(Yhteistyö: Myssyjä saatu Myssyfarmilta)

Voi mitä muistoja kameran rullasta löytyi. Siitäkin kesäsunnuntaista kun napattiin ehta Turun emäntä Mamma pesueineen matkaan ja vietettiin monta tuntia Myssyfarmilaisten hellässä huomassa. Päivä oli täysi suksee, niin kuin meillä Espoossa tavattiin sanoa, ja mukaan tarttui uusien ihanien Myssyjen lisäksi vaatimattomat 223 kuvaa. Hups. No mutta minkäs teet kun kuvattavana on puitava vehnäpelto, kauniit suomenlampaat ja ihanimmista ihanimmat uutuus-Myssyt.



Tehtiin yhdessä päivässä kaikki Suomi-leffa kliseet: Syötiin valtavan lapsilauman kanssa käsityönä tehtyä jäätelöä, käytiin tutustumassa uusiin Myssyihin ja Myssyn tuotantoprosessiin (pyörii mummojen ympärillä), ajettiin traktoria pihalla, käveltiin katsomaan lampaita ja yritettiin saada niitä valokuvauksellisesti juoksemaan, otettiin omenapuun alla eteerisiä kuvia, nostettiin suoraan kasvimaasta porkkanat illallisen kaveriksi, juostiin lämmintä kesäsadetta pakoon hernerouhelasagnen äärelle, räpsittiin selfieitä pellon laidalla (ei ehkä Suomi-leffa klisee?) ja vielä auringon laskiessa käytiin katsomassa ihkaoikeaa puimuria työssään. Ei ihme että takapenkki nukahti ennen kuin puimuri hävisi näkyvistä.










Myssy on mulle rakas brändi monella tapaa. Sen lisäksi, että satun tuntemaan itse emännän, Myssyn tarina on mun mielestä loistava: surffari tekee itselleen Myssyn, kaveritkin haluaa sellaisen ja yhtäkkiä sen ympärille rakentuu kokonaisen viisihenkisen perheen (luomu)elämä. Tarinassa on juuria, tahtoa, intohimoa ja kestäviä periaatteita, eikä rahtuakaan markkinointikoneiston tuubaa.










Myssyfarmin päätuote (hihihi), suomenlampaan villasta valmistetut Myssyt ovat kauniita, mukavia, ekologisia ja laadukkaita. Siis hintansa väärtejä. Meidän suvussa Myssyillä on jo ihan vakiintunut asema. Viimeksi lauantaina saavuimme Papan Saareen oikeana Myssy-jenginä: Isälläni kolme vuotta palvellut, edelleen käyttämättömän näköinen sinivalkoraidallinen Myssy, meillä muilla neljällä uutuusmallistoista saadut ja ostetut lämmittäjät. On kestävää, on kaunista, on tarkoituksensa palvelevaa. Semmoinen laatulupaus on aika kiva vetää päähän koleana syysiltana ja kovalla talvipakkasella.

Myssyfarmin verkkokauppa on uudistunut niin ulkoasun kuin mallistonsa osalta, joten käypä ihmettelemässä ja klikkaamassa itsellesi jotain pehmeää. Valeäidin lukijat saavat -20% kaikista ostoista koodilla VALEMYSSY20. Koodi on voimassa 9.10. saakka.

Olisipa taas kesäsunnuntai!

(Yhteistyö: Myssyjä saatu Myssyfarmilta) Voi mitä muistoja kameran rullasta löytyi. Siitäkin ke...


Istuin eilen Saaren saunassa ja kuuntelin ulkona käyvää tuulta. Oli jo niin pimeää, että vain hädin tuskin erotin mäntyjen neulaset laiturin lamppujen luoman valorenkaan reunoilla. Luonto oli silti vahvasti läsnä. Sen tuntee ihollaan, vaikka puita ja merta ei näkyisi. Lauteiden puu hengittää, kuumakin ilma on hapekkaampaa kuin kaupungissa ja metsän tuoksu häilyy jatkuvasti läsnä kevyesti. Henkäisin syvään onnellisena. Luonto on ihana, luonto on parantava, luonto on välttämätön.

Vaikken mikään suuri eräihminen olekaan, ja kulutukseltanikin lähinnä ideavihreä, kyllä muakin painaa luonnon tila ja tulevaisuus raskaasti. Ideavihreä tyyppi tiedostaa ongelman muttei korjaa asiaa. Ideavihreä tarkoittaa mulle sitä, että aatteet ja mielipiteet ovat kovinkin vihreitä - mutta käytännössä mitään ei näy. Meillä on auto, meillä on paljon tavaraa, meillä on kosmetiikassa kemikaaleja ja vuodessa liikaa matkoja.

Olen varmaan aika samanlainen kuin kaikki muutkin. Olisin kovin mielelläni ekologisempi, mutta vielä mieluummin olen laiska. Teen mielelläni vihreämpiä valintoja silloin kun se on minulle helppoa ja mukavaa. Pesuaineet olemme jo aikaa sitten vaihtaneet ekoversioihin ja laatikkopyörä on vähentänyt kiitettävästi auton käyttöä. Yksi iso asia on kuitenkin edelleen sillä mahdollisimman epävihreällä pohjalla: syömme lihaa. Kaikenlaista lihaa, ja aika paljonkin.




Kakkonen on melko usein viime viikkoina ilmoittanut kovaan ääneen kotona, että "mä olen sekasyöjä, eikö vaan äiti?". Olen joka kerta vastannut että niin olet mutta olisi kyllä hyvä että mekin oltaisiin ihan kasvissyöjiä.

Niin, olisihan se ihan tosi hyvä. Ellei jopa välttämätöntä, jotta tämä pallomme edes jotenkin kestäisi tätä kaikkea taakkaa. Miksi me sitten ei olla kasvisyöjiä koko perhe? Koska se on vaatinut niin paljon vaivaa, erityisesti arkiruoan puolella. Pitäisi opetella tekemään ruokaa ihan eri tavalla kuin nyt. Ja kuten tiedätte, tämä arkiruokajuttu ei ole lähtökohtaisestikaan mikään lemppariasia. Eikä ruoanlaitto ylipäänsä.

Nyt musta on kuitenkin alkanut tuntua, että tekosyyt ovat loppumassa. Soijarouheet, nyhtikset, #psolenvegaanit, härkikset ja mifut ovat jo niin helppoja apureita, ettei näinkään laiska ja surkea kokki oikein voi väittää ettei osaisi ja pystyisi. Yhä kasvava helppous alkaa lyödä omaatuntoani ja luontorakkauttani isolla kädellä poskelle.




Ehkä tämän vuoden lokakuu voisi vihdoin olla se lihaton lokakuu meillekin? Perheen lemppariruoista jo nyt moni on täysin kasvisruoka, ja moni olisi varmasti helposti muutettavissa sellaiseksi. Isoin päivittäinen ero olisi leivän päällä heitetty leike, joka on kaikille paitsi Ykköselle aikamoinen must have. Mukamas. Viimeinen linnake on juusto, ja maitotuotteet ylipäänsä. Olen antanut itseni ymmärtää, että juuri juusto on ekologisuudellaan pahis-osastoa. Mutta miten voi ihminen elää ilman juustoa? Voihan se, olenhan sitä itsekin maitoallergioissa kokeillut, mutta ei se kivaa ole. Ehkä annan itselleni armoa eikä sentään vegaaniksi vielä mennä. Mutta vege? Pystyttäisiinkö me? Lähtisikö joku teistä mukaan, jos otettaisiin yhdessä haaste vastaan ja vaihdeltaisiin reseptejä vaikka täällä?

Istuin eilen Saaren saunassa ja kuuntelin ulkona käyvää tuulta. Oli jo niin pimeää, että vain hä...

Tiedättekö, mä luulen että monelle haave omakotitalosta lähtee kahdesta varsin tarkasta haavekuvasta: walk-in-closet ja työhuone.

Se unelmien vaatekaappi onkin todella tavoiteltavan arvoinen. Kaikki ne kengät ja mekot kauniisti esillä, yhdellä silmäyksellä nähtävissä! Voit vain kävellä ympäri huonetta ja napsia helposti itsellesi päivän vaatteet päälle! 

Mutta kuulkaa, minä olen kehittänyt tavan saada tuo kävele-sisään-kaappi ihan tosi halvalla jokaisen ulottuville. Eikä se vaadi mitään lähiöön muuttoa tai kamalaa rakennusprojektia. 



Valeäidin vallankumouksellinen vaatekaappi on niin kätevä ja täysin ilmainen! Sen kuin vain lajittelet vaatteet suoraan pyykistä lattialle omiin kasoihinsa ja jokainen perheenjäsen voi omansa siitä ihan noin vain bongata! 

Ja on minulla siihen työhuoneeseenkin ratkaisu. Se toive lähtee usein kirjoista: olisipa joku paikka johon kaikki kirjansa laittaa! 

No mutta kun tämäkin on niin helppo hoitaa. 


Siitä ne on sitten helppo jättää lukematta! 

Tässä vinkkihuumassani jaan teille vielä yhden aikaa säästävän vinkin. Kun pilkot porkkanoita, muista että vain ne oranssit osat piti mennä veitsen alle. 


Ps. Tämän yksikätisen vinkkipostauksen aikana Insinööri kävi pyykkikasojen kimppuun. Ja ne vielä väittää ettei passiiviagressiivinen nalkutus muka tehoaisi. 

Tiedättekö, mä luulen että monelle haave omakotitalosta lähtee kahdesta varsin tarkasta haavekuvasta...