahtavaan vanhaan selkääsi kun yrität poistua.

Saat lapsen nukkumaan toisen tunnin taiston jälkeen. Raahustat onnellisena sänkyä kohti, mutta kompastut matkalla lattialle jätettyyn soivaan leluun. Vanhempi lapsi herää huutamaan, pienempikin herää paniikissa.

Body menee aina juoponnappiin.

Sinä ainoana päivänä, kun teillä on kiire jonnekin, yleensä surkeasti nukkuva lapsesi vetäisee kolmen tunnin päikkärit.

Vauvasi on oppinut seisomaan tukea vasten. Sillä aikaa, kun toteat puoliksi vitsillä "pysy hetki siinä pystyssä" ja halaat kaveria,  vauva on kaatunut sohvapöytää päin naama edellä ja vetänyt alas kuoharilasin maidon.

Jos lapsiperheihmiset suunnittelevat tapaamista yli kahden vuorokauden päähän, joku tai kaikki seurueen jäsenistä sairastuu viimeistään sinä aamuna.

Vauvasi, joka ei koskaan edes puklaa, vetää kaarioksennukset lapsettoman pariskunnan kotona, jossa on upouusi karvamatto.

Se sama vauva vetää myös kolmet nipat ja kaksi muutakin oksennusta sinä päivänä, kun sinulla ei ollutkaan ylimääräisiä vaippoja ja vaatteita mukana.

Kotona hoidetun lapsen palatessa vihdoin terveenä muskariin, saat kuulla että siellä on havaittu kihomatoja. Jälkikäteen.

Sinä päivänä, kun et pukenut kurahousuja, lapsesi löytää elämän syvimmän olemuksen lammikosta. Ja sinulla on vaaleaa päällä.

Toppahaalari päällä, lapsi imetetty, vaunut ulkona, vedät kenkiä jalkaan. Tiedät kyllä, mikä vaippaan turahtaa juuri nyt. 

Kun olet juuri hakenut kännykkäsi huollosta ja maksanut siitä hyvä illalisen verran (viineineen), tiputat sen uudestaan kivilattialle.

Taistelet itsesi ja ne lapset talvitamineisiin, viet koko kiljuvan porukan myrskyn läpi kerhotalolle, jonka ovessa oleva lappu kertoo ettei kerhoa tänään ole.

Saat yllättävän vapaaillan lauantaina. Kaikki ystäväsi ovat matkoilla, kipeänä tai lapsenvahteina. Vietät illan ruokakaupassa ja nukahdat telkkarin ääreen yhdeksältä.

Kun 11 tunnin lennosta on takana kaksi tuntia, vierustoverisi ruokamyrkytys iskee. Ei kun silloinhan meillä ei ollut vielä lapsia...

Perheenne ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa oksennustauti iskee sinuunkin. Synnyttäessäsi toista lastanne.

Jos päätät lähteä yksin kahden lapsen kanssa pulkkamäkeen, tulet löytämään itsesi navakasta tuulesta, tukka silmillä, ripsarit otsassa, jäätynyt räkä poskilla, huutava vauva kainalossa, toinen pulkassa kitisemässä ja vaunut siinä kolmannessa kädessä kyntämässä kohti kauppaa. Tässä ei ole mitään lakia, kunhan puran vielä kiehuvaa ketutustani.

Kun lapsen leipä tippuu syöttötuolista, se ei ainoastaan laskeudu voipuoli alaspäin, vaan myös sinusta katsoen väärälle puolelle, niin että ...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

14 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Täydelliset lapseni

keskiviikko 28. marraskuuta 2012 Valeäiti 12 Kommenttia

Nyt on tehtävä tunnustus, pitkästä aikaa. Olen nimittäin vihdoin hyväksynyt sen tosiasian, että elämä on todella helppoa tällä hetkellä. Pahoittelen, seuraava tulee aiheuttamaan kateutta ja katkeruutta, tai sitten osaatte olla vain onnellisia mun puolesta.

Ensinnäkin, kuten olen jo vähän uskaltanut kertoa, Kakkonen on alkanut nukkumaan. Se nukkuu parhaimmillaan läpi yön heräämättä, huonoinakin öinä herää vain kerran. Toki se edelleen huutaa kuin riivattu, kun sitä yrittää nukuttaa, mutta jos laittaa korvatulpat korvaan, siitäkin selviää ilman vertavuotavia korvia. Sehän jo tiedettiin, että hereillä ollessaan Kakkonen on The Täydellinen Vauva: iloinen, hyvin syövä, seurallinen ja kaikin puolin ihana (tämä oli sitten täydellisen objektiivinen huomio täydellisestä lapsestani). Olen usein täällä sanonut, että jos se vain nukkuisi, se olisi aivan supervauva. No nyt se nukkuu, joten en valita. Se tekee hampaansakin huomaamatta, niin että eräs päivä vain huomasin sormessani olevan viiden hampaan jäljet. 

Tuoreempi huomio on se, että Ykkönen on myös oikeastaan aika täydellinen. Tai niin täydellinen kuin kaksivuotias vaan olla voi. Sillä viimeaikaisen tarkkailun jälkeen on pakko myöntää, että Ykkönen on tosi rauhallinen ja epätuhma uhmaikäinen (ja tähän lisään sitten jokaisen lauseen kohdalle disclaimerin "vielä". Tiedän kyllä, että tämä voi muuttua vaikka huomenna). Toki silläkin on hetkensä, mutta ne on jotenkin tosi maltillisia. Se ei ole esimerkiksi vielä kertaakaan vetänyt sellaisia hulluja itkupotkusylkiraivareita, joita olen monenkin kaksi-ja-vähän-päälle-vuotiaan nähnyt leikkipuistossa tekevän. Ja uskokaa tai älkää, en ole ikinä joutunut tappelemaan sen kanssa ulkovaatteiden pukemisesta. Pahimmillaankin se vaan heittäytyy ihan veltoksi, eikä auta ollenkaan. Mutta vastaan se ei ikinä taistele, eikä todellakaan yritä esimerkiksi riisua vaatteitaan pois. Päinvastoin, kesällä se oli ihan myrtsinä kun en aina antanut pitää hanskoja kädessä. Ja tottakai mekin pyörittelemme täällä silmiä välillä loputtomalta tuntuvalle "en haluu" -mantralle, mutta sekään harvoin eskaloituu ihan oikeaksi kriisiksi. Ykkönen ei lyö, töni, potki tai pure (ihmisiä) oikeastaan ollenkaan. Se ei heittele tavaroita (kovaa) eikä ruokaa (pitkälle), eikä karkaa (nopeasti) autotielle. 

Se on oikeasti niin kiltti, että mulla on välillä tosi huono omatunto sille jäkättämisestä. Mutta täytyyhän kilttiäkin komentaa, jos se on tuhma, vaikka se sen tuhma aika pientä olisikin, eikö? Jos se vaan menee löysäksi eikä seiso kun puen haalaria, vs. lyö ja potki ja huuda mulle, olisi ehkä syytä olla kiitollinen eikä laittaa jäähylle. Mutta kun minä, elämän isoin auktoriteetti (hah), olen sanonut, että jos äitiä ei totella varoitustenkaan jälkeen, joutuu jäähylle. Niin sitten sinne on jouduttava. Ja jos mulla on selkä kipeä, myös se passiivinen vastaan laittaminen ketuttaa. Joten siellähän se eilen taas istui, olohuoneen tuolilla ihan liikkumatta, hiljaa nyyhkyttäen. Minä purin vessassa hammasta ja katsoin kellosta kaksi minuuttia toisen alkaessa jo minuutin kohdalla toiveikkaasti huutelemaan "äiti helpottaa!". Onneksi jäähyn jälkeen saa aina sen anteeksipyynnön ja ihanan halin, ja kaikilla on taas hyvä mieli. Mutta silti, joka kerta mietin, että se voisi myös istua jäähyllä sen takai että puri veljeään, tai löi minua, tai heitti lautasen rikki. Sen sijaan se istuu siellä sen takia että se oli eteisessä paikallaan, hiljaa. 

Lucky me, oikeasti.





 


Nyt on tehtävä tunnustus, pitkästä aikaa. Olen nimittäin vihdoin hyväksynyt sen tosiasian, että elämä on todella helppoa tällä hetkellä. Pa...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

12 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.

Joulupukkia avustamassa

Valeäiti 17 Kommenttia

Toim. huom: Tulossa palstantäydeltä kulutusjuhlaa ja shoppailuasiaa, joten jos olet ylevä ihminen, etkä osta turhaa materiaa, jätä tämä lukematta. Jätä kuitenkin kommentti, jossa kerrot mitä askartelet lahjaksi havusta tänä vuonna, otamme sen kiitollisena vastaan kun tilit tyhjenee.

Jokin aika sitten toivottiin postausta hyvistä verkkokaupoista. Olen itseasiassa vielä kohtuullisen maltillinen verkko-ostaja. Olen enemmänkin kerralla kaupungilta kaikki mitä haluan -tyyppinen, mutta joskus menee kyllä yömyöhään klikkaillessa netinkin puolella. Isoimmat ostokset ollaan tietenkin jo pitkään tehty netissä, vähintäänkin vertailuun ja etsimiseen asti. Ammattini puolesta pitäisi olla suorastaan proshoppaaja, mutta kyllä minun pienet roposeni vielä tiensä ennemmin sinne kivijalkaan löytää. Käykö muuten kellekään muulle niin, että tunnin ostoskorin kasvattamisen jälkeen iskee vahva etukäteisostomorkkis ja koko ostoskori jää lunastamatta? Onneksi toisaalta niinkin käy...

Joitain nettisuosikkeja minäkin olen silti onnistunut löytämään, sekä pari vahvasti suositeltavaa paikkaa. Osassa käyn vain haaveilemassa tasaisin väliajoin, ilman järkevää syytä, osasta on oikeasti kotiutunutkin jotain. Ja varmaan aika moni tulee tässä lähipäivinä käyttöön joulupukkimeiningeissä..Tässä siis listaa verkossa toimivista joulupukeista, mielelläni otan teiltä lisäehdotuksia vastaan!

Lasten vaatteet ja tarvikkeet: 
  • Babyshop* - Ruotsalainen verkkokauppa, jossa kaikkia coolit merkit Minirodinista alkaen ja usein jopa kotimaata halvemmalla kurssivaihtelujen takia. Varsin edulliset toimituskustannukset. 
  • Gap - Aikuisten vaatteista en niin lämpeä, mutta kivoja ja ennenkaikkea hyvälaatuisia lastenvaatteita täältä saa ja paljon. Sukat ja hupparit on suosikkikamoja, mutta talvitakkikin on osoittautunut ihan tosi hyväksi. Täällä on usein hyviä alennuksia, kannattaa tilata uutiskirje. Toimituskulut kannattaa ottaa huomioon hinnoissa tietenkin, mutta ei ne yleensä päätä huimaa. Toimitus Suomeenkin juuri nyt vain £4 (noin 5€, toimitusaika 2-3pv), rajoitetun ajan. Huom: näissäkin koot melko nafteja, ainakin vauvapuolella. 6-12 months on yhtäkuin 6-8 months, sanoisin.
  • Lasten taikamaa - Paljon kivoja suomalaisia ja pohjoismaisia merkkejä, hyviä alennuksia ja nopea toimitus.
  • Ipanainen - Täältä saa ne Stonzit ja paljon lapsen kantamiseen liittyviä juttuja, verkkokauppa on sitäpaitsi juuri uudistunut.
  • Practical Puschchairs - Ostetttiin meidän Phil&Ted's:it täältä, hintaeroa Suomen kauppaan tuli noin 300€ ja toimitus oli 6-8 viikkoa nopeampi. Vaunut tuli kotiovelle ihan muutamassa päivässä, ja lisäostokset / reklamaatiotkin on toimineet hyvin. Moni muukin tuttava ostanut täältä vaununsa halvimmalla.
  • Ticket to Heaven - outlet - Tanskalaiset taatusti lämpimät ja vedenpitävät, mutta ällöttävän hintaiset, talvikamppeet saa hyvään hintaan niiden omasta verkkokaupasta. 
  • Reima* - Ja vastaava suomalainen. Tuttuja ulkovaatteitta, usein hyviä alennuksia.
Äidille, isälle ja kotiin:
  • Stockmann* - Stockmann koko Suomelle! Ok valikoimat, pienen tavaratalon mitoissa. Vähän kökkö haku (ei aina löydä, vaikka tavara verkossa olisikin), mutta paljon hyvää tavaraa ja tuttu ja turvallinen Stockan palvelutaso tekee verkko-ostamisesta ainakin varsin luotettavaa. 10.12. asti toimitus postiin 0€ (normaalisti turhan kallis) ja marraskuun loppuun Ticket to heavenin toppamakuupussi 95€ (norm. 119€). Tilasin meille juuri toisen sellaisen kun lapsiakin taitaa olla tänä talvena kaksi.
  • Verkkokauppa.com - Kodin elektroniikkaa melkein aina halvimalla, mutta myös tosi paljon leluja, Brio ja Lego erityisesti.Pitkät maksuajat ja usein hintatakuu, eli saat rahaa takaisin jos löydät saman tuotteen halvemmalla muualta.
  • Bookplus* - Kirjoja sulle ja vekaralle. Hyvin (eli koukuttavasti) rakennettu alennussetti, aina saa jotain hyvään hintaan kaupan päälle. Nopea ja halpa (2,90€) toimitus, hyvät hinnat ja laaja valikoima. 
  • Finnish Design Shop* - Maailman ihanin sisustustavaratalo. Käyn täällä varmaan kerran päivässä kuolaamassa jotain. Kaupassa pohjoismaisen designin uusimmat ja suosituimmat, isot valikoimat ja hyvä palvelu. Toimitus ilmaista yli 100€ tilauksille. Etusivulla aina jotain kivaa uutta, lisäksi mahtavia ideoita ja lahjoja pienemmälläkin rahalla. Hyvä lähtökohta, jos sisustus tuntuu kaipaavan jotain.
  • Ambiente Directe - Ja sitten kun se unelmalamppu löytyy, ostat sen täältä. Meidän rakas uusi perheenjäsenemme tuli juuri Saksasta meille kolmessa arkipäivässä, hintaeroa Suomalaisene kivijalkaan (jossa olisi pitänyt odottaa viikkoja) tuli 200€. AD:ssä on paljon muutakin designia, mutta skandinaavinen design kannattaa tsekata ensin FDS:stä.
  • COS - Ihania, ihania vaatteita. Pieni miinus siitä, että COSin vaatteet vaatii usein sovittamista, joten verkko-ostaminen on hankalampaa. Lasten vaatteetkin on tosi kivoja, ota huomioon että koot on aika nafteja. Koon 92 lapselle 98 on ihan varmasti hyvä. Ja aikuisten vaatteista sellainen huomio, että mallit sopivat varsin hyvin vähän isomahaisimmillekin naisille, jos on siis sellainen 9kk:n makkara.
  • Nelly.com* - Mammalle vähän mekkoja, kenkiä, laukkuja ja ihan mitä vaan. Hyvä hakukone ja usein alennuksia. Tilaa uutiskirje jos olet tarkan markan nainen.
  • Boozt.com* - Samat stoorit kuin Nellyssä, vähän eri valikoimaa. Paljon kivoja juttua ja tosi usein alennuksia.
  • Sokos* - Hyvä kosmetiikkavalikoima. 
  • Strawberry.net - Vielä parempi kosmetiikkavalikoima, usein vaihtuvia isoja alennuksia. Jos ostat paljon kosmetiikkaa, tämä kannattaa tarkistaa tiheästi. Superhitaan toimituksen saa ilmaiseksi.
ÄLÄ OSTA TÄÄLTÄ
  • ASOS - Superihania mekkoja ja paljon vaikka mitä ihanaa, mutta harmillisesti kyseessä on kusettajalafka. Ainakin osin. Tilasin kerran hirveellä kiireellä mekon ja maksoin nopeammasta toimituskesta ylimääräiset 14€. Mekko tuli normaalitoimitukseenkin nähden viikon myöhässä ja se laitettiin minun syyksi (en ollut kotona kun se maagisesti ilmestyi ilman että kukaan ilmoitti etukäteen). Lopulta kävi ilmi, ettei toimitusta hoitava yhtiö edes tarjoa mitään nopeampia kuljetuksia, eli se 14€ meni ihan vaan Asoksen pikkujouluihin. Tappelin kauan ja sain rahani takaisin, mutta vannoin etten enää ikinä osta sieltä mitään.
Muita listaani ei ole vielä tullutkaan. Jos olet siis verkko-ostamiseen epäilevästi suhtautauva, ei kannata! Useimmat ovat ihan aitoja yrityksiä ja sen näkee kyllä nopeasti, onko paikka luotettava vai ei. Epäile huonoa englantia, kummallisia maksutapoja ja ihmeellisiä URL-osoitteita.

Vielä pieni yleishuomio verkkokaupoista ostettaessa (en pidä teitä idiootteina, mutta nämä olen itse oppinut kantapään kautta): tosi moni käyttää kuljetukseen yhtiöitä, jotka eivät ole tottuneita kuluttajatoimituksiin. Tämä etenkin ulkomaisten kauppojen kohdalla (Asos ja Practical Pushchairs, AmbienteDirecte pahimmat). Tämä tarkoittaa, että saat toimituksesta tracking koodin nettiin, josta voit tarkistaa toimituksen tilan. That's it. Turha kuvitella, että saisit varoittavia viestejä tulevista kamoista, ehei. Viimeksi eilen meillä soi ovikello ja siellä oven takana seisoo mies 1,5mx1m pahvilaatikon kanssa. Että "kävipä tuuri että olit kotona". Sanos muuta. Tracking linkkiä kannattaa siis vahdata päivittäin ja olla kotona kun alkaa kuulostaa siltä että paketti on "in vehicle". Koska myös niin on käynyt, että minulta on vaadittu rahaa kun en ollutkaan paikalla toimituksen aikaan. Tämä oli case Asos, ja nehän joutui suksimaan kuuseen kun otin kuluttajasuojakortin esiin.

Muista aina tsekata palautus- ja toimitusehdot, ja maksa mahdollisuuksien mukaan Visalla tai muulla luottokortilla, koska niissä on yleensä omat vakuutukset kusetuskeissejä varten. Suomessa toimivalla yrityksillä on yleensä pakollinen palautusmahdollisuus, etenkin jos tuotteessa on jotain vikaa, mutta melkein kaikki antaa 14 päivän palautusoikeuden. Ota kuitenkin huomioon, että palautuksen kustannukset jää yleensä kuluttajan maksettavaksi, ja etenkin ulkomaille ne voi olla aika suuret.

Tässä mun listausta ja kokemuksia, löytyykö teiltä vielä jotain ultimatevinkkejä? Nyt on kyllä vähän sellainen tunne, että ensinnäkin unohdin aika monta superhyvää kestosuosikkia, ja toisekseen: kyllä mä sittenkin taidan aika paljon jo netistä ostaa. Hups.

Lisäilen tänne uusia linkkejä sitä mukaa kun hyviä linkkivinkkejä tulee, ja heti kun muistan lisää omia suosikkeja!

(Teksti sisältää yhteistyölinkkejä, merkitty *)

Toim. huom: Tulossa palstantäydeltä kulutusjuhlaa ja shoppailuasiaa, joten jos olet ylevä ihminen, etkä osta turhaa materiaa, jätä tämä luke...

Facebook-kommentit

Muut kommentit

17 kommenttia :

Kerro vaan, ihan rohkeasti.