Jokin hämärä muistikuva vielä tästä fiiliksestä. 
Tiedättekö sellaisen tunteen, kun jonkun fyysisen tapahtuman muistaa todella kirkkaasti vielä vuosienkin päästä? Se saattaa yhtäkkiä jostain palautua mieleen kropan palauttaessa jonkin hermoviestin, joka kertoo että tämä on tehty ennenkin ja aivot vie heti takaisin sinne vuosien taakse.

Tunnepuolelta mulle ei jostain syystä samaa fiilistä oikein tule. En muista kirkkaasti miltä tuntui, kun lapset syntyi. Olinko ylionnellinen, helpottunut, shokissa, järkyttynyt, rakastunut? Ei muistikuvaa.

Sen sijaan mulla on päässäni - kropassani - äärimmäisen tarkka fiilis siitä, miltä tuntui muutama päivä Kakkosen syntymän jälkeen. Oltiin kotona koko perhe, Ykkönen syöttötuolissaan sotkemassa ja Kakkonen vähän huolettomasti lattialla, niin kuin kuopukset aina.

Kumarruin nostamaan jotain Ykkösen tiputtamaa. Muistan jopa mitä mulla oli päällä: Harmaat verkkarit ja valkoinen imetyspaita. Kesken kumarrusliikkeen multa pääse riehakas yllättyneen ilon nauru - olipa vaivattoman helppoa tämä kumartuminen, miten ihanaa elämä onkaan ilman vauvamahaa!

Muisto about tätä vuosikertaa.

Toinen vastaavan vahva muistikuva on vähän nolompi. Se liittyy krapulaan. Oltiin koulukavereiden kanssa pahamaineisella Perinteinen IsoKänni (PeIsKä) risteilyllä, sen 17. tunnilla. Laiva oli saapumassa takaisin Turkuun ja mulla oli niin paha krapula etten uskonut pääseväni sieltä pois. Hätä oli aito. Todella paha olo ja aivan hirvittävän kova päänsärky. Kiemurtelin tuskissani alasängyllä ja mietin, miten saan itseni pois ilman ambulanssimiehiä.

Kesken pahimman tuskan laivan telkkarista alkoi soida Justin Timberlaken joku hyvä biisi, en ihan muista mikä (mutta tämä muisto palautuu kyllä mieleen joka kerta kun se biisi soi). Aloin laulaa mukana ja alle parissa minuutissa olin seisomakunnossa. Se helpottunut tunne siitä kun elämä voittaa, ai että!

Ehkä hilppasen kiusallista, että elämäni vahvimmat hyvät muistot liittyvät krapulaan ja spagetin nostamiseen lattialta.

Tämän valitettavasti muistan: miltä tuntui kun lääkäri kertoi reiden olevan murtunut. 

Kyllähän mä toki muistan myös miltä tuntui kun keilapallo solahti pois sisuksista ja kaikki kipu lakkasi. Synnytykset siis. Muistan myös sen vahvasti kun Ykkönen laitettiin ensimmäiseksi mahani päälle ja se tuntui ihan samalta kuin minuuttia ennen siellä vatsanahkan toisella puolella. Tuli sellainen "hei kyllähän mä sut tunnen" -olo.

Vahvimpaa kärkeä hyvissä muistoissani vie silti kumartuminen ja pystyyn pääseminen. Nämä tulee mieleen monta kertaa vuodessa, ensimmäinen joskus jopa viikottain.

Onko muilla samanlaisia vahvoja "kroppamuistoja"? Vai onko kaikilla muilla vain voimakkaat synnytysrakkausvibat ja mä olen ainoa joka tyylikkäänä fiilistelee oksentamisen tarpeen poistumista?

Jokin hämärä muistikuva vielä tästä fiiliksestä.  Tiedättekö sellaisen tunteen, kun jonkun fyysi...

Havahduin joskus tänä vuonna siihen, että kumpikin lapsistamme on täynnä rakkautta, mutta tavat osoittaa sitä ovat täysin vastakkaiset.

Kakkonen touhuilee itsekseen ja keikkailee, sanoo välillä vähän liiankin söpösti "aaaa, äiti on iii-haaa-na" ja kapsahtaa sekunniksi kaulaan. Juoksee sitten taas omiin leikkeihinsä, eikä tule syliin jos pyytää - on tässä muutakin! Sanoo paljon, muttei aina ehkä tarkoita sitä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Silti, se söpö höpöttely on ihanaa.

Ykkönen taas sitten onkin ehkä puoliksi suomalainen mies. Ainakin näin kuusivuotiaana. Hän ei kauheasti tunteistaan puhu, mutta kyllä toisaalta pussaa. Hymyilee kauniisti kun sille sanoo rakastavansa ja vastaa halaamalla tiukasti ja kiipeää tosi usein mun syliin. Niin usein, että meillä on siihen ihan oma tapamme. Siinä sylissä saattaakin sitten vierähtää pidempikin tovi. Kokonainen aamupala, ilta tai yö. Se on ihanaa.

Kysyin kerran, milloinkohan hänestä tulee niin vanha, ettei halua enää syliin. "Ei koskaan!" oli jämäkkä vastaus.

Toinen rakastaa halaamalla, toinen sanoilla. Kumpikin ihania.

Silti, aina välillä mietin, että olisi kiva kuulla Ykkösenkin suusta sellaisia...sanoja. Ne kolme pientä sanaa vaikka. Eilen sain ne, tavallaan. Juuri sellaisella Ykköselle ominaisella tavalla, niin aitoa tunnetta täynnä että silmäkulmat kastui.

Siellä se jotain touhusi lasten huoneessa. Pyysi sitten minut paikalle, ja vain minut. Mulla on sulle äiti yks juttu, et saa sit kertoo tästä isille", se sanoi ja työnsi käteeni tämän lappusen:


Voi muru. Niin sinäkin.

Se vain hymyili kainosti kun nappasin tippa silmässä rutistukseen, onnellisena pikku tyyppinä. Kuka tässä mitään tiettyjä sanoja kaipaa, kun saa jo kaiken mitä tarvitsee.

Havahduin joskus tänä vuonna siihen, että kumpikin lapsistamme on täynnä rakkautta, mutta tavat osoi...

Kaupallinen yhteistyö: Fair

"Lapsi oksensi vaihteeksi nakit auton matolle, itsensä päälle ja turvaistuimen täyteen. Koska sormeni oli paketissa tuntia aiemmin tehdyn huonon takaluukun sulkemisen takia, en voinut siivota kunnolla. Matto ja auto meni pesuun, hinta 50€" Korvaisitko?

"Lapsi valitti kaikesta pitkin päivää, jouduin lopulta ostamaan illaksi pussin karkkia ja pullon viiniä. Kokonaiskustannus vitutuksen minimoimiseen 15€" Korvaisitko?

"Lapsi löysi saman vartin aikana sormivärit ja silkkipuseroni. Haen 30€ korvausta (pesulakustannukset 25€ + lukko askartelukaappiin 5€)." Korvaisitko?

Tiedättekö sen fiiliksen kun jotain pientä rikkoutuu mutta sen arvo ei ylitä vakuutuksen omavastuuta?

Hah, tottakai te tiedätte, teillä on pieniä lapsia. Rikkoutuneiden mukien, kännyköiden ja kameroiden alttarilla on varmaan kaikki vanhemmat laskeneet aameniaan ja omavastuiden kumulatiivista määrää. Kiroillut mielessään, ettei sitä taaperon suussa vesivahingon kokenutta iPhonea kannata edes laittaa vakuutukseen. Jatkossa kannattaa, sillä tänään julkaistu Fair saattaisi hyvinkin korvata omavastuun ja ehkä hermojen lepyttelyyn ostetut suklaatkin.

Fair on vertaisvakuutussovellus, jossa vakuutuskorvaukset haetaan muilta ihmisiltä - ei nihkeältä vakuutusyhtiöltä. Sovelluksen käyttäjät päättävät lähetetyn kuvan ja saateviestin perusteella, korvataanko tapahtuma. Mitään muita rajoituksia ei ole. Alkuun Fairissa on neljä vakuutusryhmää: Mobiililaitteet, Urheiluvälineet, Autot ja Huono onni.

Näistä heittämällä siistein on "Huono onni", jonka nimi voisi olla myös Ketutusvakuutus, Harmiturva tai ihan vaikka vaan Lapsiperhe. Siellä siis todella korvataan nimensä mukaisesti paska tsägä: pieleen menneet treffit, ruma äitienpäiväkortti, huono hiuspäivä, laimea seksi.

"Mies viikon poissa, minulla lapset ja angiina. Wolttasin kaikki viikon ruoat ja vuokrasin leffan per päivä iTunesista. Korvauspyyntö 95€" Korvaisitko?


"Lapsi ei ollutkaan vielä sisäsiisti. Pesin koko viikon nyrkkipyykkiä ja kädet kuivasi korpuiksi. Haetaan 15€ (erikoisrasva + nestemäinen pesujauhe)" Korvaisitko?

"Se ei ollutkaan turvotusta vaan kesälomaläskejä. Haetaan 42€ äkillisesti kasvatetun sukkis- ja leggarivaraston kattamiseksi". Korvaisitko?
Voi mitä mahdollisuuksia!

Olisin voinut hakea Fairilaisilta korvauksia vaikka siitä sadannesta flunssasta ja sen aiheuttamasta videoiden vuokraamisen kustannuksista ja kotiin kuljetetuista lounaista. Tai siitä pyykkikoneeseen päätyneestä kakkakikkareesta, jonka ansiosta pyykit sai pestä muutaman ylimääräisen kerran (1€ pesuaineista + 99€ likaisen työn lisää). Tai pyytää korvaamaan Kakkosen parturikustannukset, kun sen äiti leikkasi sille vahingossa mopin..

Ihan ensin haen kyllä pois ton saamarin 60€ parkkisakon eiliseltä ja ehkä parin huulipunan verran päälle.

Tuntuuko liian hyvältä ollakseen totta? Niin, no se pieni printti on se, että korvauksen saaminen on todella niistä muista käyttäjistä kiinni. Sinulla on 300 merkkiä tilaa runoilla niin vetoava stoori, että Fair:in arpomat yhdeksän muuta palvelun käyttäjää heltyvät laittamaan pyytämäsi rahat maksuun (-10% Fairin omaa provikaa).

Mahikset on aika hyvät, sillä ne käyttäjät eivät edes päätä omista rahoistaan, vaan korvaus menee muilta, taas arvotuilta, käyttäjiltä pieninä summina. Yksi käyttäjä joutuu yhdessä ryhmässä maksamaan korkeintaan 1,90€ kuukaudessa. Ei paha!

Samalla loppuu se ainainen valitus nihkeistä vakuutusyhtiöstä, kun saat itse olla sellainen: Sinäkin saat itse välillä istua siinä arvotun 9 raatilaisen ryhmässä, joka päättää korvataanko ne huonot treffit, pissaan upotettu huulipuna tai tylsä leffa. Mitä luulet, mitä kaikkea itse korvaisit?


Maksaisitko pikkujoulumeiningeissä rikkoutuneen kännykän lasin? Entä hankalan taskuparkin tiputtaman sivupeilin? Tai parkkisakon, jonka joku sai napatessaan harvinaista Pokémonia kiinni? Joo en mäkään sitä.

Mitä kaikkea sellaista sinulle on käynyt, josta voisit hakea korvausta? Nyt kannattaakin pähkäillä muuten ihan tosissaan, koska jaossa on arvokasta rikottavaa: iPhone 7.


Kilpailu: voita iPhone 7

Instagramin ja Twitterin käyttäjille käynnistyy nyt kilpailu, jossa Sonera palkitsee kaksi parasta tarinaa upouusilla luureilla. Kerro oma sydäntäsärkevä stoorisi ja lisää vetoomukseen tägäykset #korvaisitko @fairturva 5.12. klo 23.59 mennessä. Tuomaristo valitsee kahdelle tarinalle lohduksi iPhone seiskat. Kilpailusta lisää täällä.

Sama tarina kannattaa toki laittaa itse sovellukseen, jonka voit ladata täältä. Ties vaikka minä pääsisin vakuutuskäsittelijäksesi, aion olla höveli! (jos sinäkin korvaat sen mun parkkimaksun).

Kaupallinen yhteistyö: Fair "Lapsi oksensi vaihteeksi nakit auton matolle, itsensä päälle...