Oppiminen on siistiä. Lukemaan oppiminen on ekstrasiistiä, siinä aukeaa maailma ihan uudella tavalla.

Kakkonen saa nyt päivittäin iloita kun se osaa lukea pidempiä ja pidempiä pätkiä. Ensimmäiset luetut sanat 4v10kk iässä olivat pieniä: "isi", "moi" jne. Aika paljon se vielä arvaili ja keksi jos ei ihan jaksanut ratkaista kaikkia kirjaimia. 

Nyt 1,5kk myöhemmin siltä sujuu jo ihan heittämällä pidemmät sanat appelsiinista ongintaan. Se kertoo mulle kännykän ruudulta kuka soittaa ja lukee jo pienetkin kirjaimet. 

Joka päivä sen naamalla on sellainen ilahtunut virne kun se huomaa lukeneensa jotain ihan oikein. 

Eräänä päivänä homma eskaloitui ihan uudelle tasolle. Saavutettiin sellainen onnistumisen ja oivaltamisen ilo, ettei toista. En tule ikinä unohtamaan sitä ilmettä, kun pieni herra luki ihan itse Viivi & Wagnerin - mukista sarjakuvan puhekuplat: 

"Oho"...

"Pä..pää...sss...ii..Pääsi!"

"Pp...iii.....ppiiii...pirue?

"Piru..."

"PIERU!!"

"Hhahahhhhah siinä luki OHO PÄÄSI PIERU!!!!" Äiti kuulitko?!

Ei hitto, kyllä se pieru aina vaan naurattaa. Näitäkin.

Nevö föget. 



Oppiminen on siistiä. Lukemaan oppiminen on ekstrasiistiä, siinä aukeaa maailma ihan uudella tavalla...

YHTEISTYÖ: Minä kirjoitan ja Freska siivoaa.

Olen oppinut vihdoinkin laiskottelemaan priorisoimaan.

Puolen vuoden yrittäjyyden ja ajoittaisen kotitoimiston jälkeen olen lopulta oikeasti siinä tilanteessa, ettei kotona töiden tekeminen tarkoita siivoamista. Aina ennen kotipäivä oli yhtä kuin siivoamista. Että nyt kun on kerran aikaa niin hoidanpa nämä. No nyt en. En enää edes järjestele tavaroita, saati siivoa (=puhdista).



Aiemmin olisi pyykkikone laulanut, tiskikone hurissut ja nainen säntäillyt. Olisin käyttänyt monet tunnit kotona tehdyistä töistä kotitöihin. Vuosien opettelun jälkeen osaan nyt tehdä kotonakin sitä mitä siellä haluan tehdä (blogia, töitä, selkäjumppaa), ja jättää turhuudet (siivouksen) tekemättä.

Ajattelen kai, että näitä siivousjuttuja tehdään sitten illalla, yhdessä. Aika terve ajatus! Ja naiivi.

Lopputuloksena elämässämme on merkittävästi onnellisempi nainen, mutta myös merkittävästi saastaisempi koti. Koska kyllähän te tiedätte, mitä sille aiotulle yhteissiivoukselle iltaisin tapahtuu.

Lastenhuoneesta on tullut kaatopaikka, jonne viedään kaikki puhtaat pyykit keskelle lattiaa odottamaan että Joku viikkaa ne kaappiin. Samoin sinne roudataan kaikki olohuoneeseen päätyneet lasten lelut ja roinat, ilman aiettakaan laittaa niitä paikoilleen. Kunhan ovat lastenhuoneessa, niin että työpöydän ääreen mahtuu. Vessan peilit menevät päivä kerrallaan pahempaan suhmuun ja lavuaarin reunoille kertyy kamaa. Keittiössä astianpesukoneen päälle kerään kasaan tyhjiä mukeja ja lautasia yhtä ahkerasti kuin missäkin toimistossa konsanaan, samalla kun tyhjennän puhtaita astioita kahvitauko ja -muki kerrallaan koneesta.

Iltaisin on sitten sellainen fiilis että mikähän tämä paikka on, josta itseni tänään löysin? Että aika pahalta täällä haiseekin, eikö tätä toimistoa kukaan siivoa?



Onneksi on Freska, joka kyseli uuden vuoden kunniaksi tehtäisiinkö taas vähän yhteistyötä. Todellakin tehdään. Minä naputan edelleen verkkareissani duuneja, blogitekstejä (kuten tämän) ja sähköposteja, ja ihana Saara tulee meille kylään kerran kuussa. Saaran tekemä kotisiivous hoitaa ne meidän nurkkiin piilotetut pölykoirat ja lavuaarien möhnät.

Edeltävänä päivänä me tsempataan koko perhe ja laitetaan pyykit kaappiin ja astiat paikalleen. Saara varmaan luuleekin että me ollaan kohtuullisen siistejä. (Luuli.)

Seuraavaa käyntiä odotellessa me pelataan ruuhkavuosien rulettia: ketä ärsyttää ekana niin paljon että on pakko siivota? Usein ei ketään, vaan päädytään vain siirtelemään kasoja paikasta toiseen ja pyyhkäisemään välillä naaman mentävä aukko peiliin.

Melko usein lasketaan ääneen "Milloin se Saara olikaan seuraavan kerran tulossa..?" ja päätetään sen mukaan kestetäänkö vielä vai pyydetäänkö se Joku hommiin.

Joku on kyllä tosi usein tosi laiska. Se tietää että ainakin kerran kuussa kotona on aivan käsittämättömän siistiä ja puhdasta, joten miksi turhaan liikaa vaivautua.

EDIT: Siltä varalta että teilläkin asuu Joku, joka ei halua siivota... Freska halusi jeesata: nyt saa koodilla valeäiti20 - 20€ alennus kertasiivouksesta ja koodilla valeäiti50 - 50% alennus ensimmäisestä tilauskerrasta säännöllisen siivouksen tilaajalle. Molemmat koodit ovat voimassa 22.5 asti.

PS. Äiti jos tämä oli sinulle ihan liikaa niin olet tosi tervetullut siivoamaan! Ihan milloin vain!

YHTEISTYÖ : Minä kirjoitan ja Freska siivoaa. Olen oppinut vihdoinkin laiskottelemaan priorisoima...

Nyt vahvistui: tämä perhe muuttaa ihan kohta. Saatiin napattua meille sopiva ja oikealla sijainnilla (=Ykkösen tulevan koulun lähellä) oleva vuokrakämppä, joka on siis tosi jee. Vähän buu on se että joudutaan muuttamaan jo maaliskuun lopulla. Edessä on siis kolme kuukautta lasten kuskausta Itäväylän yli Punavuoreen.

Siis hetkinen. Itäväylä. Itä-Helsinki.

Me (minä) kun ollaan tällaisia rauhallisia espoolaisia tai kultivoituneita paljasjalkaisia (lapset), meitä (mua) vähän kauhistuttaa se pahamaineinen ghetto.

Mielikuvien Itä-Helsinki. Kuvituskuva.



Otettiin Ykkösen kanssa vähän tuntumaa tuleviin kovan elämän tunnelmiin ja matkattiin poikkeuksellisesti metrolla hammaslääkärireissun jälkeen. Olikin aikamoinen elämys sitten se.

Rullaportaissa kolmen kymmenvuotiaan pojan joukkio leikki Katuvarpusia ja vitut lenteli kun ne skuutit heiluen mietti pitääkö mennä pummilla vai ei. Perillä Kampissa tavattiin nk. kanta-asukkaat, joku perus Pertsa ja Mara, jotka kaverillisesti sanaili toisilleen. Tiedättehän vittu mä ammun sut saatana, hä, anna nyt ne röökit tänne jumalauta. 

Ohjasin Ykkösen pois todeten, että antaa noiden nyt rähistä siinä vaan keskenään, hölmön hommaa. Pieni viisas tyttäreni mietti hetken ja totesi sitten:
Helsingissä on aika paljon kiroilevia setiä. Onneksi meidän isi ei ole semmoinen kiroileva setä. 
Niin, eihän se vielä olekaan. Mutta me muutamme rakkaani kohta Itä-Helsinkiin. Sitä ei tiedä minkälaiseksi siellä pitää muuttua.


Ps. Oikeastihan siitä alueesta kuuluu pelkkää onnellisten ihmisten myhäilyä, mutta silti: sinne mennään Itäväylää eli ghetto.

Nyt vahvistui: tämä perhe muuttaa ihan kohta. Saatiin napattua meille sopiva ja oikealla sijainnilla...